Lue keskustelun säännöt.
Sijaishuolto
26.10.2021 |
Olen 4v lapsen äiti ja aivan loppu. Sairastan masennusta ja jo kertaalleen sivuun saadut itsetuhoisat ajatukset alkavat taas pyörimään mielessä enemmän.
Lääkitys on, terapeuttia etsitään, siitä ei ole kyse.
Olen ehdottanut lapsen isälle, jos lapsi muuttaisi hänen luokseen, mutta en usko sen tapahtuvan, kun tälläkin hetkellä näkevät vain kahden viikon välein.
En haluaisi päästää lasta mistään hinnasta minnekään, mutta pelkään, että minusta on enemmän pahaa hänelle kuin hyvää. Saan itseni sängystä ylös aamuisin vain hänen takiaan viedäkseni tarhaan ja tehdäkseni ruokaa. En jaksa leikkiä tai touhuta hänen kanssaan. Juuri ja juuri lukea illalla iltasadun.
Syyllisyys hänen syntymästään ja ajatukset siitä, että olen huono äiti alkavat voittaa taistelua päässäni.
Voisiko sijaishuolto olla ratkaisu? Onko kellään kokemusta?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt saat itsesi aamulla sängystä ylös vain lapsen takia, niin mitenkäs sinä sitten meinaat saada itsesi ylös jos lapsi on muualla? Kuulostaa että sinulla ei ole mitään suunnitelmaa itsesi kuntouttamiseksi yhteiskuntakelpoiseksi?
No jospa se ongelma onkin siinä että edes lapsen takia ei kohta jaksa sieltä sängystä ylös.. kuntouttus on pitkä prosessi, siihen ei tarvita olla juuri nyt suunnitelmia, ensin hoidetaan se oma vointi siihen pisteeseen että voi edes suunnitella yhden päivän eteenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tuli myös mieleen kun sattuu joku uutiskynnyksen ylittävä tapaturma, niin silloin huudellaan miksi ei ole mitään ennakoivaa työtä tarjolla, kun totuus on se että on mutta ihmisten asenteet silloinkin kun toinen itse miettii omaa avun tarvetta on se että älä tee niin, vaan pakko kestää kun lapsen on tehnyt.
Sinä olet yhteiskuntakelpoinen ihminen. Ota selvää asioista. Lastensuojelu kirjaa mitä haluaa ja töitä ne haluaa.
Onko sulla säästöjä?
Konmarita elämästäsi kaikki mikä kuormittaa turhaan.
Rauhoita mieli ja keskity.
Prosessi on kivulias, mutta olet aloittanut sen jo. Tahdot elää ja tahdot luoda hyvän suhteen lapseesi.
Kirjoita asioita ylös.
Etsi ympäristö missä viihdyt.
Virittele aistejasi. Älä usko mielikemikaaleihin äläkä valmiiden vastausten myyskentelijöihin.
Elät nyt.
Hengitä.
Älä ole oman elämäsi altavastaaja.
Uudistu.
❤️❤️❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapsen isä hoitaisi joka toisen viikon? Ja lisäksi teillä olisi tukiperhe 1-2 viikonloppua kuukaudessa?
Isä on sanonut, ettei halua/kykene ottamaan ja joka toinen sunnuntai tapaaminen on max. + mahdolliset extempore tapaamiset vanhempiensa luona lapsen ollessa siellä kylässä.
Olen kyllä ilmaissut miehelle, että oma jaksaminen on loppu ja lapsi voisi muuttaa pysyvämmin sinne, mutta mies ei vastaa näihin viesteihini mitenkään.
Ihana tilanne, kun oma isä EI HALUA. Sen ymmärrän, että sinä tarviit apua mutta tässä kohtaa isän tulisi lapsi ottaa siksi aikaa, kun olet kunnossa
Miksi roikut ajatuksessa että mies sitä ja tätä?
