**MAALISMASUJEN torstai**

Terroristi on palannut yö uniltaan..no joo, sinne labraan oon kohta lähössä antamaan tätille putkiloihin veret..yääk, pääsenköhän koskaan takas kotia vai tuuperrunko sinne - toista kymmentä putkea verta ottavat :(



UDIDI;

Kyselit VAU-kirjasta, meille ainakin jaettiin neuvolasta semmonen kierrekantinen opus jossa on " vauvan odotus äidille" ja " isälle" , paljon tietoa eri viikoista ja kaikesta muusta mistä vaan keksii kysyä. Kirjottajina kätilöitä sun muita. Vau-kirjan julkaisema teos. Kyselepä nlasta, sieltä niitä pitäs saada.



Aiai, pitää mennä heittämää koirat pihalle vähäks aikaa ja keitellä kahvit ennen lähtöä (paniikki alkaa nousta jo nyt..), kohtuakin nippailee ja jomottaa, taitaa Puksuakin pelottaa pökrääkö mamma vai nou..no, täytyy mennä kuitenkin.



Tappert ja Puksu 13+4..ja me palaamme vielä :D

...paniikki iskee ja nettiaddiktin päässä alkaa kiehua, nykyistä nettiliittymää ei voi siirtää uuteen asuntoon. :( Millähän ihme rajalla asutaan, kun tuo uusi talo on tuossa kilometrin päässä ja linnuntietä sinne on vielä lyhyempi matka.

*suunnittelee jo piuhojen vetämistä omatoimisesti tuosta metsän läpi*



*lähtee selvittämään ongelmaa*



t.punkeli rv 13 ja jotain päälle



ps. Olo on muuten ihan hyvä paitsi väsynyt, pitänee ne päiväunet sisällyttää päiväohjelmaan.

Tämä äiti sai juuri esikoisen koulutielle ja pienemmät hoitoon,nyt ku keksis jotain tekemistä muutamaksi tunniksi,np-ultra klo 12.40!!!! Jännittää!!!!



Tappert: urheasti kävin eilen antamassa " pulloittain" verta ja edelleen tajuissani ;D. Siellä oli tosi asiansa osaava ottaja,ei tuntunut ku ihan pieni pistos ja kaikki hetkessä ohi! tsemppiä!!!



Mitenkä tää näin nyt voi olla,neljäs raskaus ja olen ihan hermokimppuna siitä ultrasta,ei aikaisemmissa tällasta oo ollu...vai onkohan tää joku ikäkysymys...nooh,kaipa se tästä kunhan saan pidettyä itseni järjissäni sinne asti...





Pööh rv tasan 12

mutta ei saanut minun korviini sydämen ääniä kuulumaan. Sanoi kuitenkin laitteen välillä näyttäneen 150-160 väliltä, minkä olisi pakko olla sikiön sydänäänet. En kyllä epäile enää tätä raskautta, sillä sen verran huonovointinen olen ollut. Eilen oksensin metsäpolulle illalla, kun käytin koiraa ulkona (!) Tuliko vähän puliukkofiilis, onneksi ei ollut ihmisiä liikkeellä.

Mulla on ennestään tyttö ja poika ja tämä pahoinvointimäärä viittaisi mun kokemuksella tyttölapseen.. Mutta olen kyllä joka kerta mieltänyt lapsen tytöksi, niin että enpä menisi luottamaan omiin arvioihini. Tyttöjen nimiä on vaan niin kivempi miettiä!

Onko pahoinvointivinkkejä muilla oksentelevilla?

Itse tykkään kylmästä Gefilus-mehukeitosta. Parhaiten kai auttaisi kun saisi jonkun hajufiltterin nenään, sillä haju on monesti se viimeinen pisara ennen oksennusta.

No pitäisi lukea tenttiin ennen kuin muksut tulee..



terkuin kaneli rv 12+3

Se ultra jännittää varmaan joka kerta, siihen saakka on niin pimennossa. Minä kävin vajaa kaksi viikkoa sitten eikä sitä ennen edes kuunneltu sydänääniä, takana on nyt yksi neuvolakäynti ja tuo ultra. Ensi viikolla on lääkärintarkastus.

