Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun lapsen saattaminen kouluun on vaikeaa?
28.10.2021 |
Kyseessä on alakoululainen, jolla on nepsypiirteitä. Saatan ja haen hänet kävellen koulusta. Lapsi raivoaa välillä minulle, heittäytyy maahan istumaan ja repii kättäni, kun koetan taluttaa häntä. Monesti meinaamme myöhästyä koulusta, vaikka lähdemme hyvissä ajoin ja sitten joudumme hölkkäämään loppumatkan, joka myös monesti keskeytyy kiukutteluksi. Aikuisen näkökulmasta tilanne on erittäin kiusallinen ja inhottava, kun pitää ehtiå itse töihinkin aina saattamisen jälkeen ja ehtiä töistä kotiin hakemaan lasta koulun jälkeen. Mikä avuksi?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Autolla.
Tai sitten palkkaat apua. Tuskni se vieraalle noin riehuu.
Kävely olisi terveellisempää kaikin tavoin, mutta pakko varmaan harkita autolla kulkemista, vaikka matka onkin lyhyehkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ammattilaisetkin olleet lasten psykaa myöten ratkomassa vastaavaa asiaa nyt 2 vuotta eikä nekään ole osanneet auttaa. Täällä nyt todennäköisesti juuri kukaan ei ymmärrä edes mistä puhut. “Laita se itse menemään kouluun” toimii normilapselle, nepsylapsen kanssa totaalieri jutut.
Sen verran olen lapsestani ymmärtänyt että koulupelko ja kielteisyys liittyy sinne kouluun ja ne pitäisi jotenkin saada ratkaistua. Kun on ollut kausia että lapsi on tuntenut olonsa turvalliseksi koulussa, niin kouluunmenovaikeuksia ei ole ollut. On jopa kulkenut sinne silloin itsenäisesti.
Onko teillä jo virallinen diagnoosi? Sen saaminen on tärkeää, vaikka toisin nykyään väitetään. Se on tärkeää koska se on avain sille että oikeasti saat vaadittua sitä tukea lapsellesi sinne kouluun ja myös teille kotiin (esim nepsyvalmennus, joka on teille oikea apu eikä mikään tavisperheiden perhetyö) ja että se on oikeanlaista ja riittävää.
Itse jouduin jäämään moneksi vuodeksi ensin osittaiselle työajalle ja sen jälkeen kokonaan työelämästä pois, kun taistelin lastani aamuisin sinne kouluun ja päivisin juoksin palavereissa, tutkimuksissa ja terapioissa saadakseni hänelle apua.
Ok. Itse tilasin aikoinaan hienon erillisen esitteen adhd-lapsen kasvatuksesta ja hyvistä nikseistä ja vinkeistä "erityisperheenä" toimimiseen ja siellä oli ihan normaaleja lastenkasvatusohjeita. Sitten ihmettelin tätä lastensuojelun "erityisasiantuntijoille", jotka sanoivat, että niin, mitä ihmettä sinä odotit, jotain taikakikkojako?
Jos lapsi ei tahdo mennä kouluun, siellä koulussa on jotain, minkä takia hän ei tahdo mennä sinne. Se pitäisi selvittää. Lapset ovat luonnostaan oppimishaluisia ja uteliaita. Myös ns. "nepsylapset" ja varsinkin he.
Mutta lykkyä pyttyyn. Koita jutella lapselle järkeä. Kerro miten aikaa menee näin hukkaan, eikä jää aikaa tehdä kivempia asioita ja hän joutuu itse kärsimään siitä, että tulee myöhässä, kun se on noloa jne. Tehkää sopimus ja keksikää mitä kivaa voitte tehdä yhdessä, kun asiat sujuu, palkintona teille yhteisesti.
Onko ap:lla itsellään ajan kanssa haasteita, vai miksi ette valmistaudu ajoissa kouluun?
Ohjaat aamua ennakoivasti, ei silloin, kun jonkin pitäisi tapahtua. Toimii normaaleihin ja erityisiin.
Ja tietenkin haet avustajaa, jos lapsen dg ja kunto sellaista vaatii ja yhteiskunta myöntää apua.
En tiedä lapsesi tilannetta, mutta monia lapsia ja aikuisia ärsyttää, jos joku koko ajan pörrää ympärillä.
