-87 syntynyt, miten on elämä kuljettanut?

Olen unelma-ammatissani, korkeasti kouluttautunut (FM), tällä hetkellä olen onnellisempi kuin koskaan. Minulla on oma asunto (ja toki hirveästi lainaa siitä), seurustelen (mutta ei asuta yhdessä vielä), tienaan hyvin ja töitä riittää. Oma auto ja lemmikkinä koira. Lapsia ei vielä ole, ja vaikka tuntuu että niitä kohta jo "pitäisi" olla, en koe vielä olevani valmis. Suuremmilta vastoinkäymisiltä on vältytty, enkä ole vielä menettänyt lähisukulaisiani (isovanhempia lukuunottamatta, ja niitäkin on muutama vielä elossa).

Minulla on suuri kaveriporukka, jonka kanssa edelleen käydään juhlimassa. Suurin osa porukastamme on saman ikäisiä, ja kyllähän sen nyt huomaa kuinka pikkuhiljaa esim. juhliin osallistuva porukka vähenee lastensaannin ym. vakiintumisen vuoksi. 

Tiivistettynä: elän tällä hetkellä niin emotionaalisesti, taloudellisesti kuin fyysisestikin huoletonta elämää, ja nautin siitä niin kauan kuin sitä riittää. Olen oppinut arvostamaan sitä, että elämä on kohdellut minua hyvin. Olen ylpeä saavutuksistani, mutta haluan silti kehittää itseäni ja pyrkiä parempaan mm. työssäni. Olen oppinut hyväksymään itseni: en ole liian ankara itselleni, ja olen paljon tyytyväisempi itseeni kuin vaikkapa parikymppisenä, vaikka olen "hieman" kurvikkaampi kuin silloin :D Teen asioita joista pidän: pitkiä lenkkejä koiran kanssa, tanssia, uintia. En juokse, koska en pidä siitä, vaikka nuorempana oli muka pakko. Tiivistämistä en kuitenkaan näköjään ole vielä oppinut! :D

Mulla on opiskeleva avopuoliso, asutaan vuokralla. Kaksi toisen asteen tutkintoa, harrastuksena. Töissä ihan muulla alalla, perusduunarina vakityö josta pidän. Ei lapsia, tämä on molempien yhteinen päätös. Yksi yhteinen liikuntaharrastus ja useita omia. Käydään paljon ulkona syömässä ja tapaamassa kavereita. Tulevaisuudessa irtiotto vuodeksi ulkomailla ja sitten vasta naimisiin pankin kanssa :) Eletään suht vaatimatonta ja luonnonläheistä elämää eikä mitään suuria suunnitelmia, kuhan puoliso valmistuu niin katsotaan uudestaan. Elämä on mukavaa ja helppoa, ollaan onnellisia :)

Kolme tutkintoa ole käynyt. Asutaan vuokralla lapseni kanssa, joka 10v. Olen yh ja lapsen isä istuu vankilassa elinkautista. Olen siis kasvattanut lapsen täysin yksin. Teen töitä hoitoalalla ja maksan 25 000e ulosottojani pois, jotka kusipää exä teki minulle. Sairastan masennusta ja paniikkihäiriötä, syön lääkkeitä näihin. Kai se aurinko paistaa risukasaankin joskus.

Tää on mielenkiintoinen ketju. Mä oon teitä yhdeksän vuotta nuorempi ja pohdiskelen parhaillaan että mitä elämälläni tekisin (haaveissa mm. yliopistotutkinto, 4-5 lasta, avioliitto, omakotitalo, ulkomaanmatkat ja lemmikkisiili) ja siksi on kiva lueskella että mitä itseä vanhemmat ovat saaneet elämästään :) Toivon että mulla on vuonna 2024 ainakin kaksi lasta, siili, mies ja tutkinto, omakotitalo saanee odottaa.

Kuljettanut on jonnekin. Lukion jälkeen en lähtenyt opiskelemaan, vaan ajelehdin ja tein määräaikaisia töitä pari vuotta. Jouduin omaishoitajaksi ja jäin sairauslomalle pitkittyneen vakavan masennuksen takia.

Olen naimisissa ja minulla on omakotitalo ja kesäpaikka, näistä kaiketi kerään pisteet. Minulla ei ole haaveita eikä varsinaisia tulevaisuuden suunnitelmia. Syön lääkkeitä ollakseni toimintakykyinen ja yritän olla kiinnostunut asioista.