Lapsille 6v ja 4,5 v kerrottiin ultran jälkeen vauvasta. Molemmat olivat innoissaan uudesta perheenjäsenestä. Massu on jo sen verran kasvanut, että ei enää pysy piilossa ja meillä töissäkin taitaa kaikki tietää. Enää kaksi kuukautta töitä ja sitten alkaa kesäloma =) jonka jatkeeksi jään mammalomalle. Ihanaa!

Kurkatkaapa muuten seuraava linkki.

http://www.geocities.com/odotusmasut/



Zeldatar 14+6

Ei siis vatsatautia ole ilmassa, vaan esikoinen lähtee ekaa kertaa 3v kerhoon, ja ÄITIÄ jännittää hurjasti miten siellä pärjää! Aivan kauheaa. Ei ole koskaan ollut vieraalla hoidossa (tietty isovanhemmilla on ollut, muttei vieraalla), ja pelkään/jännitän miten suostuu sinne jäämään ilman äitiä. Nyyh, on tuo vielä niin pieni :( Uskon, että kun eron hetki hoituu hyvin, niin pärjää, siinä se suuri ikävä juuri voi tulla, kun äiti ja pikkuveli lähtevät. Voi, apua, kunpa kaikki menisi hyvin!



Palaan iltapäivällä, kun masussa ei toivottavasti pyöri näin paljoa :))



Caius rv 14+3

puolen vuoden päästä on laskettu aika jo takana. saa nähdä onko meikäläinen vielä silloin yhtenä kappaleena...



puoli vuotta tuntuu kyllä tässä vaiheessa ihan käsittämättömän pitkältä ajalta.



voinnissa ei tänään (ainakaan toistaiseksi) ole mitään erikoista. tänään jopa pääsin junassa istumaan, joten se eilisen kaltainen huono olo ei tänään pilaa aamua.



mä olen siis töissä kertonut raskaudesta esimiehelle ja koko muulle tiimille. niinpä ne halusi huomiseksi järjestää meikäläinen onnellisen odotuksen kunniaksi kakkukahvit. eli aika ihanasti suhtautuivat...



ruusunpiikki 14+2

Ekana Tappertille tsemppiä- toivottavasti selviät verenoton kunnialla kotiin asti :)



Tänä aamuna ihana terveydenhoitaja täti näytti mulle pientä pötköä ultralla kun tällä mammalla meinas usko olla horjumassa. Siis ei mitään syytä siihen ollut mutta minkäs teet kun omassa päässään kaikenlaisia kuvitelmia kehittelee...Mutta siellähän se pötkö rimpuili ja sydän pampatti kiivaasti :) voi sitä ihanuutta taas! Sydänääniä täti ei saanut kuuluviin vaikka ne on jo kertaalleen lääkäri saanut kuunneltua. Mutta kun kerran sen sydämen jo näin pampattavan niin ei haitannut yhtään se kuulumattomuus- kuunnellaan sitten ensi kerralla.



Tänne ei oikein muuta, pahoinvointisuus alkaa tosissaan olla mennyttä elämää ja väsymyskin antaa hiukan armoa jo. Viikonloppunakin jaksoi jopa siivota kämpän totaalisesti. Olimpa taas ylpeä omasta saavutuksestani :) Eli nyt vaan sitten odotellaan talven tuloa ja sitä myöten kevättä!! Kuten ruusunpiikkikin sanoi että puolen vuoden kuluttua nyyttejä alkaa olla jo kainaloissa - ihanaa!



Mutta päivän jatkoja kaikille!



aupale ja pötkö rv 14+1

Olen taas ollut pimennossa muutaman päivän vaikka teidän kirjoitukset olen päivittäin lukennut. Omaan napaan ei kuulu ihmeitä, sama pahaolo jatkuu iltaisin ja oksentaminen tietty :-/ Ei oo kivaa, kun jo aattelin, että pahin olisi ohitettu. Olenko ainut ketä edelleen oksentaa päivittäin ??? Oksentamisen jälkeen olo ihan ventti ja pakko vain nukkua. Päivisin olen koittanut tehdä sellaisia 2h lenkkejä, että saisi happea. Kirpeistä ilmoista olen nauttinut, mutta tänään taas näyttää aurinko paistavan. Eilen oli pakko ostaa kaupasta kolmio voileipä, kun alkoi tekemään mieli sitä majoneesia, ja söinkin sen heti kotimatkalla :-) Mutta muuten ruokailu on todella minimissä .. Mitään ei tee mieli ja jos jotakin ihan oikeaa ruokaa syön niin tulee samantien ulos :-(



