Lue keskustelun säännöt.
Lapswn kummi ei halua tavata
01.01.2015 |
Harmittaa esikoisen puolesta. Valitsin hänen kummikseen läheisen ja rakkaan ihmisen, jonka kanssa olen aina ollut paljon tekemisissä, ja jolla ei ollut muita kummilapsia. Aluksi hän tapasikin lasta usein, mutta sitten hän vähitellen sai paljon muita kummilapsia, yhteensä seitsemän, ja ehkä sen vuoksi meidän lapsemme ei enää ollut hänelle tärkeä.
Aina kun ehdotan tapaamista, hänellä on muuta menoa, ja tekee myös aika kurjia ohareita, esim niiin että olen ehtinyt jo lapselle kertoa että kummi tulee, ja sitten hän ei vain tulekaan.
Hän ei myöskään ole muutaman vuoteen päässyt lapsen synttäreille, eikä ole lähettänyt edes korttia, ei lahjoja jouluna eikä synttäreinä. Muut lapset saavat kummeiltaam lahjat, ja kyllä tuo (7 v) sen ymmärtää. Lisäksi muiden lasten kummit vievät esim elokuviin tai muuten tapaavat ja huomioivat erityisesti kummilastaan. En edes odota mitään tuollaista, mutta kunhan edes kerran vuodessa ehtisi kylään. Nyt tuli aika paha mieli kun olen laittanut viestiä että ehtisimmekö joululomalla nähdä, ja ei ole vastannut mitään, mutta facesta näin että on tavannut paljon muita kavereitaan ja käynyt tuossa melkein naapurissakin, muttei ole ottanut meihin yhteyttä.
Noista lahjoista vielä: en pidä lahjoja kummin velvollisuutena, mutta aika jännä olo tuli, kun eräs yhteinen kaverini näytti mulle mitä kaikkea kys ihmimen oli tuonut joululahjaksi hänen lapselleen, kun olivat tavanneet vähän aikaa sitten (tämä
ei ole hänen kummilapsensa), ja mun lapselle, kummitytölleen ei ole lähettänyt edes korttia.
Tuli vaan paha mieli kun tuossa katselin mitä oli kirjoitellut faceen. En ymmärrä miten olisin hänet voinut suututtaa, mutta voiko tässä olla mistään muusta kyse?
Onko kenelläkään muulla samaa?
Kommentit (71)
Kummius on rasite ja jos on seitsemän kummilasta, niin se on jo liikaa. Yhden, kahden kummilapsen velvollisuudet vielä hoitaa, mutta noin monen kanssa voi olla, että jättää hoitamatta kaikkien kohdalla.
Yksinkertaisesti vain liian iso urakka. Erikoista kuitenkin, että lahjoo ei-kummilapsia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi lapsen puolesta :< itselläni oli maailman parhaat kummit, miehelläni surkeat (eivät siis olleet oikeastaan ollenkaan hänen elämässään mukana, ei edes muista toisen nimeä!). Siksi mies ihmetteli kun pidin kummien valitsemista niin suurena ja tärkeänä prosessina :D haluan lapselle saman kummisuhteen, kuin minulla oli. Yhteistä tekemistä ja aikaa. Ei ne lahjat niinkään, pidin kummejani vähän idoleinani lapsena :) vielä vaikuttaa hyvinkin siltä, että teimne oikean valinnan kummeiksi. Ja mietin jo seuraavan (vasta ajatusasteella olevan) lapsen kummeja :D
No lapset ei ole tyhmiä. Meillä poika ainakin ihmettelee miksei hänen kumminsa muista häntä kun ennen oli paljon tekemisissä. Aikuinen ihminen osaa olla joskus todella ajattelematon. En ole itsekään hääppöinen kummi mutta muistan kyllä merkkipäivät ja muut tapahtumat.
Joo. Ainakin osaa noista muista kummilapsistaan näkee, näin tosta facepäivityksestä ja aiemmin olen huomannut myös. Ei ole myöskään kutsunut meitä omiin juhliinsa ym minne ainakin osan muista kummilapsien perheistä on kutsunut. Meillä on yhteisiä kavereita niin olen heiltäkin kuullut. Harmittaa kyllä lapsen puolesta. Muilla lapsilla on ihanat kummit onneksi.
Ehkä on parempi ettet pyytele enää kun ei kerran kiinnosta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin sanoa ihmiset voivat loukkaantua todella ihmeellisistä asioista.
