Mikä on liian iso ikäero kahdella sisaruksella?

Minulla on sisaruksiin 20 vuotta ikäeroa. En edes muista aikaa, jolloin he asuivat kotona, joten olen kasvanut tavallaan ainoana lapsena. Välit ovat ok/hyvät, ei kovin läheiset kuitenkaan.

tää on mun mielipide,ja koskee vain minua itseäni.Mulla on tytöt ikä 16v ja 14v,hyvä ikäero.Poika 2.5v jos en raskaudu ennenkuin nuorin täyttää kolme jää neljäs hankkimatta liikaa ikäeroa mielestäni,ns leikkikaveriksi.Suuremmassa ikä erossa taas on se etu et vanhemmista sisaruksista on apua esim kaupassakäynnin ajaksi lapsen voi jättää kotiin.

No ei niistä tosiaan mitään leikkikavereita tule, mutta aikuisena ei haittaa mitään. Lapsena ovat koko ajan vähän eri vaiheesssa, toinen menee kouluun niin toinen on vasta kaksi (tai vähemmän) jne. Ovat läheisiä jos ovat, mutta se johtuu niin monesta muustakin asiasta kuin ikäerosta.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 21:13"]tää on mun mielipide,ja koskee vain minua itseäni.Mulla on tytöt ikä 16v ja 14v,hyvä ikäero.Poika 2.5v jos en raskaudu ennenkuin nuorin täyttää kolme jää neljäs hankkimatta liikaa ikäeroa mielestäni,ns leikkikaveriksi.Suuremmassa ikä erossa taas on se etu et vanhemmista sisaruksista on apua esim kaupassakäynnin ajaksi lapsen voi jättää kotiin.
[/quote]
:D ai leikkikaveri tai lapsenlikka? Mä jotenkin ajattelin että se sisarus voi olla ihan kiva muutenkin. Tai olla olematta. Ikäerosta viis.

Uskon, että moni haluaisi jaksamisen ja palautumisen kannalta isommatkin iköerot, mutta oma ikä tulee vastaan. Sitten on pakko saada kahden vuoden ikäerolla ja väsyä ja katkeroitua. Kaikista mukavimmin perhe-elämä vaikuttaa sujuvan perheillä, jossa on neljän, viiden vuoden ikäerot.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 21:01"]

Mun lapsilla on ikäeroa 25 vuotta :D Toisen sain 17-vuotiaana ja toisen 42-vuotiaana. Tätä sanoisin isoksi ikäeroksi.

[/quote]

vois olla vieläki isompi...mut hyvä ettei :D

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 21:25"]

Uskon, että moni haluaisi jaksamisen ja palautumisen kannalta isommatkin iköerot, mutta oma ikä tulee vastaan. Sitten on pakko saada kahden vuoden ikäerolla ja väsyä ja katkeroitua. Kaikista mukavimmin perhe-elämä vaikuttaa sujuvan perheillä, jossa on neljän, viiden vuoden ikäerot.

[/quote]2v ikä erossa on rankkaa vain noin 1v.Sit helpottaa kun 1v ja 3v leikkivät jo osanaikaa keskenään.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 21:01"]

Mun lapsilla on ikäeroa 25 vuotta :D Toisen sain 17-vuotiaana ja toisen 42-vuotiaana. Tätä sanoisin isoksi ikäeroksi.

[/quote]

oliks kasvatus eroja.... meinaa on varmaan ihan eri olla 17 vuotian teiniäiti ja jo 42..... ? 42 on kyl parempi äitinä ku 17v..mun ajatus...

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 21:32"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 21:25"]

Uskon, että moni haluaisi jaksamisen ja palautumisen kannalta isommatkin iköerot, mutta oma ikä tulee vastaan. Sitten on pakko saada kahden vuoden ikäerolla ja väsyä ja katkeroitua. Kaikista mukavimmin perhe-elämä vaikuttaa sujuvan perheillä, jossa on neljän, viiden vuoden ikäerot.

[/quote]2v ikä erossa on rankkaa vain noin 1v.Sit helpottaa kun 1v ja 3v leikkivät jo osanaikaa keskenään.

