Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume nuorella iällä pilaa monen elämän!
01.01.2015 |
Mikä helvetti siinä on, että lapsia mennään tekemään nuorella iällä kouluttamattomina ja huonojen miesten kanssa? Eikö kukaan ole puhunut teille järkeä, vai eikö järkipuhe vain uppoa kaaliinne? Miksi hankkiutua ehdoin tahdoin tilanteeseen, jossa köyhä ja raskas yksinhuoltajan elämä on niin todennäköinen tulevaisuuskuva?
Ja ei, en ole katkera lapseton vanhapiika, vaan 3-kymppinen äiti, koulutettu ja naimisissa mahtavan miehen kanssa. Lapsi tuli onneksi sitten, kun molemmat sitä halusimme ja elämämme oli sopivalla mallilla. Ja kyllä, toisten elämänvalintoja saa arvostella, jos ne ovat harkitsemattomia ja aiheuttavat vaikeuksia yhteiskunnalle. Ja kyllä, meidänkin onnemme voi kääntyä milloin tahansa, mutta olemme sentään tehneet lähtökohtaisesti hyviä valintoja.
Kommentit (23)
Pitääkö kaikkien olla "korkeasti koulutettuja" ? Av:lla käydessä tullut sellainen olo että lapsia saa vain hankkia ne ihmiset, jotka ovat vähintään insinöörejä tai juristeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:09"]
Henk.koht. kaikkein ikävin tilanne on mielestäni neljäkymppisillä pienten lasten yksinhuoltajilla. Siinä iässä sietääkin olla varma, että suhde kestää, koska niin harva neljä-viisikymppinen mies haluaa seurustella pienten lasten äidin kanssa, kun samassa iässä alkaa olla useita naisia joilla jo isot lapset. Vanhempana sitä taas alkaa olla "markkinoilla" niin paljon enemmän hyviä naisia kuin hyviä miehiä, ettei tahdo löytää hyvää.
[/quote]
No en minäkään halua seurustella neli-viisikymppisten miesten kanssa :D Seurustelen kolmekymppisen kanssa. Ei ole mitenkään ikävä tilanne.
T. Pienten lasten nelikymppinen yh
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:55"]
se on yleinen oletus, joka ei huomioi ett ne ikävät poikkeukset näkyy, ei onnistumiset.
[/quote]
Taitaa olla ennemmin niin, että onnistumiset on poikkeuksia. Ainakin omasta tuttavapiiristä tulee mieleen vain yksi perhe, jossa lapset tulivat aikaisin (ennen 20-v ensimmäinen) ja perhe on vielä 10 vuotta myöhemmin yhdessä.
[/quote]
Minun tuttavapiirissä heitä on enää kaksi paria. Parhaiten ovat pärjänneet ydinperheinä ne, jotka tapasivat lähellä kolmeakymmentä ja kummallakaan ei ollut lapsia edellisistä suhteista. He ovat yhdessä ydinperheinä nyt vielä viiskymppisinäkin.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 21:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:09"]
Henk.koht. kaikkein ikävin tilanne on mielestäni neljäkymppisillä pienten lasten yksinhuoltajilla. Siinä iässä sietääkin olla varma, että suhde kestää, koska niin harva neljä-viisikymppinen mies haluaa seurustella pienten lasten äidin kanssa, kun samassa iässä alkaa olla useita naisia joilla jo isot lapset. Vanhempana sitä taas alkaa olla "markkinoilla" niin paljon enemmän hyviä naisia kuin hyviä miehiä, ettei tahdo löytää hyvää.
[/quote]
No en minäkään halua seurustella neli-viisikymppisten miesten kanssa :D Seurustelen kolmekymppisen kanssa. Ei ole mitenkään ikävä tilanne.
T. Pienten lasten nelikymppinen yh
[/quote]
Niin on minulla jo aikuisetkin lapset jotka olen nuorena saanut. Vielä mietin että miten se elämä meni pilalle? Elämäni rakkaus oli esikoisen saadessani 10v joten ei meistä olisi paria voinut tulla yhtään aiemmin :D Olisin ihan eri ihminenkin ennen nuorena saatuja lapsia.
T. Pienten lasten nelikymppinen yh
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:53"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:42"]
Miksi luulet että nuorena tavattu mies on aina huono mies? Ja kyllähän sitä voi opiskella myöhemminkin, ei välttämättä tarvitse köyhä olla.
[/quote]
Ap varmaan meinaa että kannattaisi olla yhdessä ensin vaikka vähintään 5 vuotta ennen lapsia tms. että tuntisi toisen todella, joka taas ei yleensä mene yhteen nuoren iän kanssa..
Mutta ap voisitko selventää mitä ikää tarkoitat nuorella iällä?
- 2
[/quote]
Tarkoitan nuorella iällä ikää, jolloin ei olla vielä kouluttauduttu sellaiselle alalle, jolla todennäköisesti voi myös työskennellä. Ikää, jolloin omaa hyödyllistä tehtävää yhteiskunnassa ei olla vielä yritettykään kunnolla löytää. Ikää, jolloin seurustellaan ehkä ensimmäistä kertaa vakavasti ja alkuhuuma on päällä. Ikää, jolloin parisuhde on vakiintunut, mutta elämänkokemuksen puuttumisen takia ei nähdä, että puoliso on ollut väärä valinta. Ikää, jolloin vauva halutaan siksi, kun olisi niin ihanaa saada oma pieni nyytti. Tai siksi, että saisi olla jollekin tärkein ihminen maailmassa. Tai siksi, kun kaikki muutkin saa vauvoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa onnistuneista avioliitoista on vanhemmilla ihmisillä tai toisilla kierroksilla siksi, että silloin ei ole "varaa" erota. Loppujen lopuksi kahden normaalin ja terveen aikuisen yhdessä pitämiseen tarvitaan rakkautta, mutta myös sitä että nähdään vaivaa suhteen ylläpitämiseen eikä odoteta suhteen olevan aineista ruusuista tietä. Teini-minäni joka oletti parisuhteen olevan vain ihanaa ja söpöä pettyisi varmasti eikä jaksaisi panostaa suhteeseen, jolloin se kaatuisi. Todennäköisemmin kuin että se kaatuisi siihen että valitsin "väärän" miehen.
