Pariskunnan eroriski on korkeampi, jos molemmat puolisot ovat kokeneet vanhempien avioeron

Koska me normalisoidaan erot? Vituttaa kun erosta puhutaan edelleen aina jonkinlaisena riskinä tai epäonnistumisena. Pikemminkin se on yksi normaali, ihmiselämään kuuluva asia. Jotkut suhteet kestää pitempään, toiset lyhyempään. Usein suhteen kestoon vieläpä vaikuttaa asioita joihin yksilö itse ei voi edes vaikuttaa. Niihin pitää vain sopeutua, ja joskus/usein ero on parempi vaihtoehto kuin sopeutuminen. Ja kun se elämä ei todellakaan pääty eroon. Ja pitkä liitto ei ole synonyymi hyvälle ja onnistuneelle liitolle. Ei edes hyvälle ja turvalliselle ydinperheelle. Tiedän monia, monia naisia jotka pysyy ihan täysin p*skoissa liitoissa ja altistaa myös lapsensa niille päivittäin, koska heidät on aivopesty ajatukseen siitä että pitää olla se yksi ainoa mies ja avioliitto koko elämänsä jotta voi “onnistua”. Ja usein suku painostaa tähän myös, kun “ei meillä ole koskaan erottu eikä pienistä luovutettu”. Mitä nyt Pera ryypänny 40 vuotta eikä koskaan osallistunut lastenhoitoon.

Ihan oikeasti. #normalisoidaanerot

Se on osa ihmisoikeuksia ja etenkin naisten ja lasten hyvinvointia että uskalletaan eroa ja sen pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidetäänkö yhä vuonna 2021 ero huonona asiana kuin käytetään sanaa riski?

Ehkä se on enemmän riski koska erotausta korreloi monien negatiivisten asioiden kanssa. Etenkin miehillä ja lapsilla.

"Korreloi" ei tarkoita että on syy.

Ero ei tule turhaan eikä tyhjästä. Eron syy voi olla henkinen tai fyysinen väkivalta, puolison mielenterveys- ja alkoholiongelmat. Näiden jälkiä hoidetaan lapsissa vielä kauan sen jälkeen kun heidän ei tarvitse enää elää sellaisen kanssa.

Korrelointi voi tarkoittaa että molemmilla on sama alkusyy, vaikka tuo perheen isän alkoholismi.

Toki näinkin mutta suuressa mittakaavassa miehillä päihdeongelmat lisääntyvät eron jälkeen, avo- tai avioliitossa elintavat ovat muutenkin terveellisemmät.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa eroriskistä puhuttu vaan siitä, millaisen kumppanin alun pitäen valitsee.

Molempia tutkittiin, lue tuo Turun yliopiston tutkimustiedote.

Miehillä liitto pidentää elinikää, naisilla lyhentää.

Vierailija kirjoitti:

Koska me normalisoidaan erot? Vituttaa kun erosta puhutaan edelleen aina jonkinlaisena riskinä tai epäonnistumisena. Pikemminkin se on yksi normaali, ihmiselämään kuuluva asia. Jotkut suhteet kestää pitempään, toiset lyhyempään. Usein suhteen kestoon vieläpä vaikuttaa asioita joihin yksilö itse ei voi edes vaikuttaa. Niihin pitää vain sopeutua, ja joskus/usein ero on parempi vaihtoehto kuin sopeutuminen. Ja kun se elämä ei todellakaan pääty eroon. Ja pitkä liitto ei ole synonyymi hyvälle ja onnistuneelle liitolle. Ei edes hyvälle ja turvalliselle ydinperheelle. Tiedän monia, monia naisia jotka pysyy ihan täysin p*skoissa liitoissa ja altistaa myös lapsensa niille päivittäin, koska heidät on aivopesty ajatukseen siitä että pitää olla se yksi ainoa mies ja avioliitto koko elämänsä jotta voi “onnistua”. Ja usein suku painostaa tähän myös, kun “ei meillä ole koskaan erottu eikä pienistä luovutettu”. Mitä nyt Pera ryypänny 40 vuotta eikä koskaan osallistunut lastenhoitoon.

