Mitä tehdä, kun lapsen saattaminen kouluun on vaikeaa?
Kyseessä on alakoululainen, jolla on nepsypiirteitä. Saatan ja haen hänet kävellen koulusta. Lapsi raivoaa välillä minulle, heittäytyy maahan istumaan ja repii kättäni, kun koetan taluttaa häntä. Monesti meinaamme myöhästyä koulusta, vaikka lähdemme hyvissä ajoin ja sitten joudumme hölkkäämään loppumatkan, joka myös monesti keskeytyy kiukutteluksi. Aikuisen näkökulmasta tilanne on erittäin kiusallinen ja inhottava, kun pitää ehtiå itse töihinkin aina saattamisen jälkeen ja ehtiä töistä kotiin hakemaan lasta koulun jälkeen. Mikä avuksi?
Kommentit (48)
Autolla.
Tai sitten palkkaat apua. Tuskni se vieraalle noin riehuu.
Ongelmaa ei olisikaan, jos hän menisi itse, mutta nyt talutan häntå nätisti ja juttelen mukavia, jos on hyvällä tuulella, mutta yleensä hän vain kiukuttelee ja raivoaa, ettei halua mennä kouluun ja itse joudun olemaan "kellokallena", joka katsoo, että varmasti ehditään.
Tilanne on ihan käsittämättömän epämiellyttävä ja nolo itselleni ja lisäksi meinaan itse riskeerata töistä myöhästymisen melkein joka päivä. En tiedä, minkä huutokohtauksen hän saisi, jos käskisin menemään itse kouluun. Hän vetoaa siihen, ettei osaisi reittiä, vaikka se on lyhyehkö oikeasti.
ILmoita lapselle, että joko menet itse tai sitten mennään yhdessä, sinä olet joka tapauksessa kyllästynyt kiukutteluun. Lisäksi voi todeta, että jos tämä ei ole kivaa, niin saat mennä lastenkotiin, minä en jaksa tuota jatkuvaa ällittelyä.
Ihmeen moni nepsylapsi hoksaa, että nyt taitaa olla syytä opetella toimimaan fiksummin.
Vierailija kirjoitti:
ILmoita lapselle, että joko menet itse tai sitten mennään yhdessä, sinä olet joka tapauksessa kyllästynyt kiukutteluun. Lisäksi voi todeta, että jos tämä ei ole kivaa, niin saat mennä lastenkotiin, minä en jaksa tuota jatkuvaa ällittelyä.
Ihmeen moni nepsylapsi hoksaa, että nyt taitaa olla syytä opetella toimimaan fiksummin.
Kenen mielestä lapsia on hyvä uhkailla asioilla, joita ei voi toteuttaa?
Meillä on ammattilaisetkin olleet lasten psykaa myöten ratkomassa vastaavaa asiaa nyt 2 vuotta eikä nekään ole osanneet auttaa. Täällä nyt todennäköisesti juuri kukaan ei ymmärrä edes mistä puhut. “Laita se itse menemään kouluun” toimii normilapselle, nepsylapsen kanssa totaalieri jutut.
Sen verran olen lapsestani ymmärtänyt että koulupelko ja kielteisyys liittyy sinne kouluun ja ne pitäisi jotenkin saada ratkaistua. Kun on ollut kausia että lapsi on tuntenut olonsa turvalliseksi koulussa, niin kouluunmenovaikeuksia ei ole ollut. On jopa kulkenut sinne silloin itsenäisesti.
Onko teillä jo virallinen diagnoosi? Sen saaminen on tärkeää, vaikka toisin nykyään väitetään. Se on tärkeää koska se on avain sille että oikeasti saat vaadittua sitä tukea lapsellesi sinne kouluun ja myös teille kotiin (esim nepsyvalmennus, joka on teille oikea apu eikä mikään tavisperheiden perhetyö) ja että se on oikeanlaista ja riittävää.
Itse jouduin jäämään moneksi vuodeksi ensin osittaiselle työajalle ja sen jälkeen kokonaan työelämästä pois, kun taistelin lastani aamuisin sinne kouluun ja päivisin juoksin palavereissa, tutkimuksissa ja terapioissa saadakseni hänelle apua.
Avustajan tarve selvitettäväksi kunnan kanssa.
Kerrot sinne, että sun työaikataulu ei anna periksi enää. Oikeastaan harmi, että oot tähän asti tehnyt tuon, ne saattavat vängätä siellä, et oothan sä tähän astikin ehtinyt.
Hae tiukasti avustajaa.
