Vahinkolapsi

Meillä oli esikoisella jossain kohtaa teininä vaihe, jolloin hän puhui tietävänsä että on vahinko. En tiedä mistä tuo tuli, mutta vastasin yleensä jotain sen suuntaista, että lasta harvemmin vahingossa saa, vaikka raskaus ei olisikaan suunniteltu.

Että oltiin yllättyneitä ja alkuun hämillämme toki, mutta päätimme ottaa hänet vastaan, ja rakastimme häntä ensi hetkestä asti.

Minun isäni teki kyllä erittäin selväksi että olen vahinko.

Huusi vihaisena jo ollessani pieni poika että

-SINUN EI OLISI PITÄNYT KOSKAAN SYNTYÄKÄÄN!

Palakoon helvetissä koko äijä.

Jo lapsena muserrettu kirjoitti:

Minun isäni teki kyllä erittäin selväksi että olen vahinko.

Huusi vihaisena jo ollessani pieni poika että

-SINUN EI OLISI PITÄNYT KOSKAAN SYNTYÄKÄÄN!

Palakoon helvetissä koko äijä.

Minunkin lapsen isä puhuu lapsesta vahinkona muille ja kuinka elämä olisi helpompaa ilman, mutta sitten lastenvalvojalla ja neuvolassa surkuttelee aina sitä, kun elämä niin vaikeaa, muuten olisi lapsen kanssa enemmän.

Hän on itsekin saanut kuulla nuorena olleensa vahinko.

Itse en voi sietää sitä ja olen hänelle monesti sanonut, että lapselle ei ainakaan mitään tuollaista sano. Nähtäväksi jää..

Muita?

Tietenkin ap:llä on vahinkolapsi.

On ok kertoa, faktat faktoina.

Minä olen vahinkolapsi. Se ei ole ollenkaan haitannut, kun olen ollut aina mukava, iloinen ja pärjäävä. Minun elämälläni on tarkoitus ja kun olen sen täyttänyt, palaan Taivaan Isän luo paratiisiin.

Tuttavalla on vahinkolapsi. Kertoi että vaimo järjesti melkoisen yllätyksen. Heillä oli jo pari teini ikäistä lasta ja sitten tuli tämä vahinko. Kännipäissään kertoi ettei ikinä olisi halunnut enää sitä, että kaksi olisi ollut riittävä.

Saako tämä vahinko rakkautta, en tiedä sillä En ole enää yhteydessä hänen kanssaan. Teki kuitenkin selväksi ettei hyväksynyt vaimon tempausta.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavalla on vahinkolapsi. Kertoi että vaimo järjesti melkoisen yllätyksen. Heillä oli jo pari teini ikäistä lasta ja sitten tuli tämä vahinko. Kännipäissään kertoi ettei ikinä olisi halunnut enää sitä, että kaksi olisi ollut riittävä.

Saako tämä vahinko rakkautta, en tiedä sillä En ole enää yhteydessä hänen kanssaan. Teki kuitenkin selväksi ettei hyväksynyt vaimon tempausta.

"Vaimon tempaus", voi nyt isäkissanvi**u. Jos on valmis vetämään paljaalla, niin on aina olemassa mahdollisuus näihin "yllätyksiin". Jos haluaa välttää yllärit, niin kumia ku**in päälle, tykkäsi tai ei.

t: M42

Mä olen vahinkolapsi, mutta kuulemma alkushokin jälkeen myös iloinen yllätys. Minulle tuo sana on täysin neutraali, koska vaikka sain alkuni vahingossa, kasvoin rakastettunsa ja suunniteltuun siskoni nähden täysin tasa-arvoisena.

Mä olen vahinkolapsi. Äitini kertoi sen saunassa, kun olin 12v. Sisareni olivat toivottuja. Äitini oli ollut papa kokeessa ja luuli, että kuukautiset ovat alkaneet. Eivät olleet ja niin synnyin minä. Kaikki ehdottivat aborttia,mutta äitini uskoi, että Jumala antaa pojan. Eipä antanut vaan kolmannen tytön

Äitini vihasi minua aina. Jopa kerran yritti tappaa minut antamalla lääkkeitä.

Itsekkään en suunnitellut esikoista mut nii hän silti tuli. Ihmisille jotka asiaa on kauhistellu nii oon sanonu 'ei suunniteltu, mutta silti alusta asti rakastettu ja ihana yllätys'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavalla on vahinkolapsi. Kertoi että vaimo järjesti melkoisen yllätyksen. Heillä oli jo pari teini ikäistä lasta ja sitten tuli tämä vahinko. Kännipäissään kertoi ettei ikinä olisi halunnut enää sitä, että kaksi olisi ollut riittävä.

Saako tämä vahinko rakkautta, en tiedä sillä En ole enää yhteydessä hänen kanssaan. Teki kuitenkin selväksi ettei hyväksynyt vaimon tempausta.

"Vaimon tempaus", voi nyt isäkissanvi**u. Jos on valmis vetämään paljaalla, niin on aina olemassa mahdollisuus näihin "yllätyksiin". Jos haluaa välttää yllärit, niin kumia ku**in päälle, tykkäsi tai ei.

t: M42

Hei ootko kuullut ehkäisypillereistä? Jos muija sanoo käyttävänsä niitä ja salaa lopettaa onko se äijän vika jos muija tulee paksuksi, täh? Kumppaniin pitäisi voida luottaa!

