-87 syntynyt, miten on elämä kuljettanut?
Aletaan tässä kolmekymppiä lähennellä joten kertokaa millaista elämänne on? Ja millaisia haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia teillä on? Saa kertoa myös vastoinkäymisistä ja haasteista.
Kommentit (78)
Tuntuu etten ole saavuttanut mitään. Ei lasta,ei miestä. Ei edes pysyvää työpaikkaa. Menen vaan virran mukana. Lorvin ja bailaan. Kohta alkaa miehet loppua markkinoilta ja lapsentekoikä on takana. Matkusteluun ei ole varaa enkä sellaista kaipaisikaan. Paitsi jos matkaan lähtisi mies
2kk ikäisen pojan yh. Mies poistui vähän synnytyksen jälkeen. Oli pakko tehdä lapsi,etten tipu ystäväpiirin ulkopuolelle. Kaikki sikiää niin kovaa tahtia ettei itse pysy perässä. Mikäs tässä ollessa, ei oo lapsen vika että vanhemmat on perseestä. Niih ja aikaisemmasta elämästä... Lukio jäi kesken,amiksessa jaksoin keskittyä juuri ja juuri merkonomin papereiden verran ja ammattikorkeaa yritin, muttei pää riittänyt hoitotyön lääkelaskuihin. Ehkä äitiysloman jälkeen motivaatio riittäisi jatkamaan koukun loppuun.. Tai sitten ei.
Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2006, samana syksynä aloitin yliopisto-opinnot. Valmistuin 2012. Oman alan töitä en ole koskaan löytänyt paitsi lyhytaikaisia pätkiä, joten ajauduin muihin hommiin. Nyt on vakituinen työpaikka mutta epävakaa palkka, koska proviosio osa on niin suuri.
Henk.koht puolella: tapasin mieheni 2009, naimisiin mentiin 2013. Esikoinen täyttää muutaman kuukauden päästä 2 vuotta ja odotan tällä hetkellä toista lastemme, 12 viikko vasta menossa.
Matkustanut olen aika paljon, viettänyt pitkiäkin aikoja esim Aasiassa. Pelkästään viimeisen viiden vuoden aikana olen käynyt 7 kertaa lomalla ulkomailla. Nyt tulee varmaankin pidempi tauko reissuista.
Talous on kunnossa, maksan opintolainaa pois, säästän säännöllisesti. Talolaina on miehen nimissä, lunastan oman "osuuteni" joskus parin vuoden päästä, jotta saadaan remonttirahaa :)
Elän mukavaa elämää!
Joka viidennellä 1987 syntyneellä on ollut vakavia mielenterveysongelmia ja joka neljännellä merkintä poliisin rekisterissä (http://www.hs.fi/kotimaa/a1373254834853). Näihin nähden tilastoihin nähden itselläni menee tällä hetkellä ihan hyvin.
Lapsuus oli vaikea. Kiusaamista oli ja toisella vanhemmalla mielenterveysongelmia. Lisäksi perheen dynamiikka haastava. Lukion jälkeen olin varmaan itsekin vähintää keskivaikeasti masentunut, mutta apua en siinä kohtaa hakenut. Muutin läheiselle paikkakunnalle (yliopistokaupunki) ja koitin opiskella, mutta masennuksen ja väärän alan vuoksi siitä ei tullut mitään.
En antanut kuitenkaan elämässä periksi ja pyrin opiskelemaan toista (unelma-)alaa, jolle pääsin kolmannella yrittämällä. Nyt opinnot ovat jo melkein päätöksessä opiskeltuani hurjaa vauhtia ja työllisyysnäkymät ovat alallani ihan hyvät. Rakkaita ystäviä minulla on muutama ja elämään iloa tuova lemmikki. Olen ikisinkku ja melko varma, ettei sitä oikeaa ikinä tule vastaan.
Paljon on vielä haavoja paranneltavana, mutta asiat ovat jo huomattavasti paremmin kuin olisin vielä lukioiässä uskonut. :)
Kävin amiksen ja tein sitä työtä valmistuttuani viiden vuoden ajan. Kyllästyin alaan ja opiskelin jonkin aikaa aikuislukiossa. Sitten pääsin opiskelemaan ammattikorkeakouluun, josta valmistuin viime kuussa. Nyt työskentelen alalla, jossa viihdyn hyvin ja palkkakin on aiempaa reilusti parempi :) Ja tuon tiukan 3,5 vuoden opiskelijabudjetin jälkeen on ihanaa, kun rahaa jää reilusti käteen.
Mulla ei oo lapsia, mutta takana useamman vuoden parisuhde ja häät tulossa lähiaikoina. Asutaan vuokrakämpässä, mutta säästetään omakotitaloa varten. Ehkä parin vuoden sisään sekin haave toteutuu.. :)
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 12:53"]
Matkustelkaa ja ryypätkää te miten sielunne vaan sietää. Mie nautin ajasta "kotiäitinä". T. Vm -86 neljän alle kouluikäisen äiti, joka käy töissä ja hoitaa lapset kotona..
