Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsettomille pariskunnille väitetään ettei lapsi muuta elämää mitenkään?
26.10.2021 |
Koska se muuttaa, aivan kaiken ihan totaalisesti. En keksi elämässä mitään mikä muuttaisi yksilön enempää enempää kuin äitiys/isyys, silti olen kuullut lukuisia kertoja jopa vanhemmuuteen aivan väsyneen sisarukseni suusta ettei elämä oikeastaan muutu juuri lainkaan lapsien myötä - ikään kuin rohkaisuna että minunkin pitäisi.
Kuitenkin sivusta seuraajana huomaan, ettei esimerkiksi siskoni tai tuttavani enää tee mitään heille ennen mieluisia asioita (vaikka haluaisivat), sen lisäksi he ovat menettäneet kaiken vapaa-ajan ja yöunet - usein myös parisuhteen. ”Lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan” , paitsi että sitten kuitenkaan ei voi tehdä ilmeisesti juuri mitään.
Eikö aikuiset ihmiset jo voisi lopettaa tämän väitteen viljeleminen, siinä ei ole mitään häpeällistä että elämä muuttuu omien päätösten myötä.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut ettei elämä muutu lasten myötä ja kolmen lapsen jälkeen sanon edelleen. Ihan samanlaista se elämä on, jos ei määrittele elämää sen mukaan voiko aina nukkua kymmeneen tai lähteä baariin aina kun huvittaa.
Minä määrittelen elämän sitä kautta, että elän näköistäni elämää. Toki yksittäiset asiat muuttuu ja olet vastuussa muistakin kuin itsestäsi, mutta edelleen elän ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin. Ei lasten vuoksi tarvitse elämästä luopua.
Nimenomaan. Tämä lause kauhistuttaa niitä, jotka elävät bileistä toiseen ja pitävät sitä elämänä. Se on kyllä hyväkin, niin eivät sit tee lapsia ennen kuin se elämä on muutakin.
Älkää kehdatko. Baareissa en ole käynyt yli vuosikymmeneen, mutta todellakin elämäni muuttuisi aivan täysin jos hommaisin lapsen.
Miksi? Miten?
Eikö tosiaan tule mieleen yhtään mitään? Ei ihme, jos koit elämäsi muuttuneen lasten myötä.
eri
En kokenut, siksi kysyn, että mitä se muutos nyt sit tarkoittaa.
Sivusta, tässä esim mun edellinen kuukausi:
Reissussa kolme viikkoa yhdessä isossa eurooppalaisessa kaupungissa. Tästä kaksi viikkoa olin lomalla ja tutustuin kaupunkiin aamusta iltaan, kävellen 10-20km päivässä ja söin mitä sattuu milloin tuli nälkä. Viimeisen viikon tein etänä töitä. Kotona syön aamiaista tunnin lukien samalla uutisia, sitten avaan työkoneen ja teen töitä ja pidän palavereja ilta kuuteen - kahdeksaan. Harrastan joka päivä liikuntaa joko keskellä päivää tai töiden jälkeen.
Mitään tästä en olisi voinut tehdä jos minulla olisi alaikäinen lapsi, koska sitä ei voisi jättää yksin kotiin eikä ottaa keskellä kouluvuotta mukaan, enkä voisi elää arkeani myöskään koska kuka huolehtisi lapsesta kun olen töissä/harrastuksissa noin klo 8-20? Ainoa keino jolla tämä toimisi olisi kotiorjapuoliso, mutta ei kuulu elämän tavoitteisiin sekään skenaario.
En myöskään voisi elää nykyisessä asunnossani lapsen kanssa (ei ole tilaa) ja todennäköisesti joutuisin ostamaan auton. En voisi muuttaa parin vuoden välein - tai no voisin, mutta aika paskaa sille lapselle vaihtaa koulua ja kavereita muutaman vuoden välein.
Ihan kaikki muuttuisi jos tähän lisäisi lapsen.
Mun yksi kk, kun lapset olivat 1 v. ja 4 v. 3 vkoa Karibialla, sukellettiin, veallettiin, nukuttiin hammockeissa, hotelleissa, teltassa tai paikallisten luona, syötiin mitä huvitti ja milloin huvitti.
