Lue keskustelun säännöt.
Lapswn kummi ei halua tavata
01.01.2015 |
Harmittaa esikoisen puolesta. Valitsin hänen kummikseen läheisen ja rakkaan ihmisen, jonka kanssa olen aina ollut paljon tekemisissä, ja jolla ei ollut muita kummilapsia. Aluksi hän tapasikin lasta usein, mutta sitten hän vähitellen sai paljon muita kummilapsia, yhteensä seitsemän, ja ehkä sen vuoksi meidän lapsemme ei enää ollut hänelle tärkeä.
Aina kun ehdotan tapaamista, hänellä on muuta menoa, ja tekee myös aika kurjia ohareita, esim niiin että olen ehtinyt jo lapselle kertoa että kummi tulee, ja sitten hän ei vain tulekaan.
Hän ei myöskään ole muutaman vuoteen päässyt lapsen synttäreille, eikä ole lähettänyt edes korttia, ei lahjoja jouluna eikä synttäreinä. Muut lapset saavat kummeiltaam lahjat, ja kyllä tuo (7 v) sen ymmärtää. Lisäksi muiden lasten kummit vievät esim elokuviin tai muuten tapaavat ja huomioivat erityisesti kummilastaan. En edes odota mitään tuollaista, mutta kunhan edes kerran vuodessa ehtisi kylään. Nyt tuli aika paha mieli kun olen laittanut viestiä että ehtisimmekö joululomalla nähdä, ja ei ole vastannut mitään, mutta facesta näin että on tavannut paljon muita kavereitaan ja käynyt tuossa melkein naapurissakin, muttei ole ottanut meihin yhteyttä.
Noista lahjoista vielä: en pidä lahjoja kummin velvollisuutena, mutta aika jännä olo tuli, kun eräs yhteinen kaverini näytti mulle mitä kaikkea kys ihmimen oli tuonut joululahjaksi hänen lapselleen, kun olivat tavanneet vähän aikaa sitten (tämä
ei ole hänen kummilapsensa), ja mun lapselle, kummitytölleen ei ole lähettänyt edes korttia.
Tuli vaan paha mieli kun tuossa katselin mitä oli kirjoitellut faceen. En ymmärrä miten olisin hänet voinut suututtaa, mutta voiko tässä olla mistään muusta kyse?
Onko kenelläkään muulla samaa?
Kommentit (71)
Taitaa monet "pakotettu" kummin roolin vaikka eivät siihen oikeasti ole edes halunneet. Etenkin miehet eivät moisesta hommasta välitä, mutta eivät uskalla kieltäytyä. Kannataisiko jutella ennen kummiksi pyytämistä mitä ajattelee kummin rooliksi ja antaa kummillekin oikea mahdollisuus kieltäytyä tästä roolista ilman että vetää herneen nenään.
Lisäksi elämä kuljettaa ketäkin minnekin. Avo- ja avioeroissa monesti kummius loppuu, jos ei ole sukua.
Itsellä ei ole koskaan ollut kummeja kun ei ole kastettu enkä muista sellaisia kaivanneeni. Omassa suvussa ei kummilapsia ole koskaan muistettu sen kummemmin joten ei ole tarvinnut olla edes kateellinen kummittomuudesta kellekään. Itse en ole kenenkään kummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:38"]
Minulla on seitsemän kummilasta ja kolme omaakin lasta. Pakko on todeta, että kaikkeen ei vaan repeä. Mitään elokuvia tai uimahallikäyntejä en ehdi kummilasten kanssa tehdä. Pienet joulu- ja synttärilahjat pyrin antamaan, mutta aina en muista. En edes käsitä, miksi juuri minut on haluttu niin monesti kummiksi. Ehkä joidenkin kohdalla on riittänyt se, että kuulun kirkkoon.
[/quote]
En minä ainakaan tiedä kuinka monta kummilasta sukulaisilla/kavereilla on. voisi siis olla ihan kiva kertoa, että 'minulla on jo monta kummilasta, eli mielelläni en enää ottaisi uusia kun en niiden kanssa sitten ehdi kuitenkaan aikaa viettämään' jos joltain ylikuormitetulta kummiehdokkaalta sattuisin vahingossa kysymään! vähän vastuuta sinnekinpäin siis.
