Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka asuit pitkään rivarissa tai kerrostalossa ennen muuttoa omakotitaloon: mikä muuttui?
26.10.2021 |
Kiinnostaisi kokemukset sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat asuneet pidemmän aikaa (sanotaan nyt 10+ vuotta) kerros- tai rivitalossa ennen omakotitaloon muuttoa.
Asun perheeni kanssa kaksikerroksisessa rivitalossa. Meillä on päätyasunto, rauhallinen taloyhtiö, hyvä äänieristys, mukavat naapurit, lapsille kavereita lähellä ja metsään rajautuva, suojaisa asuntopiha. Tavallaan asutaan niin omakotimaisesti kuin rivitalossa on mahdollista. Mutta silti haave omasta talosta elää vuodesta toiseen.
Mikä teidän elämässä muuttui oman talon myötä, niin hyvässä kuin pahassa? Rehelliset kokemukset asiasta kiinnostavat.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivitalosta omakotitaloon, eikä ikinä takaisin.
Sitä ennen kunnan kerrostalossa, jossa hyvää uusi rakennus ja vuokra ja huonoa kaikki naapurit. Vuorotyöläisenä kiva kuunnella muiden bileitä, kakaran huutoa, riitelyä, mekastusta käytävällä esim. koripallon pompotusta, fillaria et voi jättää sekunniksikaan pihalle tai pyörävarastoon, kun on vähintään renkaat puhkottu. Röökinsavu leijuu makuuhuoneeseen ilmastoinnin kautta, kun joku idiootti polttaa sisällä jne.
Toisessa vuokra-asunnossa yläkerran naapuri imuroi asuntoaan valehtelematta neljä kertaa päivässä (kaksiota), kakaransa juoksi pitkin päivää asunnossa tai jonkun koira haukkui kuusi tuntia putkeen. Yöllä kuului jonkun naapurin perheriitoja. Muutenkin seinät kastuvat päälle ahtaissa asunnoissa.
Rivitalossa jaetut talkkarivuorot. Lumitöitä ja ruohonleikkuuta pitää tehdä kun oma vuoro on, riippumatta siitä tuletko iltavuorosta kuolleena ja muodon vuoksi aina, vaikka sataisi sentti lunta. Kaikkiin isompiin remontteihin ja suunnilleen tapetin poistoon (koska asbestivaara) pitää hakea lupaa. Jos naapurit haluavat teettää turhia remontteja, maksat niistä, jos enemmistö niin päättää - riippumatta siitä tarvitsetko remontteja vai et. Pihalla ei voi olla rauhassa, kun parin metrin päässä naapurissa kakarat tappelevat tai kyylämummo tonkii kukkapenkkiä.
Omakotitalossa, jossa tuplasti tilaa, asumismenot / kk puolet siitä, mitä velaton yhtiövastike aikanaan rivarissa. Pihalla saa olla rauhassa ja ei tarvitse miettiä mitä tekee ja mihin aikaan. Naapureista ei ole minkäänlaista häiriötä. Ruohon kun välillä leikkaa, niin ok. Lumityöt tekee silloin kun huvittaa. Riittää, että pääsee pihaan ja sisälle asuntoon tarvittaessa. Olen asunut lapsuuteni omakotitalossa ja ihmettelen mitä nämä ihmiset oikein kotonaan puuhaavat, jotka uupuvat omakotitaloasumiseen. Jos et asu jossain sortumisvaarassa olevassa mörskässä, niin ei sitä hommaa oikeasti ole nimeksikään. Remontoida voi halutessaan, eikä tarvitse naapureiden pillin mukana pomppia, kuten asunto-osakeyhtiöissä. Oma tupa oma lupa.
Tällä asenteella huollettuja omakotitaloja näkee aina välillä Oikotiellä. Alle 20v. omakotitalo on jo surkeassa kunnossa, kun rakentamisen jälkeen huoltoja ja remontteja on "tehty omaan tahtiin", eli ei oikeasti mitään. Pysyyhän se talo pystyssä jonkin aikaa niinkin, mutta jos haluaa talon arvon säilyvän, niin kyllä huolloista ja ylläpitoremonteista kannattaa pitää huoli.
Monen ”ylläpitoremontit” ovat keittiönkaapistojen ja laminaattilattioden vaihtamista muodikkaisiin. Tietysti jos huviksesi haluat uusia vesiputket, sähköt ja ikkunat viiden vuoden välein, niin siitä vaan. Hyvin rakennetussa talossa tämä vaan ei ole tarpeellista. Tiilitaloa ei tarvitse myöskään maalailla. Voisit varmaan antaa jotain konkreettisia esimerkkejä siitä mitä alle 20-vuotiaassa talossa mielestäsi kokoajan hajoaa niin, että sitä tulee jatkuvasti korjata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkiin isompiin remontteihin ja suunnilleen tapetin poistoon (koska asbestivaara) pitää hakea lupaa.