Kaksi vkoa veneiltiin Turun saaristossa, elettiin satamaelämää ja luonnonsatamissa notskeiltiin.
Kotona tein töitä lasten päikkyaikaan, muu aika ulkoiltiin, tavattiin ystäviä ja muita perheitä.
Me ei ole muutettu ennen lapsiakaan, eikä muuteta nytkään. Meillä on yksi auto, toista ei tarvita.
Tokihan tämä nyt sun mielestä kuulostaa ihan kauhealta, mutta sithän kuulostaa.
Kuulostaa kivalta, mutta sitten muistan että yhtälössäsi on lapset. :D :D
Eli ilman lapsia tuokin olisi hyvää elämää!!
No lapsivihahan tästä enää puuttuikin 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä kun koiran hankintaa kehotetaan joka suunnasta harkitsemaan tarkkaan ja selitetään kuinka sitovaa se on. Kuitenkaan kukaan ei selitä nuorelle parille lapsen hankinnasta vastaavaa vaikka lapsi sitoo paljon enemmän.
Kyllä koira sitoo paljon enemmän kuin lapsi. Koiraa et saa mukaasi joka paikkaan, lapsen kyllä.
Tämä! Elukalle sun pitää hankkia hoitaja, jos sä haluat ihan mihin tahansa edes yhdeksi yöksi, lapselle ei, jos ei sit erikseen halua.
Jätäpä joku alle 12v lapsi yksin yöksi kotiin niin lasu on jo tulilla ennen kuin sanot lapsivapaa.
Möyhöti möyhöti. Jätätkö sä koiran ilman hoitajaa kotiin yöksi?
En tietenkään. Kuten en jätä pientä lastakaan.
Aivan, sit jää jäljelle se tosiasia, että sä voit sen lapsen ottaa joka paikkaan mukaan, koiraa et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Vierailija kirjoitti:
No ei se kaikilla muuta elämää, siis sellaisilla joilla on isovanhemmat, kummit ja tädit ja koko suku hyysää ja auttaa. Tuolloin voi aikalailla jatkaa elämää kuin ennenkin.
Sen sijaan täysin tukiverkottomilla - kuten itse - se muuttaa kaiken. Missään ei ole oltu hetkeäkään kaksin yli 10vuoteen miehen kanssa kun ei ole ketään kuka hoitaisi lapsia.
Ona valinta toki, itse tähän aloin, mutta todellakin KAIKKI MUUTTUI.
Itseni on lapsettomana vaikea ymmärtää, kuinka lapsi voisi olla muuttamatta elämää. Ei ole kyse pelkästään siitä, mitä lapsen kanssa voi tai ei voi tehdä, vaan myös siitä, että lapsen syntymän jälkeen tärkeysjärjestys muuttuu; lapsen tarpeet tulevat ensin, sitten vasta aikuisen. Ei se kotona oleminen, matkustaminen ja muu ole enää samanlaista, kun on huomioitava lapsi yksilöllisine tarpeineen, jotta kehitys turvataan. En vaan käsitä, kuinka joku voi sanoa, ettei mikään muutu, kun tulee vastuu toisen ihmisen elämästä - vaikka olisi mitkä turvaverkot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se kaikilla muuta elämää, siis sellaisilla joilla on isovanhemmat, kummit ja tädit ja koko suku hyysää ja auttaa. Tuolloin voi aikalailla jatkaa elämää kuin ennenkin.
Sen sijaan täysin tukiverkottomilla - kuten itse - se muuttaa kaiken. Missään ei ole oltu hetkeäkään kaksin yli 10vuoteen miehen kanssa kun ei ole ketään kuka hoitaisi lapsia.
Ona valinta toki, itse tähän aloin, mutta todellakin KAIKKI MUUTTUI.Itseni on lapsettomana vaikea ymmärtää, kuinka lapsi voisi olla muuttamatta elämää. Ei ole kyse pelkästään siitä, mitä lapsen kanssa voi tai ei voi tehdä, vaan myös siitä, että lapsen syntymän jälkeen tärkeysjärjestys muuttuu; lapsen tarpeet tulevat ensin, sitten vasta aikuisen. Ei se kotona oleminen, matkustaminen ja muu ole enää samanlaista, kun on huomioitava lapsi yksilöllisine tarpeineen, jotta kehitys turvataan. En vaan käsitä, kuinka joku voi sanoa, ettei mikään muutu, kun tulee vastuu toisen ihmisen elämästä - vaikka olisi mitkä turvaverkot.
