P*skin duuni missä olet ollut

Numerotiedustelu. Sen puuduttavampaa duunia ei voi ollakaan.

Carrolsissa olin aikanaan töissä ja se oli yksi hauskimpia duuneja.

Nykyinen työpaikkani halli-/toimistosiivoojana. Muut työntekijät eivät arvosta, läiskyttelevät kahvit juuri pestylle lattialle, roskat heitetään roskakorien viereen, kaikesta valitetaan ja kuvitellaan että olen joku viiden tähden hotellin palvelija heille. Kaiken tämän kivan lisäksi pitää kuurata kusenpolttamat pöntöt paskarannuista joka ikinen päivä. Esimies on perseestä, ei välitä informaatiota eteenpäin, unohtelee ja toimii muutenkin kun täys mulkku. Tämmöstä hauskaa.

Eräs täälläkin mainittu pikku pulju.

Työhaastattelussa luvattiin ummet ja lammet ja luvattiin koko aikaista monipuolista haastaavaakin hommaa joka myöhemmin osoittautui siivoamiseksi.

Pikku pomot touhuavat pomon selän takana kaikenlaista,melkein koko henkilökunta on 0-soppareilla ja uusia kusetettavia otetaan koko ajan,palkat tuli milloin sattuu,kuluja laittomasti revitään asiakkaan selkä nahasta ja taukoja ei tuossa firmassa tunneta.

Ihmettelin vain miten aikuiset ihmiset(työntekijät) noudattavat lainvastaisia pomon käskyjä kuin lampaat.

Opiskeluaikana lastentarhassa 3 kk. Kauheaa!! En menisi millään ehdolla enää.

Toinen paikka oli erään koulun siivousta kesälomalla. Kyllä on orjan työtä orjan palkalla! Epäinhimillisiä molemmat.

Teininä mainosten jakaminen oli pahinta. Rämmin räntäsateessa kengät märkinä ja raahasin painavia lehtikasseja. Ei saatu sellaista kärryä. Taajama-alueella välimatkat on aika pitkiä, ja välillä piti mennä takaisin kotiin hakemaan lisää lehtiä. Tosi raskasta ja koko reitin kiertämisessä meni järjettömän kauan.

Päätin, että teen sitä sen verran, että on varaa ostaa uusi CD-soitin. Maksoivatkin lopulta vaan puolet sovitusta palkasta. Tuntipalkka oli kahden euron luokkaa. Joi soitin saamatta.

Gallupilla. Ei enää uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Rakennussiivous. Kestin kuukauden, kunnes romahdin ja oli pakko ottaa lopputili. Nostan hattua niille, jotka sitä jaksaa tehdä.

Olen ollut myös muunlaisissa siivoustöissä, niistä pidin.

Tuon fyysisen raskauden ja henkisten aikataulupaineiden vuoksi nämä työt tehdään nykyisin paljolti ulkomaalaisin voimin.

Tutkija. Täysin alipalkattua hommaa. Etenkin jos saat apurahaa. Aamusta iltaan saat olla töissä, ja kun pääset kotiin voit kirjoittaa raportteja ja vastata sähköposteihin. Elämä pyörii täysin tutkimuksen ympärillä, ja kaverit ja harrastukset saat unohtaa.

Nykyisin teen duunarihommia, enkä voisi olla tyytyväisempi. Oman alan töihin lähden sitten kun siitä maksetaan kunnon korvaus.

Hautausmaalla. Itse työ oli ihan ok jopa, toki yksitoikkoista (maanantaina leikattiin ruoho, tiistaina kitkettiin hoitohaudat, loppuviikko haravoitiin ja kasteltiin kukkia). Työympäristö taasen oli ihan sairas. Toisten pitämiä taukoja kytättiin, kaikki haukkuivat toisiaan selän takana, taistelu parhaista kukista meni välillä fyysiseksi (joo, oikeasti), pomo piileksi hautakivien takana kyttäämässä tekeekö kaikki ahkerasti töitä, musiikkia ei saanut kuunnella. Miehet ajeli mönkijällä ympäriinsä, jutteli tutuilleen (asiakaspalvelua!) ja poltti röökiä. Tein tätä silti kaksi kesää, koska muitakaan töitä ei irronnut. 

Graafikkona eräässä vähän pienemmässä firmassa. Pomo oli ihan hirveä, kyykytti ja nälvi minkä kerkesi. Työkavereiden kesken meno oli kuin lastentarhassa - aikuiset ihmiset juorusivat ja puhuivat pahaa heti kun selkänsä käänsi. Taloon tuleminen oli tästä syystä todella vaikeaa, tuntui kuin siellä olisi ollut kaksi erillistä leiriä jotka yrittivät saada minua puolelleen ja puhumaan pahaa toisista työkavereista.

