Lue keskustelun säännöt.
olen kolmekymppinen nainen, enkä ole koskaan seurustellut
28.10.2021 |
Olenko siis tuomittu olemaan ilman kumppania loppuelämän?
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama, ja sitten se kääntyi niin että se oli ihan ok, olin kiltti naapurintyttö eikä kokemattomuus ollut huono asia.
Sama tilanne täällä! Tuntuu välillä aika toivottomalta ja että mussa on jokin valuvika. Teineilläkin enemmän kokemusta parisuhteista kun mulla.
Niin, lueskelin tuota ketjua, jossa kokemattomuutta pidettiin huonona ja siellä pidettiin meikälaisen kaltaisia ihmisiä aivan lapseen verrattavissa olevina, jotka eivät kykene mihinkään kompromisseihin tai elämään parisuhteessa. ap
Aloita neittideittailu niin et ole enää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, lueskelin tuota ketjua, jossa kokemattomuutta pidettiin huonona ja siellä pidettiin meikälaisen kaltaisia ihmisiä aivan lapseen verrattavissa olevina, jotka eivät kykene mihinkään kompromisseihin tai elämään parisuhteessa. ap
Itse kai tiedät oletko valmis kompromisseihin vai et, tuskin se vieraiden ihmisten kirjoituksista selviää.
Vierailija kirjoitti:
En usko että olet tuomittu. Yleensä kumppani tavataan sattumalta töissä, harrastuksissa, naapurustossa, tuttavien kautta. Jos yhtään käyt paikoissa, joissa on muita ihmisiä, löydät jossakin vaiheessa kumppanin.
Ei välttämättä. Kolmevitoseksi asti jaksoin juosta yöelämässä, kavereiden bileissä, firman juhlissa ja nettideitti palveluakin kokeilin. Edelleen olen sinkku. Väärässä et kuitenkaan ole, jollei ole kohdattavissa ei voi onnistaa. Kolmekymppinen on vielä nuori, mutta omaa aktiivisuutta kannattaa ehkä lisätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä aloituksissa ihmetyttää että onko sen asian eteen tehty mitään, vai onko vaan eletty arkea treffailematta ihmisiä? Kun se sinkkuus ilmeisesti harmittaa, niin pitäähän sille silloin tehdä jotain. Pitää uskaltaa laittaa itsensä likoon. Tosi harvinaista sellainen että kassajonossa joku pyytää ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että olet tuomittu. Yleensä kumppani tavataan sattumalta töissä, harrastuksissa, naapurustossa, tuttavien kautta. Jos yhtään käyt paikoissa, joissa on muita ihmisiä, löydät jossakin vaiheessa kumppanin.
Ei välttämättä. Kolmevitoseksi asti jaksoin juosta yöelämässä, kavereiden bileissä, firman juhlissa ja nettideitti palveluakin kokeilin. Edelleen olen sinkku. Väärässä et kuitenkaan ole, jollei ole kohdattavissa ei voi onnistaa. Kolmekymppinen on vielä nuori, mutta omaa aktiivisuutta kannattaa ehkä lisätä.
Kokeilitko sitä nettideittiä vaan pari kertaa, vai 10? Entäs tinder? Trendit vaihtuu, nykyään on tinder tuntemattomien tapaamiseen. Ja huom. ennenkun joku vetää herneen nenään, niin jos tyytyväinen sinkkuna tietenkään ei tarvitse pakolla yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että olet tuomittu. Yleensä kumppani tavataan sattumalta töissä, harrastuksissa, naapurustossa, tuttavien kautta. Jos yhtään käyt paikoissa, joissa on muita ihmisiä, löydät jossakin vaiheessa kumppanin.
Ei näin voi kenellekään luvata. Hyväätarkoittava neuvo mutta valitettavasti ei totta.
Olen itse 39v nainen, minulla on aina ollut erittäin vilkas sosiaalinen elämä, olen tavannut tuhansia miehiä töissä, harrastuksissa, naapureina, kaverien kautta, baareissa, matkoilla, ulkomailla... Olen asunut kolmessa eri maassa enkä siis todellakaan ole istunut yksin kotona.
Silti en ole löytänyt edes yhtä miestä joka olisi kiinnostunut minusta.
On siis meitä jotka sitä paria eivät yksinkertaisesti löydä, vaikka mitään vikaa meissä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Näissä aloituksissa ihmetyttää että onko sen asian eteen tehty mitään, vai onko vaan eletty arkea treffailematta ihmisiä? Kun se sinkkuus ilmeisesti harmittaa, niin pitäähän sille silloin tehdä jotain. Pitää uskaltaa laittaa itsensä likoon. Tosi harvinaista sellainen että kassajonossa joku pyytää ulos.
On tehty. Itse etsin 20 vuotta aktiivisesti kunnes luovutin vähän alle nelikymppisenä kun 100% torjunta lopulta musersi toiveet kumppanista. T. Ei AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että olet tuomittu. Yleensä kumppani tavataan sattumalta töissä, harrastuksissa, naapurustossa, tuttavien kautta. Jos yhtään käyt paikoissa, joissa on muita ihmisiä, löydät jossakin vaiheessa kumppanin.
Ei näin voi kenellekään luvata. Hyväätarkoittava neuvo mutta valitettavasti ei totta.
Olen itse 39v nainen, minulla on aina ollut erittäin vilkas sosiaalinen elämä, olen tavannut tuhansia miehiä töissä, harrastuksissa, naapureina, kaverien kautta, baareissa, matkoilla, ulkomailla... Olen asunut kolmessa eri maassa enkä siis todellakaan ole istunut yksin kotona.
Silti en ole löytänyt edes yhtä miestä joka olisi kiinnostunut minusta.