Ei mulla ollut vauvakuumetta nuorena. Silloin oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista. N 36-37v huomasin että biologinen klo tikittää. Funtsasin että onko minusta siihen. Eipä silti ei ollut miestäkään. Tapasin n 38 v miehen ja tuli semmonen tunne että haluan naimisiin ja lapsen. Sain kummatkin mutta vauvan sain 44 v , voi sitä onnenpäivää kun sain tietää olevani raskaana. Olin niin happy. Kiitollinen. Kaikki meni hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:42"]Miksi luulet että nuorena tavattu mies on aina huono mies? Ja kyllähän sitä voi opiskella myöhemminkin, ei välttämättä tarvitse köyhä olla.
[/quote]. Ensiksi opiskelu ja nuoruus eletään kerran.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 21:51"]Pitääkö kaikkien olla "korkeasti koulutettuja" ? Av:lla käydessä tullut sellainen olo että lapsia saa vain hankkia ne ihmiset, jotka ovat vähintään insinöörejä tai juristeja.
[/quote]. Toki DI:t ja lekuritkin sa tehdä lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 21:51"]Pitääkö kaikkien olla "korkeasti koulutettuja" ? Av:lla käydessä tullut sellainen olo että lapsia saa vain hankkia ne ihmiset, jotka ovat vähintään insinöörejä tai juristeja.
[/quote]
Ei pidä. Pitäisi kuitenkin edes lähtökohtaisesti pystyä elättämään itse omat lapsensa. Aivan eri asia on se, jos vaikkapa saa yllätyspotkut heti raskaustestin näytettyä plussaa.
Miksi luulet että nuorena tavattu mies on aina huono mies? Ja kyllähän sitä voi opiskella myöhemminkin, ei välttämättä tarvitse köyhä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahinkojahan nuo tuppaa olemaan. Viimeksi tänään näin täällä ketjun jossa hehkutettiin keskeytettyä yhdyntää ehkäisykeinona.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:42"]
Miksi luulet että nuorena tavattu mies on aina huono mies? Ja kyllähän sitä voi opiskella myöhemminkin, ei välttämättä tarvitse köyhä olla.
[/quote]
Ap varmaan meinaa että kannattaisi olla yhdessä ensin vaikka vähintään 5 vuotta ennen lapsia tms. että tuntisi toisen todella, joka taas ei yleensä mene yhteen nuoren iän kanssa..
Mutta ap voisitko selventää mitä ikää tarkoitat nuorella iällä?
- 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut asiasta jota et omakohtaisesti tunnu kokeneen. Kuulopuheiden, omien päätelmien perusteella? Ehkä olet kuitenkin kateellinen tai katkera?
Olen itse sinua n 10 vuotta vanhempi, janoin minulle sanottiin käyvän, se on yleinen oletus, joka ei huomioi ett ne ikävät poikkeukset näkyy, ei onnistumiset.
Olen naimisissa nuoruuden rakkauden kanssa. Hänellä on ollut villi nuoruus, mutta armeija teki hänelle ihmeitä. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta, naimisissa siitä 21, lapsia viisi ikähaarukalla 4-21. Emme ole mikään superperhe, vaan hyvin tavallinen, massasta erottumaton. Emmekä ole poikkeus.
Niin, kaikki "hyvän elämän kriteerit" täytetään, koulut käyty, villa, Volvo ja vovve löytyy.
Ei se ikä sitä onnea takaa, tiedän monia jotka yh:na 40v.
Henk.koht. kaikkein ikävin tilanne on mielestäni neljäkymppisillä pienten lasten yksinhuoltajilla. Siinä iässä sietääkin olla varma, että suhde kestää, koska niin harva neljä-viisikymppinen mies haluaa seurustella pienten lasten äidin kanssa, kun samassa iässä alkaa olla useita naisia joilla jo isot lapset. Vanhempana sitä taas alkaa olla "markkinoilla" niin paljon enemmän hyviä naisia kuin hyviä miehiä, ettei tahdo löytää hyvää.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:55"]
se on yleinen oletus, joka ei huomioi ett ne ikävät poikkeukset näkyy, ei onnistumiset.
[/quote]
Taitaa olla ennemmin niin, että onnistumiset on poikkeuksia. Ainakin omasta tuttavapiiristä tulee mieleen vain yksi perhe, jossa lapset tulivat aikaisin (ennen 20-v ensimmäinen) ja perhe on vielä 10 vuotta myöhemmin yhdessä.
Ap, et voi tietää toisten elämänvalinnoista, jos et tunne heitä. Meillä on myös paljon hyvin koulutettuja lapsen nuorena saaneita. Se, että sinä et tunne heitä, ei tarkoita ettei heitä ole.
Ovatko he itse sanoneet, että elämä on pilalla? Mikä sinä, ap, olet määrittämään toisten elämää?
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:19"]Ovatko he itse sanoneet, että elämä on pilalla? Mikä sinä, ap, olet määrittämään toisten elämää?
[/quote]
Kyllä se köyhän yh:n elämä rankkaa on. Ja täälläkin oli ketju elämän suurimmasta virheestä, joka erittäin monella oli lasten tekeminen liian aikaisin ja väärän miehen kanssa.
Ap