Jos lapsi osaa syödä, pukea ja kävellä koulumatkan, niin laitat matkaan itse ja koitat puuttua mahdollisimman vähän aamun kulkuun. Jos sit käy niin, että ei sinne kouluun millään ehdi ja vaatteetkin aivan väärät, niin se sitten kertoo lisää tuen tarpeesta ja sen voi kertoa apua hakiessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ammattilaisetkin olleet lasten psykaa myöten ratkomassa vastaavaa asiaa nyt 2 vuotta eikä nekään ole osanneet auttaa. Täällä nyt todennäköisesti juuri kukaan ei ymmärrä edes mistä puhut. “Laita se itse menemään kouluun” toimii normilapselle, nepsylapsen kanssa totaalieri jutut.
Sen verran olen lapsestani ymmärtänyt että koulupelko ja kielteisyys liittyy sinne kouluun ja ne pitäisi jotenkin saada ratkaistua. Kun on ollut kausia että lapsi on tuntenut olonsa turvalliseksi koulussa, niin kouluunmenovaikeuksia ei ole ollut. On jopa kulkenut sinne silloin itsenäisesti.
Onko teillä jo virallinen diagnoosi? Sen saaminen on tärkeää, vaikka toisin nykyään väitetään. Se on tärkeää koska se on avain sille että oikeasti saat vaadittua sitä tukea lapsellesi sinne kouluun ja myös teille kotiin (esim nepsyvalmennus, joka on teille oikea apu eikä mikään tavisperheiden perhetyö) ja että se on oikeanlaista ja riittävää.
Itse jouduin jäämään moneksi vuodeksi ensin osittaiselle työajalle ja sen jälkeen kokonaan työelämästä pois, kun taistelin lastani aamuisin sinne kouluun ja päivisin juoksin palavereissa, tutkimuksissa ja terapioissa saadakseni hänelle apua.
Ok. Itse tilasin aikoinaan hienon erillisen esitteen adhd-lapsen kasvatuksesta ja hyvistä nikseistä ja vinkeistä "erityisperheenä" toimimiseen ja siellä oli ihan normaaleja lastenkasvatusohjeita. Sitten ihmettelin tätä lastensuojelun "erityisasiantuntijoille", jotka sanoivat, että niin, mitä ihmettä sinä odotit, jotain taikakikkojako?
Jos lapsi ei tahdo mennä kouluun, siellä koulussa on jotain, minkä takia hän ei tahdo mennä sinne. Se pitäisi selvittää. Lapset ovat luonnostaan oppimishaluisia ja uteliaita. Myös ns. "nepsylapset" ja varsinkin he.
Mutta lykkyä pyttyyn. Koita jutella lapselle järkeä. Kerro miten aikaa menee näin hukkaan, eikä jää aikaa tehdä kivempia asioita ja hän joutuu itse kärsimään siitä, että tulee myöhässä, kun se on noloa jne. Tehkää sopimus ja keksikää mitä kivaa voitte tehdä yhdessä, kun asiat sujuu, palkintona teille yhteisesti.
Ei kukaan mitään taikakikkoja odota. Mutta lapsi voi tarvita esim. avustajaa. Hän voi tarvita erilaisia omanlaisia suoritustapoja kouluun tunnille, siirtymiin ja koetilanteisiin. Lapsi voi tarvita myös esim puheterapiaa, toimintaterapiaa ja jonkinlaista nepsyvalmennusta tai tukihenkilöä itsekin. Etenkin kasvaessaan, koska lapsi itsekin huomaa olevansa erilainen kuin muut.