Toki eri juttu, jos yhdessä sovitaan, että kyse on vaan siitä kirkkoonliittämisestä eikä niinkään lapsen ja kummin suhteesta.
Jälleen (noin tuhannenen) kerran olen tyytyväinen ratkaisuumme erota kirkosta kummihömpän vuoksi. Uskokaa pois, siitä ei ole kuin harmia. Kirkonkin olisi aikaa myöntää asia. Kirkon jäseneksi pitäisi päästä ilman kummeja. "Antakaa lasten tulla minun tyköni" ei toteudu vaatimalla sotkemaan asiaan perheen ulkopuolisia ihmisiä.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:30"]No lapset ei ole tyhmiä. Meillä poika ainakin ihmettelee miksei hänen kumminsa muista häntä kun ennen oli paljon tekemisissä. Aikuinen ihminen osaa olla joskus todella ajattelematon. En ole itsekään hääppöinen kummi mutta muistan kyllä merkkipäivät ja muut tapahtumat.
[/quote]
Ihmettelee siis kun ei saa lahjoja. Onko äiti kertonut että kummi ei ole lahja automaatti?
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:58"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:53"]Olet pyytänyt kummiksi ihmistä, jolla on paljon muutakin elämää ympärillään. Luultavasti hän on suostunut lapsenne kummiksi, koska ei ole kehdannut kieltäytyäkään.
Ehkä häntäkin jo väsyttää olla "velvollinen" vuodesta toiseen lahjomassa ja tapaamassa kummilapsiaan. Jotkut kummit myös väsyvät vastavuoroisuuden puuttumiseen. Sen vuoksi saattavat muut kuin kummilapset olla paljon läheisempiä, sillä niihin tapaamisiin ei liity mitään sen kummempia osotuksia.
Mitään "kummin velvollisuuksiahan" ei oikeasti ole, ellei sitten ajatella lapsen kristillistä kasvatusta, mutta sitä harvoin kukaan näissä "kummi ei muista lasta"-ketjuissa tuntuu kaipaavan.
[/quote]
Kyllä minusta kummin velvollisuus on olla yksi tärkeä aikuinen lapselle lisää. joku joka on kiinnostunut olemaan osa lapsen elämää eikä vain lahja-automaatti. Valitettavasti meillä ei sukulaiskummi ei asiaa ajatellut samoin ja välit viilenivät. Tämäkin kummi haalii itselleen lisää ja lisää kummilapsia. En olisi ottanut kummiksi jos olisin arvannut hänen muuttuvan tuollaiseksi.
[/quote]
Kerroitko nämä odotuksesi jo siinä vaiheessa kun pyysit sukulaistasi kummiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:32"]Ehkä on parempi ettet pyytele enää kun ei kerran kiinnosta :( [/quote] Totta. Surettaa luopua rakkaasta ystävästä mutten tiedä voinko tämän jälkeen kuitenkaan enää suhtautua häneen normaalisti. Kai olen lapsellinen, mutta olen aika loukkaantunut ja tekisi tosiaan mieli olla enää edes pyytämättä.
[/quote]
Tämän takia en ryhdy kenenkään kummiksi. En halua vaarantaa ystävyyssuhteitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:00"]
Taitaa monet "pakotettu" kummin roolin vaikka eivät siihen oikeasti ole edes halunneet. Etenkin miehet eivät moisesta hommasta välitä, mutta eivät uskalla kieltäytyä. Kannataisiko jutella ennen kummiksi pyytämistä mitä ajattelee kummin rooliksi ja antaa kummillekin oikea mahdollisuus kieltäytyä tästä roolista ilman että vetää herneen nenään.
Lisäksi elämä kuljettaa ketäkin minnekin. Avo- ja avioeroissa monesti kummius loppuu, jos ei ole sukua.
Itsellä ei ole koskaan ollut kummeja kun ei ole kastettu enkä muista sellaisia kaivanneeni. Omassa suvussa ei kummilapsia ole koskaan muistettu sen kummemmin joten ei ole tarvinnut olla edes kateellinen kummittomuudesta kellekään. Itse en ole kenenkään kummi.
[/quote]
Allekirjoitan tämän täysin. Itse kuulun kirkkoon ja minulla on ollut kummit. Mutta olen itse kieltäytynyt 3 kertaa, kun minua on kummiksi pyydetty. Minua ei kiinnosta olla kenenkään lapsen kummi ja joutua arvosteltavaksi ja mittatikun alle joka syntymä- ja nimipäivänä ja jouluna.