Tarkoitatko, että jos ostaisit vanhan ok-talon, et välittäisi asbestista mitään?
Ei sen luvan hakeminen vaikeaa ole.
Tarkoitin tällä lähinnä sitä, että jokaisesta pikkuasiasta ei tarvitse tehdä ilmoitusta ja neuvotella isännöinnin kanssa. Moni kerrostalossa asuja ei varmaan edes tiedä, että vanhoissa taloissa tapetinpoistossakin voi olla asbestiriski ja se vaatii siksi ilmoituksen.
Jos ap haluat päästä vähällä, niin älä muuta oktaloon. Rivarikin on paljon helpompi. Äläkä luota siihen, että miehesi sitten kyllä tekee ulkohommat. Ehkä tekeekkn, mutta marinan kautta, sinulle jää kuitenkin sammaleiden jynssääminen kivetyksiltä, terassien öljyäminen, kesäkukkien laitto, haravointi. Näihinkin menee per kesä monta kymmentä tuntia, kun kaiken ajankäytön laskee.
Nimim. oktalo 350m2, mies putsaa rännit, mä teen muut
Vierailija kirjoitti:
Jos ap haluat päästä vähällä, niin älä muuta oktaloon. Rivarikin on paljon helpompi. Äläkä luota siihen, että miehesi sitten kyllä tekee ulkohommat. Ehkä tekeekkn, mutta marinan kautta, sinulle jää kuitenkin sammaleiden jynssääminen kivetyksiltä, terassien öljyäminen, kesäkukkien laitto, haravointi. Näihinkin menee per kesä monta kymmentä tuntia, kun kaiken ajankäytön laskee.
Nimim. oktalo 350m2, mies putsaa rännit, mä teen muut
Hahaha, vika on miehessäsi, ei talossa. Kesäkukat on ihan vapaaehtoisia, kuten haravointikin. Meillä ei kymmenessä vuodessa ole tarvinnut kertaakaan jynssätä sammalta kivetyksiltä. Ei ole myöskään terassia, jota öljytä. Omilla valinnoilla siitä elämästä saa vaikeaa halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumiskulut nousivat eli kiinteistövero, isommat lämmitys, sähkö- ja vakuutusmaksut. Toisaalta, ihana rauha, kun ei naapureista kuulu mitään. Ja mikä parasta, saadaan koko perhe soitella pianoa ja kitaraa sekä laulaa ilman pelkoa, että naapurit häiriintyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkiin isompiin remontteihin ja suunnilleen tapetin poistoon (koska asbestivaara) pitää hakea lupaa.
Tarkoitatko, että jos ostaisit vanhan ok-talon, et välittäisi asbestista mitään?
Ei sen luvan hakeminen vaikeaa ole.
Tarkoitin tällä lähinnä sitä, että jokaisesta pikkuasiasta ei tarvitse tehdä ilmoitusta ja neuvotella isännöinnin kanssa. Moni kerrostalossa asuja ei varmaan edes tiedä, että vanhoissa taloissa tapetinpoistossakin voi olla asbestiriski ja se vaatii siksi ilmoituksen.
Minusta tuo on vähän huono esimerkki, koska a) asbesti on oikeasti ongelma ja b) ilmoituksen tekeminen ei ole yhtään vaikeaa enkä ole ikinä kuullut, että se olisi mitään muuta kuin ilmoitusluonteinen asia. Onko sitä koskaan yksikään isännöintitoimisto kieltänyt?
