P*skin duuni missä olet ollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykännyt olla Oulun Antellissa (ei ruokapuoli).

Siis kahvilassa? Miksi?

Itseasiassa ei kahvilakaan, vaan toimisto. Syy oli erään pikkupomon ilkeä käytös ja sen takia töihin meno oli pakkopullaa.

Esperi care! Ei enää koskaan!

Obduktiotoimintaa tekevällä patologian osastolla yleismies jantusena. Olen katsellut ihan riittävästi sinisiä lakanan alta pilkottavia varpaita. Irronneita raajoja ja teis mitä. Hauskin muisto lienee se kun potkuttelin semmosella sairaalapotkulaudalla jossa oli kori. Korissa astia ja astiassa erään naisen pää....

Yritin koko sielullani että en kaadu. Yleensä liikuttiin kellarikerroksen käytäviä, mutta tuolloin ihan siitä kanttiini ohi viiletin. Olis ollut hauskaa kun olisin kaatunut....:D

Mutta siinä, ette koskaan enää pysty katsoa potkuttelevaa sairaalavahtimestaria samallatavalla....:D

Ei ole ikävä, nykyään työskentelen elävien parissa ja on se kyllä kivempaa...hahaah

Joulukuusien myynti ovelta ovelle. Ei oo montaa vuotta aikaa, mutta silloin oli pääsääntöisesti 20-25 astetta pakkasta ja "pomo" vei autolla johonkin naapurustoon, jossa sitten sait yksinäsi kierrellä tuntikaupalla. Tarkkaa hakuaikaa ei ilmoitettu ja kerran meinasin pyytää äitini hakemaan pois kun "pomo" ei vastannut puhelimeen ja olin aivan umpijäässä. Palkkaa maksettiin vain puolet siitä mitä piti ja lopulta "pomo" oli käräjillä melko monesta petoksesta.

Ovelta ovelle en lähtisi kiertelemään enää ikinä, mistään hinnasta. Puhelinmyyjänä sentään olet kasvoton eikä tarvi kohdata ihmisten töykeyttä silmästä silmään.

Vierailija kirjoitti:

Joulukuusien myynti ovelta ovelle. Ei oo montaa vuotta aikaa, mutta silloin oli pääsääntöisesti 20-25 astetta pakkasta ja "pomo" vei autolla johonkin naapurustoon, jossa sitten sait yksinäsi kierrellä tuntikaupalla. Tarkkaa hakuaikaa ei ilmoitettu ja kerran meinasin pyytää äitini hakemaan pois kun "pomo" ei vastannut puhelimeen ja olin aivan umpijäässä. Palkkaa maksettiin vain puolet siitä mitä piti ja lopulta "pomo" oli käräjillä melko monesta petoksesta.

Ovelta ovelle en lähtisi kiertelemään enää ikinä, mistään hinnasta. Puhelinmyyjänä sentään olet kasvoton eikä tarvi kohdata ihmisten töykeyttä silmästä silmään.

No huhhuh mikä duuni! Ja yksin pakkasessa naapurustoa kiertelee. Itelle tuli paskahätä pelkästä ajatuksesta että paskattaa eikä vessaa lähettyvillä ja yksin seikkailee jonkun joulukuusisatsin kanssa pakkasessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulukuusien myynti ovelta ovelle. Ei oo montaa vuotta aikaa, mutta silloin oli pääsääntöisesti 20-25 astetta pakkasta ja "pomo" vei autolla johonkin naapurustoon, jossa sitten sait yksinäsi kierrellä tuntikaupalla. Tarkkaa hakuaikaa ei ilmoitettu ja kerran meinasin pyytää äitini hakemaan pois kun "pomo" ei vastannut puhelimeen ja olin aivan umpijäässä. Palkkaa maksettiin vain puolet siitä mitä piti ja lopulta "pomo" oli käräjillä melko monesta petoksesta.

Ovelta ovelle en lähtisi kiertelemään enää ikinä, mistään hinnasta. Puhelinmyyjänä sentään olet kasvoton eikä tarvi kohdata ihmisten töykeyttä silmästä silmään.

No huhhuh mikä duuni! Ja yksin pakkasessa naapurustoa kiertelee. Itelle tuli paskahätä pelkästä ajatuksesta että paskattaa eikä vessaa lähettyvillä ja yksin seikkailee jonkun joulukuusisatsin kanssa pakkasessa.