Itsekin tätä mietin. Totta kai se lapsi tuo elämään sellaisia juttuja, joita siinä ei välttämättä olisi ollut ennen sitä. Tulee etuja ja velvollisuuksia ja sellaisia juttuja, joita ei lapsettomana tullut tehtyä. Vaipanvaihto, iltasadut, vanhempainillat, harrastuksiin vienti ja muu niihin liittyvä, pitää kasvattaa toista ihmistä ja neuvoa sitä elämässä eteenpäin... Ehkä ne joillain sulahtaa sujuvasti osaksi omaa elämää, mutta muutoksia ne silti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa huomaa hyvin, että miten eri tavoin nähdään elämä käsitteenä. Ihmiset, jotka näkevät elämän kokonaisuutena ja jatkavat elämäänsä lasten kanssa, kokevat ettei se elämä muutu. Ne, jotka näkevät sen yksittäisinä tiettynä aikoina tapahtuvina asioina (tai siten, että et ole enää yksin), kokevat kaiken muuttuvan.
Ehkä oikeaa vastausta ei ole ja siksi ymmärrän molemmat ajatukset.
Pelkkää mutuilua, mutta luulen että nämä jälkimmäiset ovat heitä, jotka vaihtavat ystäviä elämäntilanteen mukaan, kun ensin mainituilla on pitkiä, koko elämän mittaisia ystävyyssuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se kaikilla muuta elämää, siis sellaisilla joilla on isovanhemmat, kummit ja tädit ja koko suku hyysää ja auttaa. Tuolloin voi aikalailla jatkaa elämää kuin ennenkin.
Sen sijaan täysin tukiverkottomilla - kuten itse - se muuttaa kaiken. Missään ei ole oltu hetkeäkään kaksin yli 10vuoteen miehen kanssa kun ei ole ketään kuka hoitaisi lapsia.
Ona valinta toki, itse tähän aloin, mutta todellakin KAIKKI MUUTTUI.Itseni on lapsettomana vaikea ymmärtää, kuinka lapsi voisi olla muuttamatta elämää. Ei ole kyse pelkästään siitä, mitä lapsen kanssa voi tai ei voi tehdä, vaan myös siitä, että lapsen syntymän jälkeen tärkeysjärjestys muuttuu; lapsen tarpeet tulevat ensin, sitten vasta aikuisen. Ei se kotona oleminen, matkustaminen ja muu ole enää samanlaista, kun on huomioitava lapsi yksilöllisine tarpeineen, jotta kehitys turvataan. En vaan käsitä, kuinka joku voi sanoa, ettei mikään muutu, kun tulee vastuu toisen ihmisen elämästä - vaikka olisi mitkä turvaverkot.
Sellaiselle ihmiselle, joka on tottunut vastuuseen ja siihen, että esim. kumppanin kanssa se oma napa ei aina voi olla ainut ja ensimmäinen, vastuu lapsesta ei ole kauhistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Jos lasten myötä jää laskettelut pois, niin miten rinteissä sitten näkee kuitenkin niin paljon lapsia? Yksilöurheilu kun on ehkä helpoimpia harrastuksia muuttaa aikuisten harrastuksesta koko perheen harrastukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On päivänselvää, että jos sinulla on vauva vaihdat vaippoja ja ruokit ja nukutat, viet lääkäriin, ostat vauvakamaa, viet neuvolaan, et jätä hetkeksikään yksin, heräät öisin itkuun, otat mukaan WC-käynnillesi jne. jne. jne.
Ja isomman lapsen kohdalla ruokit, vaatetat, kasvatat, olet yhteydessä kouluun, kuskaat harrastuksiin ja maksat ne, viet lääkäriin, ostat leluja ja muuta, kuuntelet ilot ja surut jne. jne. jne.
Lapseton ei tee mitään näistä. Jokseenkin selvää, että elämä väistämättä muuttuu lasten myötä. Se, että jonkun mielestä muutos on positiivinen ja/tai solahtaa sujuvasti osaksi elämää, ei todellakaan tarkoita etteikö mikään olisi muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Veikkaisin et ne ulkopuolisetkin on huomanneet, että lapseton elämänne on muuttunut lapsiperhe-elämäksi.