Kotona nepsylapsen vanhemmalta tarvitaan usein tottakai ihan normaalia sanoittamista ja rajojen vetämistä, mutta usein myös sata kertaa pidempää mittaa kärsivällisyydelle. Esim. suuttuminen tilanteissa voi normilapsen kohdalla johtaa siihen et se lähtee sinne kouluun. Ehkä itkien tai ovet paukkuen mut lähtee kuitenkin. Nepsylapsen kanssa se voi johtaa siihen että lapsi saa jonkinlaisen raivokohtauksen tai jumiutuu niin ettei se suostu nousemaan lattialta mytystä mihinkään seuraavaan kahteen tuntiin. Vanhempi tarvitsee usein ohjausta siihen miten tilanteita joutuu koko ajan ennakoimaan ja mitkä on siihen hyviä keinoja. Ja miten toimia kun ennakoinnista huolimatta asiat ei silti lapsen kanssa suju. Monilla on aktiivikäytössä time timerit, kuvatuet, rauhottumispurkit, palkkiosysteemit, stressilelut, kuulokkeet, painotyynyt jne apuvälineet mitä ei juuri normi kouluikäisen kanssa kyllä käytetä. Lisäksi vanhempi tarvitsee tietoa siitä mistä lapsen käytös johtuu sekä vertaistukea, koska asian voi ymmärtää kunnolla vain toinen vanhempi jolla on samankaltainen nepsylapsi.
Oletko kokeillut, miten onnistuisi, että joko sinä kävelet edellä ja hän seuraa tai päinvastoin. Meillä kamalinta olisi ollut se kädestä pitäminen ja taluttaminen. Pitää antaa kävellä vapaasti. Joku aamu voi vaikka antaa myöhästyä ja katsoa, onko sillä mitään vaikutusta menoon.
Meillä oli alkuun taksikyyditys (oli matkaa kouluun) ja sitten bussikyyti. Nuo bussikyydit kauhistutti minua enemmän, kun matkaan kuului bussin vaihto. Meidän lapsi oli ensimmäinen, joka noihin bussikyyteihin joutui siirtymään, en keksinyt tarpeeksi hyviä syitä, millä olisin saanut lausunnon sopivalta taholta, ettei selviäisi bussimatkoista. Lapsi oli kuitenkin rutinoitunut bussimatkustaja, päiväkoti ja terapioissa käyntimatkat kun tehtiin aina bussilla. Saatoin saada puhelun, kun vaihtobussi ei tullutkaan ajallaan, että mitä nyt pitää tehdä. Rauhoittelin, että odota rauhassa, menet seuraavalla, mikä tulee ja kerrot koulussa, että bussi oli myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama. Olen itse nepsylapsiin erikoistunut erityisopettaja ja käynyt kaikki mahdolliset koulutukset/luennot läpi asiasta.
Yksi mikä on todettu toimivaksi on ennustettavuus. Jos lapsi hermostuu kouluunmenoa siellä on tod näk kiusaamista, ystävien puutetta, kommunikaatio vaikeutta jne. Älä syyllistä itseäsi.
Minä käyn lapsen kanssa läpi seuraavan koulupäivä joka ilta, välillä sataan kertaan. Aamuisin teemme kaiken joka kerta samalla tavalla, puhun joka aamu samoilla lauseilla. Varmistan moneen kertaan että hän tietää lähtöajan ”lähdemme 30 min päästä” taas 10 min päästä kerron ”lähdemme 20 min päästä”.
Kertomasi perusteella en missään nimessä laittaisi lasta lähtemään yksin kouluun. Se olisi hänelle iso painajainen.
Hienosti olet hänen kanssaan toiminut. Tsemppiä !
Diagnoosi kannattaa aina hakea vaikka monesti se ei heti auta mitään. Koulujen resurssit on todella pienet.
Yritä auttaa häntä pysymään iloisena ja luottavaisena. Tällaiset lapset ovat herkkiä ja joutuessaan negatiivisten tunteiden valtaan eivät pääse siitä helposti pois.Ohjeista ja neuvo häntä hauskasti ja lempeästi. Vakuuttele hänelle silloin kun huomaat että lapsesi meinaa suuttua, että kaikki on hyvin,kaikki järjestyy, ymmärrän sinua, olen puolellasi yms. Kosketus on myöskin tärkeää esim selästä silittäminen samalla kun puhuu rauhoittavasti. Kaikki ihmiset tarvitsevat rakkautta ja huumoria elämäänsä pysyäkseen terveenä. Herkät yksilöt sitäkin enemmän.
Toivon voimia ja valoa kaikille vanhemmille jotka sitä tuntuvat tarvitsevansa. Kaikki on hyvin.Kaikki järjestyy. ♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Olen itse nepsylapsiin erikoistunut erityisopettaja ja käynyt kaikki mahdolliset koulutukset/luennot läpi asiasta.
