Miksi lapsettomille pariskunnille väitetään ettei lapsi muuta elämää mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.

Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".

Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.

No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.

Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.

Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.

Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.

Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?

Niillä pariskunnalla näyttää sujuneen parhaiten, jotka ovat osanneet asennoitua niin, että vähäksi aikaa täytyy muuttaa omaa elämää niin, että siihen mahtuu lapset. Vuorotellaan töissä ja sovitaan kotitöistä ja lenkkeilystä, ettei kumpikaan näänny siinä. Ja myös aidosti halunneet lapsia, niin että on elämänmuutos on ollut pääosin toivottu.

Tottakai elämä muuttuu lasten myötä. Kuka muuta väittää? Tilanne oli omalla kohdalla pahin mahdollinen, en halunnut alunperin lapsia, sitten menin naimisiin ja mies puhui pyörryksiin miten haluaa lapsia. Tulin raskaaksi, mies lakkasi huomioimasta ja alkoi toteuttaa omia haaveitaan. Lopputulemana jäin täysin yksin lapsen kanssa ja ero tehtiin turvakodin avustuksella. Nyt elämäni on silkkaa työntekoa ja lastenhoitoa. Isä osallistuu harvoin ja silloinkin yrittää päästä haukkumaan ja arvostelemaan minua uuden kumppaninsa edessä. Lapsi on onneksi kouluiässä. Sanotaan että 10 vuotta uhrasin omasta elämästä pois, ei harrastuksia, ei mitään omaa. Lapsi on kuitenkin hyvä tyyppi ja nautin hänen kanssaan olemisesta. Lapsettomien kavereiden luona ollessani olen salaa iloinen että olen äiti. Riippuu vähän miten itse elämän ajattelee, elämässä ei ole aina kysymys omista itsekkäistä haluista ja toiveista. Ehkä elämän monimuotoisuus avautuu paremmin kun ottaa vastaan muutoksen. Lapsethan kasvattaa aikuisen, nykyään moni ei halua kasvaa aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä kun koiran hankintaa kehotetaan joka suunnasta harkitsemaan tarkkaan ja selitetään kuinka sitovaa se on. Kuitenkaan kukaan ei selitä nuorelle parille lapsen hankinnasta vastaavaa vaikka lapsi sitoo paljon enemmän.

Kyllä koira sitoo paljon enemmän kuin lapsi. Koiraa et saa mukaasi joka paikkaan, lapsen kyllä.

Koiran voi jättää jo pentuna yksin kotiin. Eikä lastakaan voi ihan joka paikkaan ottaa mukaan. Eikä pitäisikään.

Sano yksi paikka mihin lasta ei pidä ottaa mukaan. Ja toivottavasti sä et ole jättänyt koiraasi pentuna yksin.

No en mä ainakaan lapsiani töihin rehannut mukaan. Ja jos vapaa-ajalla lähdin mettään puita kaatamaan niin ei ekaksi tullut mieleen kiikuttaa pieniä mukuloita sinne. Näin yhtäkkiä kaksi esimerkkiä. Mutta jos sinä kuljet lasten kanssa töissä niin mikäs siinä. Paitsi et sä varmaan töis olekkaan.

Mulla on oma yritys, jota hoidin kotoa käsin lasten ollessa pieniä. Puita en kaatele, kuusimetsän istutukseen kyllä otin lapset mukaan. Ja nämä nyt on aika outoja esimerkkejä muutoinkin.

P.S. Viimeinen toteamuksesi on lapsellinen ja typerä. En mäkään tee oletuksia sinusta, se kun on katsos perus käytöstapoihin kuuluvaa.

Ei kaikilla ole omaa yritystä kotona jossa voi hoitaa lapset siinä samalla. Kysyttiin esimerkkejä mihin lapsia ei pidä ottaa mukaan ja ihmetyttää jos pidät outona sitä että lapsia ei kuljeteta töissä mukana jos se työpaikka on kodin ulkopuolella. Mikä siinä on outoa? Ja kuusen taimien istutus on eri hommaa kuin kaataa niitä isoja puita. Eli mikä tuossa oli outoa ettei lapsia oteta sinne mukaan.