-Muu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se kaikilla muuta elämää, siis sellaisilla joilla on isovanhemmat, kummit ja tädit ja koko suku hyysää ja auttaa. Tuolloin voi aikalailla jatkaa elämää kuin ennenkin.
Sen sijaan täysin tukiverkottomilla - kuten itse - se muuttaa kaiken. Missään ei ole oltu hetkeäkään kaksin yli 10vuoteen miehen kanssa kun ei ole ketään kuka hoitaisi lapsia.
Ona valinta toki, itse tähän aloin, mutta todellakin KAIKKI MUUTTUI.Itseni on lapsettomana vaikea ymmärtää, kuinka lapsi voisi olla muuttamatta elämää. Ei ole kyse pelkästään siitä, mitä lapsen kanssa voi tai ei voi tehdä, vaan myös siitä, että lapsen syntymän jälkeen tärkeysjärjestys muuttuu; lapsen tarpeet tulevat ensin, sitten vasta aikuisen. Ei se kotona oleminen, matkustaminen ja muu ole enää samanlaista, kun on huomioitava lapsi yksilöllisine tarpeineen, jotta kehitys turvataan. En vaan käsitä, kuinka joku voi sanoa, ettei mikään muutu, kun tulee vastuu toisen ihmisen elämästä - vaikka olisi mitkä turvaverkot.
Sellaiselle ihmiselle, joka on tottunut vastuuseen ja siihen, että esim. kumppanin kanssa se oma napa ei aina voi olla ainut ja ensimmäinen, vastuu lapsesta ei ole kauhistus.
Tästä pääsemme taas siihen tosiasiaan, että toiset ajattelevat elämän muuttuvan, kun siihen tulee jotakin lisää, toiset, jos siitä lähtee jotain pois.
Edelleen ymmärrän molempia, itse olen kääntymässä enemmän ymmärtämään heitä, jotka eivät koe elämän muuttuneen. Mielenkiintoista 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Veikkaisin et ne ulkopuolisetkin on huomanneet, että lapseton elämänne on muuttunut lapsiperhe-elämäksi.
-Muu
No aika puusilmä saa olla, jos ei lapsia huomaa syntyneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se kaikilla muuta elämää, siis sellaisilla joilla on isovanhemmat, kummit ja tädit ja koko suku hyysää ja auttaa. Tuolloin voi aikalailla jatkaa elämää kuin ennenkin.
Sen sijaan täysin tukiverkottomilla - kuten itse - se muuttaa kaiken. Missään ei ole oltu hetkeäkään kaksin yli 10vuoteen miehen kanssa kun ei ole ketään kuka hoitaisi lapsia.
Ona valinta toki, itse tähän aloin, mutta todellakin KAIKKI MUUTTUI.Itseni on lapsettomana vaikea ymmärtää, kuinka lapsi voisi olla muuttamatta elämää. Ei ole kyse pelkästään siitä, mitä lapsen kanssa voi tai ei voi tehdä, vaan myös siitä, että lapsen syntymän jälkeen tärkeysjärjestys muuttuu; lapsen tarpeet tulevat ensin, sitten vasta aikuisen. Ei se kotona oleminen, matkustaminen ja muu ole enää samanlaista, kun on huomioitava lapsi yksilöllisine tarpeineen, jotta kehitys turvataan. En vaan käsitä, kuinka joku voi sanoa, ettei mikään muutu, kun tulee vastuu toisen ihmisen elämästä - vaikka olisi mitkä turvaverkot.
Itsekin tätä mietin. Totta kai se lapsi tuo elämään sellaisia juttuja, joita siinä ei välttämättä olisi ollut ennen sitä. Tulee etuja ja velvollisuuksia ja sellaisia juttuja, joita ei lapsettomana tullut tehtyä. Vaipanvaihto, iltasadut, vanhempainillat, harrastuksiin vienti ja muu niihin liittyvä, pitää kasvattaa toista ihmistä ja neuvoa sitä elämässä eteenpäin... Ehkä ne joillain sulahtaa sujuvasti osaksi omaa elämää, mutta muutoksia ne silti on.