Vierailija kirjoitti:
ILmoita lapselle, että joko menet itse tai sitten mennään yhdessä, sinä olet joka tapauksessa kyllästynyt kiukutteluun. Lisäksi voi todeta, että jos tämä ei ole kivaa, niin saat mennä lastenkotiin, minä en jaksa tuota jatkuvaa ällittelyä.
Ihmeen moni nepsylapsi hoksaa, että nyt taitaa olla syytä opetella toimimaan fiksummin.
Ihmeen moni nepylapsi joutuu kanssa tappelemaan tällaisen henkisen väkivallan mukana tulevien traumojen kanssa. Mutta tärkeintähän tietty on että mammalla on kaikki hyvin :)
Vierailija kirjoitti:
Hän vetoaa siihen, ettei osaisi reittiä, vaikka se on lyhyehkö oikeasti.
En tiedä lapsen haasteita mutta lapsen mielessä, etenkin nepsylapsen mielessä ne voi olla esim seuraavia:
Mitä kello on
Ehdinkö ajoissa
Olenko myöhässä
Käännynkö tästä
Vai oliko se seuraava risteys
Menenkö ennen tuota autoa
Odotanko että tuo auto menee ohi
Tuolta tulee taas auto
Kokonainen autojono
Missä välissä minun kuuluu mennä tien yli
Tuolta tuli pyörä
En huomannut
Mitä jos jään ensi kerralla alle
Mitä kello on
En hahmota aikaa
Opettaja suuttuu
En uskalla mennä tien yli kun tulee autoja
Mitä kello on
Myöhästyn
Tuolta tulee muita lapsia
Ne puhuu minulle
En saa selvää kun kaikki huutaa ja puhuu nopeasti
Mitä ne tarkoittaa
Mitä ne haluaa minusta
Hui taas tuli pyörä
Jne.
Nepsylapselle lyhytkin koulumatka voi olla kuormittava. Sitten se kuormitus jatkuu siellä koulussa, lapsi pinnistelee joka päivä päivän läpi. Ne on sit asioita jotka alkaa näkymään jossain kohtaa jo kotona illalla (murehtii seuraavaa päivää) tai aamulla (ei haluaisi mennä kouluun)
Tärkeää olisi ymmärtää lapsen haasteet ja tukea niissä. Ja ymmärtää ne nepsyyden kautta, ei verrata samanikäiseen, neuropsykiatrisesti tyypillisesti kehittyneeseen lapseen.
Kuinka vanha lapsi? Jos ekalla, voisin autolla, jos jo vitosella, saisi mennä itse. Jos ”ei löydä” sitten myöhästyy, mutta hänen on aika ottaa enemmän vastuuta omasta koulunkäynnistään.
Ehkä se yksi myöhästyminen on se mitä tarvitaan, että hän huomaa ettei kyse ole äidin tahdosta ( ja Siis turha äidille kiukutella), vaan koulun säänöistä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa nepsylapsi?
https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palve…
Kuulostaa kyllä tosiaan siltä, että lapsi kiukuttelee joko siksi, että koulussa on syystä tai toisesta vaikeaa tai siksi, että kiukuttelulla saa vanhempaan jotenkin erilaisen yhteyden kuin hyvällä käytöksellä. Kuulostaisi enemmän ensimmäiseltä, jos joskus sujuu.
Ei siis kannata pelkästään keskittyä oireeseen, jos ongelma on muualla. Jos jo ennen kiukun alkamista otat koulumatkoilla puheeksi, miltä koulussa tuntuu olla, mikä jännittää, miten hankalaa koulussa (ja itsellä työpaikalla) voi olla, mitä toivoisi koukussa olevan toisin, syntyykö keskustelua? Auttaako yhtään?
Hermostuminen tuollaisesta käytöksestä on tosi inhimillistä ja kellä tahansa menisi hermot. Noiden hetkien ulkopuolella koeta kuitenkin miettiä koko kuvaa ja keksiä valmiiksi vaihtoehtoisia tapoja kohdata lapsi, kun tämä alkaa kiukutella. Jos teillä on ulkopuolista apua, kysy ihmeessä sieltä!
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa nepsylapsi?
jälkeenjäänyt
Vaihtakaa koulua.
Ja aina on kotikoulu keksitty.