[/quote]
Kadehdittaako, vai mistä tämä purkaus?
T. toinen äiti, joka tosin eli aikoinaan nuoruutensa (alle 30v) "täysillä", opiskellen, matkustellen ja haaveita etsien. Täydellinen mieskin löytyi. Olen tosin absolutisti, mutta ei tässä ketjussa kyllä kukaan muutenkaan ryyppäämisestä puhunut. Mukava lukea nuorempien kertomuksia, aika samanlaista monilla kuin minulla 27-28 -vuotiaana.
Hauska lukea näitä. T. Kasikutonen jolla menee huomattavasti teitä peremmin
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:16"]
Tuntuu etten ole saavuttanut mitään. Ei lasta,ei miestä. Ei edes pysyvää työpaikkaa. Menen vaan virran mukana. Lorvin ja bailaan. Kohta alkaa miehet loppua markkinoilta ja lapsentekoikä on takana. Matkusteluun ei ole varaa enkä sellaista kaipaisikaan. Paitsi jos matkaan lähtisi mies
[/quote]
Lapsentekoikä takana? Koostuuko kaveripiirisi nuorista äideistä? Keskimääräinen ensimmäinen lapsen synnytysikä on 28v. Monet hankkii lapsia vasta kolmikymppisenä. Eiköhän se lastekoikä ala olla juuri nyt tai vaihtoehtoisesti myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 12:53"]
Matkustelkaa ja ryypätkää te miten sielunne vaan sietää. Mie nautin ajasta "kotiäitinä". T. Vm -86 neljän alle kouluikäisen äiti, joka käy töissä ja hoitaa lapset kotona..
[/quote]
Kadehdittaako, vai mistä tämä purkaus?
T. toinen äiti, joka tosin eli aikoinaan nuoruutensa (alle 30v) "täysillä", opiskellen, matkustellen ja haaveita etsien. Täydellinen mieskin löytyi. Olen tosin absolutisti, mutta ei tässä ketjussa kyllä kukaan muutenkaan ryyppäämisestä puhunut. Mukava lukea nuorempien kertomuksia, aika samanlaista monilla kuin minulla 27-28 -vuotiaana.
[/quote]
Ei. En saa kiksejä samoista asioista kun ketjun muut mimmit. Hyvin pitkälti ketjusta tulee se kuva,että lapselliset perheet vaan lorvailee yhteiskunnan tuilla ja ainoa oikea elämäntehtävä on biletys,ystävät ja MATKUSTELU. ps. Itsekin absolutisti enkä välitä bailaamisesta tai matkustelusta
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 22:20"]
Lukio ja amk. Ei vakiduunia. Naimisissa, ollaan yhtä pidetty täysikäistymisestä asti. Neljä lasta. Omakotitalo-jota maksettu nelisen vuotta. Vakiduunista en niin ole huolissani kun lapset vielä pieniä (4, 3, 1v ja vastasyntynyt),koska näin lapset voi hoitaa kotona ja itse tehdä sijaisuuksia sen verran kun lompakko sitä vaatii. Mahdolliset matkustelut ym hoidellaan sitten kun lapset on kasvaneet. Nyt nautitaan tästä ajasta ja eletään hetkessä.
[/quote]
Juu nautitaan yhteiskunnan tuilla kuten lapsilisät ja tehtaillaan mahdollisesti lisää pentuja vielä yhteiskunnan rasitteeksi, jos rahat muuten uhkaavat loppua.
[/quote]
Tosissaanko meinaat lapsen kuluttavan ainoastaan alta satkun kuussa? Tämä perhehän säästää yhteiskunnalta muutaman päivähoitopaikan kun hoitavat lapset kotona ja käyvät töissä. Käsitin myös alkuperäistekstistä, että lapset jäävät tähän neljään (lue loppu). Uskomatonta sisälukutaitoa taas aaveella..huoh..
[/quote]
Mistä ihmeestä alapeukku? Siitä että korjasin harhakäsitteitä?
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:16"]
Tuntuu etten ole saavuttanut mitään. Ei lasta,ei miestä. Ei edes pysyvää työpaikkaa. Menen vaan virran mukana. Lorvin ja bailaan. Kohta alkaa miehet loppua markkinoilta ja lapsentekoikä on takana. Matkusteluun ei ole varaa enkä sellaista kaipaisikaan. Paitsi jos matkaan lähtisi mies
[/quote]
Lapsentekoikä takana? Koostuuko kaveripiirisi nuorista äideistä? Keskimääräinen ensimmäinen lapsen synnytysikä on 28v. Monet hankkii lapsia vasta kolmikymppisenä. Eiköhän se lastekoikä ala olla juuri nyt tai vaihtoehtoisesti myöhemmin.