Lähetteleekö kummilapsi kummitädille synttäri nimppari joulu kortteja???? Lapsen äidin isän täytyy opettaa siinä vaiheessa kun ite osaavat kirjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden kummi mutta en alkaisi enään.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:58"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:53"]Olet pyytänyt kummiksi ihmistä, jolla on paljon muutakin elämää ympärillään. Luultavasti hän on suostunut lapsenne kummiksi, koska ei ole kehdannut kieltäytyäkään.
Ehkä häntäkin jo väsyttää olla "velvollinen" vuodesta toiseen lahjomassa ja tapaamassa kummilapsiaan. Jotkut kummit myös väsyvät vastavuoroisuuden puuttumiseen. Sen vuoksi saattavat muut kuin kummilapset olla paljon läheisempiä, sillä niihin tapaamisiin ei liity mitään sen kummempia osotuksia.
Mitään "kummin velvollisuuksiahan" ei oikeasti ole, ellei sitten ajatella lapsen kristillistä kasvatusta, mutta sitä harvoin kukaan näissä "kummi ei muista lasta"-ketjuissa tuntuu kaipaavan.
[/quote]
Kyllä minusta kummin velvollisuus on olla yksi tärkeä aikuinen lapselle lisää. joku joka on kiinnostunut olemaan osa lapsen elämää eikä vain lahja-automaatti. Valitettavasti meillä ei sukulaiskummi ei asiaa ajatellut samoin ja välit viilenivät. Tämäkin kummi haalii itselleen lisää ja lisää kummilapsia. En olisi ottanut kummiksi jos olisin arvannut hänen muuttuvan tuollaiseksi.
[/quote]
Kerroitko nämä odotuksesi jo siinä vaiheessa kun pyysit sukulaistasi kummiksi?
[/quote]
Kyllä oli tiedossa ja aluksi olikin kaikki hyvin. Kyseessä ei ole sukulainen. Mutta sitten alkoi hänellä kummilasten hamstraus ja aika ei enää riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:00"]Taitaa monet "pakotettu" kummin roolin vaikka eivät siihen oikeasti ole edes halunneet. Etenkin miehet eivät moisesta hommasta välitä, mutta eivät uskalla kieltäytyä. Kannataisiko jutella ennen kummiksi pyytämistä mitä ajattelee kummin rooliksi ja antaa kummillekin oikea mahdollisuus kieltäytyä tästä roolista ilman että vetää herneen nenään.
Lisäksi elämä kuljettaa ketäkin minnekin. Avo- ja avioeroissa monesti kummius loppuu, jos ei ole sukua.
Itsellä ei ole koskaan ollut kummeja kun ei ole kastettu enkä muista sellaisia kaivanneeni. Omassa suvussa ei kummilapsia ole koskaan muistettu sen kummemmin joten ei ole tarvinnut olla edes kateellinen kummittomuudesta kellekään. Itse en ole kenenkään kummi.
[/quote]
Ei ole tällainen tapaus. Kyseessä mun bff eikä varmasti ollut yllätys että häntä pyydettin.
Omassa lähipiirissä "kaikki" kuuluu kirkkoon, joten ei on ollut pulaa ehdokkaista. Runsauden pulaa jopa, kun muutama läheinen ystävä on sanonut pettyneensä kun en juuri heitä pyytänyt.
Kummin suhde kummilapseen on juuri niin hyvä kuin on kummilapsen äidin suhde kummiksi pyytämäänsä henkilöön.
Yleensä ihmiset haluavat olla tekemisissä, kun yhdessäolo on mukavaa ja se antaa molemmille osapuolille paljon. On itsekästä odottaa, että jonkun pitäisi vuosikaudet käyttää yksipuolisesti aikaansa ja rahojansa yhtään kehenkään. Jos tällaista odotetaan, on se syytä sanoa jo kummiksi pyydettäessä. Tuskinpa olisi juuri tarjolla halukkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:58"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:53"]Olet pyytänyt kummiksi ihmistä, jolla on paljon muutakin elämää ympärillään. Luultavasti hän on suostunut lapsenne kummiksi, koska ei ole kehdannut kieltäytyäkään.