Yksi mikä on todettu toimivaksi on ennustettavuus. Jos lapsi hermostuu kouluunmenoa siellä on tod näk kiusaamista, ystävien puutetta, kommunikaatio vaikeutta jne. Älä syyllistä itseäsi.
Minä käyn lapsen kanssa läpi seuraavan koulupäivä joka ilta, välillä sataan kertaan. Aamuisin teemme kaiken joka kerta samalla tavalla, puhun joka aamu samoilla lauseilla. Varmistan moneen kertaan että hän tietää lähtöajan ”lähdemme 30 min päästä” taas 10 min päästä kerron ”lähdemme 20 min päästä”.
Kertomasi perusteella en missään nimessä laittaisi lasta lähtemään yksin kouluun. Se olisi hänelle iso painajainen.
Hienosti olet hänen kanssaan toiminut. Tsemppiä !
Diagnoosi kannattaa aina hakea vaikka monesti se ei heti auta mitään. Koulujen resurssit on todella pienet.
Paljon kiitoksia! Olen koettanut pitää rutiinit suunnilleen samoina ja ennakoin myös, mutta koetan vielä selkeyttää lisää. Täytyy myöskin selvitellä, mikä stressaa koulussa. Lapsi ainakin selvästi jännittää kaikkea kivaakin normaalista poikkeavaa siellä (vaikkapa Halloween-naamiaiset tai joku liikuntatapahtuma) ja on muutenkin kova stressaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ILmoita lapselle, että joko menet itse tai sitten mennään yhdessä, sinä olet joka tapauksessa kyllästynyt kiukutteluun. Lisäksi voi todeta, että jos tämä ei ole kivaa, niin saat mennä lastenkotiin, minä en jaksa tuota jatkuvaa ällittelyä.
Ihmeen moni nepsylapsi hoksaa, että nyt taitaa olla syytä opetella toimimaan fiksummin.
Kenen mielestä lapsia on hyvä uhkailla asioilla, joita ei voi toteuttaa?
Miksei muka voi toteuttaa? Kyllä lapsen saa lastenkotiin, tekee lasun ja kertoo, että ei jaksa ja vaatii lapselle laitospaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ILmoita lapselle, että joko menet itse tai sitten mennään yhdessä, sinä olet joka tapauksessa kyllästynyt kiukutteluun. Lisäksi voi todeta, että jos tämä ei ole kivaa, niin saat mennä lastenkotiin, minä en jaksa tuota jatkuvaa ällittelyä.
Ihmeen moni nepsylapsi hoksaa, että nyt taitaa olla syytä opetella toimimaan fiksummin.
Kenen mielestä lapsia on hyvä uhkailla asioilla, joita ei voi toteuttaa?
On eri asia todeta, kuin uhata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autolla.
Tai sitten palkkaat apua. Tuskni se vieraalle noin riehuu.
Kävely olisi terveellisempää kaikin tavoin, mutta pakko varmaan harkita autolla kulkemista, vaikka matka onkin lyhyehkö.
Ehdottomasti autolla, veisin ihan nentin myös, kyllä se vaan helpottaa aamuja jos on mahdollista autolla kulkea, lapsiakin voi väsyttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Olen itse nepsylapsiin erikoistunut erityisopettaja ja käynyt kaikki mahdolliset koulutukset/luennot läpi asiasta.
Yksi mikä on todettu toimivaksi on ennustettavuus. Jos lapsi hermostuu kouluunmenoa siellä on tod näk kiusaamista, ystävien puutetta, kommunikaatio vaikeutta jne. Älä syyllistä itseäsi.
Minä käyn lapsen kanssa läpi seuraavan koulupäivä joka ilta, välillä sataan kertaan. Aamuisin teemme kaiken joka kerta samalla tavalla, puhun joka aamu samoilla lauseilla. Varmistan moneen kertaan että hän tietää lähtöajan ”lähdemme 30 min päästä” taas 10 min päästä kerron ”lähdemme 20 min päästä”.
Kertomasi perusteella en missään nimessä laittaisi lasta lähtemään yksin kouluun. Se olisi hänelle iso painajainen.
Hienosti olet hänen kanssaan toiminut. Tsemppiä !