Ihan oikeasti. #normalisoidaanerot

Se on osa ihmisoikeuksia ja etenkin naisten ja lasten hyvinvointia että uskalletaan eroa ja sen pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Ehkä ero kertookin ennen kaikkea parinvalinnan epäonnistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska me normalisoidaan erot? Vituttaa kun erosta puhutaan edelleen aina jonkinlaisena riskinä tai epäonnistumisena. Pikemminkin se on yksi normaali, ihmiselämään kuuluva asia. Jotkut suhteet kestää pitempään, toiset lyhyempään. Usein suhteen kestoon vieläpä vaikuttaa asioita joihin yksilö itse ei voi edes vaikuttaa. Niihin pitää vain sopeutua, ja joskus/usein ero on parempi vaihtoehto kuin sopeutuminen. Ja kun se elämä ei todellakaan pääty eroon. Ja pitkä liitto ei ole synonyymi hyvälle ja onnistuneelle liitolle. Ei edes hyvälle ja turvalliselle ydinperheelle. Tiedän monia, monia naisia jotka pysyy ihan täysin p*skoissa liitoissa ja altistaa myös lapsensa niille päivittäin, koska heidät on aivopesty ajatukseen siitä että pitää olla se yksi ainoa mies ja avioliitto koko elämänsä jotta voi “onnistua”. Ja usein suku painostaa tähän myös, kun “ei meillä ole koskaan erottu eikä pienistä luovutettu”. Mitä nyt Pera ryypänny 40 vuotta eikä koskaan osallistunut lastenhoitoon.

Ihan oikeasti. #normalisoidaanerot

Se on osa ihmisoikeuksia ja etenkin naisten ja lasten hyvinvointia että uskalletaan eroa ja sen pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Ehkä ero kertookin ennen kaikkea parinvalinnan epäonnistumisesta.

Ei välttämättä. Suhde on voinut olla hyvä ja kasvattava vaikka se ei jatkuisi. Eroa ei pitäisi nähdä epäonnistumisena niin vahvasti kuin aina on tehty. Pitäisi osata nähdä se vain osana elämää, jonka aika tuli päätökseen syystä x ja i. Ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu. Se mikä pari sulle sopi 20 vuotta sitten, ei välttämättä sovi tänään. Eikä siitä aina tarvitse jotakuta syytellä. Se on vain inhimillistä ettei kaikki aina kasva samaan suuntaan vaikka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska me normalisoidaan erot? Vituttaa kun erosta puhutaan edelleen aina jonkinlaisena riskinä tai epäonnistumisena. Pikemminkin se on yksi normaali, ihmiselämään kuuluva asia. Jotkut suhteet kestää pitempään, toiset lyhyempään. Usein suhteen kestoon vieläpä vaikuttaa asioita joihin yksilö itse ei voi edes vaikuttaa. Niihin pitää vain sopeutua, ja joskus/usein ero on parempi vaihtoehto kuin sopeutuminen. Ja kun se elämä ei todellakaan pääty eroon. Ja pitkä liitto ei ole synonyymi hyvälle ja onnistuneelle liitolle. Ei edes hyvälle ja turvalliselle ydinperheelle. Tiedän monia, monia naisia jotka pysyy ihan täysin p*skoissa liitoissa ja altistaa myös lapsensa niille päivittäin, koska heidät on aivopesty ajatukseen siitä että pitää olla se yksi ainoa mies ja avioliitto koko elämänsä jotta voi “onnistua”. Ja usein suku painostaa tähän myös, kun “ei meillä ole koskaan erottu eikä pienistä luovutettu”. Mitä nyt Pera ryypänny 40 vuotta eikä koskaan osallistunut lastenhoitoon.

Ihan oikeasti. #normalisoidaanerot

Se on osa ihmisoikeuksia ja etenkin naisten ja lasten hyvinvointia että uskalletaan eroa ja sen pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Ehkä ero kertookin ennen kaikkea parinvalinnan epäonnistumisesta.

Ei välttämättä. Suhde on voinut olla hyvä ja kasvattava vaikka se ei jatkuisi. Eroa ei pitäisi nähdä epäonnistumisena niin vahvasti kuin aina on tehty. Pitäisi osata nähdä se vain osana elämää, jonka aika tuli päätökseen syystä x ja i. Ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu. Se mikä pari sulle sopi 20 vuotta sitten, ei välttämättä sovi tänään. Eikä siitä aina tarvitse jotakuta syytellä. Se on vain inhimillistä ettei kaikki aina kasva samaan suuntaan vaikka haluaisi.