Ja sori typerästä kommentistani, mutta väkisinkin tuli mieleen että jos ihminen väittää että lapsen voi ottaa ihan mihin vaan mukaan, se ei kulje kyllä töissä.

Olen äiti ja minä en voi ottaa uhmaikäistä lastani mukaan edes niinkään tavalliseen asiaan kuin ruokakauppaan.

Saati museoon, kampaajalle, hierojalle, iittalan myymälään, joogatunnille, kuntosalille, juoksulenkille, shoppailureissulle ostoskeskukseen, autopesulaan, jne. Eli onhan noita paikkoja mihin pientä vilkasta lasta ei voi ottaa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä kun koiran hankintaa kehotetaan joka suunnasta harkitsemaan tarkkaan ja selitetään kuinka sitovaa se on. Kuitenkaan kukaan ei selitä nuorelle parille lapsen hankinnasta vastaavaa vaikka lapsi sitoo paljon enemmän.

Kyllä koira sitoo paljon enemmän kuin lapsi. Koiraa et saa mukaasi joka paikkaan, lapsen kyllä.

Koiran voi jättää jo pentuna yksin kotiin. Eikä lastakaan voi ihan joka paikkaan ottaa mukaan. Eikä pitäisikään.

Sano yksi paikka mihin lasta ei pidä ottaa mukaan. Ja toivottavasti sä et ole jättänyt koiraasi pentuna yksin.

No en mä ainakaan lapsiani töihin rehannut mukaan. Ja jos vapaa-ajalla lähdin mettään puita kaatamaan niin ei ekaksi tullut mieleen kiikuttaa pieniä mukuloita sinne. Näin yhtäkkiä kaksi esimerkkiä. Mutta jos sinä kuljet lasten kanssa töissä niin mikäs siinä. Paitsi et sä varmaan töis olekkaan.

Mulla on oma yritys, jota hoidin kotoa käsin lasten ollessa pieniä. Puita en kaatele, kuusimetsän istutukseen kyllä otin lapset mukaan. Ja nämä nyt on aika outoja esimerkkejä muutoinkin.

P.S. Viimeinen toteamuksesi on lapsellinen ja typerä. En mäkään tee oletuksia sinusta, se kun on katsos perus käytöstapoihin kuuluvaa.

Ei kaikilla ole omaa yritystä kotona jossa voi hoitaa lapset siinä samalla. Kysyttiin esimerkkejä mihin lapsia ei pidä ottaa mukaan ja ihmetyttää jos pidät outona sitä että lapsia ei kuljeteta töissä mukana jos se työpaikka on kodin ulkopuolella. Mikä siinä on outoa? Ja kuusen taimien istutus on eri hommaa kuin kaataa niitä isoja puita. Eli mikä tuossa oli outoa ettei lapsia oteta sinne mukaan.

Ja sori typerästä kommentistani, mutta väkisinkin tuli mieleen että jos ihminen väittää että lapsen voi ottaa ihan mihin vaan mukaan, se ei kulje kyllä töissä.

Olen äiti ja minä en voi ottaa uhmaikäistä lastani mukaan edes niinkään tavalliseen asiaan kuin ruokakauppaan.

Saati museoon, kampaajalle, hierojalle, iittalan myymälään, joogatunnille, kuntosalille, juoksulenkille, shoppailureissulle ostoskeskukseen, autopesulaan, jne. Eli onhan noita paikkoja mihin pientä vilkasta lasta ei voi ottaa mukaan.

Älä ny, kyllä nuo äireet voi ottaa joille on syntynyt lapsi jolla on harvinainen puupökkelö syndrooma. Eli ne lapset ei vaadi eikä tarvitte mitään, ne vaan kököttää jäykkänä ja ääneti paikoillaan.

