Koetko olevasi henkisesti täysin yksin?

Todellakin. Täysin yksin.

Kyllä, ja se on minulle hyvä tila. En kaipaa ketään elämääni.

Kyllä. Mies ei välitä mistään muusta kuin koirastaan.

Kyllä, juurikin näin! Tässä fyysisessä lähipiirissä koko ajan joku (lapset ja mies) jotain kärttämässä, mutta koskakohan kukaan on multa kysynyt, mitä mulle kuuluu=/. Aina saa olla kuuntelemassa muiden murheita.

Aika pahasti joo.

Kyllä ja pohdin vakavasti eroa. Juurikin täst syystä.

JSAP!

Surullista kuinka voi olla parisuhteessa ja lasten äiti eli perheen ympäröimä, mutta silti täysin yksin.

9 = 2

En, en edes silloin kun olen todella yksin ja vain itsekseni ja jotenkin jopa hylättykin, jopa hyljeksitty. Koen että olen osa maailmankaikkeutta, miljoonien ihmisten olemista ja jatkumoa, vaikken sitten pahimmassa tapauksessa mitään muuta juuri silloin oikein olisikaan, vaikka olisin jätetty ja hylätty. Olen tänne syntynyt eräs tunteva ja elävä ihminen, näkevä ja kokeva, osa elämän lähes ilmeisesti ikuista virtaa. En ole yksin edes keskellä metsää yöllä yksin kävellen pimeässä, en hiljaisuudessa, ja olen kyllä kokeillut tämänkin.

Päätin nyt hyväksyä sen ja lakata kuvittelemastasta, että olisin muka jossain parisuhteessa. A

Joo. Yksin ehdottomasti, mutta en todellakaan yksinäinen.

Parisuhteessa koen olevani todella yksin. Tänään taas vahvistui käsitykseni että mies ei ajattele mitään muuta kuin itsestään.

Aika usein. Ikävä kyllä. Olen usein tuntenut olevani yksin henkisesti. Ja olevani erilainen kuin muut. Liian herkkä. On ollut pakko kovettaa itseään. Enkä oikein usko että koskaan voin avautua täysin. Mulla on ihana perhe, mutta miehellekään voi jutella kaikesta mitä mielessä liikkuu. Kerran mieskin sanoi että ei ole toista yhtä herkkää ja outoa ihmistä kuin minä.

Mullakaan ei ole ketään kelle puhua, ei ketään kuka kuuntelis. Täytyy vain tuska niellä ja jaksaa vaikka ei jaksaiskaan.

2+9

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 23:34"]

Aika usein. Ikävä kyllä. Olen usein tuntenut olevani yksin henkisesti. Ja olevani erilainen kuin muut. Liian herkkä. On ollut pakko kovettaa itseään. Enkä oikein usko että koskaan voin avautua täysin. Mulla on ihana perhe, mutta miehellekään voi jutella kaikesta mitä mielessä liikkuu. Kerran mieskin sanoi että ei ole toista yhtä herkkää ja outoa ihmistä kuin minä.

[/quote]

Voi harmi, että sinulla ja miehelläsi ei oikein ole tuossa mielessä henkistä yhteyttä :( Toivottavasti kuitenkin löydät ystäväksesi jonkun "sielunkaverin", joka on yhtä herkkä ja outo kuin sinäkin, ja jolle voit puhua ihan kaikesta.

Lähes kaikki näistä viesteistä ovat kuin omalla näppikselläni kirjoitettuja!

Yksin olen. Eiköhän me kaikki olla.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 23:21"]

Kyllä, ja se on minulle hyvä tila. En kaipaa ketään elämääni.

[/quote]

Miksiköhän tätä on alapeukutettu? Ei sillä, että minä kauheasti noista peukutuksista henkilökohtaisesti välittäisin, mutta olisi vaan mielenkiintoista kuulla, mikä on ajattelu sen taustalla, että ajatellaan olevan jotenkin huono juttu, jos joku ihminen on tyytyväinen yksikseenkin? 

Kyllä. Henkinen vastuu on raskas kantaa yksin. Olla aina se, joka pitää huolen, että asiat tulevat tehdyksi, vaikka ne tekisikin joku muu.