Ehkä häntäkin jo väsyttää olla "velvollinen" vuodesta toiseen lahjomassa ja tapaamassa kummilapsiaan. Jotkut kummit myös väsyvät vastavuoroisuuden puuttumiseen. Sen vuoksi saattavat muut kuin kummilapset olla paljon läheisempiä, sillä niihin tapaamisiin ei liity mitään sen kummempia osotuksia.
Mitään "kummin velvollisuuksiahan" ei oikeasti ole, ellei sitten ajatella lapsen kristillistä kasvatusta, mutta sitä harvoin kukaan näissä "kummi ei muista lasta"-ketjuissa tuntuu kaipaavan.
[/quote]
Kyllä minusta kummin velvollisuus on olla yksi tärkeä aikuinen lapselle lisää. joku joka on kiinnostunut olemaan osa lapsen elämää eikä vain lahja-automaatti. Valitettavasti meillä ei sukulaiskummi ei asiaa ajatellut samoin ja välit viilenivät. Tämäkin kummi haalii itselleen lisää ja lisää kummilapsia. En olisi ottanut kummiksi jos olisin arvannut hänen muuttuvan tuollaiseksi.
[/quote]
Kerroitko nämä odotuksesi jo siinä vaiheessa kun pyysit sukulaistasi kummiksi?
[/quote]
Kyllä oli tiedossa ja aluksi olikin kaikki hyvin. Kyseessä ei ole sukulainen. Mutta sitten alkoi hänellä kummilasten hamstraus ja aika ei enää riittänyt.
[/quote]
Kannattaa myös miettiä omaa suhdettasi tähän kummiksi pyytämääsi henkilöön. Ehkä siinäkään ei kaikki ole ollut täysin vastavuoroista.
Olen 13v tyttö. Kummini asuvat ruotsissa, enkä ole heidän kanssaan muutenkaan paljon ollut tekemisissä. Muutama vuosi sitten kummitätini otti eron kummisedästäni, enkä ole tätiä sen jälkeen nähnyt tai kuullut. Kyllä se harmittaa, varsinkin kun pikkusiskollani on rakastava kummitäti ja ihana kummisetä joka tosin menehtyi kesällä. Onneksi siskon kummit pitävät huolta minustakin. Olen kuitenkin vähän vihainen vanhemmilleni, koska kummit asuivat jo silloin ruotsissa, kun heidät minulle valittiin. Oli jo valmiiksi tiedossa, että ei tultaisi tapaamaan kovin usein. Lahjoja en ole ikinä saanut.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:40"]Kummilasten määrässä pitäisi olla yläraja. Yli 3 on jo selvästi liikaa. :( ahneutta ja itsekkyyttä "ottaa" enemmän
[/quote]
Joka ainoaan seuraavaan kummilapsipyyntöön taatusti kieltäydyn. Kolme kummilasta on ja risoo se tavaran ja avunantamisen kinaaminen.
Kummin ainut "tehtävä" olisi puhua lapselle Jeesuksesta. Taidan seuraavalla kerralla antaa lahjaksi Raamatut.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:53"]Olet pyytänyt kummiksi ihmistä, jolla on paljon muutakin elämää ympärillään. Luultavasti hän on suostunut lapsenne kummiksi, koska ei ole kehdannut kieltäytyäkään.
Ehkä häntäkin jo väsyttää olla "velvollinen" vuodesta toiseen lahjomassa ja tapaamassa kummilapsiaan. Jotkut kummit myös väsyvät vastavuoroisuuden puuttumiseen. Sen vuoksi saattavat muut kuin kummilapset olla paljon läheisempiä, sillä niihin tapaamisiin ei liity mitään sen kummempia osotuksia.
Mitään "kummin velvollisuuksiahan" ei oikeasti ole, ellei sitten ajatella lapsen kristillistä kasvatusta, mutta sitä harvoin kukaan näissä "kummi ei muista lasta"-ketjuissa tuntuu kaipaavan.
[/quote]
Kyllä minusta kummin velvollisuus on olla yksi tärkeä aikuinen lapselle lisää. joku joka on kiinnostunut olemaan osa lapsen elämää eikä vain lahja-automaatti. Valitettavasti meillä ei sukulaiskummi ei asiaa ajatellut samoin ja välit viilenivät. Tämäkin kummi haalii itselleen lisää ja lisää kummilapsia. En olisi ottanut kummiksi jos olisin arvannut hänen muuttuvan tuollaiseksi.