Taloudellisten vaikeuksien myötä myös palkka jäi pari kertaa tulematta ajallaan. Alle puoli vuotta jaksoin ja eipä näytä kovin häävisti kyseisellä puljulla menevän nykyään. Yök!

Kunnallisella puolella sosiaalitoimistossa, missä nyt olen. Ei muuten, mutta työyhteisö on niin negatiivinen ja muijat kadehtivat toisiaan, että hankkiudun täältä kyllä ulos alta aikayksikön. Paskakin duuni vielä menettelee, jos työkaverit kivoja.

Puhelinmyynti, aivan surkeat tuotteet ja tarjoukset, utopistiset myyntitavoitteet ja painostava ilmapiiri. Edes tehdyistä kaupoista ei tullut hyvä olo, sillä ostajat olivat höpsähtäneitä vanhuksia, jotka varmasti jäivät kestotilaukseen jumiin. :(

Siivoustyö oli myös ankeaa, sillä kiitosta ei tullut, pomot olivat elämäänsä kyllästyneitä röökaavia Rituja nollakoulutuksella, jotka kuvittelivat olevansa jotain merkkihenkilöitä päästyään 30-siivousvuoden jälkeen esimiesasemaan ja suhtautuivat meihin alaisiin halveksivasti. Siitä sain ainakin motivaatiota kouluttautua.

Puhelinmyynti, lopetin noin 2 viikon jälkeen. Kyttäämistä ja vanhusten huijaamista painostettiin. Myyntiä kytättiin koko ajan.

Myöskin henkilökohtainen avustaja työt oli aikamoista, vaadittiin esim. pesemää avustettavan lapsen talon ikkunat, vaikkei kuulunut työtehtäviin ollenkaan. Soitettiin vapaa-ajalla kun olisi halunut kaveerata sekä levitteli entisistä työntekijöistä henkilökohtaisia asioita

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen oululainen työpaikkani, yksityinen siivousfirma jossa minun on pakko olla koska muualta en ole töitä saanut. Työnantaja ei anna pitää taukoja pitkinäkään päivinä vaan ainoa hetki syödä ruokaa on kun ajamme kerran päivässä vähän pidemmälle n. kymmenessä minuutissa. Jatkuvasti menee hermot niskassa hengittämiseen ja stressaamiseen... Muutama kuukausi sitten sairastuin norovirukseen, paskaa ja oksennusta tuli niin paljon etten välillä tiennyt kummasta päästä mitäkin tuli ja tämä tapahtui siis työpäivän lopussa, puoli tuntia ennen. Pomo näki että menin oksentamaan ja ripuloimaan asiakkaan vessaan mutta hänen päähuolenaan oli että ehdinkö minä nyt ajoissa imuroida sen talon loppuun. Ehdinhän minä vaikka siinä sivussa yrjösinkin, olo oli kyllä kamala. Illalla sama juttu jatkui ja päädyin lopulta ambulanssilla tippoihin, kun kotona yhtäkkiä olin alkanut kouristella ja tajuni lähti. Olin tipoissa kaksi päivää ja oksentaminen loppui siihen kun yöllä sappinesteenikin loppui eli ei ollut enää mitään mikä tulisi ylös. Sen sijaan kuume nousi 40:een yön ajaksi. Lääkäri sanoi (tiistaina) että en saisi mennä vielä töihin mutta pyysin jättämään perjantain ilman sairaslomaa koska pomoni oli pyytänyt että tulisin töihin vaikka vähän oksettaisikin, sitä paitsi tarvitsin rahaa enkä saa sairaspäivärahaa. Pomolle sanoin että en pääse töihin ennen perjantaita ja hän sanoi siihen että "etkö nyt kuitenkin voisi tulla jo torstaina, kun muuten joudun siivoamaan ne viisi taloa yksin :)" Olin ihan hämilläni tuosta ja vastasin että en ole kyllä kunnossa välttämättä perjantaihin mennessäkään eli en pysty tulemaan torstaina töihin. Tänään sitten kerroin että olen neljättä päivää juonut ainoastaan nesteitä eikä ruoka mene alas, kävely on huteraa ja voimia ei ole. Kuvittelin että hän siitä tajuaisi että en ole vielä työkykyinen mutta vastaus oli "Ok, tuu töihin 7.30 niin mennään ekaan taloon, päästään jo neljän maissa : )" Voi paska. Ellen tarvitsisi näin kipeästi rahaa, olisin lähtenyt tuosta paikasta jo aikoja sitten lätkimään. Pahinta tässä jopissa on tuo tauttomuus ja kiireisyys, mutta monet muutkin asiat ovat aika karseita, mm. nämä:

- Selkä ja niska ovat aina kipeitä (raskaiden tavaroiden nostelu)

- Palkka on huono, 8 € tunnilta

- Työajat ovat epäinhimilliset ja vaihtelevat pitkin viikkoa, varoitusaika on n. päivä