Syystä tai toisesta, et tule tukea sieltä saamaan.
Monilla on näin.
Vaaditko itseltäsi liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet yhteiskuntakelpoinen ihminen. Ota selvää asioista. Lastensuojelu kirjaa mitä haluaa ja töitä ne haluaa.
Onko sulla säästöjä?
Konmarita elämästäsi kaikki mikä kuormittaa turhaan.
Rauhoita mieli ja keskity.
Prosessi on kivulias, mutta olet aloittanut sen jo. Tahdot elää ja tahdot luoda hyvän suhteen lapseesi.
Kirjoita asioita ylös.
Etsi ympäristö missä viihdyt.
Virittele aistejasi. Älä usko mielikemikaaleihin äläkä valmiiden vastausten myyskentelijöihin.
Elät nyt.
Hengitä.
Älä ole oman elämäsi altavastaaja.
Uudistu.
❤️❤️❤️
Ei niitä lääkkeitä hupia anneta, aina vaan sellainen pelkkä positiivinen ajattelu ei riitä, se on hyvä lisä. Lastensuojelun tarkoitus on yrittää tukea perhettä, huostaanotto on aina viimeinen tukitoimi, ja joskus se on tarpeellinen, lapsi on aina oma lapsi, asui hän missä tahansa. Suurin osa asiakkaista on varmasti työttömiä, ongelmilla on tapana kasautua, ne ovat monen asian summa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapsen isä hoitaisi joka toisen viikon? Ja lisäksi teillä olisi tukiperhe 1-2 viikonloppua kuukaudessa?
Isä on sanonut, ettei halua/kykene ottamaan ja joka toinen sunnuntai tapaaminen on max. + mahdolliset extempore tapaamiset vanhempiensa luona lapsen ollessa siellä kylässä.
Olen kyllä ilmaissut miehelle, että oma jaksaminen on loppu ja lapsi voisi muuttaa pysyvämmin sinne, mutta mies ei vastaa näihin viesteihini mitenkään.
Ihana tilanne, kun oma isä EI HALUA. Sen ymmärrän, että sinä tarviit apua mutta tässä kohtaa isän tulisi lapsi ottaa siksi aikaa, kun olet kunnossa
Valitettavasti ei voi pakottaa isää ottamaan vastuuta. Monesti se on ihan hyväksyttävää että isä ei ole niin aktiivinen lapsen hoidossa ja äidiltä vaaditaan enemmän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asialinen hätä huuto. Tilaa lastenvalvojalle akutti aika,vaadi lapsen Isä pakalla. Keskustelette viralisesti ulkopuolisen eli sosiaalityöntekijän kanssa asia.Jos isä kieltäytyy lapsen ottaminen .Kysy tuki perhe avuksi tai välaikanen lapsen sijoitus tuki perheeseen.Sydämesi on kultaa,kun näet kaikessa lapsen etu 1. Sosiaali tädit / sedät on meitä kaikkia varten ei tuomitakseen,ei myöskään huostaanottamassa tämä tapaus lapsi.Vaan rakentamassa parempaa elämää.Sama on kaiken ikäisille nuoresta vanhukeen.Heiltä saa apua ja heiltä voi kysyä apua,elämän eri tilanteissa.Ei ole häpeä asia!
Kiitos. Olemme jo perheneuvolan asiakkaita, voikohan sieltä kysyä, kun seuraava tapaaminen on muutaman viikon kuluttua?
Varmaan voi. Myös erilaiset tukiperheratkaisut voisivat auttaa, lapsi voisi viettää tukiperheen kanssa vaikka viikonloppuja tai lomia? Sellainen voisi järjestyä nopeastikin.