Jos ihminen ei ajattele asbestia kerrostalossaan, ei hän varmaan ajattele sitä k-talossakaan ja ryhtyy repimään lattioita ja seiniä ilman asiallisia suojauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muutin okt -> rivitalo (päätyas myös). Muuttui:
+ei niin paljon pihatöitä
+ei niin paljon vastuuta eli voi jättää kämpän viikoksi helposti ilman hätää
+lainaa kolmannes aiemmasta, asumikulut putosi alle puoleen
+ei paperiduunia
+ei huolen häivää toimiiko talotekniikka jne
+- yllättäen ihan yhtä paljon siivottavaa, johtunee ahtaammista neliöistä
+- lumiaura: herättää aamulla, mutta toisaalta ei tarvitse tehdä lumitöitä
-ruma ulkomaali, en saa yksin päättää vaihtaa
-jos takaovi on auki tulee joskus tupakanhajua
Ahdistus loppui, kun pääsi hiljaiseen ja metsäiseen paikkaan 17 vuotta sitten. Kaupunki alkoi tuntua vieraalta ja oli kiire kotiin takaisin. Huonoa täällä on sosiaalisen elämän vähyys ja 2 autoa pitää olla. Ihmissuhteissa täytyy olla aktiivinen. Vierashuone laitettiin, että joku vieras voi oikeesti viipyäkin täällä. Talvella huono lenkkeillä kotinurkissa. Petoja voi olla myös. Hiippareita varten hankittiin Verisure - hälytysjärjestelmä. Pihassa ja talossa riittää hommia, puulämmitystä käytetään. Vaivannäköä vaatii ja ihmettelyä. Nyt syksyllä on tutkittu vintissä, että mistä ampiaisia tulee sisään. Tukittu pienimpiäkin koloja. Seuraavaksi katsotaan ikkunat. Mutta kyllä tämä kerrostalon voittaa mennen tullen. Pieni touhu ja tekeminen on parasta mielelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asumiskulut nousivat eli kiinteistövero, isommat lämmitys, sähkö- ja vakuutusmaksut. Toisaalta, ihana rauha, kun ei naapureista kuulu mitään. Ja mikä parasta, saadaan koko perhe soitella pianoa ja kitaraa sekä laulaa ilman pelkoa, että naapurit häiriintyy.
Olette myös murtovarkaiden ykköskohteita ja joku kaunis päivä on musiikkivehkeet käyty siivoamassa pois kun tulette reissusta kotiin.
Olen miettinyt, jos ostaisin jonkun torpan ja asuisin siellä sitten tasaisesti talon mukana lahoten loppuelämäni, enkä tekisi mitään korjailuja tai huoltoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkinä: mulla katkesi avain ulko-oven lukkoon, kun oli just lähdössä ajamaan töihin. No en sit lähtenyt vaan jäin kortiin odottelemaan päivystävää lukkoseppää avamaan sen lukkopesän ja kasaamaan sen uudelleen. Lasku 350€ (arkena, keskellä päivää). Onneksi voi tehdä etätöitä. Ja näitä on siis ihan tasaisesti. Lämminvesivaraaja hajosi, tietenkin pyhänä, ensi hankit jonkun poistamaan sen vanhan ja asentamaan uuden (jota ei välttämättä vaan haeta jostain rautakaupasta vana tilataan) ja sitten odottelet (pahimmillaan viikon) sähkömiestä kytkemään sen ja koko sen ajan on pikkulapsiperhe ilman lämmintä vettä. Ja tämä ei käynyt itselle vaan naapurille: Yläkerran vessan viemäriputki räjähti lasten makkariin, vedet poikki, viemärit poikki ja makkari täysremppaan, tämäkin tietenkin joulunpyhinä. Eka ammattimies (putkari) ehti paikalle 2.1. Eli ero taloyhtiöön: sulla on oltava kattava lista ammattilaisista koko ajan taskussa ja kaikki tekmiset ja korjaukset vaatii oman paikallaolon ja lasku tipahtaa AINA omaan postilaatikkoon. Taloyhtiöissä näitä ei edes juuri käy, kun niitä ylläpidetään ihan koko ajan (ainakin suurinta osaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskulut nousivat eli kiinteistövero, isommat lämmitys, sähkö- ja vakuutusmaksut. Toisaalta, ihana rauha, kun ei naapureista kuulu mitään. Ja mikä parasta, saadaan koko perhe soitella pianoa ja kitaraa sekä laulaa ilman pelkoa, että naapurit häiriintyy.
Olette myös murtovarkaiden ykköskohteita ja joku kaunis päivä on musiikkivehkeet käyty siivoamassa pois kun tulette reissusta kotiin.
Piano, tuo murtovarkaiden suosikkituote. Mene laudalle provoilemaan Jonne.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan blenderoidä vapaasti vaikka 24/7.
Loppui se murehtiminen että "apua lapset ovat oksentsneet pitkin iltaa lakanoille, voinkohan pestä yhden koneellisen pyykkiä ilman että naapurit häiriintyy" yms.
Kääntöpuolena sitten kaikki mikä hajoaa on kalliimpaa ja hoidat itse. Ja oikeastaan vaikka ei hajoaisikaan.
Mielelläni kuitenkin maksan tästä mielenrauhasta olla ja tehdä vapaasti seinänaapureita murehtimatta.
