Onko miehen vihaisuus syy erota?

On kyllä ikävää sinulle ja lapsille. Pitää puhua miehen kanssa ja yrittää korjata tilanne. Jos ei onnistu nii kannattaa erota negatiivisesta puolisosta.

Voimia kovasti. En tiedä miten itse jaksaisin radkaan työpäivän jälkeen jatkuvaa pelon ja varautumisen tunnetta kotonani. Että töissä voisi olla vain ilman sitä tunnetta. Huh.. :/

Aloittaja kirjoitti:

Koitan piristää miestäni makuukammarissa. Ei ole siitä kyse. Molemmat ollaan kuitenkin koko päivätöissä, niin ei siellä makkarassa voi asua... Tiedostan sen, että koitan olla kaikessa koko ajan skarppina ja tarkkailen miehen mielialaa koko ajan. On ehkä huono tapa tai ei, mutta pakko tarkkailla varoitusmerkkejä. Silloin voi itsekin varautua siihen myrskyyn henkisesti. En pyydä ketään meille kyläänkään enää, ei huvita kuunnella miehen "parannusehdotuksia" tuttavistani.. :/ huomaa n, negatiivisuus tarttuu ja ajattelen usein, että miksi mies edes on minun kanssa, kun en tee asioita oikein ja olen köyhästä perheestä ym.. -Aloittaja

Kuinka sun tekee edes mieli enää harrastaa seksiä miehen kanssa, joka koko ajan ärhäntelee muille? Mulla menis seksihalut kokonaan tuollaisesta käyttäytymisestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän sen päätät mikä on sinulle riittävä syy. Itse on tuollaista jaksaisi. 

Oletko assburger? Vai mitä yrität sanoa?

Ihan selvää suomea tuossa oli. Onko sulla joku ongelma luetun ymmärtämisessä?

Muistan, kun omalla isälläni oli andropaussi (oletan) siinä neljänkympin jälkeen. Oli niin vihainen koko ajan, että ahdisti kun hän oli talossa. Kirosanoja ja välillä jopa tavaroita lenteli (ei ihmisiä päin, sentään), kritisoi kaikkea ja kaikkia ja joskus kuulin sivusta kun hän valitteli äidilleni, kuinka väsyttää kokoajan eikä siltikään tule uni, eikä seksikään maistu. Viidenkympin korvilla oli taas oma hyväntuulinen itsensä, vaikka toki tietty jumiutuminen ja kriittinen mielenlaatu jäivät. Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt, että jonkinlainen hormonitoiminnan muutos ja ikäkriisi lieni kyseessä. Äitini menopaussia ei taas huomannut hänen käytöksestään lainkaan. Naisten kohdalla siitä puhutaan niin paljon ja infoa ja lääketieteellistä apua on saatavilla, että siihen osataan varautua ja sen vaikutukset tiedostetaan. Miehistä taas suuri osa ei ole varmaan kuullutkaan andropaussista, eikä sen oireita osata yhdistää mihinkään eikä niitä osata hoitaa. Surullista. 

Itse kertoisin puolisolle tilanteen olevan kestämätön ja haluavasi muutosta. Aseta jokin aikaraja jolloin muutoksen parempaan on oltava nähtävissä. Et voi odottaa loppumattomiin, jos miehesi ei näe sinun ja lastenne elämää vaurioittavaa käytöstään ja hae apua. 

Minä erosin samanlaisessa tilanteessa. Aloin olla itsekin yhtälailla negatiivinen ja elämääni kyllästynyt, kun kaikki päivät oli pelkkää valitusta. Mitään ei koskaan jaksanut tehdä yhdessä perheenä ja jos tekikin niin valitti.

Löysin uuden joka on täysin edellisen vastakohta. Mutta vieläkään en saa ajatuksistani pois kysymystä, että miksi hänen täytyi olla tuollainen. Kovasti pyyteli erotessa anteeksi ja pyytelee vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Edellinen kommentoijan mielestä pitäisi erota jo hälytysmerkeistä ennen vihaisuutta. Lisäsi: "etenkin jos tuota on jatkunut jo kauemmin". Eli siis pitäisi erota heti, ennenkuin on ehtinyt jatkua ollenkaan.

Varoitusmerkit viittasivat väkivaltaan, että silloin kannattaa lähteä heti eikä jäädä odottamaan, koska se lyönti tms. tulee. Lisäksi kommentoija totesi, että on muitakin syitä erota, esim. se, että puoliso tekee ärtyisyydellään muun perheen olon huonommaksi, etenkin jos *sitä* tilannetta on jatkunut pidemmän aikaa.