Diagnoosi kannattaa aina hakea vaikka monesti se ei heti auta mitään. Koulujen resurssit on todella pienet.Paljon kiitoksia! Olen koettanut pitää rutiinit suunnilleen samoina ja ennakoin myös, mutta koetan vielä selkeyttää lisää. Täytyy myöskin selvitellä, mikä stressaa koulussa. Lapsi ainakin selvästi jännittää kaikkea kivaakin normaalista poikkeavaa siellä (vaikkapa Halloween-naamiaiset tai joku liikuntatapahtuma) ja on muutenkin kova stressaamaan.
Se kuuluu asiaan, nepsyt saa stressiä "pikku asioista". Meillä on helpottanut kun kerrotaan mitä tapahtuu, paikkaa voi tutustua etukäteen jos se ei ole ennestään tuttu, vaikka etsiä Googlesta kuvia millainen paikka on mihin ollaan menossa, katsoa kartasta reitin sinne yms. Sopia etukäteen valmiiks mitä pakataan mukaan tai mihin pukeudutaan, nää lapset ei aina kykene pikaisiin ratkaisuihin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ammattilaisetkin olleet lasten psykaa myöten ratkomassa vastaavaa asiaa nyt 2 vuotta eikä nekään ole osanneet auttaa. Täällä nyt todennäköisesti juuri kukaan ei ymmärrä edes mistä puhut. “Laita se itse menemään kouluun” toimii normilapselle, nepsylapsen kanssa totaalieri jutut.
Sen verran olen lapsestani ymmärtänyt että koulupelko ja kielteisyys liittyy sinne kouluun ja ne pitäisi jotenkin saada ratkaistua. Kun on ollut kausia että lapsi on tuntenut olonsa turvalliseksi koulussa, niin kouluunmenovaikeuksia ei ole ollut. On jopa kulkenut sinne silloin itsenäisesti.
Onko teillä jo virallinen diagnoosi? Sen saaminen on tärkeää, vaikka toisin nykyään väitetään. Se on tärkeää koska se on avain sille että oikeasti saat vaadittua sitä tukea lapsellesi sinne kouluun ja myös teille kotiin (esim nepsyvalmennus, joka on teille oikea apu eikä mikään tavisperheiden perhetyö) ja että se on oikeanlaista ja riittävää.
Itse jouduin jäämään moneksi vuodeksi ensin osittaiselle työajalle ja sen jälkeen kokonaan työelämästä pois, kun taistelin lastani aamuisin sinne kouluun ja päivisin juoksin palavereissa, tutkimuksissa ja terapioissa saadakseni hänelle apua.
Ok. Itse tilasin aikoinaan hienon erillisen esitteen adhd-lapsen kasvatuksesta ja hyvistä nikseistä ja vinkeistä "erityisperheenä" toimimiseen ja siellä oli ihan normaaleja lastenkasvatusohjeita. Sitten ihmettelin tätä lastensuojelun "erityisasiantuntijoille", jotka sanoivat, että niin, mitä ihmettä sinä odotit, jotain taikakikkojako?
Jos lapsi ei tahdo mennä kouluun, siellä koulussa on jotain, minkä takia hän ei tahdo mennä sinne. Se pitäisi selvittää. Lapset ovat luonnostaan oppimishaluisia ja uteliaita. Myös ns. "nepsylapset" ja varsinkin he.
Mutta lykkyä pyttyyn. Koita jutella lapselle järkeä. Kerro miten aikaa menee näin hukkaan, eikä jää aikaa tehdä kivempia asioita ja hän joutuu itse kärsimään siitä, että tulee myöhässä, kun se on noloa jne. Tehkää sopimus ja keksikää mitä kivaa voitte tehdä yhdessä, kun asiat sujuu, palkintona teille yhteisesti.
Sulla ei taida olla paljon kokemusta lapsista, kaikki ei ole yhtä positiivisia luonteita, siel koulussa voi olla kaikki ok ja silti ei halua lähteä sinne, siirtymätilanteet ovat vaikeita varsinkin nepsyille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän vetoaa siihen, ettei osaisi reittiä, vaikka se on lyhyehkö oikeasti.