Vierailija kirjoitti:
Se on yks ratkaisu, ja silloin kun itse pitää sitä lapsen etuna se on ehdottomasti oikea. Ole rehellinen omasta voinnista, ei lasta ole aina syytä sijoittaa pitkiksi ajoiksi, jos tarvitsee niin on mahdollista käydä esim itse laitoshoidossa lataamassa omia akkuja ja lapsi on sen ajan yleensä lasten kodissa, jonka jälkeen teidät kotiutetaan tuen kanssa, yksi ystävä on juuri tälläkin hetkellä tässä tilanteessa ja se on ehdottomasti ainoa ja oikea ratkaisu kun masennus on paha, lapsen ei pidä kärsiä siitä että häntä ei jaksa hoitaa ja on itse itsetuhoinen. Kun lapsuudessa saa mallia siihen että apua on lupa hakea, osaa lapsikin vartuttuaan niin toimia tarvittaessa.
Suurin ongelma on aina se että asioista ei puhuta, ei haeta apua, näin lapsi saa valtavasti traumoja elämänsä aikana ja joskus tilanteet johtaa jopa perhesurmiin..
Muuten hyvä, mutta ei kukaan nelivotiastaa laitokseen laita. Peheeseen, joka voi vaikka jatkaa sitten tukiperheenä, kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voittehan mennä perhetukikeskuksen saamaan intensiivihoitoa.
Oma kokemus oli aikoinaan hyvä.
Sosiaalitoimi on lähinnä pisnestä köyhillä ja kipeillä. Harva tulee kuulluksi.
Tietyt paikkakunnat kantsii irl kiertää. Laittomat huostaanotot muhii näissä lapsikauppacityissä.
Syy on se, että väitetään ettei rahaa ole lainmukaisiin palveluihin, kuten koulunkäyntiavustajiin.
On olemassa kolmannen sektorin tahoja, joilta saada apua.
Seurakunnat ja pikkupalkkaiset lastenhoitajat, esim opiskelijat, ois ok.
Lapsi voi saada myös aikuiskaverin jonka kanssa tehdä juttuja.
Tukiperhettä jouduin itse odottamaan neljä vuotta, ja oli niin huono kokemus että siihen jäi.
Mies voi nostaa kytkintä milloin vain. Nainen jää huoltamaan alamittaiset.
En lukenut koko ketjua, mutta muutama ajatus tuli mieleen:
- Millainen tukiverkosto sinulla on? Voiko isovanhemmat, muut sukulaiset, ystävät jne hoitaa lasta välillä?
- Saisitko esim tukiperheen joka voisi säännöllisesti ottaa lasta?
- Hae ehdottomasti apua masennukseen
- Tee paljon asioita mitkä antavat sinulle energiaa (kävely metsässä, musiikki, pienet hemmottelut, hyvä ruoka jne ihan mistä tykkäät)
- Yritä päästä eroon negatiivisista ajatuksista ex-miestäsi kohtaan. Se kuluttaa energiaa ja aiheuttaa pahaa oloa. Tämä on esim yksi aihe josta voisit puhua ammattilaisen kanssa. Älä odota mieheltä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avohuollon sijoitus kuulostaisi tässä mahdollisesti oikealta vaihtoehdolta. Tuo avohuolto siis viittaa siihen, että vanhempi on itse pyytänyt sijoitusta. Tällöin lapsi menee joiksikin päiviksi, viikoiksi tai kuukausiksi lyhytaikaiseen sijaisperheeseen.
Tukiperhe voisi toki myöhemmin olla hyvä ajatus, mutta tukiperhettä joutuu usein odottamaan monia kuukausia tai jopa vuosia. Lisäksi lapsi on tukiperheessä usein esim. yhden viikonlopun kuussa, mikä ei tässä varmaankaan vielä olisi riittävä määrä tukea.
Jaksua ketjun aloittajalle! Sijaisperheinä on paljon sellaisia pareja, jotka tukevat parhaansa mukaan lasta siirtymässä molempiin suuntiin ja myös sinua, sikäli kun se on mahdollista. Avohuollon sijoitukset ovat sijaisperheillekin "kevyitä" siinä mielessä, että yhteistyö vanhemman ja sijaisperheen välillä on yleensä helppoa ja kaikille antoisaa, kun sijoitus on nimenomaan tehty vanhemman pyynnöstä.