Onko kyseessä sukulainen? Ei kannata valita sukulaisia kummeiksi, olen huomannut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on seitsemän kummilasta ja kolme omaakin lasta. Pakko on todeta, että kaikkeen ei vaan repeä. Mitään elokuvia tai uimahallikäyntejä en ehdi kummilasten kanssa tehdä. Pienet joulu- ja synttärilahjat pyrin antamaan, mutta aina en muista. En edes käsitä, miksi juuri minut on haluttu niin monesti kummiksi. Ehkä joidenkin kohdalla on riittänyt se, että kuulun kirkkoon.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:32"]Ehkä on parempi ettet pyytele enää kun ei kerran kiinnosta :(
[/quote]
Totta. Surettaa luopua rakkaasta ystävästä mutten tiedä voinko tämän jälkeen kuitenkaan enää suhtautua häneen normaalisti. Kai olen lapsellinen, mutta olen aika loukkaantunut ja tekisi tosiaan mieli olla enää edes pyytämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on henkilössäkin jotain vikaa, kun lupautuu aina kummiksi pyydettäessä. Jos on ennestään monta kummilasta, niin sen verran jämäkkyyttä pitää löytyä, että pystyy kieltäytymään uusista pyydettäessä.
Mikäli kummiksi suostuu, niin kyllä kummin hommat on silloin pystyttävä hoitamaan. Lapsi tässä eniten kärsii.
Kummilasten määrässä pitäisi olla yläraja. Yli 3 on jo selvästi liikaa. :( ahneutta ja itsekkyyttä "ottaa" enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:22"]
Kummius on rasite ja jos on seitsemän kummilasta, niin se on jo liikaa. Yhden, kahden kummilapsen velvollisuudet vielä hoitaa, mutta noin monen kanssa voi olla, että jättää hoitamatta kaikkien kohdalla.
Yksinkertaisesti vain liian iso urakka. Erikoista kuitenkin, että lahjoo ei-kummilapsia..
[/quote]
Minäkin annan lahjoja lapsille, joiden kanssa olen läheinen. Kummilapsille en ole antanut lahjoja herran aikoihin, koska en tunne heitä.
Kai sitä nyt ihminen saa valita itse, kenelle lahjansa antaa
Meilläkin kummi ihan syvältä. Liikaa kummilapsia ja muuta kiirettä. Itse lapsen puolesta harmistuin ohareista ja katteettomista lupauksista että välit meni poikki kokonaan. Kummi pisti kun sanoin pari valittua sanaa. Ei olla tavaraa yms vailla kun edes olisi nähnyt lasta eikä vaan lupaillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:38"]
Minulla on seitsemän kummilasta ja kolme omaakin lasta. Pakko on todeta, että kaikkeen ei vaan repeä. Mitään elokuvia tai uimahallikäyntejä en ehdi kummilasten kanssa tehdä. Pienet joulu- ja synttärilahjat pyrin antamaan, mutta aina en muista. En edes käsitä, miksi juuri minut on haluttu niin monesti kummiksi. Ehkä joidenkin kohdalla on riittänyt se, että kuulun kirkkoon.
[/quote]
Nykyään on tosiaan riesa, kun kuuluu kirkkoon. Kaikki on vinkumassa kummiksi. Ja jos ei halua, luvataan, että riittää, kun annat nimen, niin lapsi saadaan kastettua. sitten alkaa tulla viestejä, miksi et vie lasta uimahalliin ja leffaan ja ota hoitoon, että vanhemmat saa levätä ja missä on kummilapsen lahjat.
Ihanaa, kun erosin kirkosta, ei enää ikinä kummiksi
Onko tää kummi pitänyt aiemmin ihan hyvin yhteyttä? Nolottaa oman siskon puolesta joka lopetti yhteyden pidon kaikkiin kummilapsiinsa kun näistä tuli isoja eivätkä enää halunneet istua sylissä ja halia, vaan haluavat myös puuhastella jotain
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:22"]
Kummius on rasite ja jos on seitsemän kummilasta, niin se on jo liikaa. Yhden, kahden kummilapsen velvollisuudet vielä hoitaa, mutta noin monen kanssa voi olla, että jättää hoitamatta kaikkien kohdalla.
Yksinkertaisesti vain liian iso urakka. Erikoista kuitenkin, että lahjoo ei-kummilapsia..
[/quote]
Minäkin annan lahjoja lapsille, joiden kanssa olen läheinen. Kummilapsille en ole antanut lahjoja herran aikoihin, koska en tunne heitä.