Täälläkin muutamat sanoo että hyvin ehtii harrastaa tavoitteellisesti jne. Ihmettelen milloin?

Työpäivä ja työmatkat vie aikaa, teet lapsille ruuat, läksyissä apuna, vähän pitää siivota. Lasten harrastukset vie aikaa muutaman illan vkossa.

Vai onko nämä niitä vanhempia jotka ei lapsia arkena juuri näe? Kyllähän se 7v pärjää jo yksin pari h illalla, mutta ei se hyväksi ole olla yksin joka ilta. Silloin tällöin toki ok.

Tai jos on kaksi vanhempaa, he käyvät vuorotellen. Yhteinen aika on silloin kortilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä kun koiran hankintaa kehotetaan joka suunnasta harkitsemaan tarkkaan ja selitetään kuinka sitovaa se on. Kuitenkaan kukaan ei selitä nuorelle parille lapsen hankinnasta vastaavaa vaikka lapsi sitoo paljon enemmän.

Kyllä koira sitoo paljon enemmän kuin lapsi. Koiraa et saa mukaasi joka paikkaan, lapsen kyllä.

Koiran voi jättää jo pentuna yksin kotiin. Eikä lastakaan voi ihan joka paikkaan ottaa mukaan. Eikä pitäisikään.

Sano yksi paikka mihin lasta ei pidä ottaa mukaan. Ja toivottavasti sä et ole jättänyt koiraasi pentuna yksin.

No en mä ainakaan lapsiani töihin rehannut mukaan. Ja jos vapaa-ajalla lähdin mettään puita kaatamaan niin ei ekaksi tullut mieleen kiikuttaa pieniä mukuloita sinne. Näin yhtäkkiä kaksi esimerkkiä. Mutta jos sinä kuljet lasten kanssa töissä niin mikäs siinä. Paitsi et sä varmaan töis olekkaan.

Mulla on oma yritys, jota hoidin kotoa käsin lasten ollessa pieniä. Puita en kaatele, kuusimetsän istutukseen kyllä otin lapset mukaan. Ja nämä nyt on aika outoja esimerkkejä muutoinkin.

P.S. Viimeinen toteamuksesi on lapsellinen ja typerä. En mäkään tee oletuksia sinusta, se kun on katsos perus käytöstapoihin kuuluvaa.

Ei kaikilla ole omaa yritystä kotona jossa voi hoitaa lapset siinä samalla. Kysyttiin esimerkkejä mihin lapsia ei pidä ottaa mukaan ja ihmetyttää jos pidät outona sitä että lapsia ei kuljeteta töissä mukana jos se työpaikka on kodin ulkopuolella. Mikä siinä on outoa? Ja kuusen taimien istutus on eri hommaa kuin kaataa niitä isoja puita. Eli mikä tuossa oli outoa ettei lapsia oteta sinne mukaan.

Ja sori typerästä kommentistani, mutta väkisinkin tuli mieleen että jos ihminen väittää että lapsen voi ottaa ihan mihin vaan mukaan, se ei kulje kyllä töissä.

Olen äiti ja minä en voi ottaa uhmaikäistä lastani mukaan edes niinkään tavalliseen asiaan kuin ruokakauppaan.

Saati museoon, kampaajalle, hierojalle, iittalan myymälään, joogatunnille, kuntosalille, juoksulenkille, shoppailureissulle ostoskeskukseen, autopesulaan, jne. Eli onhan noita paikkoja mihin pientä vilkasta lasta ei voi ottaa mukaan.