Suomalaisille se avun pyytäminen on usein vaikeaa, mutta välillä sitäkin tärkeämpää. Sekin tulee mieleen, että olisiko suvussa tai ystävissä ketään, jonka luo lapsi voisi muuttaa joksikin aikaa, niin että lapsen ei tarvitsisi mennä vieraaseen paikkaan. Sukulaissjoituskin kun on se ykkösvaihtoehto, jos mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Asialinen hätä huuto. Tilaa lastenvalvojalle akutti aika,vaadi lapsen Isä pakalla. Keskustelette viralisesti ulkopuolisen eli sosiaalityöntekijän kanssa asia.Jos isä kieltäytyy lapsen ottaminen .Kysy tuki perhe avuksi tai välaikanen lapsen sijoitus tuki perheeseen.Sydämesi on kultaa,kun näet kaikessa lapsen etu 1. Sosiaali tädit / sedät on meitä kaikkia varten ei tuomitakseen,ei myöskään huostaanottamassa tämä tapaus lapsi.Vaan rakentamassa parempaa elämää.Sama on kaiken ikäisille nuoresta vanhukeen.Heiltä saa apua ja heiltä voi kysyä apua,elämän eri tilanteissa.Ei ole häpeä asia!
Tukiperheen vanhemmilla tulee olla käytynä perhehoitajan valmennus, jotta voidaan miettiä mahdollista sijoittamista. Kaikki tukiperheen vanhemmat eivät ole perhehoitajia.
Avohuollon sijoitukseen käy myös sukulaiset, toki kartoitetaan tilanne. Jatkuvuudesta vastaa sosiaalityöntekijä.
Ap, ota ihmeessä yhteyttä kuntasi sosiaalityöntekijään, hän osaa neuvoa sinua parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin tarjotaan muita tukitoimia ja vasta viimeisenä lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle.
Olet todella fiksu, kun kerrot asiat. Ota yhteyttä kuntasi lastensuojeluviranomaisiin tukea saadaksesi. Tukitoimia löytyy sinulle ja lapsi voisi saada silloin tällöin sijaisperheen sinun jaksamisesi tueksi. Mistään huostaanotosta ei ole siis kyse, vaan siitä että saat apua.
Vierailija kirjoitti:
Avohuollon sijoitus kuulostaisi tässä mahdollisesti oikealta vaihtoehdolta. Tuo avohuolto siis viittaa siihen, että vanhempi on itse pyytänyt sijoitusta. Tällöin lapsi menee joiksikin päiviksi, viikoiksi tai kuukausiksi lyhytaikaiseen sijaisperheeseen.
Tukiperhe voisi toki myöhemmin olla hyvä ajatus, mutta tukiperhettä joutuu usein odottamaan monia kuukausia tai jopa vuosia. Lisäksi lapsi on tukiperheessä usein esim. yhden viikonlopun kuussa, mikä ei tässä varmaankaan vielä olisi riittävä määrä tukea.
Jaksua ketjun aloittajalle! Sijaisperheinä on paljon sellaisia pareja, jotka tukevat parhaansa mukaan lasta siirtymässä molempiin suuntiin ja myös sinua, sikäli kun se on mahdollista. Avohuollon sijoitukset ovat sijaisperheillekin "kevyitä" siinä mielessä, että yhteistyö vanhemman ja sijaisperheen välillä on yleensä helppoa ja kaikille antoisaa, kun sijoitus on nimenomaan tehty vanhemman pyynnöstä.