On siis meitä jotka sitä paria eivät yksinkertaisesti löydä, vaikka mitään vikaa meissä ei ole.
Oletko hakenut deittipalveluista? Joskus pitää vaan kertoa että "minulla on haku päällä".
Ihmisen persoona vakiintuu about 25-vuotiaana. Moni on käyttänyt nämä nuoruutensa kehitysvuodet suhteisiin, joiden myötä omat kiinnostuksenkohteet jääneet lapsenkenkiinsä. Nuoruuden suhteethan ovat tunnetusti kiihkeitä ja symbioottisia eikä normaaleja rajoja välttämättä vielä tunnisteta. Sen vuoksi nämä kuuluisat "kompromissitkin" ovat usein sokeaa myötäilyä ja mielyttämisenhalua. Yhtä lailla ystäväpiiri, omillaan matkustelu ja uudet kokemukset ovat saattaneet jäädä suppeiksi. Tunnen nuoresta seurustelleita ihmisiä, jotka ovat eläneet teinistä saakka pienessä kuplassa ja ikäänkuin jääneet lapsiksi, muiden ihmisten eriäviä toimintatapoja on vaikea käsittää kun on aina elänyt sen saman ihmisen kanssa kylki kyljessä, uusien tilanteiden pelko on kova, yksinolo kauhistuttaa. Aiemmim seurustellut ihminen ei siis välttämättä pärjää paremmin kypsässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, lueskelin tuota ketjua, jossa kokemattomuutta pidettiin huonona ja siellä pidettiin meikälaisen kaltaisia ihmisiä aivan lapseen verrattavissa olevina, jotka eivät kykene mihinkään kompromisseihin tai elämään parisuhteessa. ap
Joo oon myös nähnyt samanlaisia kommentteja ja todella jyrkästi ihmiset torppaa kokemattoman kolmekymppisen. Että ei sille jaksa alkaa "opettaa" kaikkea. Wtf? :D Ai että kokematon tosiaan on se lapsi jolla ei ole mitään sosiaalisia taitoja vain siksi että seurustelua ei vielä ole päässyt kokemaan.
(puhumattakaan siitä että ihminen voi olla vaikka koko elämänsä suhteissa ja olla silti aivan kauhea kumppani joka ei ota toista huomioon, draamailee, on joustamaton ja itsekäs jne jne)
Itse tiedän että olen sopuisa ja lempeä ihminen jolla olisi paljon annettavaa kumppanille. En ymmärrä miksi kanssani ei joku voisi nyt viettää aikaa romanttisissa merkeissä vain siksi että joku toinen ei aikaisemmin halunnut niin tehdä. Miten näiden asioiden edes pitäisi liittyä toisiinsa? N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että olet tuomittu. Yleensä kumppani tavataan sattumalta töissä, harrastuksissa, naapurustossa, tuttavien kautta. Jos yhtään käyt paikoissa, joissa on muita ihmisiä, löydät jossakin vaiheessa kumppanin.
Ei näin voi kenellekään luvata. Hyväätarkoittava neuvo mutta valitettavasti ei totta.
Olen itse 39v nainen, minulla on aina ollut erittäin vilkas sosiaalinen elämä, olen tavannut tuhansia miehiä töissä, harrastuksissa, naapureina, kaverien kautta, baareissa, matkoilla, ulkomailla... Olen asunut kolmessa eri maassa enkä siis todellakaan ole istunut yksin kotona.
Silti en ole löytänyt edes yhtä miestä joka olisi kiinnostunut minusta.
On siis meitä jotka sitä paria eivät yksinkertaisesti löydä, vaikka mitään vikaa meissä ei ole.
Oletko hakenut deittipalveluista? Joskus pitää vaan kertoa että "minulla on haku päällä".
Olen hakenut myös netistä.
Vierailija kirjoitti:
Näissä aloituksissa ihmetyttää että onko sen asian eteen tehty mitään, vai onko vaan eletty arkea treffailematta ihmisiä? Kun se sinkkuus ilmeisesti harmittaa, niin pitäähän sille silloin tehdä jotain. Pitää uskaltaa laittaa itsensä likoon. Tosi harvinaista sellainen että kassajonossa joku pyytää ulos.
Totta, piää deittailla. Niin olen myös tehnyt. Mutta jos jatkuvasti saa neg. palautetta miehiltä omasta kokemattomuudesta, niin kyllä se masentaa. ap
Tuo opettaminen on naisten juttuja. Miehillä kokemattomuus on yksinkertaisesti massiivinen haitta kun kaikessa pitää joka kerta ensimmäisellä kerralla onnistua ettei prinsessa suutu ja mene seuraavaan syliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä aloituksissa ihmetyttää että onko sen asian eteen tehty mitään, vai onko vaan eletty arkea treffailematta ihmisiä? Kun se sinkkuus ilmeisesti harmittaa, niin pitäähän sille silloin tehdä jotain. Pitää uskaltaa laittaa itsensä likoon. Tosi harvinaista sellainen että kassajonossa joku pyytää ulos.
Totta, piää deittailla. Niin olen myös tehnyt. Mutta jos jatkuvasti saa neg. palautetta miehiltä omasta kokemattomuudesta, niin kyllä se masentaa. ap
En yksinkertaisesti usko että saat negatiivista palautetta miehiltä kokemattomuudesta. Anna konkretiaa.
Onko se kumppaniton elämä niin kauheaa olevinaan. Toki se läheisyys oli kivaa mutta kyllä minä arvostan silti vapautta ja helppoutta.
En usko että olet tuomittu. Yleensä kumppani tavataan sattumalta töissä, harrastuksissa, naapurustossa, tuttavien kautta. Jos yhtään käyt paikoissa, joissa on muita ihmisiä, löydät jossakin vaiheessa kumppanin.