Lue keskustelun säännöt.
6-vuotias tyttöni on herkkuaddikti
02.01.2015 |
On ihan normaalipainoinen, mutta se vaatii päivittäistä tappelua. Herkuttomina päivinä "miksen mä voi saada mitään hyvää!!" -raivarit tulevat muusta ohjelmasta riippuen 3-10 kertaa, ja kun saa pari keksiä, ei ole tyytyväinen vaan vaatii lisää.
Syö ihan hyvin, monipuolisesti. Tykkää kasviksista raakoina, hedelmät maistuvat ja pyritään käyttämään paljon täysjyväviljaa. Liikkuu ikäisekseen tytökseen varmaankin keskivertomäärän. Mutta tuo herkkuhimo, miten sen saisi laantumaan? Ei ole kiva käydä samaa tappelua monta kertaa päivässä.. Haluaisi asua mummolassa koska siellä on aina herkkua tarjolla..
Onko jostain puutoksesta kyse? Ei siis sokerin vaan jonkun vitamiinin tms?
Kommentit (11)
Teillä on herkkupäivä, muina päivinä ei tule herkkua antaa! Piste. Lapsi oppii mankumaan, kun mankumisesta saa palkinnon, eli "pari keksiä". Mankuu aikansa, mutta kun alat pitää tiukan linjan, fiksu lapsi lopettaa mankumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aiheutettu ongelma. Herkut pois kokonaan.
Ja siis ihan kokemuksesta nro kolmonen puhuu. Meillä oli sama homma. Menee vähän aikaa kun lapsi kokeilee vieläkö olet valmis lipsumaan säännöistäsi (minäkin tein niin, kun omaakin herkkuhammasta kolotti vähän väliä..), mutta tiukka linja vaan. Ongelma on äidissä, ei lapsessa ja hänen vitamiineissaan! Samoin ruasta mankuminen; hyyiiiii, mä haluun eri ruokaa jne. Laadittin perheen kanssa 5 viikon ruokalista, jonka noudattamisen jälkeen ruasta vouhkaaminen käytännössä loppui kokonaan (ja kauppalasku pieneni).
Kromillahan sitä joskus väitetään olevan yhteyksiä makeanhimoon, todisteita ei liene?
Meillä tuntuu myös olevan sokerihiiri. Aina pitäisi olla leipomassa jotain makeaa, ruokahalu ei normaaliruoan suhteen ole kummoinen.
Toistaiseksi on kyllä alipainon puolella, joten vaikea tässä on ajatella pitääkö niin tarkkana olla niiden herkkujen kanssa niin kauan kuin ei ole ongelmaa.
Itse aloin kerätä painoa ja pääsin normaalipainoon vasta lähemmäs nelikymppisenä, joten saattaahan sitä olla aikaa vielä siihen herkkujen rajoittamisen tarpeeseen. Onko se vähän tylsä elämä laskea herkkuja 40 vuotta turhaan?
Tätä siis yritän pähkäillä :)
En tietenkään anna mitään mankumalla, en ole antanut koskaan. Tarkoitin että jos annan pari keksiä jälkkäriksi, ihan pyytämättä, ei ole niihin tyytyväinen vaan pieni määrä vain herättää halun saada lisää. Kauppareissuillakaan ei koskaan saa kiukuttelemalla mitään, mutta silti usein kitinä alkaa viimeistään kassalla.
En tiedä miksi ei tämä mene perille, että kitisemällä ei tahtoa saa läpi, kun muuten tyttö on hyvinkin välkky tapaus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kolmas on sokeriaddikti.
Karkkipäivä joka pitää. Lapsi voi olla sokeriaddikti eikä siinä kohtuus auta. Itsekkin tulen vain vihaiseksi parista karkista. Se on joko pussillinen tai ei lainkaan. Tällä hetkellä se jälkimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovi kerran viikossa herkkupäivä, jolloin lapsi tietää että kyseisenä päivänä saa herkkua, pillimehut sun muut sokerijutut myös karkkipäivälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapselle ruoka normaalirasvaisena, niin makeanhimoa ei ole.
Kyse ei ole mistään muusta kun teidän keskeisestä valtataistelusta. Tyttö kokeilee rajojaan mankumalla, saa pari keksiä, mankuu lisää.
Jos lopetat kaikkien jälkiruokien ja herkkujen annon mankumisen jälkeen, niin tyttösi oppii, ettei tuollaisella käytöksellä saa herkkuja. Niitä saa vain ja ainoastaan lauantaina karkkipäivänä (tai mikä teidän systeemi onkaan).
Kyllä mäkin mankuisin lottovoittoa päivittäin, jos olis pienikin mahdollisuus, että saisin sen mankumalla.