Ultra kutsu tuli kättärille 20.9 klo14 .. Sinne siis iloisin ja odottavin mielin, vaikka jo nyt olen jännityksestä kankeana. Verenpainemittarin ostin ja olen paineita mitannut aamuin illoin, kuten sovin terv.hoit. kanssa ja ovat olleet ihan hyvät.



Makuuhuone elämästä miimuli kyseli: Meillä on kuollutta, mutta joskus innostuu, ja ehdottomasti täytyy innostua ennen kello18, koska silloin alkaa se kamala oksetus :-?



Nyt täytyy lähteä ulos ja lenkille ! Mä muuten hengästyn todella nopsaan, ja sydän alkaa hakkaamaan ihan tuhatta ja sataa, kurja tunne sekin. Harrastaako ketään meidän porukassa liikuntaa ihan säännöllisesti ? Itse haaveilen, mutta en ole päässyt kuin kerran pari uimaan ja nyt olen kävellyt muutamien päivien ajan .. Paino laskenut muutaman kilon.



Hyvät päivät kaikille ! t. emmi rv- 11+4

Se siitä sitten, toivottavasti en uudestaan joudu ihan heti - miten voi yks verikokeen otto olla näin kamalaa!!

Silmissä musteni kyllä yhdessä välissä, mutta kokeen oton jälkeen kun mussutin pari piparia ja join ison mukin mehua, ja lojuin terkkarin sohvalla puolisen tuntia, alko olokin kohentua ja pääsin vihdoin kotia takas. Rankka reissu :)



KANELI;

Mulla näytti kans kone ensin että syke hyppii lähelle 150, mutta ei saatu sitä ensin kuulumaan, pitkään etsittiin ja vihdoin löyty. Mutta ei se kone turhaan isoja lukemia näytä, eli kyllä se vauvan sydän siellä pompotti :)



EMMI;

Kyselit urheilijoista..no, en kyllä kuulu mihinkään himourheilijakastiin, mutta joka päivä pyrin kiertämään tuon 6-10km kävellen koirien kanssa (ne tulee muuten hulluks eikä niitä kestä kukaan eikä mikään). Saman olen huomannu kun säkin, että jo puolessa välissä alkaa hengästyttää älyttömästi ja jalat tuntuu lyijypunteilta. Tuntuu oudolta kun sanotaan että raskausaikana hapenottokyky lisääntyy...ja silti hengästyttää, luulin ettei hengästyttäis millään :) (toiveajattelua). Lisäks kun työ on fyysisesti rankkaa niin venyttelen iltasin oikein kunnolla. Siinä mun urheilut, mutta yritys on tärkeintä :)



Odottelen kaveria että päästään lähtemään kaupunkiin ostoksille, mun täytyy löytää jostain edulliset mamma-housut kun ei ole enää kun yhdet jotka menee kiinni *kauhistus*, ja lisäks ainakin housukangasta jos vaikka osaisin ommella itelle jotkut mammahousut, voi olla aika epätoivosta ja saan taas paljon tyynyliinoja, mut yrittänyttä ei laiteta..*ompeluguru*

Lisäks tarvii jonkinlaisen paidan tai kaks, koska kaikki paidat on jo lyhyitä, sen lisäks että ne kiristyy tyhmän näkösesti rintojen kohdalta, huimaa miten nopeesti keho muuttuu. Enää menee päälle ISOT vanhat T-paidat ja ne on kauheita telttoja, ei kiva. Rahan menoa ei voi estää..mut jos niillä nyt pärjäis jonkun aikaa.



Nyt täytyy kuitenki mennä jotain syömään että jaksaa koko loppupvän shoppailla..



Palstaterroristit Tappert ja Puksu

Pitkästä pitkästä aikaa myös minä kirjoitan tänne. Ollut työmatkaa, ja muuta reissua, joten kovin aktiivisesti en oo palstalla vieraillut, vaikka mielenkiintoisia juttuja täällä onkin.