Av-mammojen lapset eivät näy eivätkä kuulu, harrastavat syntymästään saakka oopperaa, syöksylaskua ja syvänmerensukellusta, ilmoittavat heti rinnalta vieroittamisen jälkeen lempiruuakseen sushin, harrastavat urheilua SM-tasolla heti 5-vuotiaasta, pääsevät peruskoulusta kympin keskiarvolla, kirjoittavat kymmenen ällää ja väittelevät 25-vuotiaina tohtoreiksi. Sinun lapsessasi on varmasti jotain vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä kun koiran hankintaa kehotetaan joka suunnasta harkitsemaan tarkkaan ja selitetään kuinka sitovaa se on. Kuitenkaan kukaan ei selitä nuorelle parille lapsen hankinnasta vastaavaa vaikka lapsi sitoo paljon enemmän.

Kyllä koira sitoo paljon enemmän kuin lapsi. Koiraa et saa mukaasi joka paikkaan, lapsen kyllä.

Koiran voi jättää jo pentuna yksin kotiin. Eikä lastakaan voi ihan joka paikkaan ottaa mukaan. Eikä pitäisikään.

Sano yksi paikka mihin lasta ei pidä ottaa mukaan. Ja toivottavasti sä et ole jättänyt koiraasi pentuna yksin.

No en mä ainakaan lapsiani töihin rehannut mukaan. Ja jos vapaa-ajalla lähdin mettään puita kaatamaan niin ei ekaksi tullut mieleen kiikuttaa pieniä mukuloita sinne. Näin yhtäkkiä kaksi esimerkkiä. Mutta jos sinä kuljet lasten kanssa töissä niin mikäs siinä. Paitsi et sä varmaan töis olekkaan.

Mulla on oma yritys, jota hoidin kotoa käsin lasten ollessa pieniä. Puita en kaatele, kuusimetsän istutukseen kyllä otin lapset mukaan. Ja nämä nyt on aika outoja esimerkkejä muutoinkin.

P.S. Viimeinen toteamuksesi on lapsellinen ja typerä. En mäkään tee oletuksia sinusta, se kun on katsos perus käytöstapoihin kuuluvaa.

Ei kaikilla ole omaa yritystä kotona jossa voi hoitaa lapset siinä samalla. Kysyttiin esimerkkejä mihin lapsia ei pidä ottaa mukaan ja ihmetyttää jos pidät outona sitä että lapsia ei kuljeteta töissä mukana jos se työpaikka on kodin ulkopuolella. Mikä siinä on outoa? Ja kuusen taimien istutus on eri hommaa kuin kaataa niitä isoja puita. Eli mikä tuossa oli outoa ettei lapsia oteta sinne mukaan.

Ja sori typerästä kommentistani, mutta väkisinkin tuli mieleen että jos ihminen väittää että lapsen voi ottaa ihan mihin vaan mukaan, se ei kulje kyllä töissä.

Kun puhutaan tasolla ”koiraa et voi ottaa joka paikkaan mukaan, mutta lapsen voi”, ei todellakaan monella tule työt mieleen.

Vierailija kirjoitti:

He haluavat laittaa vahingon kiertämään ja muutkin menemään samaan ansaan, jotta itselläsi olisi sitten vähemmän mistä jäädä paitsi. ?? En keksi muuta syytä.

Sama tulee mieleen. Sitten voidaan sanoa ”tiesit mihin lähdit, itsepähän valitsit!”

Itse autistin lapsen äitinä olen kyllä saanut unohtaa entisen elämän. Joo matkustellaan jne mutta lapsi joka vaatii jatkuvaa valvontaa tuo omat haasteensa. Vaikea esim jättää ketään muuta hoitamaan kun lapsi vetää kilarit( siitä huolimatta että tätä on harjoiteltu säännöllisesti).

Elämässä on paljon hyvää mutta varmaan moni ajattelisi että meidän elämä on aivan sietämätöntä.

Eikä kukaan voi tietää minkälaiset lapset saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.

Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".

Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.

No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.

Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.

Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.

Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.

Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?

Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.

Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".

Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.

No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.

Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.

Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.

Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.