Olen käynyt lukion, ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun. Tällä hetkellä olen sinkku ja työtön. Sairastan masennusta ja syömishäiriötä. Tulevaisuus näyttää synkältä. :(

Suoraan lukiosta lähdin AMK:uun opiskelemaan alaa, josta en pitänytkään. Pääsin kolmannella hakukerralla yliopistoon omalle alalleni. Opiskelijaelämä oli aika mahtavaa ja huoletonta. valmistuin pari vuotta sitten, sain heti vakipaikan. Kaksi vuotta olin töissä, jäin äitiyslomalle, eka lapsi syntyi nyt syksyllä. Naimisiin mentiin kesällä, miehen kanssa on oltu yhdessä teinistä asti. Asutaan vuokrakaksiossa, isompi asunto olisi tarpeen, pk-seudun hinnat ahdistaa. Täällä päin on pakko asua miehen töiden takia. Elämä mennyt siis hyvin sovinnaisen kaavan mukaan :p mutta olen tähän oikein tyytyväinen.

Kävin lukion ja sen jälkeen kaksi toisen asteen tutkintoa, joista toisesta löytyi ammatti ja työpaikka. Samassa työpaikassa ollut kohta kolme vuotta ja toivottavasti minut joskus vakinaistetaan. Palkka on aika kehno, mutta pidän työstäni.

Tällä hetkellä asun parin kissan kanssa yksin vuokralla. Muutin erilleen pitkäaikaisesta avomiehestäni syksyllä ja nyt katsellaan mihin elämä vie; palaammeko yhteen vai jatkammeko tästä eteenpäin erillään. 

Haaveilen matkustamisesta, ystävistä, kauniista kodista ja siitä, että itse ja läheiseni saavat olla terveinä. En tiedä vielä tulenko koskaan haluamaan lapsia.

Kävin lukion, kirjoitin ylioppilaaksi.
Pääsin heti ammattikorkeakouluun.
Valmistumisen jälkeen olen tehnyt oman alan töitä.

Olen onnellisesti naimisissa.
Meillä on ihan kiva oma asunto.
Meillä on kaksi ihanaa lasta.

Jonkin verran olen ehtinyt myös matkustelemaan.

Tulevaisuudessa haluaisin vielä opiskella yliopistossa omaa alaa eteenpäin.

Haaveilemme omakotitalosta.

Haluaisin myös matkustella enemmän.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 18:40"]

Aletaan tässä kolmekymppiä lähennellä joten kertokaa millaista elämänne on? Ja millaisia haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia teillä on? Saa kertoa myös vastoinkäymisistä ja haasteista.

[/quote]

No eihän aleta, saatana.

Huonosti. 9 vuotta työttömänä.

Nuoruudessa tuli hölmöiltyä. Viinaa ja naisia, kannabistakin. Nyt mulla on ihana avovaimo, yksi lapsi ja toinen syntyy kk sisällä. Ens viikolla muutetaan omakotitaloon joka ollaa ite rakennettu

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 21:43"]Suoraan lukiosta lähdin AMK:uun opiskelemaan alaa, josta en pitänytkään. Pääsin kolmannella hakukerralla yliopistoon omalle alalleni. Opiskelijaelämä oli aika mahtavaa ja huoletonta. valmistuin pari vuotta sitten, sain heti vakipaikan. Kaksi vuotta olin töissä, jäin äitiyslomalle, eka lapsi syntyi nyt syksyllä. Naimisiin mentiin kesällä, miehen kanssa on oltu yhdessä teinistä asti. Asutaan vuokrakaksiossa, isompi asunto olisi tarpeen, pk-seudun hinnat ahdistaa. Täällä päin on pakko asua miehen töiden takia. Elämä mennyt siis hyvin sovinnaisen kaavan mukaan :p mutta olen tähän oikein tyytyväinen.
[/quote]

Miten olet saanut maisterin paperit niin nopeasti, kun sisälle pääsyyn meni kolme vuotta, ja valmistumisesta on useampi vuosi? T. Kateellinen

Lukion jälkeen pääsin yliopistoon opiskelemaan alaa, jonka kuitenkin vaihdoin mieluisampaan pääaineeseen muutaman vuoden opintojen jälkeen. Pari kuukautta sitten valmistuin yliopistosta unelma-alalleni. Tällä hetkellä työskentelen määräaikaisessa työsuhteessa kiinnostavassa ja vaativassa oman alani työpaikassa.

Asun pienessä vuokrayksiössä ja olen asumistilanteeseeni tyytyväinen. Noin puoli vuotta sitten erosin useamman vuoden parisuhteesta, nyt olen sinkku. Kiinnostaisi tapailla ja treffailla, mitä olen pienissä määrin tehnytkin. Tulevaisuudelta toivon parisuhdetta ja ehkä lasta/lapsiakin, mutten vielä muutamaan vuoteen.

Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, itseeni ja elämäntilanteeseeni. Minulla ei ole omaa asuntoa, parisuhdetta, lapsia tai vakityötä, mutta mieluisa akateeminen koulutus ja ihan hyvät työnäkymät. Lisäksi minulla on muutama tärkeä, läheinen ystävä. Harrastuksiakin on.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 22:20"]

Lukio ja amk. Ei vakiduunia. Naimisissa, ollaan yhtä pidetty täysikäistymisestä asti. Neljä lasta. Omakotitalo-jota maksettu nelisen vuotta. Vakiduunista en niin ole huolissani kun lapset vielä pieniä (4, 3, 1v ja vastasyntynyt),koska näin lapset voi hoitaa kotona ja itse tehdä sijaisuuksia sen verran kun lompakko sitä vaatii. Mahdolliset matkustelut ym hoidellaan sitten kun lapset on kasvaneet. Nyt nautitaan tästä ajasta ja eletään hetkessä.