Mulla on ihan tavallinen lapsi ilman diagnoosia ja koulun aloitus on ollut rankka paikka. Aamut on tosi raskaita, hän ei haluaisi mennä (vaikka sit viihtyy koulussa hyvin) vaan haluaisi olla kotona mun kanssa (teen etätöitä). Kiukuttelee vaatteista, ei syö aamiaista (tai mutustaa 5 min yhtä leipäpalaa), vessassa käynnistä on tullut ihan show. Pyyhkii ja pyyhkii ja pyyhkii ja paperia kuluu puoli rullaa kerralla.
Minä houkuttelen, käsken ja anelen, että nyt mennään. Joka aamu kinaamista.
Auta armias, jos on se päivä, kun menossa isänsä luo tai sieltä tulon jälkeinen päivä, sitten vasta on hankalaa. Kun ei haluaisi mennä sinnekään.
Tuntuu, että mä olen vaan se ilkeä ihminen, joka pakottaa lapsen kouluun ja etävanhemman luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän vetoaa siihen, ettei osaisi reittiä, vaikka se on lyhyehkö oikeasti.
En tiedä lapsen haasteita mutta lapsen mielessä, etenkin nepsylapsen mielessä ne voi olla esim seuraavia:
Mitä kello on
Ehdinkö ajoissa
Olenko myöhässä
Käännynkö tästä
Vai oliko se seuraava risteys
Menenkö ennen tuota autoa
Odotanko että tuo auto menee ohi
Tuolta tulee taas auto
Kokonainen autojono
Missä välissä minun kuuluu mennä tien yli
Tuolta tuli pyörä
En huomannut
Mitä jos jään ensi kerralla alle
Mitä kello on
En hahmota aikaa
Opettaja suuttuu
En uskalla mennä tien yli kun tulee autoja
Mitä kello on
Myöhästyn
Tuolta tulee muita lapsia
Ne puhuu minulle
En saa selvää kun kaikki huutaa ja puhuu nopeasti
Mitä ne tarkoittaa
Mitä ne haluaa minusta
Hui taas tuli pyörä
Jne.Nepsylapselle lyhytkin koulumatka voi olla kuormittava. Sitten se kuormitus jatkuu siellä koulussa, lapsi pinnistelee joka päivä päivän läpi. Ne on sit asioita jotka alkaa näkymään jossain kohtaa jo kotona illalla (murehtii seuraavaa päivää) tai aamulla (ei haluaisi mennä kouluun)
Tärkeää olisi ymmärtää lapsen haasteet ja tukea niissä. Ja ymmärtää ne nepsyyden kautta, ei verrata samanikäiseen, neuropsykiatrisesti tyypillisesti kehittyneeseen lapseen.
Ajan hahmottamisen osalta hänellä on todella suuria haasteita ja myöskin suuntavaisto on huonohko sekä menee paniikkiin helposti. Hän ei jotenkin vain muista tai huomaa kiinnittää ajan kulkuun huomiota. Itse kouluaineissa ja kaikenlaisessa ohjatussa toimimmassa hän pärjää ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan tavallinen lapsi ilman diagnoosia ja koulun aloitus on ollut rankka paikka. Aamut on tosi raskaita, hän ei haluaisi mennä (vaikka sit viihtyy koulussa hyvin) vaan haluaisi olla kotona mun kanssa (teen etätöitä). Kiukuttelee vaatteista, ei syö aamiaista (tai mutustaa 5 min yhtä leipäpalaa), vessassa käynnistä on tullut ihan show. Pyyhkii ja pyyhkii ja pyyhkii ja paperia kuluu puoli rullaa kerralla.
Minä houkuttelen, käsken ja anelen, että nyt mennään. Joka aamu kinaamista.
Auta armias, jos on se päivä, kun menossa isänsä luo tai sieltä tulon jälkeinen päivä, sitten vasta on hankalaa. Kun ei haluaisi mennä sinnekään.
Tuntuu, että mä olen vaan se ilkeä ihminen, joka pakottaa lapsen kouluun ja etävanhemman luo.
Todella tuttua täältäkin. Joskus tosin hyvällä tuulella, mutta aamut ovat vaikeita jo ennen kouluunlähtöä ja saattaa kehittää yksinkertaisesta asiasta (esim. takin päälle pukeminen) jonkun ison show:n suunnilleen. Tai alkaa jankuttaa jostain epäolennaisesta asiasta. On hän rakas lapsi tietenkin muuten ja itse olen ihan kärsivällinenkin, mutta en aina tiedä, mitä tuollaisissa tilanteissa keksisi. Sitten kun aika alkaa mennä tiukoille, on vain pakko lähteä/kävellä/jopa hölkätä, jos meinaa myöhästyä.
Voisitko hakea asiantuntijalta apua? Ota yhteys perheneuvolaan.