Sä varmaan tekisit näin, mikäs siinä. Me sen sijaan osataan golfatessa ja lasketellessa vallan hyvin myös hoitaa lapsiamme. Pari kertaa tosin Alpeilla meillä on ollut anoppi mukana, niin on laskettu ihan lahdestaankin. Ja ulkomailla pari kertaa on oltu ystäväperheen kanssa, niin molemmat on olleet parina iltana kaikkien lasten kanssa, niin on sit päässyt syömään pariskuntina.

Kaikesta voi tehdä vaikeaa, jos haluaa.

Ja ei meillä kiltein ja helpoinkaan lapsista esim. Jaksa istua ravintolassa 2h, kiertää kaupungilla 8h, pakata omat tavarat reissulle, ruokkia itsensä, hoitaa hygienian, käydä yksin neuvolassa, hoitaa nukkumaan menon jne.

Nämä kaikki ovat muutoksia minun elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.

Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".

Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.

No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.

Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.

Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.

Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.

Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?

Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.

Kyllä, menee ihan samaa rataa, suita ja huollettavia on vain enemmän. Mä en määrittele elämääni sen mukaan montako meitä on kulloinkin. Laskettelua tai golfia se on vaikka nukutettavia olisi kahdeksan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sanonut ettei elämä muutu lasten myötä ja kolmen lapsen jälkeen sanon edelleen. Ihan samanlaista se elämä on, jos ei määrittele elämää sen mukaan voiko aina nukkua kymmeneen tai lähteä baariin aina kun huvittaa.

Minä määrittelen elämän sitä kautta, että elän näköistäni elämää. Toki yksittäiset asiat muuttuu ja olet vastuussa muistakin kuin itsestäsi, mutta edelleen elän ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin. Ei lasten vuoksi tarvitse elämästä luopua.

Toisten elämä ei muutu, jos on valmiiksikin sellaista johon lapset sopivat. Jos tykkää olla kotona ja kokkailla ja siivuilla, joskus käydä kirjastossa , ehkä jopa elokuvissa joskus. Mutta toisilla taas on hyvin, hyvin erilaiset kuviot. Itse haaveilen, että saataisiin lasten kanssa elämästä vähän seikkailullisempaa. Sukellus (meressä) ja surffaus maistuisi paremmin kuin suomalainen kirjasto, mutta ei tullut asetettua ulkomaille nuorempana, saa nähdä jos vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös se muuttuu, miten haluaa viettää vapaa-aikansa. Kun ennen lapsia, se ilta lapsettoman pariskunnan kanssa oli kivaa, lapsen saatua sitä viettää mieluummin aikaa oman lapsensa kanssa. Eli lähtee esim. lenkille tai laskettelemaan lasten kanssa. Meidän lapset ovat niin hyvää seuraa, ettei oikeasti kiinnosta joidenkin ihmisten negatiiviset jörinät ja jaarnutukset, jotka pyörivät oman navan ja työn ympärillä. Tämä on tosiasia, jolla ei ole tarkoitus loukata ketään. Mut omat lapset ovat usein parempaa seuraa ja myös helppo tekosyy päästä eroon tylsistä tyypeistä.

Eli sinulla ja puolisollasi ei ollut lapsettoman pariskunnan kanssa mitään muuta yhteistä kuin että kumpikin oli lapsettomia pariskuntia. Aito ystävyys kestää kyllä sen, että toisen elämäntilanne muuttuu ja lasten vuoksi tapaamiset ovat erilaisia.

Monelle silti vain käy niin, että eipä se biletys oikein enää kiinnosta, vaikka hyvin juttuun tultaisiin. Aikansa kutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.

Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".

Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.

No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.

Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.

Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.

Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.

Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?

Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.

Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä kun koiran hankintaa kehotetaan joka suunnasta harkitsemaan tarkkaan ja selitetään kuinka sitovaa se on. Kuitenkaan kukaan ei selitä nuorelle parille lapsen hankinnasta vastaavaa vaikka lapsi sitoo paljon enemmän.

Kyllä koira sitoo paljon enemmän kuin lapsi. Koiraa et saa mukaasi joka paikkaan, lapsen kyllä.