Toki näinkin, mutta kun ero normalisoidaan liiaksi, moni ei edes halua yrittää jatkaa. Ja lasten kannalta ero on useammin (pl.väkivalta ja päihdekierre) traumaattinen kuin hyvä eheyttävä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Koska me normalisoidaan erot? Vituttaa kun erosta puhutaan edelleen aina jonkinlaisena riskinä tai epäonnistumisena. Pikemminkin se on yksi normaali, ihmiselämään kuuluva asia. Jotkut suhteet kestää pitempään, toiset lyhyempään. Usein suhteen kestoon vieläpä vaikuttaa asioita joihin yksilö itse ei voi edes vaikuttaa. Niihin pitää vain sopeutua, ja joskus/usein ero on parempi vaihtoehto kuin sopeutuminen. Ja kun se elämä ei todellakaan pääty eroon. Ja pitkä liitto ei ole synonyymi hyvälle ja onnistuneelle liitolle. Ei edes hyvälle ja turvalliselle ydinperheelle. Tiedän monia, monia naisia jotka pysyy ihan täysin p*skoissa liitoissa ja altistaa myös lapsensa niille päivittäin, koska heidät on aivopesty ajatukseen siitä että pitää olla se yksi ainoa mies ja avioliitto koko elämänsä jotta voi “onnistua”. Ja usein suku painostaa tähän myös, kun “ei meillä ole koskaan erottu eikä pienistä luovutettu”. Mitä nyt Pera ryypänny 40 vuotta eikä koskaan osallistunut lastenhoitoon.

Ihan oikeasti. #normalisoidaanerot

Se on osa ihmisoikeuksia ja etenkin naisten ja lasten hyvinvointia että uskalletaan eroa ja sen pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Juuri näin!

Kenenkään ei pidä joutua olemaan liitossa jossa on paha olla.

Hyvä että nykyään naiset jo käyvät töissä ja heillä on palkka, harmi vain että monen naisen koko palkka menee perheen tarpeisiin eikä omia säästöjä kerry eikä niitä pidetä tarpeeksi tärkeinä pitää yllä. Ettei joutuisi jäämään huonoon liittoon vain siksi, ettei ole varaa edes muuttaa.

En allekirjoita aloitusta, vanhemmat eronneet mutta puolison kanssa oltu yhdessä kohta 27 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska me normalisoidaan erot? Vituttaa kun erosta puhutaan edelleen aina jonkinlaisena riskinä tai epäonnistumisena. Pikemminkin se on yksi normaali, ihmiselämään kuuluva asia. Jotkut suhteet kestää pitempään, toiset lyhyempään. Usein suhteen kestoon vieläpä vaikuttaa asioita joihin yksilö itse ei voi edes vaikuttaa. Niihin pitää vain sopeutua, ja joskus/usein ero on parempi vaihtoehto kuin sopeutuminen. Ja kun se elämä ei todellakaan pääty eroon. Ja pitkä liitto ei ole synonyymi hyvälle ja onnistuneelle liitolle. Ei edes hyvälle ja turvalliselle ydinperheelle. Tiedän monia, monia naisia jotka pysyy ihan täysin p*skoissa liitoissa ja altistaa myös lapsensa niille päivittäin, koska heidät on aivopesty ajatukseen siitä että pitää olla se yksi ainoa mies ja avioliitto koko elämänsä jotta voi “onnistua”. Ja usein suku painostaa tähän myös, kun “ei meillä ole koskaan erottu eikä pienistä luovutettu”. Mitä nyt Pera ryypänny 40 vuotta eikä koskaan osallistunut lastenhoitoon.

Ihan oikeasti. #normalisoidaanerot

Se on osa ihmisoikeuksia ja etenkin naisten ja lasten hyvinvointia että uskalletaan eroa ja sen pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Ehkä ero kertookin ennen kaikkea parinvalinnan epäonnistumisesta.

