Millaisia läheltä piti -tilanteita on pienten lastenne kanssa sattunut?

Ei liity omiin lapsiin, mutta tuosta autotarinasta tuli mieleen, että kerran tein lähtöä vanhempieni luota, ja vähän matkan päässä tie tekee yhdessä kohtaa jyrkän 45 asteen mutkan. Näkyvyyttä sinne mutkan taakse peittää tiheä pusikko. Näin kuitenkin vilaukselta jotakin kirkasta pusikon läpi, ja hiljensin vauhdin ihan kävelyvauhdiksi. Kun tulin mutkasta, näin autoni konepellin ylitse aivan siinä edessäni, ihan vaan pipon tupsun ja tajusin, että siinä on lapsi kadulla. Jarrut pohjaan, nousin autosta ja siinä keskellä tietä, aivan mutkan takana, leikkikin kaksi lasta jotain 4-5 -vuotiaita, olivat "korjaamassa" toisen lapsen polkupyörää. Molemmat kyykkivät niin, ettei kumpikaan näkynyt millään tavalla auton konepellin yli. Jos a) en olisi hiljentänyt vauhtia sen jonkun vilahduksen takia ja b) isommalla lapsella olisi ollut tupsullista pipoa, niin päälle olisin ajanut!

Läksytin lapset, ettei saa noin keskelle katua jäädä istumaan, autoilijat ei heitä näe. Vanhempia ei näkynyt missään, olisin läksyttänyt heidätkin.

Lapseni meinasi tukehtua ruisleivän palaan n 1 vuotiaana. Itkettää vieläkin se kun toinen ei saa happea ja itse hädissään taputtaa selkää ja kyyneleet virtaavat samalla. Tätä ei montaa sekuntia kestänyt, mutta tuntui ikuisuudelta ja olin juuri sanomassa miehelle että nyt soittoa hätänumeroon, mutta sitten pala irtosi. En voinut tänän jälkeen enää antaa ruisleipää pitkään aikaan, sama kuopuksen kohdalla.

Up..