[/quote]

Mutta entä jos se olisi helppoa alusta saakka eli isommalla sisaruksella jo vaipat pois ja muutakin omatoimisuutta? Eli ikäero vähintään 3,5 vuotta.

Mulla ja veljellä vajaa 7v ikäeroa ja liikaa on. Silloin kun alan muistamaan perheen yhteisiä reissuja esim 8veenä, veli oli silloin jo 15v eikä tosiaan lähtenyt mihinkään mökkireissuille tai kylpylälomille. Ollaan koko ikä kasvettu niin erillään, että ei nykypäivänäkään olla yhtään läheisiä. Myöskään lapsuudessa ei koskaan leikitty keskenään jne...Ollaan kyllä muutenkin erilaisia ja voisin kuvitella, että jos mulla olis sisko, voisimme nykypäivänä olla läheisimpiä.

Summa summarum..vanhempamme ajattelivat pääsevänsä helpolla kun toinen menee kouluun ja toinen syntyy..niinhän he varmaan pääsivätkin ja tänäpäivänäkin ovat onnellisesti avioliitossa :) eivät siis rasittuneet lapsiperheen arjessa. Mutta lapsia tuo ikäero ei hyödytä tippaakaan....sanoisin, että paras ikäero jos ei tarvitse ottaa huomioon arjen raskautta on n. 2-3v. 4v ihan maksimissaan.

32. lisää vielä... tuon vajaa 7v ikäeron seurauksena olen aina tuntenut kasvaneeni yksilapsisessa perheessä... :/

Omasta mielestäni ei ole mitään liian isoa ikäeroa. Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole läheisiä pari vuotta nuoremman tai vanhemman sisaruksensa kanssa ja itse taas olen läheinen sisarusteni kanssa, vaikka ikäeroa on 8v ja 14v. Varmaan henkilökemiat ratkaisee eniten. Viisi vuotta nyt ei ainakaan ole mikään iso ikäero. Tuollaisessa asiassa en kyllä kauheasti miettisi muiden mielipiteitä, tee ihan niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.

2

Tyttöystäväni ja vanhimman siskonsa välillä on 17 vuoden ikäero, hyvin tulevat toimeen :)

Meillä ikäero nuorimman ja vanhimman välillä 15v ja se on oikein hyvä ikäero. Sisko rakastaa pikkuista veljeään.

Minulla on vanhimpaan täyssiskooni ikäeroa 16 vuotta ja oikein läheisiä ollaan. Emme toki olleet leikkikavereita lapsina, tuskin muistan aikaa kun hän vielä kotona asui. Nykyään kuitenkin "hyviä ystäviä" ja tunne, että ollaan tunnettu aina.

Minulla on veljeeni 4 vuotta, siskoon 10 ja nuorimpaan 16 vuotta ikäeroa. Kyllä ollaan kaikkien kanssa läheisiä näin aikuisiälläkin. Olen nyt 35-vuotias.

Up

Minun ja pikkuveljen ikäero on 5 vuotta, mielestäni juuri sopiva vanhempien kannalta. Lasten kannalta n.2 vuotta on varmaan paras. Itsellä sattuu olemaan myös iltatähti velipuoli joka sai alkunsa 15 vuotta minun jälkeeni... En kannata tällaista, ainakaan jos sisaruksista haaveilee lapsen likkaa.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 20:23"]Meille on tulossa vähintään viisi vuotta kun alamme yrittämään lapsen ollessa yli neljä. Kenelläkään tuttavalla ei ole 3.5v suurempaa ikäeroa kahdella sisaruksella ja sitä vanhemmat jaksaa mainostaa isona. Onko yli 5v oikeasti paljon? Minä en olisi voinut kuvitellakaan aiemmin :)
[/quote]

Riippuu vähän, kouluikäsenä pikkune napero voi joutua vahingossa liiankin usein isomman raivon kohteeksi kun se on uteliaisuuttaan ja ihailukohteensa huoneessa joka päivä salaa nuuhkimassa jättäen kunnon jäljet jälkeensä