Minäkin olen vahinko, tai pikemminkin kai ei-toivottu.

Sain jo pikkulapsena ymmärtää, että tunkesin tänne maailmaan pilaamaan äitini varsin mukavan elämän. Vahinko en ollut sillä hän oli syytön ja osaton siihen että synnyin. Näin se minun annettiin ymmärtää.

Minulle ei syntynyt oikein minkäänlaista äitisuhdetta, pelkkä sana äiti on aina ollut vaikea sanoa koska minulla ei sellaista ole ollut muuta kuin biologisesti. Onneksi oli hyvä rakastava isä joka valitettavasti kuoli aivan liian aikaisin.

Välimme tämän ihmisen kanssa jäivät etäisiksi, hänen loppuvuosinaan ennen kuolemaansa jota en surrut, olimme niin erkaantuneet että yhteyttä ei ollut. Isää suren, en häntä.

Itse sitten sain kuulla jo nuorena etten tule saamaan omia lapsia. Sairastin ankaran vatsakalvon tulehduksen joka pääsi liian pitkälle koska en tuntenut alussa kipua, oli vain kuume. Kun sitten kivut alkoi ankarina oli tulehdus levinnyt. Munasarjat sanottiin olevan tuhoutuneen.

Löysin kuitenkin miehen ja olimme seitsemän vuotta naimisissa kun kuukautiset jäi pois. Tein testin vaikka en uskonut että raskaus olisi ollut mahdollinen, tein sen jotta voin lääkärille mennessä kertoa sen tehneeni. 

Ja kuinkas ollakaan, plussaa näytti! En uskonut siihen, mutta lääkäri sanoi että plussa on plussa mutta se voi olla munatorviraskaus. Siispä ultraan missä todettiin että ihan oikeassa paikassa kasvaa pieni herne.

Tätä kai ei voi sanoa vahingoksi, pikemminkin ihmeeksi! Muistan miten lääkärikin oli vilpittömän iloinen ultran tuloksesta, sanoi että koskaan ei saa sanoa ei koskaan. 

Nyt on tyttö maailmassa, tomera ja määrätietoinen. Halusi syntyä ja raivasi tiensä yli esteitten!

Minulle kaikki kaikessa.

Omalle tytölleni olen pyrkinyt olemaan se äiti jota minulla ei koskaan ollut. Parhaani mukaan, ilman äidinmallia itselläni.

Nykypäivänä ei voi syntyä vahinkolapsia muille kuin niille, joilla älykkyys on selvästi alentunut tai ollaan aineissa koko ajan, ettei havaita raskautta tai teinille, joka ei ole kuunnellut valistustunnilla yhtään mitään. Normaali teinikin kyllä alkaa ihmetellä oireitaan niin että raskauden voi vielä tarvittaessa keskeyttääkin.

Yhä edelleen ihmisille pitäisi varmaan toitottaa, että esim. ehkäisypilleri ei ole 100% varma! Jos haluaa olla varma, pitää ottaa toinen keino (esim. kortsu) siihen "kaveriksi"... Mutta varsinkin miehille tämä on valitettavasti hemmetin vaikea ymmärtää. Tai sitten mars vasektomiaan ja siinäkin muistaa "varoajan".

Kun ei ole harrastanut kertaakaan suojaamatonta seksiä ja itsellä ikää jo päälle 50, niin vahinkolapsen todennäköisyys pienenee vuosi vuodelta. Varsinkin, kun seksi on käytännössä jo olematonta.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä ei voi syntyä vahinkolapsia muille kuin niille, joilla älykkyys on selvästi alentunut tai ollaan aineissa koko ajan, ettei havaita raskautta tai teinille, joka ei ole kuunnellut valistustunnilla yhtään mitään. Normaali teinikin kyllä alkaa ihmetellä oireitaan niin että raskauden voi vielä tarvittaessa keskeyttääkin.

Tai miehille joiden muija lopettaa salaa pillereiden syönnin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä ei voi syntyä vahinkolapsia muille kuin niille, joilla älykkyys on selvästi alentunut tai ollaan aineissa koko ajan, ettei havaita raskautta tai teinille, joka ei ole kuunnellut valistustunnilla yhtään mitään. Normaali teinikin kyllä alkaa ihmetellä oireitaan niin että raskauden voi vielä tarvittaessa keskeyttääkin.

Tai miehille joiden muija lopettaa salaa pillereiden syönnin.

Tarkoitatko, että mies haluaisi lasta, mutta muija syö salaa pillereitä?

Minusta intonaatiolla on iso osansa tässä asiassa. Kuten ap:kin sanoi, raskaus oli vahinko, mutta lapsi päätetty pitää jolloin lapsi ei enää ole vahinko.

Minäkin haluaisin, että eroteltaisiin nämä kaksi asiaa toisistaan ja jos haluat lapsille kertoa, että he ovat vahinkoja, niin annettaisiin kuitenkin ymmärtää että se oli hyvä vahinko.

En voi sietää, ihmisiä, jotka antavat lasten ymmärtää heidän olevan vahinkoja ja ei toivottuja. Olisivat sitten tehneet abortin eivätkä levittäisi omaa pahaa oloaan lapsiinsa.