Koiran voi jättää jo pentuna yksin kotiin. Eikä lastakaan voi ihan joka paikkaan ottaa mukaan. Eikä pitäisikään.

Sano yksi paikka mihin lasta ei pidä ottaa mukaan. Ja toivottavasti sä et ole jättänyt koiraasi pentuna yksin.

No en mä ainakaan lapsiani töihin rehannut mukaan. Ja jos vapaa-ajalla lähdin mettään puita kaatamaan niin ei ekaksi tullut mieleen kiikuttaa pieniä mukuloita sinne. Näin yhtäkkiä kaksi esimerkkiä. Mutta jos sinä kuljet lasten kanssa töissä niin mikäs siinä. Paitsi et sä varmaan töis olekkaan.

Mulla on oma yritys, jota hoidin kotoa käsin lasten ollessa pieniä. Puita en kaatele, kuusimetsän istutukseen kyllä otin lapset mukaan. Ja nämä nyt on aika outoja esimerkkejä muutoinkin.

P.S. Viimeinen toteamuksesi on lapsellinen ja typerä. En mäkään tee oletuksia sinusta, se kun on katsos perus käytöstapoihin kuuluvaa.

Ei kaikilla ole omaa yritystä kotona jossa voi hoitaa lapset siinä samalla. Kysyttiin esimerkkejä mihin lapsia ei pidä ottaa mukaan ja ihmetyttää jos pidät outona sitä että lapsia ei kuljeteta töissä mukana jos se työpaikka on kodin ulkopuolella. Mikä siinä on outoa? Ja kuusen taimien istutus on eri hommaa kuin kaataa niitä isoja puita. Eli mikä tuossa oli outoa ettei lapsia oteta sinne mukaan.

Ja sori typerästä kommentistani, mutta väkisinkin tuli mieleen että jos ihminen väittää että lapsen voi ottaa ihan mihin vaan mukaan, se ei kulje kyllä töissä.

Olen äiti ja minä en voi ottaa uhmaikäistä lastani mukaan edes niinkään tavalliseen asiaan kuin ruokakauppaan.

Saati museoon, kampaajalle, hierojalle, iittalan myymälään, joogatunnille, kuntosalille, juoksulenkille, shoppailureissulle ostoskeskukseen, autopesulaan, jne. Eli onhan noita paikkoja mihin pientä vilkasta lasta ei voi ottaa mukaan.

Kurja kuulla 😣 Meidän lapset ovat olleet kaikissa noissa ja sen lisäksi monessa muussa paikassa. Joskus on toki kiukkua ja uhmaakin ollut, mutta eipä tuo ole haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.

Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".

Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.

No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.

Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.

Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.

Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.

Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?

Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.

Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?

Tietysti on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sanonut ettei elämä muutu lasten myötä ja kolmen lapsen jälkeen sanon edelleen. Ihan samanlaista se elämä on, jos ei määrittele elämää sen mukaan voiko aina nukkua kymmeneen tai lähteä baariin aina kun huvittaa.

Minä määrittelen elämän sitä kautta, että elän näköistäni elämää. Toki yksittäiset asiat muuttuu ja olet vastuussa muistakin kuin itsestäsi, mutta edelleen elän ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin. Ei lasten vuoksi tarvitse elämästä luopua.

Toisten elämä ei muutu, jos on valmiiksikin sellaista johon lapset sopivat. Jos tykkää olla kotona ja kokkailla ja siivuilla, joskus käydä kirjastossa , ehkä jopa elokuvissa joskus. Mutta toisilla taas on hyvin, hyvin erilaiset kuviot. Itse haaveilen, että saataisiin lasten kanssa elämästä vähän seikkailullisempaa. Sukellus (meressä) ja surffaus maistuisi paremmin kuin suomalainen kirjasto, mutta ei tullut asetettua ulkomaille nuorempana, saa nähdä jos vielä.

Mikä sua on estänyt? Lapset sopivat oikein hyvin seikkailulliseen elämään.