Kai sitä nyt ihminen saa valita itse, kenelle lahjansa antaa
[/quote]
Toki saa valita. Siksi onkin erikoista ja ajattelematonta, että olet suostunut kummiksi tuntemattomille lapsille.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:44"]Onko tää kummi pitänyt aiemmin ihan hyvin yhteyttä? Nolottaa oman siskon puolesta joka lopetti yhteyden pidon kaikkiin kummilapsiinsa kun näistä tuli isoja eivätkä enää halunneet istua sylissä ja halia, vaan haluavat myös puuhastella jotain
[/quote]
On pitänyt aiemmin. Olisiko sama homma, lapsi ei ole enää vauva tai taapero.
Olet pyytänyt kummiksi ihmistä, jolla on paljon muutakin elämää ympärillään. Luultavasti hän on suostunut lapsenne kummiksi, koska ei ole kehdannut kieltäytyäkään.
Ehkä häntäkin jo väsyttää olla "velvollinen" vuodesta toiseen lahjomassa ja tapaamassa kummilapsiaan. Jotkut kummit myös väsyvät vastavuoroisuuden puuttumiseen. Sen vuoksi saattavat muut kuin kummilapset olla paljon läheisempiä, sillä niihin tapaamisiin ei liity mitään sen kummempia osotuksia.
Mitään "kummin velvollisuuksiahan" ei oikeasti ole, ellei sitten ajatella lapsen kristillistä kasvatusta, mutta sitä harvoin kukaan näissä "kummi ei muista lasta"-ketjuissa tuntuu kaipaavan.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:22"]
Kummius on rasite ja jos on seitsemän kummilasta, niin se on jo liikaa. Yhden, kahden kummilapsen velvollisuudet vielä hoitaa, mutta noin monen kanssa voi olla, että jättää hoitamatta kaikkien kohdalla.
Yksinkertaisesti vain liian iso urakka. Erikoista kuitenkin, että lahjoo ei-kummilapsia..
[/quote]
Minäkin annan lahjoja lapsille, joiden kanssa olen läheinen. Kummilapsille en ole antanut lahjoja herran aikoihin, koska en tunne heitä.
Kai sitä nyt ihminen saa valita itse, kenelle lahjansa antaa
[/quote]
Toki saa valita. Siksi onkin erikoista ja ajattelematonta, että olet suostunut kummiksi tuntemattomille lapsille.
[/quote]
Kummiksi tuli suostuttua muutamalle lapselle siksi, että kuuluin vielä kirkkoon silloin ja perheet halusi lapsen kastettavan. Voi sitä lupausten määrää, että ei tarvi tehdä mitään, kunhan alat kummiksi. Sitten oli kavereita, jotka suuttui aivan saatanasti, kun kummius on kuulemma kunniatehtävä, mistä ei saa kieltäytyä.
Sopuisa ihminen kun olen, en halunnut panna välejä poikki ihmisiin. Mutta ilmoitin kyllä etukäteen, että aion olla vain leipäkummi, eli paperilla. Nyt sitten haukutaan pitkin mäkiä, kun en ole ottanut hoitoon lasta ja juoksuttanut lastentapahtumissa ja antanut lahjoja.
Erotkaa kirkosta senkin takia, että ei ole tätä riesaa. Ottakoot kummit kirkkoherranvirastosta, jos haluavat kastaa lapsen.
Ymmärrän ap:ta. Kuulostaa tosi ikävältä, että kummi ei ehdi koskaan tavata ja tekee ohareita eikä muista kummilastaan mitenkään. Huonoa käytöstä. Onkohan taustalla jotain, jota ei vain ole sanottu ääneen? Voisitko keskustella asiasta suoraan?
Minulla on nyt neljä kummilasta, enkä alussa todellakaan tajunnut, että olisi kannattanut aina jutella etukäteen, mitä vanhemmat odottavat kummilta ja miten itse suhtaudun kummiuteen. Tosin voi olla, että alussa en ehkä olisi osannut määritellä moisia juttuja, koska asia oli niin uusi. Ajatus oli lähinnä, että onpa kivaa päästä kummiksi. Nyt olen huomannut, että jos halutaan välttää räsähdykset, tarvitaan ehdottomasti vastavuoroisuutta. Parhaiten sujuu ainoan kummityttöni kanssa: hän ja perheensä huomioivat myös kummeja. Tyttö esimerkiksi askartelee kummeilleen syntymäpäiväkortteja ja käy virpomassa. Sitten on niitä, joiden on vaikeaa tulla kylään, vaikka olen kutsumalla kutsunut, ja niitä, jotka eivät juuri kiitä lahjoista.
Minun mielestäni kummiuden pitäisi olla vastavuoroinen suhde ja alussa vastavuoroisuudesta huolehtivat tietenkin lapsen vanhemmat. Myöhemmin, jos onnellisesti käy, niin lapsi on sitten itse enemmän tai vähemmän aktiivinen kumminsa suuntaan.