Millaisia läheltä piti -tilanteita on pienten lastenne kanssa sattunut?

Lisää?

Vauva Oli muutamia viikoja vanha ja olin ottanut viereen imetystä varten yöllä. Nukahdin ja jotenkin heräsin sitten. Katsoin onko vauva sängyssään mutta ei ollut. Tuli paniikki. Vauva löytyi tyynyjen ja peiton alta nukkumasta viereltäni.

2-vuotias meinasi tukehtua nakinpalaan, onneksi selvittiin pelkällä selkääntakomisella.

Nooooh, olenko ainoa onneton äiti, jonka lapsiparka on joutunut turhaan vaaraan? -ap

Oma lapseni on meinannut tukehtua n.1veenä. Hedelmän palaan,  se hetki oli kamala ja tuntu että itsellä se tärinä ja sydämen tykytys kesti tunteja tapahtuman jälkeen ja olo oli kamala, kun vaan aattelin miten lähellä hengenlähtö oli.... 

Juuri tänään meillä 1,5v otti sekunnissa sakset laatikosta ja lähti juoksemaan niiden kanssa, onneksi isänsä sai kiinni ennenkuin esimerkiksi olisi kaatunut niiden kanssa. En osannut varoa, kun aina ennen on ottanut vain pikkulusikat leikkeihinsä.

meillä poika kaatoi syöttötuolin 9kk ikäisenä,selälleen lensi siitä lattialle ja tuolina oli vielä mammojen mielestä maailman paras triptrappi.

tapahtuman jälkeen piti liinalla sitoa pöytään kiinni tuoli.

Kerran lapsi kompastui legopalikkaan ja meinasi kaatuaa!!!! Sain onneksi napattua kiinni lapsestani kun kuljin hänen takanaan.

Kun lapseni oli vauva hän nukkui aina vieressäni koska imetin. Kerran havahduin unesta ja katsoin vauvaa - makasi selällään ja naamansa päällä oli paksu peittoni.
Yks juttu myös tapahtui kun hän oli alle vuoden ikäinen, laitoin hänet pinnasänkyynsä nukkumaan ja lähdin huoneesta. Jonkun ajan päästä tuli tunne että nyt on pakko käydä vilkaisemassa lasta. Hän oli jotenkin kietonut seinävalaisimen johdon kaulansa ympärille.

Onneksi on äidinvaisto tai mikälie suojelusenkeli...

Meinasi tukehtua leivän palaan kotona päälle vuoden ikäisenä. 

Onneksi pala lähti, kurkusta tuli vähän vertakin yökkäyksen seurauksena. Vaikka leipä oli suht pehmeää kauraleipää. Kyllä säikäytti. 

Itse pidän muuten aina puhelimen lähettyvillä, kun vahdin 1,5 v:n syömistä. Ohjehan on, että hätänumeroon on soitettava ensisekunttien aikana, mikäli vierasesine ei lähde hengitysteistä. Valitettavan moni tekee sen virheen, että vasta silloin soitetaan, kun menee taju.

Uimarannalla kadotin lapseni. Tuli hetken päästä ja sanoi, että joku täti oli nostanut hänet vedestä kun vesi meni pään yli. Itku siitä tuli. Kuopuksella jäi nakki kurkkuun kiinni. Lähti kun kaivoin nielusta, pelkkä selkään lyöminen ei auttanut.

Lapsi juoksi vessaan, jossa oli lattia märkä suihkun jäljiltä. Mies sattui olemaan lähellä ja lähti lapsen perään ja kertomansa mukaan sai viime hetkellä käden 1-vuotiaan pään alle kun veti komeasti selälleen märällä kaakelilla.

Toisella kertaa olin juuri ottanut kahvia kuppiin ja mielestäni laitoin kupin tarpeeksi kauas pöydän kulmalta, kun käännyin ottamaan maitoa, niin tuo 1v 2kk oli saanut kupin käsiinsä. Onneksi kerkisin hätiin viime hetkellä ennen kuin sai koko kupillista päälleen.

Niin ne vain sekunnissa tapahtuvat, vaikka kuinka pitää silmällä.

10: Mulle tuli myös tuosta imurinjohtotapahtumasta sellainen kauhistuttava tunne, että nyt ei oo kaikki kunnossa, että pudotin imurin säiliön siihen paikkaan ja lähdin juosten takaisin makkariin ja siellä lapsi johto kaulan ympärillä. -ap

Joulupaketoinnin jäljiltä sakset olivat jääneet johonkin näkymättömiin lattialle, 1vee nappasi ne käteensä ja ehti hetken ihmetellä ennen kuin huomasin. :(

Oli myös tökätä itseään terävällä ja vieläpä jostain syystä erittäin pitkäteräisellä lyijärillä suoraan silmään, juuri ehdin napata kädestä kiinni.

Läppärin latauspiuha on käynyt suussa, onneksi ei kieli yltänyt/osunut sinne liittimen
sisäosiin :(

Erilaiset pääkolhut ovat inhottavia, koskaan ei oikein tiedä, että kopsahtiko niin kovaa, että olisi syytä huolestua...