Suomalaisille se avun pyytäminen on usein vaikeaa, mutta välillä sitäkin tärkeämpää. Sekin tulee mieleen, että olisiko suvussa tai ystävissä ketään, jonka luo lapsi voisi muuttaa joksikin aikaa, niin että lapsen ei tarvitsisi mennä vieraaseen paikkaan. Sukulaissjoituskin kun on se ykkösvaihtoehto, jos mahdollinen.
Avohuollon sijoitus tehdään korkeintaan 6 kuukaudeksi.
Sijaisvanhemmat eivät tee helppoa työtä missään olosuhteissa. Oli sijoitus mikä hyvänsä. Huostaanotetun lapsen vanhempien kanssa yhteistyö on myös sujuvaa. Hekin ovat voineet sijoitusta toivoa. Vaikkakin pysyvä.
Kun lapsi palaa synnyinkotiin, tulee perheelle tukitoimet. Tukiperheenä silloin yleensä jatkaa sijaisvanhemmat, on pysyvyyden ja jatkuvuuden vuoksi lapselle tärkeää. Ei lapselta "riistetä" turvallisia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Ensin tarjotaan muita tukitoimia ja vasta viimeisenä lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle.
On akuutteja tilanteita, jossa perhe voi hyötyä jaksamisen kannalta avohuollon sijoituksesta.
Joskus se on parempi, kuin venyttää jaksamista äärirajoille, jolloin ei tukitoimet enää auta ja päädytään pitkäaikaiseen sijoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Avohuollon sijoitus kuulostaisi tässä mahdollisesti oikealta vaihtoehdolta. Tuo avohuolto siis viittaa siihen, että vanhempi on itse pyytänyt sijoitusta. Tällöin lapsi menee joiksikin päiviksi, viikoiksi tai kuukausiksi lyhytaikaiseen sijaisperheeseen.
Tukiperhe voisi toki myöhemmin olla hyvä ajatus, mutta tukiperhettä joutuu usein odottamaan monia kuukausia tai jopa vuosia. Lisäksi lapsi on tukiperheessä usein esim. yhden viikonlopun kuussa, mikä ei tässä varmaankaan vielä olisi riittävä määrä tukea.
Jaksua ketjun aloittajalle! Sijaisperheinä on paljon sellaisia pareja, jotka tukevat parhaansa mukaan lasta siirtymässä molempiin suuntiin ja myös sinua, sikäli kun se on mahdollista. Avohuollon sijoitukset ovat sijaisperheillekin "kevyitä" siinä mielessä, että yhteistyö vanhemman ja sijaisperheen välillä on yleensä helppoa ja kaikille antoisaa, kun sijoitus on nimenomaan tehty vanhemman pyynnöstä.
Suomalaisille se avun pyytäminen on usein vaikeaa, mutta välillä sitäkin tärkeämpää. Sekin tulee mieleen, että olisiko suvussa tai ystävissä ketään, jonka luo lapsi voisi muuttaa joksikin aikaa, niin että lapsen ei tarvitsisi mennä vieraaseen paikkaan. Sukulaissjoituskin kun on se ykkösvaihtoehto, jos mahdollinen.
Meille tuli sukulaislapsi avohuollon sijoituksella, kun äiti ei jaksanut hoitaa. Kunnioitan suuresti vanhempaa, joka ymmärtää lapsen edun.
Vierailija kirjoitti:
Älä edes mieti tuollaista että antaisit lapsen pois! Pyydät sinne kotiin apua ja keskityt nyt paranemiseen. Eikö sulle riitä se hetki itsellesi kun lapsi on hoidossa? Tsemppiä sulle, muista että tätä kestää vain hetken.
Voi luoja varjele! Oletko selvin päin?
Jos nyt saat itsesi aamulla sängystä ylös vain lapsen takia, niin mitenkäs sinä sitten meinaat saada itsesi ylös jos lapsi on muualla? Kuulostaa että sinulla ei ole mitään suunnitelmaa itsesi kuntouttamiseksi yhteiskuntakelpoiseksi?