Minulla oli ensimmäinen lääkärikäynti viikolla 11. Yllätyksekseni lääkäri ultrasi, ja siellä se pikku-tiitiäinen liikutteli jalkojaan, vaihteli asentoa ja sydän hakkasi. Oli söpöä!! Harmittaa vain, että mies ei ollut mukana - emme arvanneet, että jo tuolloin ultrataan. :( Oli kyllä ihanan näköistä!



Yks asia mua kyllä jäi kaduttamaan. En nimittäin korjannut sille lääkärille, että viikkoja on minun käsittääkseni 11+2 eikä 11+3, niin kuin korttiin merkattiin. Ajattelin ottaa asian seuraavassa neuvolassa esille. Haluan nimittäin, että viikot tulis oikein laitettua. Vai olenko turhan tarkka päivän päälle? Onko muille käynyt vastaavasti? Mua vaan jotenki harmittaa ja ottaa päähän, että siellä on virhe.



Juups. Pitää koittaa tehdä välillä töitäkin...



Terveisiä kaikille odottajille! :)



terkuin Utukka rv 13+2

Ultrassa näky aamulla mitä pitiki, eli yksi pieni möhömasu käsineen jalkoineen ja nöpönenineen. Eikä ollu turvotustakaan. Ihanaa! Ja ilonen yllätys oli se, että pääsen myöski rakenneultraan, koska pikkusen koko ei, ootetusti, vastannu viikkoja, joten kaikkee ei vielä pystyny tarkistaan. Ei kyllä haittaa yhtään:) Mittojen perusteella laskettu aika siirty päivän aiemmaksi ku omien laskujen mukaan(24.3.), ja kymmenen päivää myöhemmäksi ku menkkojen mukaan. Kyllä on helpottunu olo.



Istukka on muuten etuseinämässä niinku Ninnistäki, joten en taaskaan saa tietää, kuinka paljon tarkemmin ne liikkeet tuntuis, jos se ei ois välissä. Neiti oli kyllä tosi liikkuvainen tapaus ja rv17 tunsin sillon ensisynnyttäjänä liikkeet. Tämä kaveri vaikutti ainaki ultrassa vähän rauhallisemmalta.



Kiitos, Tappert, pitää varmaan kysellä neuvolasta ens kerralla sitä Vau-kirjaa sitte, kuulostaa niin kivalta opukselta.



Hui, nyt pitäis alkaa suunnitella isovanhemmille kertomista, ku ultrakuvaki on saatu. Mummolla eli anopilla on huomenna synttärit, joten ehkä sinne kortin väliin voi kuvan kopsata. Ja omille vanhemmille tiedon vois piilottaa Ninnin kotisivuille tai sähköpostiin, ku ne tosiaan asuu 1000 kilsan päässä. Vaikka ei tässä vielä ookaan riskiviikkoja ohitettu, niin olo on tuhat kertaa varmempi nyt, ku joku todistettavasti siellä heiluttelee.



Udidi ja Ilpo rv 11+5

Ei se musta oo niin päivän päälle, ku nää kuitenki syntyy, millon sattuu. Ja sun tapauksessahan tuo tarkottaa, että pääset äitiyslomalle päivän aikasemmin, joten kivempi noin päin.

Tavallistakin väsyttävämpi päivä alkaa olla töiden osalta kohta takana. Eikö tämä väsymys edes helpota pikkuhiljaa??? Oikein kaiholla odotan sitä megaenergistä toista puoliskoa, joka minulla oli esikoisesta. Jospa se sieltä tulee..



Joku taisi liikunnasta kysellä: Ennen raskautta liikuin monta kertaa viikossa mutta pahoinvoinnin takia ei ole ollut mitään mahdollisuutta. Nyt kun ilmat ovat vähän viilenneet tarkoitus olisi yrittää kävelyä. Esikoisen odotusaikana en pystynyt juuri liikkumaan koko aikana kun pahoinvointi ja väsymys hellittivät niin kipeät supparit vetivät kaksinkerroin jos edes vähän liian kovaa käveli!



Onko muilla ollut kipujen/suppareiden takia liikunta mahdotonta?