Tämä juuri. Enkä sano, että se muutos on välttämättä muutos huonompaan. Monelle se on päinvastoin. Muutos se silti on. Itselle jo kissan hankkiminenkin oli muutos. Minulla on nyt vastuu siitä. Kun se on kipeä, se on vietävä eläinlääkäriin, sille on hankittava ruoat, vaihdettava hiekat, lääkittävä sairastaessa, aktivoitava, opetettava pois huonoista tavoista, mietittävä kuinka paljon voi olla pois kotoa jne. Yhtä lailla muutosta on kuitenkin ollut kaikki se positiivinen, joka lemmikin myötä tuli: suloiset maukumiset, kehräys silittäessä, kiintymyksen syntyminen eläimeen ja eläimen kiintymyksen havaitseminen.
Jos tämäkin on jo muutos, kuinka lapsen syntymä ei ole? Sen jälkeen ei voi enää valita omien tai lapsen tarpeiden välillä - tai voi, mutta se vaarantaa tasapainoisen kehityksen.
En nyt taju miksi kukaan menisi tuollaista väittämään. Jos lapsi ei muuttaisi mitään niin miksi kukaan jaksaisi nähdä vaivaa tehdä lapsia? Mutta useammin kuuleekin lapsen muuttavan AIVAN KAIKEN... no ei ihan, yksikään lapsi ei ole aivan kaikkea muuttanut. Paljon voi muuttaa, mutta ei sentään kaikki muutu.
Vierailija kirjoitti:
On päivänselvää, että jos sinulla on vauva vaihdat vaippoja ja ruokit ja nukutat, viet lääkäriin, ostat vauvakamaa, viet neuvolaan, et jätä hetkeksikään yksin, heräät öisin itkuun, otat mukaan WC-käynnillesi jne. jne. jne.
Ja isomman lapsen kohdalla ruokit, vaatetat, kasvatat, olet yhteydessä kouluun, kuskaat harrastuksiin ja maksat ne, viet lääkäriin, ostat leluja ja muuta, kuuntelet ilot ja surut jne. jne. jne.
Lapseton ei tee mitään näistä. Jokseenkin selvää, että elämä väistämättä muuttuu lasten myötä. Se, että jonkun mielestä muutos on positiivinen ja/tai solahtaa sujuvasti osaksi elämää, ei todellakaan tarkoita etteikö mikään olisi muuttunut.
Enkä mä usko heidän, jotka sanoo ettei elämä muutu, tarkoittavankaan etteikö mikään arjen toimissa olisi muuttunut. Lauseenahan tuo varmasti tarkoittaa sitä, että se elämä ei muutu pask*ksi, sehän se lapsia ehkä miettivä pelkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päivänselvää, että jos sinulla on vauva vaihdat vaippoja ja ruokit ja nukutat, viet lääkäriin, ostat vauvakamaa, viet neuvolaan, et jätä hetkeksikään yksin, heräät öisin itkuun, otat mukaan WC-käynnillesi jne. jne. jne.
Ja isomman lapsen kohdalla ruokit, vaatetat, kasvatat, olet yhteydessä kouluun, kuskaat harrastuksiin ja maksat ne, viet lääkäriin, ostat leluja ja muuta, kuuntelet ilot ja surut jne. jne. jne.
Lapseton ei tee mitään näistä. Jokseenkin selvää, että elämä väistämättä muuttuu lasten myötä. Se, että jonkun mielestä muutos on positiivinen ja/tai solahtaa sujuvasti osaksi elämää, ei todellakaan tarkoita etteikö mikään olisi muuttunut.
Enkä mä usko heidän, jotka sanoo ettei elämä muutu, tarkoittavankaan etteikö mikään arjen toimissa olisi muuttunut. Lauseenahan tuo varmasti tarkoittaa sitä, että se elämä ei muutu pask*ksi, sehän se lapsia ehkä miettivä pelkää.
Useimmat vapaaehtoisesti lapsettomat haluavat välttää juuri nuo arjen muutokset.
Alue: Aihe vapaa
Toki, mekin kerran vietiin koira lomamatkalle eikä toista kertaa sitä virhettä tehdä. Lapsen kanssa reissaaminen on 100 kertaa helpompaa.