OK asukas kirjoitti:
No hyviä puolia täällä jo onkin, mutta: Vastuuta tulee paljon. Jos viemäri menee totaalisen tukkoon (tai paineensäätöventtiili alkaa vuotamaan) ei talonmiestä välttämättä saa (ainakaan nopeasti). Usein urakoitsijat katsovat nenänvartta pikkuhommiin ja jonkun Putkiville saat kyllä paikalle mutta et ole varma että auttaako se vai aiheuttaa enemmän ongelmia sähläilyllään. Kaikista paikoista on pidettävä itse huolta esim katto on huollettava, seinät huollettava jne. Ja jos ei ole yhtiövastiketta niin samalla tavalla paikat hajoilee kun kerrostalossa/rivarissa joten kannattaa säästää korjauksia varten rahaa.
Eli täysin "kädettömille" en suosittele omakotitaloa ellei pinkka ole kunnossa ja kontaktit kohdallaan.
Rivarissa on oikeastaa usein omakotitalon huonot puolet yhdistettynä kerrostalon huonoihin puoliin :D
- kerrostaloa yli 20v., rivaria 10v, omakotitaloa 20v -
Tämä on hyvä ymmärtää kun asuu OK-talossa, eli jonkun asukkaan on hyvä ymmärtää vähän enemmän putki-, sähkö-, ilmanvaihto yms. asioiden perään. Ja mieluiten niin, että huollattaa asiat etukäteen oikeassa rytmissä, ei vasta silloin kun joku paikka hajoaa. Ja jonkun on pakko olla kiinnostunut pihahommista, niiltä ei voi välttyä.
Hyviä puolia olikin tuo oma piha, jossa sai puuhailla (asun nykyisin rivarissa, jossa välillä ärsyttää tämä "yhteisöllisyys", jossa päätyasunnon omistajat huoltavat hirmuista lääniä ja keskiasunnoissa asujat vain omaa pientä pihalänttiään). Ok-talossa tietysti myös se oma rauha, seinien takana ei ole naapuria metelöimässä. Tosin huonolla tuurilla ok-talon naapuritontilla asuu joku sirkkelinhalaaja, joka sirkkelöi joka päivä jotain tai mopopoikia liuta kaasuttelemassa pihalla. Hyvällä tuurilla kuuntelet lintujen laulua.
Hyvässä: omat seinät ja kokonaan oma, suuri piha. Voi metelöidä milloin haluaa ja paljon haluaa, eikä kuule ikinä toisten elämisen ääniä, inhosin sitä. Samoin pihalla voi rauhassa istua iltaa musiikkia kuunnellen. Lapset voi juosta, huutaa, tömistellä. Ei ole ketään elämässä ”iholla”.
Huonoa: (tai hyvää jos tykkää) puutarhanhoito lisääntyi paljon, samoin erinäiset taloasiat ja huoltotoimenpiteet (ruohonleikkuu, istutusten hoito, talveksi puut, katon pesut, talon maalaukset, ilmastointihuollot, terassin öljyämiset, haravoimiset, lumityöt… nuo ovat vaihtelevasti joko hauskoja juttuja tai sitten rasittavia juttuja.
Omakotitalossa asumisen jälkeen ahdistuisin kuoliaaksi rivi- tai kerrostalossa. Olkoonkin työlästä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskulut nousivat eli kiinteistövero, isommat lämmitys, sähkö- ja vakuutusmaksut. Toisaalta, ihana rauha, kun ei naapureista kuulu mitään. Ja mikä parasta, saadaan koko perhe soitella pianoa ja kitaraa sekä laulaa ilman pelkoa, että naapurit häiriintyy.
Olette myös murtovarkaiden ykköskohteita ja joku kaunis päivä on musiikkivehkeet käyty siivoamassa pois kun tulette reissusta kotiin.
Piano, tuo murtovarkaiden suosikkituote. Mene laudalle provoilemaan Jonne.
-eri
Joo ne ei varmaan mitään muuta sieltä varasta, ääliö.
-joku
Kuulostaa oikein kivalta teidän rivari.
Ei muuttunut muu kuin että pihatöitä tuli runsaasti koska meillä on paljon puita. Samoin kaikki katonkorjaukset ja muu ylläpito täytyy hoitaa itse. Mielestäni ei ole hirveästi hommaa kuitenkaan. Riippuu hirveän pitkälle talosta ja pihasta ja naapureista miten kaikki sujuu.
Tarkoitatko, että jos ostaisit vanhan ok-talon, et välittäisi asbestista mitään?
Ei sen luvan hakeminen vaikeaa ole.