Utukka: Minä korjasin neuvolaan sen yhden päivän muutoksen, mutta vain sen takia kun haluan, että mennään samoissa päivissä kuin synnärin ja omien laskujen mukaan. Meilläkin neuvola heittää tuon yhden " ylimääräisen" päivän siihen laskettuun jostain syystä. Ei sillä kyllä käytännön merkitystä toki ole. Edellinenkin meni 12 päivää yli la:n :P



Taya+Napelo 13+6

Mahtavaa lukea teidän ultrakuulumisia! Toivottavasti mullakin on sit ens viikon lopulla noin mukavia kuulumisia kerrottavana... :) Mitään uutta ei tänne kuulu, joten kirjoittelen muuten vaan mukavia aikani kuluksi (tosin olis tässä töitäkin, mutta jotenkin näin iltapäivästä keskittyminen herpaantuu...).



Joku kyseli liikunnasta. Itse en ole joutunut raskauden takia (vielä) vähentämään liikuntaa, paitsi niinä kamalina päivinä kun olen ollut migreenin kourissa. Käyn edelleen 3 kertaa viikossa tanssitreeneissä ja salilla 1-2 kertaa viikossa (painoja olen tosin vähentänyt). Töihin ja takaisin tulee käveltyä useina päivinä ja siinä tulee ihan kivan pituinen lenkki tehtyä. Kesäisin harrastan jonkin verran kiipeilyä, mutta ensi kesänä taitaa kiipeilyt jäädä vähälle... ei olis kiva pudota köyteen jos paikat on kipeenä. Mutta kävelylenkille pääsee onneksi aina! Olen kyllä aina ollut tosi laiska lähtemään ulos lenkille, mutta vauvan kanssa sitä sitten tulee varmasti ulkoiltua paljonkin, kai.



Huomenna on jo perjantai, jee! Huomiseen siis.



Despelote, rv 12+4

Kyllä ne sittenkin taisi olla liikkeitä, joita edellisenä päivänä tunsin. Tänään tunsin taas ja näistä ei kyllä voi erehtyä. Ihan kuin joku olisi hennosti koputellut " huhuu täällä ollaan" . Se on kuin keijun kosketus nuo ekat liikkeet ja siinä sitten tyhmänä hymyilin itsekseni.



Olo alkaa olla jo parempi ja kotihommiakin saa tehtyä. Kuopus lähti kummitätinsä kanssa ulkoilemaan, joten saan rauhassa lokoilla.



Nyt sohvalle ottamaan ihan pikku nokoset.



-m- rv 14+3

kamalasti. kolme päivää olen kärsinytkarmeasta pääkivusta. yritä siinä sitten olla töissä ja illalla esikoisen kanssa leikkiä. lääkkeet ei auta yhtään mitää. illalla nukkumaanmennessä pää kipeä, yöllä kipuun herää ja aamulla sama homma jatkuu.



kärsin yleensäkin todella usein päänsärystä /migreenistä. esikoista odottaessa ei tainnut olla kuin parikertaa pää kipeä, migreeni ei kertaakaan. nyt koko ajan sattuu. olisiko masussa siis tyttö, kun esikoinen on poika?



minäkin yritän kyllä liikkua. salilla/jumpassa käyn joka viikko 2-5 kertaa, riippuu miten pääsee + kävelyllä. aiemmin juoksin, mutta nyt se ei enää tunnu hyvälle. kevättä mietin. olisi ihana työntää vaunuja, mutta käytännössä miten se onnistuu, jos esikoinen on 4. 4v ei jaksa kovin pitkiä lenkkejä kävellen, eikä varsinkaan äidin tahtiin (että siitä olisi äidille jotain hyötyä kunnon kannalta.). kesällä kyllä pyörällä lapsi viilettää turhankin reíppaasti. mutta niinkauan kuin lumi on maassa, voi kävelyt olla vähässä. siis siksi, että miehellä reissutyö ja välillä öitä+päiviä pois.



nyt tekis jotain karkkia mieli. mulla aina kamala energiatarve, kun päätä särkee.



AUTS! anniliinu tasan 14

Huonot olot on historiaa!

Onnittelut kaikille hyviä uä kokemuksia saaneille ja sydän ääniä kuulleille!