Minä erosin eksästä juuri tuollaisen ainaisen kiukuttelun ja pahantuulen takia. Olin jotenkin jo niin tottunut siihen, että en edes tajunnut miten paha tilanne oli ennen kuin eksä joutui työn vuoksi olemaan pois kotoa muutaman kuukauden. Tuona aikana kun olin yksin huomasin olevani paljon onnellisempi ja tajusin myös miten paljon eksän käytös oli aiheuttanut minulle itselleni masennusta ja ahdistusta mikä sai minut päättämään, että ero on on paras ratkaisu oman mielenterveyteni kannalta. Hetkeäkään en ole katunut ja nyt olen löytänyt rinnalleni ihanan tasapainoisen miehen, jonka kanssa ei tarvitse elää elämää munankuorilla kävellen.

Miksi pilaisit loppuelämäsi tommosen kanssa.

En ymmärrä muutenkaan miten ihmiset viitsii elää parisuhteessa, tommosta se sitten yleensä aina on ja siinä menee lastenkin elämä pilalle, ja moni muukin kärsii, se oma oikea perhe, kuten aapeenkin tapauksessa, kun tämä ukko ei siedä ap:n perhettä.

Kuka tollasesta elämäntavasta hyötyy että mies ja nainen asuu yhdessä, koska ovat paneskelleet?

Rasittava ukko. Ihan turhaa mankumista.

Vierailija kirjoitti:

Näistä kireistä ja pahantuulisista keski-ikäisistä miehistä pitäisi puhua enemmän, niin paljon hallaa he tekevät perhe-elämälle ja läheisille ympärillään. Ikääntyvän miehen räyhääminen vaikuttaa olevan todella yleistä, mutta sitä pidetään täysin normaalina ja väistämättömänä, asiana jonka kanssa muiden (vaimon ja lapsien) on vain elettävä.

Jos syyt ovat psykologiset, jonkinlainen mielenterveydellinen apu olisi paikallaan. Jos taas hormonaaliset, lääkityksistä ja korvaushoidoista voisi olla apua. Ikävä, jos mies ei ole tippaakaan itsereflektiivinen ja tajua toimintansa vahingollisuutta, ja ainoaksi mahdollisuudeksi ratkaista tilanne on se, että vaimo pistää eron vireille oman ja lasten edun vuoksi.

Nuo on oikeasti ihan hirveitä, nuo hiipuvat äkäiset miehet. Joillakin alkaa jo kolmenkympin jälkeen.

Pahinta tavallaan koko asiassa on se, että jos esimerkiksi parisuhde päättyy, saattaa koko elämä mullistua, mies lopultakin tajuaa mitä on menettänyt, korjaa käytöksensä - mutta parisuhde on jo mennyttä.

Moni löytää sitten itsensä ja paremman otteen elämäänsä uudessa parisuhteessa, jossa on kuin toinen ihminen.

Paras yleisohje äreiden ja kiukkuisten miesten kanssa eläville olisi mielestäni se, että heidät on vain laitettava kova kovaa vastaan, ja vaikka riidan kautta kertoa heille, että heidän toimintaansa on tultava muutos. Kaikki huonot asiat heidän käytöksessään on väännettävä rautalangasta. Vaikka ranskalaisin viivoin paperille, jos ei muu auta.

Esimerkiksi:

-Olet vihainen, se kuormittaa minua (ja lapsia), ja elämme pelossa > opi hallitsemaan vihasi.

-Olet negatiivinen ja pessimistinen, se vie elämänilon perheestämme. > Ole mukavampi ja positiivisempi.

- Jatkuva väsymyksesi johtaa siihen, että minä joudun kantamaan kaiken vastuun ja tekemään suurimman osan kotitöistä > Ala kantaa vastuuta, toimi ahkerasti ja reippasti, äläkä vätystele.

- Rakkauden puutteesi ja/tai seksuaalinen haluttomuutesi saa mieleni pahaksi > Ota minut paremmin huomioon, pidä minua lähelläsi ja kosketa minua niin, että minusta tuntuu hyvältä.

Kaikki hyvittely, lepyttely ja heidän mielensä mukaan toimiminen vain pahentaa asiaa.

Itsereflektion on löydyttävä. Kun se löytyy, voi yrittää tarjota apua, mutta ei ennen sitä.

Tämä siis mielipide miehenä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies on vihainen ja ärtynyt? Joku syyhän siihen on, masennus, stressi tai ikäkriisi.