[/quote]

Juu nautitaan yhteiskunnan tuilla kuten lapsilisät ja tehtaillaan mahdollisesti lisää pentuja vielä yhteiskunnan rasitteeksi, jos rahat muuten uhkaavat loppua. 
[/quote]
Tosissaanko meinaat lapsen kuluttavan ainoastaan alta satkun kuussa? Tämä perhehän säästää yhteiskunnalta muutaman päivähoitopaikan kun hoitavat lapset kotona ja käyvät töissä. Käsitin myös alkuperäistekstistä, että lapset jäävät tähän neljään (lue loppu). Uskomatonta sisälukutaitoa taas aaveella..huoh..

Matkustelkaa ja ryypätkää te miten sielunne vaan sietää. Mie nautin ajasta "kotiäitinä". T. Vm -86 neljän alle kouluikäisen äiti, joka käy töissä ja hoitaa lapset kotona..

Lukio ja amk. Ei vakiduunia. Naimisissa, ollaan yhtä pidetty täysikäistymisestä asti. Neljä lasta. Omakotitalo-jota maksettu nelisen vuotta. Vakiduunista en niin ole huolissani kun lapset vielä pieniä (4, 3, 1v ja vastasyntynyt),koska näin lapset voi hoitaa kotona ja itse tehdä sijaisuuksia sen verran kun lompakko sitä vaatii. Mahdolliset matkustelut ym hoidellaan sitten kun lapset on kasvaneet. Nyt nautitaan tästä ajasta ja eletään hetkessä.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 21:43"]Suoraan lukiosta lähdin AMK:uun opiskelemaan alaa, josta en pitänytkään. Pääsin kolmannella hakukerralla yliopistoon omalle alalleni. Opiskelijaelämä oli aika mahtavaa ja huoletonta. valmistuin pari vuotta sitten, sain heti vakipaikan. Kaksi vuotta olin töissä, jäin äitiyslomalle, eka lapsi syntyi nyt syksyllä. Naimisiin mentiin kesällä, miehen kanssa on oltu yhdessä teinistä asti. Asutaan vuokrakaksiossa, isompi asunto olisi tarpeen, pk-seudun hinnat ahdistaa. Täällä päin on pakko asua miehen töiden takia. Elämä mennyt siis hyvin sovinnaisen kaavan mukaan :p mutta olen tähän oikein tyytyväinen. [/quote] Miten olet saanut maisterin paperit niin nopeasti, kun sisälle pääsyyn meni kolme vuotta, ja valmistumisesta on useampi vuosi? T. Kateellinen

[/quote]

Ei hän sanonut olevansa maisteri. Voi olla vaikka farmaseutti, jossa opiskeluaikatavoite 3v. Myös kandi on tutkinto.

Olen ihan tyytyväinen elämänkulkuuni. Aloimme miehen kanssa seurustelemaan kun olin vasta lukiossa, jatkoin suoraan amk:saa ja saimme ekan lapsemme opintojeni toisen vuoden aikana. Vaihdoin suuntautumista palattuani täysipäiväisesti opintoihin kun tajusin ettei vuorotyö sovi minulle. Nyt yhteisiä vuosia on takan jo 12 (huh), joista aviossa 8. Meillä on kaksi lasta, 8v ja pian 3v. Valmistuin ekan lapsen ollessa 4v ja aloitin pätkätyöurani (hoitoala). Aika pian sitten saimmekin toisen lapsen ja nyt on tehty pätkää silloin tällöin kun mies on ollut kotona. Pian toinenkin lapsi aloittaa tarhauransa ja todennäköisesti pätkät taas odottaa. Tykkään työstäni tosi paljon, kutsumusammatti. Paska palkka tietty harmittaa. Ollaan reissattu paljon perheenä ja olen viettänyt perheen lisäksi paljon aikaa ystävien kanssa, he kun kaikki ovat olleet lapsettomia. Nyt alkaa heilläkin olemaan lapsia..

Täällä myös yksi -87 ilmottautuu. Mulla on toisen asteen tutkinto (merkonomi) kun en ole oikein keksinyt mitä opiskelisin lisää. Töissä kiinteistönvälitysfirmassa viimeiset 5 vuotta ja tänä aikana pari ylennystä olen saanut. Olen kerennyt myös matkustaa monissa maissa ja myös viettää ulkomailla pidempiä aikoja. Naimisissa olen ollut nyt vuoden ja meillä on suloinen 4 kk vanha tyttö. Asutaan vuokralla, joten seuraavaksi olisi tarkoitus ostaa omistusasunto.