Oma ultraa ensi tiistaina odottelen!

Mut on bongattu kirjoittelemasta täältä palstalla ja voitteko kuvitella kuinka mukavaa henkilöllä on kertoilla eteenpäin mitä olen tänne kirjoittanut ja jatkaa sitä juoruilua kk kaupalla???!!!

Ihania ihmisiä mahtuu joka junaan=)

Luulen että pidän pientä hiljaiseloa kirjoitteluun.Vaikkei niin kriittisiä,henk.kohtaisia asioita olekkaan niin kuitenkin...



Kaikkea hyvää!

L+5+sissi rv 11 jotain

Neuvolalääkärissä: Verenpaine oli laskenut, paino pudonnut pari kiloa, hemppa oli noussut, oli nyt 145 (normaalisti 150-155) kun viimeksi oli 138. Kohdunsuu oli punertava, joten lääkäri otti näytteet, jotta saadaan poissuljettua tulehdukset. Sepä oli punertava jo vuoden alussa, kun kävin papakokeessa ja silti sain puhtaan tuloksen. Lääkäri sanoi, että se voi olla synnyttäneellä naisella punaisempi. Ja sydänäänet kuuluivat! Olin jo varautunut, ettei mitään kuulu, kun esikoiselta ei saatu ääniä kuuluviin vielä noilla viikoilla. Syke oli 165. Oli muuten eka kerta kun tuo tutkimus tuntui epämukavalta. Ei varsinaisesti sattunut, mutta tuntui jotenkin hankalalta. Lääkäri oli tosi nuori, liekö kokemuksen puutetta vai lienenkö jännitellyt liikaa? Lääkäri joutui kysymään jopa apua vieressä seisoneelta terkkarilta (oli apuna näytteenotossa), että miten nää instrumentit toimii. Suosii kuulema ennemmin metallisia välineitä kuin näitä muovisia. Jotain ongelmaa sillä oli, kun lääkäri kysyi, että miten tämän saa tänne takaisin. Välineet oli siis vielä mun sisällä. Sitten kysyi, että eihän sattunut. Ei se pois ottaminen enää miltään tuntunut.



Lapsen suusta: Oltiin miehen kanssa kuolla nauruun. Näytin miehelle sukulaispojalle lahjaksi ostamaani muovista dinosaurusta. Olin sen näyttänyt pojallemme (14kk) muutamaa tuntia aikaisemmin. Nyt poika otti sauruksen pöydältä ja sanoi kirkkaalla ja iloisella, melkein yllättyneellä äänellä " äiti" ! Heh! Että totuus tulee lapsen suusta. Liekö tarkoittanut sillä ulkomuotoani vai luonteen huonoimpia puoliani? Kyllä kelpasi nauraa!



Liikkumisesta: Pahoinvointi on helpottanut jo niin, että voin liikkua taas normaalimmin. Lenkkeilyä päivittäin ja jumppaa tunti kerrallaan pari kertaa viikossa. Jumppaan vähän pienemmillä painoilla ja sykkeillä.



Nyt lähtee tämä hirmulisko viihdyttämään perhettään.



rimma 13+1

... tänne kirjoittelen. Nyt oli pakko tulla kommentoimaan, kun Rimman neuvolalääkäri-kuulumiset kuulosti melkein kuin omiltani! Mulla oli kans tänään tuo lääkärikäynti ja lääkäri oli tosiaankin suht nuori ja kokemattoman oloinen, käytti tosin niitä muovivälineitä. Mulla myös sitä punoitusta ja epäily tulehduksesta! Lääkäri ei tosin siitä maininnut, että synnyttäneillä voi ollakin punaisempi (olisi saanut kyllä mainita, kiitos sulle tiedosta!), ei mun edellis synnytyksestä kuitenkaan ole kuin päälle vuosi aikaa. Jäi vaan mietityttämään, että oltiinko samalla lääkärillä, koska sunkin synnytyssairaalana taisi olla KYS?! Mulla tuo neuvolakäynti oli nyt noin 12km:n päässä sairaalasta, eli Petosella, kuulostaako tutulta??? (Ymmärrän kyllä, jos et halua tulla paljastamaan!)



Huomenna vihdoin rv 12+0 (ultran mukaan yli jo :))