Ei välttämättä. Suhde on voinut olla hyvä ja kasvattava vaikka se ei jatkuisi. Eroa ei pitäisi nähdä epäonnistumisena niin vahvasti kuin aina on tehty. Pitäisi osata nähdä se vain osana elämää, jonka aika tuli päätökseen syystä x ja i. Ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu. Se mikä pari sulle sopi 20 vuotta sitten, ei välttämättä sovi tänään. Eikä siitä aina tarvitse jotakuta syytellä. Se on vain inhimillistä ettei kaikki aina kasva samaan suuntaan vaikka haluaisi.

Tämä kertoo nykymaailmasta: puolison pitää olla just samanlainen kuin minä, pitää omata samanlaiset kiinnostuksen kohteet jne, jotta voi olla parisuhteessa.

On inhimmillistä tykätä itsensä kloonista, mutta miksi ei voi tykätä erilaisesta ihmisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska me normalisoidaan erot? Vituttaa kun erosta puhutaan edelleen aina jonkinlaisena riskinä tai epäonnistumisena. Pikemminkin se on yksi normaali, ihmiselämään kuuluva asia. Jotkut suhteet kestää pitempään, toiset lyhyempään. Usein suhteen kestoon vieläpä vaikuttaa asioita joihin yksilö itse ei voi edes vaikuttaa. Niihin pitää vain sopeutua, ja joskus/usein ero on parempi vaihtoehto kuin sopeutuminen. Ja kun se elämä ei todellakaan pääty eroon. Ja pitkä liitto ei ole synonyymi hyvälle ja onnistuneelle liitolle. Ei edes hyvälle ja turvalliselle ydinperheelle. Tiedän monia, monia naisia jotka pysyy ihan täysin p*skoissa liitoissa ja altistaa myös lapsensa niille päivittäin, koska heidät on aivopesty ajatukseen siitä että pitää olla se yksi ainoa mies ja avioliitto koko elämänsä jotta voi “onnistua”. Ja usein suku painostaa tähän myös, kun “ei meillä ole koskaan erottu eikä pienistä luovutettu”. Mitä nyt Pera ryypänny 40 vuotta eikä koskaan osallistunut lastenhoitoon.

Ihan oikeasti. #normalisoidaanerot

Se on osa ihmisoikeuksia ja etenkin naisten ja lasten hyvinvointia että uskalletaan eroa ja sen pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Ehkä ero kertookin ennen kaikkea parinvalinnan epäonnistumisesta.

Ei välttämättä. Suhde on voinut olla hyvä ja kasvattava vaikka se ei jatkuisi. Eroa ei pitäisi nähdä epäonnistumisena niin vahvasti kuin aina on tehty. Pitäisi osata nähdä se vain osana elämää, jonka aika tuli päätökseen syystä x ja i. Ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu. Se mikä pari sulle sopi 20 vuotta sitten, ei välttämättä sovi tänään. Eikä siitä aina tarvitse jotakuta syytellä. Se on vain inhimillistä ettei kaikki aina kasva samaan suuntaan vaikka haluaisi.

Toki näinkin, mutta kun ero normalisoidaan liiaksi, moni ei edes halua yrittää jatkaa. Ja lasten kannalta ero on useammin (pl.väkivalta ja päihdekierre) traumaattinen kuin hyvä eheyttävä ratkaisu.

Höpöhöpö. Kyllä ero on todella raskas ihan kaikille osapuolille jonkin aikaa. Eroon ei päädytä hetken mielijohteesta.

Vierailija kirjoitti:

Tai sit se tpimii juuri toisinpäin. Kun on kokenut vanhempiensa eron, ei sitä halua lapsilleen. Tuo havainto on yhtä tyhjän kanssa, koska se ei kerro kuin yhden puolen.

