Oletko vahingoniloinen, jos jollekin, josta et pidä ja joka on ollut sinulle ilkeä, tapahtuu jotain ikävää?
Kommentit (67)
Inhoan yhtä kollegaani. Ei tee töitään, on avoimesti sovinisti ja puhuu sopimattomia työpaikalla, haisee pahalta... kaikin puolin ällöttävä ja rasittava tyyppi.
Hän sairastui vakavasti ja oli puoli vuotta pois töistä. En tuntenut empatiaa häntä kohtaan ja olin vain iloinen, että häntä ei tarvinnut sietää töissä. En siis toivonut hänelle mitään kipuja tms, mutta en vain kokenut myötätuntoakaan kun kuulin hänen sairastuneen.
Harmitti, kun hän palasi töihin. En kyllä edes tervehdi häntä, katselen seinille kun kävelee ohi... Mutta vastaan toki jos kysyy jotain töihin liittyvää. Saisi jäädä vaikka sairaseläkkeelle minun puolestani, ettei tarvitsisi katsella pärstäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus todennut että parasta ikääntymisessä on se, että moni mullqvist, joita on matkan varrella tullut vastaan, on potkassu viimeaikoina tyhjää. Saan siitä kyllä tyydytystä ja siihen on minulla täysi oikeus. Aion elää pitkään ja nauttia näistä vuosista.
Olen havainnut päinvastaista. Kiltit on uupuneet, hyviä kavereita on kuollut. Sensijaan kiusaajat kukoistaa, kehittymättöminä kuin elämänsä aamussa, eikä mikään paina.
YEAH!
??
Ehkä ne on tuotu paikalle sen jälkeen
Ei, en ole. Olen tosi väsynyt siihen, miten huonosti ihmiset toisiaan kohtelevat, ja siksi minimoin kontaktit. Jos sitten vähässäkin kanssakäymisessä jollekin tapahtuu jotakin pahaa....ei rohkaise jatkamaan. Käytän toki vähäisen empatiani.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne on tuotu paikalle sen jälkeen
Niin oli tuotu?
???
En ole. Toivon hyvää itselleni ja muille. Se on kaikkien etu.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne on tuotu paikalle sen jälkeen
Niin oli tuotu?
???
Jos olisi yksi tai viisi, ta paremminkin kaikki, että saisin nämä tuotua Suomeen, että hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En olisi kenenkään epäonnesta vahingoniloinen, mutta jos lapseni koukukiusaajille tulisi elämässä isoja vastoinkäymisiä, en myöskään olisi heidän puolestaan yhtään pahoillani.
Varmasti aivan hirvittävää kun omaa lasta kiusataan, mutta nuo kiusaajalapset tulevat yleensä perheistä, joissa niitä kiusaajalapsia itseään kohdellaan todella huonosti ja kiusaamisella he sitten purkavat sitä omaa pahaa oloaan muihin koska heillä ei ole mitään muuta mallia käsitellä niitä omia tunteitaan. Enkä nyt lainkaan tarkoita, että kisusaaminen on missään tavoin hyväksyttävää, mutta kun lapsista on kyse niin mun mielestä kannattaa ottaa huomioon, että se kiusaajalapsi itse on usein myös jonkinmoisen avun tarpeessa (vanhemmat voivat esim. olla alkoholisteja, tai hakkaavat, laiminlyövät tuota lasta).
Riippuu mitä tapahtuu.
Eräs työkaveri pilkkasi minua ja toista työkaveriani ylipainosta monta vuotta ja pysyi itse kammottavasta ruokavaliostaan ja runsaasta kaljan juomisesta huolimatta hoikkana. Syön siis terveellisesti ja harrastan liikuntaa, mutta olen vähän pyöreä ja sehän yhdistelmä huvitti häntä kovasti. Nauroi vain miten turhaa touhuni on, kun hyvässä kunnossa pysyy muutenkin.