Teen aivan liikaa töitä liian pienen palkan edestä. Työhöni kuuluu siivota päivässä n. 4-6 asuntoa ja jokaisessa tehdään nämä: imurointi nurkkia ja reunoja myöten (sellaisistakin paikoista joista tavallisesti ihminen ei tule ikinä edes ajatelleeksi) mattojen piiskaus, kaappien ja tasojen pyyhintä, peilien putsaus, keittiön, kylppäreiden ja muiden huoneiden täysraivaus lavuaareineen, mikroineen, telkkareineen, vessoineen, petien petaamisineen ja tuuletusikkunoineen, moppaus, metalliosien kiillotus ja ovien sekä kylppärin seinien kostealla rätillä pyyhkiminen. Siirrämme tuolit, pöydät, kaapit (joita saa siirreltyä) hyllyt, verhot, jakkarat, senkit, sohvat ja sängyt paikaltaan, lopussa kun lattiat on mopattu, siirrämme ne takaisin. Meitä on siis kaksi tekemässä.

Puhumaan ei tuossa työn teossa ehdi lainkaan, sillä keskittyminen menee. Voitte siis uskoa että kiire on todella rasittava, homman teko on kirjaimellisesti minuuttipeliä. Vihaan tuota työtä mutta työtönkään en halua olla. Rukoilen että saisin jostain parempaa työtä.

 

Meranti?

Perustelkaa mikä jossakin työpaikassa on vikana. Yhä odottelen mikä mättää H&M:ssä ja Vilassa.

Puhelinmyyjänä. Peruspalkka 750e/kk plus provikka.. Olin töissä kuukauden kunnes irtisa ouduin ja jäin ennemmin työttömäksi.

Ihan paskaa duunia,sitä voisi tehdä jos ei olisi provisiopalkattua, sillä kyllä se asiakas sanoo heti ei jos ja kun ei tuotetta halua tai tarvitse eikä mieltänsä muuta vaikka kuinka jankkaisit.. ihan samalla innolla sitä duunia tekisi vaikka saisi työstään kunnon palkan eikä tarvitsisi pelätä oman toimeentulonsa vuoksi...

Minä olen tehnyt kaikenlaista elämäni aikana, mm. kaupan alan töitä ja siivoustyötäkin erilaisissa paikoissa ja kaiken työn olen kokenut mielekkäänä tähän asti, kun palkka on juossut. Tylsissä hommissa olen ajatellut omia asioitani, eikä aika ole tullut pitkäksi. Nykyinen työni päivystyksen asiakaspalvelussa on kyllä paskinta ikinä. Valitusta ja törkeää kohtelua päivät toisensa perään, vaikka minä en yleensä pysty vaikuttamaan potilaiden asioihin yhtään (jos soitan hoitajille tai lääkäreille, saan veemäistä kohtelua siltäkin suunnalta) ja kaikki pitää ottaa hymyhuulin vastaan, eikä ketään saa kieltäytyä palvelemasta. En pysty keksimään kamalampaa työtä. Puhelinmyynnistä minulla ei kyllä ole kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 21:43"]MC Donald's, omaa typeryyttäni kestin kaksi vuotta vaikka vihasin työtä yli kaiken. En menisi uudeelleen mistään hinnasta.

Mä olin 6 vuotta ja esimiehenä siitä 3,5vuotta. Tykkäsin ja menisin uudelleen :D Nyt vaan samanalan yrittäjä..

Itsekin olen ollut Makkarissa nuorempana. Sinallaan hyva duuni, opettaa ottamaan vastuuta tyostaan, jokainen joutuu eri tehtaviin tyonkierrossa, selkeat ohjeistukset ja standardit.

Ainahan siita vitsaillaan, mutta todellisuudessa aika opettavainen tyopaikka, jossa ahkera parjaa ihan jees.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut puhelinmyyjänä, siivoojana, mäkissä, kaupan kassalla jne. mutta mikään työ ei ole ikinä ollut paskaa. Kai se on vain asenteesta kiinni.

Ei se aina ole vain siitä kiinni. Olen aikoinani ollut mm. Mäkissä, siivoojana, puhelinmyyjänä ja tehdastöissä. Muuten kaikki ollut ihan jees, mutta Mäkissä oli kamalaa, koska työkavereissa oli niin paljon ilkeitä mulkvisteja. Esimiehet olivat kyllä kivoja, mutta nuo työkaverit myrkyttivät oman työviihtyvyyden.

Toimistohommissa ihan hyvässä paikassa mutta hirviö työkaveri.  Teki elämisen ja olemisen siellä helvetiksi.  Itkin melkein joka ilta.  Olin nuori enkä uskaltanut sanoa itseäni irti kun oli opetettu että työttömänä ei saa olla jos vain on mitä työtä.  Nyt lähtisin heti pois vaikka jäisin työttömäksi; henkinen terveys on kuitenkin tärkeintä.