En tiedä lapsen haasteita mutta lapsen mielessä, etenkin nepsylapsen mielessä ne voi olla esim seuraavia:
Mitä kello on
Ehdinkö ajoissa
Olenko myöhässä
Käännynkö tästä
Vai oliko se seuraava risteys
Menenkö ennen tuota autoa
Odotanko että tuo auto menee ohi
Tuolta tulee taas auto
Kokonainen autojono
Missä välissä minun kuuluu mennä tien yli
Tuolta tuli pyörä
En huomannut
Mitä jos jään ensi kerralla alle
Mitä kello on
En hahmota aikaa
Opettaja suuttuu
En uskalla mennä tien yli kun tulee autoja
Mitä kello on
Myöhästyn
Tuolta tulee muita lapsia
Ne puhuu minulle
En saa selvää kun kaikki huutaa ja puhuu nopeasti
Mitä ne tarkoittaa
Mitä ne haluaa minusta
Hui taas tuli pyörä
Jne.Nepsylapselle lyhytkin koulumatka voi olla kuormittava. Sitten se kuormitus jatkuu siellä koulussa, lapsi pinnistelee joka päivä päivän läpi. Ne on sit asioita jotka alkaa näkymään jossain kohtaa jo kotona illalla (murehtii seuraavaa päivää) tai aamulla (ei haluaisi mennä kouluun)
Tärkeää olisi ymmärtää lapsen haasteet ja tukea niissä. Ja ymmärtää ne nepsyyden kautta, ei verrata samanikäiseen, neuropsykiatrisesti tyypillisesti kehittyneeseen lapseen.
Tämä, todellakin! Meiltä on kouluun kilometri ja tyttö on käynyt samaa koulua ikänsä (10v) mutta silti minun pitää aamulla huolehtia että pukee ja ottaa lääkkeet sekä saattaa koulun portille, jossa avustaja ottaa hänet vastaan. ON kokeiltu yksin kulkemista, ei toiminut yhtään vaan "jäätyi" matkalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän vetoaa siihen, ettei osaisi reittiä, vaikka se on lyhyehkö oikeasti.
En tiedä lapsen haasteita mutta lapsen mielessä, etenkin nepsylapsen mielessä ne voi olla esim seuraavia:
Mitä kello on
Ehdinkö ajoissa
Olenko myöhässä
Käännynkö tästä
Vai oliko se seuraava risteys
Menenkö ennen tuota autoa
Odotanko että tuo auto menee ohi
Tuolta tulee taas auto
Kokonainen autojono
Missä välissä minun kuuluu mennä tien yli
Tuolta tuli pyörä
En huomannut
Mitä jos jään ensi kerralla alle
Mitä kello on
En hahmota aikaa
Opettaja suuttuu
En uskalla mennä tien yli kun tulee autoja
Mitä kello on
Myöhästyn
Tuolta tulee muita lapsia
Ne puhuu minulle
En saa selvää kun kaikki huutaa ja puhuu nopeasti
Mitä ne tarkoittaa
Mitä ne haluaa minusta
Hui taas tuli pyörä
Jne.Nepsylapselle lyhytkin koulumatka voi olla kuormittava. Sitten se kuormitus jatkuu siellä koulussa, lapsi pinnistelee joka päivä päivän läpi. Ne on sit asioita jotka alkaa näkymään jossain kohtaa jo kotona illalla (murehtii seuraavaa päivää) tai aamulla (ei haluaisi mennä kouluun)
Tärkeää olisi ymmärtää lapsen haasteet ja tukea niissä. Ja ymmärtää ne nepsyyden kautta, ei verrata samanikäiseen, neuropsykiatrisesti tyypillisesti kehittyneeseen lapseen.
Tämä, todellakin! Meiltä on kouluun kilometri ja tyttö on käynyt samaa koulua ikänsä (10v) mutta silti minun pitää aamulla huolehtia että pukee ja ottaa lääkkeet sekä saattaa koulun portille, jossa avustaja ottaa hänet vastaan. ON kokeiltu yksin kulkemista, ei toiminut yhtään vaan "jäätyi" matkalle.
Älä ota pahalla. Mietin tässä, että miten mahtaa mennä lapsesi tulevaisuus? Mikä on sopiva ikä mielestäsi oikeasti päästää irti ja katsoa miten lapsi toimii itse? Vai onko tulevaisuus asumispalveluyksikkö tms?