Noh, hänelle tuli muutama vuosi lisää ikää ja jo alkoi kaveri näyttää siltä miltä noilla elämäntavoilla voi olettaakin ja kunto on kauhean huono. Joka kerta, kun tyyppi valittaa miten kamalaa on olla lihava ja miten inhottavaa on laihduttaminen, tunnen itseni hyvin vahingoniloiseksi.
Olen toivonut heille hyvää, pyrkinyt auttamaankin, mutta joka ei tiedosta tehneensä väärin ei sitä korjaakaan vaan jatkaa samaan malliin.
Osaan iloita siitä jos vihdoin tajuaa, vaikka kivun kautta. Mutta pelkkä kärsimys ei ihmistä jalosta. Täytyy havahtua siihen että teki väärin.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on haukkunut ulkonäköäni nuorena ja sitten on mennyt itse lihomaan aikuisena, niin en ole pahoillaan.
Aina kun joku käyttäytyy ylimielisesti ja muita alaspäin katsoo, ja sitten itse kompastuu turvalleen, kun on nokka pystyssä ollut, niin kyllähän se huvittaa.
"Jos joku on haukkunut ulkonäköäni nuorena ja sitten on mennyt itse lihomaan aikuisena, niin en ole pahoillaan."
Tämä! Kuuntelin parikymppisenä silloisen poikaystävän jatkuvaa kuittailua painostani. Viime kesänä nähtiin 20 vuoden jälkeen ja hänestä oli tullut kunnon läskimahainen ukko. Noh, silti en kuittaillut, vaikka ehkä ois pitänyt antaa tuta mitä itse teki aikoinaan...
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vahvasti siitä, mitä sille sattuu.
Jos esim. tulee ero puoliso kanssa, jota se on kohdellut paskaisesti, niin sitten kyllä olen iloinen. Osin sen puolisonkin puolesta, jolla on mahdollisuus löytää parempi kumppani.
Jos se sen sijaan vaikka kuolee syöpään, niin olisin silti surullinen sen puolesta. Ei sellaista kukaan ansaitse.
Riistofirmat ansaitsee.
Olen horoskoopiltani vaaka ja siksi minusta tuntuu oikealta filosofia, että sitä saa mitä tilaa, että jos joku on vitt*umainen muille, niin silloin se henkilö on ansainnut vitt*uilua myös itselleen muilta.
Eräs todella rasittava, kakaramainen työkaveri on kasannut porukkaa minua vastaan ties mkstä syystä, olen kuitenkin asiallinen mutta etäinen. Pidän siitä mitä korviini kantautui, on kuulemma saanut keskenmenoja useita ja hänen työkykynsä menee kuulemma 10v sisällä jonkin sairauden takia.
Sain juuri kuulla, eräs nainen joka käyttäytyi minua kohtaan erittäin ikävästi useammin kuin kerran, niin hänen tyttärensä on saanut opiskelupaikan kaupunkimme huonomaineisimmasta koulusta jossa on tyyliin pelkkiä maahan muuttajia. Meni sille vanhalle kymppiluokalle kun ei kuulemma minnekään muualle päässyt. Olen vahingoniloinen koska tiedän että on kova paikka tälle äidille ja varmasti häpeää tätä asiaa.
Vähän on ristiriitaiset tunteet. Yksi vainolainen teki itsemurhan. En osannut surra häntä, mutta sääliksi kävi hänen omaisiaan.
Vahingonilon takana on usein kateus.
Kuinka kauan aaattelitte olla katkeria? Kuinka monta vuotta tapahtuneesta? Itse pidän näitä Karma-ihmisiä vain katkerina.
Tähän ketjuun kokoontuneena psykopaatit?
Nuorempana olin pyöreä,en edes mitenkään lihava ja sain kuulla siitä jatkuvasti. No en ole pahoillani kun nään entisen haukkujani lihoneen aikamoiseksi porsaaksi. Itse taas näin neljäkymppisenä olen hoikka ja hyväkuntoinen. Toki mitään oikeasti kamalaa en toivo millekään nimittelijälle.