Jos ette vielä ole selvittäneet syytä vihaisuutneen niin selvittää, jotta siihen voi saada apua. En antaisi vielä periksi, ja asiaanhan voi tulla muutos piankin, kunhan saa terapiaa, lääkettä ym.

Tsemppiä, kaiken se kestää kunhan apua saadaan <3 

Kellään ei ole velvollisuutta korjata puolisoaan. Jos puoliso ei itse huolehdi mielenterveydestään eikä tee mitään perheensä hyvinvoinnin puolesta, on hyvä aika jättää hänet. Tässä tapauksessa mies huonontaa perheensä hyvinvointia, joten todellakin vaimon pitää huolehtia lastensa hyvinvoinnista ja heittää mies pellolle.

Olen itse kasvanut perheessä, missä niin sanotun isän käytös oli juuri tuollaista. Uhkaili myös itsemurhalla, lasten kuullen, toistuvasti. Ei lapsen olisi pitänyt kasvaa sellaisessa ympäristössä, missä piti jatkuvasti varoa ja olla varuillaan, eikä lapsen olisi pitänyt olla huolissaan siitä, uskaltaako kotiin mennä koulun jälkeen.

Ero olisi ollut ainoa oikea vaihtoehto.

Syitä on, mutta tärkeintä on miltä ap:sta tuntuu. Onko toivoa, rakkautta jäljellä vai onko ap valmis heittämään kirveen kaivoon?

Minulla on myös vastaava kokemus. Yritin vuosia myötäillä ja kehittää itseäni, mutta mies ei ottanut mitään vastuuta omasta käytöksestään ja osuudestaan parisuhteessa ja sanoi ettei hänellä ole mitään ongelmia eikä halunnut keskustella mistään. Lopulta yksinkertaisesti väsyin ja tajusin etääntyneeni miehestä henkisesti niin paljon, että hän tuntui lähinnä veljeltä ja fyysinen kanssakäyminen suorastaan puistatti. Ero oli pitkän yhteisen historian ja jäljellä olevan kiintymyksen takia raskas, mutta yksi parhaimpia asioita elämässäni. Onnekseni löysin sitten kumppanin, joka on aivan erilainen, ja pystymme näin pitkänkin ajan jälkeen puhumaan edelleen kaikesta.

Tämän kokemuksen jälkeen sanoisin, että ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa huonoon suhteeseen. Elämä on liian lyhyt vietettäväksi huonossa seurassa.

Syötä miehellesi todella vahvoja B-vitamiineja, ne rauhoittaa ylikuormittunutta hermostoa.

Yleensä näissä tilanteissa mies joutuu kantamaan liian suuren taloudellisen vastuun perheen pärjäämisestä ja hyytyy kohtuuttoman suuren taakan alle. Se näkyy sitten ärtymyksenä (burnoutin oireet eikä mikään andropaussi).

Käythän ap töissä ja hoidat oman osasi perheen tulonhankinnasta, laskujen maksamisesta ja siihen liittyvistä järjestelyistä? Etkä vaadi kohtuutonta elintasoa perheenne tuloihin nähden?

Kyllä muakin syö maksaa patalaiskojen työttömien eläminen ja kersat siihen päälle.

Itsehän olin samassa tilanteessa. Mikä oli sitten herättävää ja jopa pelottavaa. No se, kun tajusin että ajattelin tosi paljon negatiivisia asioita, juuri niitä mitä mies tavallaan syötti jatkuvasti arjessa. Aloin ajatella, että juu, ehkä tosiaan ystävistäni on vikaa, perheessäni on tyhmiä ihmisiä, naapurit on sitä ja tätä... Tuntui kuin oma ajatuksenjuoksu olisi jäätynyt, koska mieshän tiesi aina kaiken ja hyvin selväksi sen kyllä teki. Hiljensin itseni ja vastilin vaan "juu", "niinhän se on", "kyllä ninpä"... pääsi paljon helpommalla.. Ja koitti niitä "räsähtelyitä" näin välttää.. No tuloksena sitten se, että nyt koitan itseni rippeitä kasata eron jälkeen, onneksi lapset kasvoivat ja muuttivat omilleen..

Vierailija kirjoitti:

Sillä on miesten vaihdevuodet. Kauhean vähän niistä puhutaan. Omakin mieheni alkoi tuollaiseksi n 40v eikä siinä auttanut kuin ero.

Toivottavasti kaikki miehetkin älyävät vaihtaa nuorempaan kun vanha akka kuivahtaa vaihdevuosissaan.