[/quote]
Lastentekoikää on hyvinkin 35-vuotiaaksi..sen jälkeen alkaa vasta kunnolla laskemaan hedelmällisyys, mutta senkin jälkeen vielä todella monet saa lapsia. Joten älkää te kasiseiskat ressatko! :D Ensin oma elämä kuntoon ja sitten vasta lapsia, vaikka menis vähän myöhäsemmällekin :)
t. 32v kertaheitosta raskaaksi.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:20"]
2kk ikäisen pojan yh. Mies poistui vähän synnytyksen jälkeen. Oli pakko tehdä lapsi,etten tipu ystäväpiirin ulkopuolelle. Kaikki sikiää niin kovaa tahtia ettei itse pysy perässä. Mikäs tässä ollessa, ei oo lapsen vika että vanhemmat on perseestä. Niih ja aikaisemmasta elämästä... Lukio jäi kesken,amiksessa jaksoin keskittyä juuri ja juuri merkonomin papereiden verran ja ammattikorkeaa yritin, muttei pää riittänyt hoitotyön lääkelaskuihin. Ehkä äitiysloman jälkeen motivaatio riittäisi jatkamaan koukun loppuun.. Tai sitten ei.
[/quote]
Pakko tehdä lapsi, jotta ei tipu ystäväpiiristä? :D 27-vuotiaana :D Kaiken maailman riemuajatusten perusteella tähänkin maahan näköjään lapsia syntyy. Ymmärtäisin ehkä jollain tasolla edes, jos olisit jotain 35v, tosin en välttämättä siltikään. Tsemppiä silti! Toivottavasti opiskeluintoa löytyy äippäloman jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 18:40"]
Aletaan tässä kolmekymppiä lähennellä joten kertokaa millaista elämänne on? Ja millaisia haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia teillä on? Saa kertoa myös vastoinkäymisistä ja haasteista.
[/quote]
No eihän aleta, saatana.
[/quote]
Aivan. Nuorimmat -87 syntyneet ovat täyttäneet vasta aivan muutama päivä sitten 27 vuotta. Nuorimmat -87 syntyneet ovat olleet vielä viikko sitten 26-vuotiaita.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:16"]
Tuntuu etten ole saavuttanut mitään. Ei lasta,ei miestä. Ei edes pysyvää työpaikkaa. Menen vaan virran mukana. Lorvin ja bailaan. Kohta alkaa miehet loppua markkinoilta ja lapsentekoikä on takana. Matkusteluun ei ole varaa enkä sellaista kaipaisikaan. Paitsi jos matkaan lähtisi mies
[/quote]
Lapsentekoikä takana? Koostuuko kaveripiirisi nuorista äideistä? Keskimääräinen ensimmäinen lapsen synnytysikä on 28v. Monet hankkii lapsia vasta kolmikymppisenä. Eiköhän se lastekoikä ala olla juuri nyt tai vaihtoehtoisesti myöhemmin.
[/quote]
Varmaan meinasi tota kun ei ole miestäkään. Haluu kait seukata vähän kauemmin ku kuukauden ennen kuin alkaa pukkaamaan kersoja..
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:39"][quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:16"]
Tuntuu etten ole saavuttanut mitään. Ei lasta,ei miestä. Ei edes pysyvää työpaikkaa. Menen vaan virran mukana. Lorvin ja bailaan. Kohta alkaa miehet loppua markkinoilta ja lapsentekoikä on takana. Matkusteluun ei ole varaa enkä sellaista kaipaisikaan. Paitsi jos matkaan lähtisi mies
[/quote]
Lapsentekoikä takana? Koostuuko kaveripiirisi nuorista äideistä? Keskimääräinen ensimmäinen lapsen synnytysikä on 28v. Monet hankkii lapsia vasta kolmikymppisenä. Eiköhän se lastekoikä ala olla juuri nyt tai vaihtoehtoisesti myöhemmin.
[/quote]
Lastentekoikää on hyvinkin 35-vuotiaaksi..sen jälkeen alkaa vasta kunnolla laskemaan hedelmällisyys, mutta senkin jälkeen vielä todella monet saa lapsia. Joten älkää te kasiseiskat ressatko! :D Ensin oma elämä kuntoon ja sitten vasta lapsia, vaikka menis vähän myöhäsemmällekin :)
t. 32v kertaheitosta raskaaksi.
[/quote]
Kaikki ei tuo kertaheitosta raskaaksi. Edes 25 vuotiaana. Jälkimmäisessä tapauksessa on paljon aikaa lapsettomuushoitoihin. 35 v ei enää niinkään hyviä mahiksia
Herrajesta tässähän tuntee ittes vanhaks. Kriisiä pukkaa.
2