Minä taas en halua lapsilleni vanhempien surkeaa avioliittoa. Onneksi tajusivat erota lopulta. Ihana rauha laskeutui kotiin ja isän luona käydessä oli aina mukavaa ja leppoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska me normalisoidaan erot? Vituttaa kun erosta puhutaan edelleen aina jonkinlaisena riskinä tai epäonnistumisena. Pikemminkin se on yksi normaali, ihmiselämään kuuluva asia. Jotkut suhteet kestää pitempään, toiset lyhyempään. Usein suhteen kestoon vieläpä vaikuttaa asioita joihin yksilö itse ei voi edes vaikuttaa. Niihin pitää vain sopeutua, ja joskus/usein ero on parempi vaihtoehto kuin sopeutuminen. Ja kun se elämä ei todellakaan pääty eroon. Ja pitkä liitto ei ole synonyymi hyvälle ja onnistuneelle liitolle. Ei edes hyvälle ja turvalliselle ydinperheelle. Tiedän monia, monia naisia jotka pysyy ihan täysin p*skoissa liitoissa ja altistaa myös lapsensa niille päivittäin, koska heidät on aivopesty ajatukseen siitä että pitää olla se yksi ainoa mies ja avioliitto koko elämänsä jotta voi “onnistua”. Ja usein suku painostaa tähän myös, kun “ei meillä ole koskaan erottu eikä pienistä luovutettu”. Mitä nyt Pera ryypänny 40 vuotta eikä koskaan osallistunut lastenhoitoon.

Ihan oikeasti. #normalisoidaanerot

Se on osa ihmisoikeuksia ja etenkin naisten ja lasten hyvinvointia että uskalletaan eroa ja sen pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Ehkä ero kertookin ennen kaikkea parinvalinnan epäonnistumisesta.

Ei välttämättä. Suhde on voinut olla hyvä ja kasvattava vaikka se ei jatkuisi. Eroa ei pitäisi nähdä epäonnistumisena niin vahvasti kuin aina on tehty. Pitäisi osata nähdä se vain osana elämää, jonka aika tuli päätökseen syystä x ja i. Ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu. Se mikä pari sulle sopi 20 vuotta sitten, ei välttämättä sovi tänään. Eikä siitä aina tarvitse jotakuta syytellä. Se on vain inhimillistä ettei kaikki aina kasva samaan suuntaan vaikka haluaisi.

Tämä kertoo nykymaailmasta: puolison pitää olla just samanlainen kuin minä, pitää omata samanlaiset kiinnostuksen kohteet jne, jotta voi olla parisuhteessa.

On inhimmillistä tykätä itsensä kloonista, mutta miksi ei voi tykätä erilaisesta ihmisestä?

En kyllä kirjoittanut siihen noin.

Mutta jos esim. 10 vuoden päästä todetaan et toinen ehdottomasti haluaa lapsen ja toinen ei. Niin ero voi olla paras vaihtoehto.

Jos 20 vuoden päästä todetaan että toinen haluaa edelleen asua kaupungissa ja juosta ravintoloissa kavereiden kanssa, ja toinen taas on siihen elämään täysin kyllästynyt ja haluaa omaan rauhaan ja muuttaa maalle, niin miksi pitäisi väkisin olla yhdessä?

Jos 30 vuoden päästä kummankaan seksihalut ei enää kohtaa vaikka kuinka yrittäisi, niin miksi pitäisi väkisin jatkaa yhdessä?

Meillä kaikilla on vain yksi elämä. Turha sitä on kuluttaa liitossa joka ei itseä enää tyydytä. Koska loppupeleissä sun liittos ei muita edes kiinnosta. Niitä kiinnostaa omat elämät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidetäänkö yhä vuonna 2021 ero huonona asiana kuin käytetään sanaa riski?

Ehkä se on enemmän riski koska erotausta korreloi monien negatiivisten asioiden kanssa. Etenkin miehillä ja lapsilla.

"Korreloi" ei tarkoita että on syy.

Ero ei tule turhaan eikä tyhjästä. Eron syy voi olla henkinen tai fyysinen väkivalta, puolison mielenterveys- ja alkoholiongelmat. Näiden jälkiä hoidetaan lapsissa vielä kauan sen jälkeen kun heidän ei tarvitse enää elää sellaisen kanssa.

Korrelointi voi tarkoittaa että molemmilla on sama alkusyy, vaikka tuo perheen isän alkoholismi.

Toki näinkin mutta suuressa mittakaavassa miehillä päihdeongelmat lisääntyvät eron jälkeen, avo- tai avioliitossa elintavat ovat muutenkin terveellisemmät.

Naisten terveys ja elinajanodote taas paranee sinkkuna. Onko tässä mielestäsi joku korrelaatio ja näetkö että se on oikeudenmukainen?

Ihmiset tekevät virheitä. Puolison valinta voi osottautua virheelsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidetäänkö yhä vuonna 2021 ero huonona asiana kuin käytetään sanaa riski?