On se kyllä kumma, että vielä vuonna -21 Suomessa on niin paljon ihmisiä, joiden asenne on, että menkööt lapsi itse kouluun, oppiipa käyttäytymään. Sanoisitteko samoin sokeasta lapsesta? Menkööt itse, saa luvan pärjätä. Onkohan oikeasti edes sokea, oppiipa näkemään. Neliraajahalvaantunutkin saisi kyllä itse mönkiä kouluun kuin mato?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän vetoaa siihen, ettei osaisi reittiä, vaikka se on lyhyehkö oikeasti.
En tiedä lapsen haasteita mutta lapsen mielessä, etenkin nepsylapsen mielessä ne voi olla esim seuraavia:
Mitä kello on
Ehdinkö ajoissa
Olenko myöhässä
Käännynkö tästä
Vai oliko se seuraava risteys
Menenkö ennen tuota autoa
Odotanko että tuo auto menee ohi
Tuolta tulee taas auto
Kokonainen autojono
Missä välissä minun kuuluu mennä tien yli
Tuolta tuli pyörä
En huomannut
Mitä jos jään ensi kerralla alle
Mitä kello on
En hahmota aikaa
Opettaja suuttuu
En uskalla mennä tien yli kun tulee autoja
Mitä kello on
Myöhästyn
Tuolta tulee muita lapsia
Ne puhuu minulle
En saa selvää kun kaikki huutaa ja puhuu nopeasti
Mitä ne tarkoittaa
Mitä ne haluaa minusta
Hui taas tuli pyörä
Jne.Nepsylapselle lyhytkin koulumatka voi olla kuormittava. Sitten se kuormitus jatkuu siellä koulussa, lapsi pinnistelee joka päivä päivän läpi. Ne on sit asioita jotka alkaa näkymään jossain kohtaa jo kotona illalla (murehtii seuraavaa päivää) tai aamulla (ei haluaisi mennä kouluun)
Tärkeää olisi ymmärtää lapsen haasteet ja tukea niissä. Ja ymmärtää ne nepsyyden kautta, ei verrata samanikäiseen, neuropsykiatrisesti tyypillisesti kehittyneeseen lapseen.
Tämä, todellakin! Meiltä on kouluun kilometri ja tyttö on käynyt samaa koulua ikänsä (10v) mutta silti minun pitää aamulla huolehtia että pukee ja ottaa lääkkeet sekä saattaa koulun portille, jossa avustaja ottaa hänet vastaan. ON kokeiltu yksin kulkemista, ei toiminut yhtään vaan "jäätyi" matkalle.
Älä ota pahalla. Mietin tässä, että miten mahtaa mennä lapsesi tulevaisuus? Mikä on sopiva ikä mielestäsi oikeasti päästää irti ja katsoa miten lapsi toimii itse? Vai onko tulevaisuus asumispalveluyksikkö tms?
Sanonpa vain, että oma lapseni olisi kuollut monta kertaa lapsuutensa aikana, jos en olisi ollut skarppina silmät selässä. Jos en olisi ollut se hysteeriseksikin kutsuttu äiti. Luuletko, että tämä vanhemmuus on jotenkin valittu, koska se on niin hauskaa ja mukavaa? Olen ihan helvetin väsynyt. Lapsi on nyt 8-vuotias, ja tarvitsee ohjausta ja tukea kaikkeen. Yksin ei voi päästää mihinkään. Hyvä kun voin vessassa käydä, silloinkin saattaa tapahtua jotain sillä välillä. Kun sitä vaaran tunnetta ja ymmärrystä ei vain ole.
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma, että vielä vuonna -21 Suomessa on niin paljon ihmisiä, joiden asenne on, että menkööt lapsi itse kouluun, oppiipa käyttäytymään. Sanoisitteko samoin sokeasta lapsesta? Menkööt itse, saa luvan pärjätä. Onkohan oikeasti edes sokea, oppiipa näkemään. Neliraajahalvaantunutkin saisi kyllä itse mönkiä kouluun kuin mato?
Miten se muuten oppii selviytymään itse elämässä? Koulusta myöhästyminen ei ole vaarallista. Jos lapsi ei selviä kouluun itse, niin millainen on hänen tulevaisuus selvitä muutenkaan?
Alue: Aihe vapaa
Ei tarkoita, vaan esim. ADHD- tai autismipiirteinen (kategorian alle menee paljon kaikenlaista).