Viime kesänä olimme käymässä ystäväpariskuntamme luona. He asuvat asfalttitien vieressä, ja rajotus tällä tiellä on 60km/h. Liikennettäkin kohtalaisesti.
Ystäviemme piha on aidattu, mutta siten että maantasalle jää n. 30 cm rako. Poikamme oli tuolloin 1v2kk. No, lähdin sisälle hakemaan juotavaa, ja kun palasin takaisin ulos näin jotakin, mikä edelleen hyytää veren suonissani. Poikamme oli keplotellut itsensä aidan ali ojaan, ja jatkoi kohti autotietä hidasta taaperrustaan. Aloin huutamaan ku hullu, ja mieheni lähti juoksemaan lastamme kohti. Onneksi poika ei ehtinyt tielle asti, mutta se hetki kun on varma että kohta näkee lapsensa kuolevan, aivan kammottavaa.
Toinen tapaus ei liity poikaamme, vaan toisen ystäväparimme 4v lapseen. He asuvat 4.kerroksessa, ja lapsilta on parvekkeelle ehdoton kielto mennä ilman vanhempia. No, istuimme olohuoneessa, ja yhtäkkiä aloin ihnetellä missä tää lapsi oli. Kurkkasin lastariin, ei näkynyt, vanhempien makkarin ovi oli auki, ja tietty aattelin että siellähä lapsi on. Samalla huomasin että parvekkeen ovi on auki, ja tämä lapsi roikku puolittain kaiteen yli. (oli siis vieny partsille lastenhuoneesta tuolin). Kylmän tunteen virratessa kehooni hiippailin aivan lapsen taakse ja nappasin tiukasti kiinni ( en tod uskaltanut huuta, jos lapsi olis vaikka säikähtäny ja pudonnnut), sen jälkeen täristiin kyllä kaikki vanhemnat loppuilta.
Mutta niin se vaan on että lapset ehtii tekemääb kaikenlaista, ihan vaan siinä ajassa kun selän kääntää.

Olimme olleet esikoisen tarhassa, joulujuhla. Lähtöä tehdessä 2v livahti edeltä ulos mutta en ollut huolissani, onhan piha aidattu.
Se tunne, kun ulos asuessani näin lapsen kirmaavan ulos avonainen portista. .sydän meinasi pysähtyä! Minulla liukkaat saappaat, tyttö pinkoi naureskellen parkkipaikalle josta oli juuri pari autoa lähtemässä. .. jumalauta, olin ihan varma että kohta meillä on hautajaiset!

4v tyttäremme leikki kaikessa rauhassa pihallamme. Hetken päästä pihaan kaartoi auto (en tuntenut kuljettajaa), ja kuski alkoi kääntä autoa pihassamme. Yhtäkkiä lähtikin jostain syystä peruttamaan lapsen "leikkialuetta" kohti (joka sis on nurmikkoalueella, ja johon emme koskaan itse aja), tyttö nousi seisomaan ja pam. Kuski peruutti päin tyttöä. En ole koskaan eläissäni ollut niin kauhuissani, ku sillä hetkellä kun juoksin kohti auton perää. Lapsi ei siis itkeny, ja olin varma että kuoli. Taivaan kiitos muistoksi jäi vain puoli naamaa peittävä mustelma, mutta kun tajusin että tyttö on elossa niin läksytin tätä tuntematonta keski-ikästä naista. Tuli jonkunlainen säihkähdyksen jälkitila tms.

Meillä kotona on yksi istuin jakkara, yksi pojista (3v) on aina ollut sellainen että halua kaikkea kokeila. Yhtenä päivänä sai jonkulaisen ideaan että halua viedä sen parvekkeelle (asumme 4:ssa kerroksessa), olin koko aja että ei saa viedä sitä jakkara mihinkään, hän jopa vei sen kaksi kerta parvekkeelle josta minä menin sen heti hakemaan pois ja jopa piilotin sen jonnekin.
Sitten minä jatkoin ruuan tekemistä keittiössä, niin poika oli löytänyt jakkaran ja viennyt sen parvekkeelle ja nousi siihen ja kurkkasi alas, hetken päästä tuli minua hakemaan parvekeelle ja minä heti menin tarkistaman tilanteen . Kun tajusin että mitä oikeasti tapahtui niin rupesin itkemään ja menin keittiöön lasten kanssa, heti kun syötiin päivällistä menin ostamaan lukkon jonka laitoin parvekkeen ovelle mihin lapset eivät yletty.
(Nyt lapset 5v ja toinen melkein 4v, aika usein mietin läheltä piti tilanetta enkä varmaan koskaan unohda sitä)

Jätin silitysraudan päälle kun menin käymään vessassa kesken silityksen. Tällä välin lapsi oli herännyt päikkäreiltä ja oli juuri vetämässä silityslautaa nurin, niin että rauta olisi mennyt suoraan hänen päälleen. Ehdin juuri vetäistä johdosta niin että rauta lensi samaan aikaan lattialle kun lauta kaatui lapsen päälle. Lattiassa on edelleen siinä kohtaa kuoppa ja rauta meni rikki, mutta lapsi on ehjä :)