Ehkä se on enemmän riski koska erotausta korreloi monien negatiivisten asioiden kanssa. Etenkin miehillä ja lapsilla.

"Korreloi" ei tarkoita että on syy.

Ero ei tule turhaan eikä tyhjästä. Eron syy voi olla henkinen tai fyysinen väkivalta, puolison mielenterveys- ja alkoholiongelmat. Näiden jälkiä hoidetaan lapsissa vielä kauan sen jälkeen kun heidän ei tarvitse enää elää sellaisen kanssa.

Korrelointi voi tarkoittaa että molemmilla on sama alkusyy, vaikka tuo perheen isän alkoholismi.

Toki näinkin mutta suuressa mittakaavassa miehillä päihdeongelmat lisääntyvät eron jälkeen, avo- tai avioliitossa elintavat ovat muutenkin terveellisemmät.

Naisten terveys ja elinajanodote taas paranee sinkkuna. Onko tässä mielestäsi joku korrelaatio ja näetkö että se on oikeudenmukainen?

Olen eri henkilö, mutta naista jota ei kiinnosta lapsen oikeudet ei ansaitse kyllä oikeudenmukaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidetäänkö yhä vuonna 2021 ero huonona asiana kuin käytetään sanaa riski?

Ehkä se on enemmän riski koska erotausta korreloi monien negatiivisten asioiden kanssa. Etenkin miehillä ja lapsilla.

"Korreloi" ei tarkoita että on syy.

Ero ei tule turhaan eikä tyhjästä. Eron syy voi olla henkinen tai fyysinen väkivalta, puolison mielenterveys- ja alkoholiongelmat. Näiden jälkiä hoidetaan lapsissa vielä kauan sen jälkeen kun heidän ei tarvitse enää elää sellaisen kanssa.

Korrelointi voi tarkoittaa että molemmilla on sama alkusyy, vaikka tuo perheen isän alkoholismi.

Toki näinkin mutta suuressa mittakaavassa miehillä päihdeongelmat lisääntyvät eron jälkeen, avo- tai avioliitossa elintavat ovat muutenkin terveellisemmät.

Naisten terveys ja elinajanodote taas paranee sinkkuna. Onko tässä mielestäsi joku korrelaatio ja näetkö että se on oikeudenmukainen?

Olen eri henkilö, mutta naista jota ei kiinnosta lapsen oikeudet ei ansaitse kyllä oikeudenmukaisuutta.

*ÄITIÄ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidetäänkö yhä vuonna 2021 ero huonona asiana kuin käytetään sanaa riski?

Ehkä se on enemmän riski koska erotausta korreloi monien negatiivisten asioiden kanssa. Etenkin miehillä ja lapsilla.

"Korreloi" ei tarkoita että on syy.

Ero ei tule turhaan eikä tyhjästä. Eron syy voi olla henkinen tai fyysinen väkivalta, puolison mielenterveys- ja alkoholiongelmat. Näiden jälkiä hoidetaan lapsissa vielä kauan sen jälkeen kun heidän ei tarvitse enää elää sellaisen kanssa.

Korrelointi voi tarkoittaa että molemmilla on sama alkusyy, vaikka tuo perheen isän alkoholismi.

Toki näinkin mutta suuressa mittakaavassa miehillä päihdeongelmat lisääntyvät eron jälkeen, avo- tai avioliitossa elintavat ovat muutenkin terveellisemmät.

Naisten terveys ja elinajanodote taas paranee sinkkuna. Onko tässä mielestäsi joku korrelaatio ja näetkö että se on oikeudenmukainen?

Olen eri henkilö, mutta naista jota ei kiinnosta lapsen oikeudet ei ansaitse kyllä oikeudenmukaisuutta.

Mitä ihmettä? Jos mies voi paremmin avioliitossa, eihän se tarkoita että lapset voisivat samassa perheessä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tekevät virheitä. Puolison valinta voi osottautua virheelsi.

Vaikka en ole yhdessä ensimmäisen puolisoni kanssa en koe että suhteemme olisi virhe ollut. Miksi se olisi?

Sinkkuna oli kyllä stressittömämpää kuin miehen kanssa. Kotitöitäkin vähemmän.