Töitä oli "onneksi" vain pari tuntia illassa, mutta kyllä siinä sai syömisensä ja juomisensa miettiä kun tosiaan aina ei mitään kauppoja tai huoltiksia ollut lähimaillakaan. Silloin ei vielä omassa puhelimessa ollut navigointia tms, eli en aina edes tiennyt missä olin. Eikä kännykkää pystynytkään käyttämään kuin aivan välttämättömiin puheluihin (kyytien kysymiseen) kun sormet eikä kännykkä meinannut pakkasessa toimia. Nykyään pystyn jo melkein huumorilla muistelemaan, mutta 18-vuotiaalle oli kyllä todella karu opetus ihmisten kusipäisyydestä, erityisesti "pomon" osalta. :)

Kesätyö R-kioskilla Tallinnanaukiolla Itäkeskuksessa. Työajat oli kolmessa eri vuorossa klo 6-21.15, ja jono lähes koko ajan ovelle asti. Asiakkaina juoppoja, erään vähemmistön lukutaidottomia edustajia ja peliriippuvaisia. Varkaita kävi usein, myös kännykkähuijari pari kertaa (tästä on useita vuosia, siihen aikaan oli ärrällä myynnissä joku kännykkä ja prepaideja myytiin jonkin verran). Jouduin viemään valvontakameranauhoja viereiselle poliisiasemalle pariin otteeseen. Ai niin, ostettiinhan sieltä kahviakin - oli todella hauskaa keittää sitä jatkuvasti lisää takahuoneessa kun oli yksin töissä, ja ihmiset valitti jos kahvi oli seissyt termarissa hetkeäkään. Ja tottakai jonossa seisovat ihmiset valitti, kun jouduin katoamaan takahuoneeseen sitä keittämään. Yksin ollessa oli myös hankala päästä vessaan missään välissä.

Mainitsinko jo, että kesätyöläisiltä kiellettiin kokonaan kahvinjuonti? Vain vakkarit saivat ottaa kahvia. En ihan ymmärrä miksi, ei se kovin monta senttiä olisi rautakirjalle maksanut. Tuntui kyykytykseltä. Pahinta ja epäreiluinta oli se, että iltavuorossa, jossa loppuaika oltiin aina yksin, pelikoneet piti tyhjentää, siivota, hyllyt täydentää ja saada ne itsepintaiset asiakkaat vielä ulos sieltä, oli vain vartti aikaa laskea kassa. Mulla ei todellakaan ollut siihen rutiinia, ja meni usein itkua vääntäen 45 minuuttia, kun en millään saanut kassaa täsmäämään. Eli palkatonta työtä, huh heijaa. Tuo aika oli kioskikohtainen, tiedän, että joissain muissa kioskeissa oli puoli tuntia palkallista aikaa sulkemisen jälkeen. Jos ja kun kassa ei täsmännyt, piti seuraavassa vuorossa soittaa vihaiselle tilivastaavalle anteeksipyydellen ja yrittää todistella, ettei ole vetänyt välistä. Vaikka nyt olen vanhempi ja kovapintaisempi, en menisi mistään hinnasta takaisin. En myöskään itse sijoittaisi kokematonta kesätyöntekijää heti aluksi noin hirveän vilkkaaseen ja levottomaan kioskiin.

GoExellent.

Aivan karsea paikka. Henkilöstöjohtaminen ala-arvoista.

Esimiesten kokemattomuus ja osaamattomuus  vaikuttivat ikävällä tavalla työilmapiiriin.

Kaikki kellotettiin, eikä vain työtehtävät ja niiden kesto, vaan myös tauot ja jopa vessassa käynti!

Hirveää kyttäämistä ja ihmisten nöyryyttämistä. Surkeat palkat. Ikinä en menisi uudestaan, mieluummin olisin vaikka työttömänä.

Olin lukion jälkeen 19-vuotiaana Lontoossa yhden michelin tähden ravintolassa keittiöapuna. Palkka maksettiin vuoroista eikä tunneista ja luonnollisesti ne vuorot aina venyivät jos ravintolaan jäi asiakkaita istuskelemaan. Duunia kertyi noin 60h/vk. Ei sekään olis vielä haitannut mutta koko henkilökunta oli ihan hermoromahduksen partaalla ja ilmapiiriä terrorisoi sekopää pääkokki. Kestin 3 viikkoa :D

Päiväkoti.

Järkyttävän isot ryhmät, meteli, vapaankasvatuksen lapsia hoidossa, ei saa sijaisia aina (23 lasta / 2 aikuista jos yksi puuttui), vaativat vanhemmat ( liian moni ajatteli, että vain heidän lapsensa hoidossa).

Kaksi vuotta riitti ja ei enää ikinä!!

Nyt uusi ammatti ja voi miten oikeasti nautin ja tykkään työstäni.

Taksikuskina joskus 90- luvun puolivälissä. Tuskin yhtään parempi duuni nytkään

Mulla on kaksi painajaismaista työkokemusta: ohjaajan työ aikuisten kehitysvammaisten mt-ongelmaisten asumisyksikössä, sekä nuoriso-ohjaajan työ kaupungin "slummissa" nuorisotilalla.

1. Eka oli kesätyö, jota kesti n. 3 kuukautta. Ekan päivän jälkeen halusin lopettaa kesken, mutta sitkeydellä ja rahan tarpeessa jatkoin kesän loppuun saakka. Pahinta oli yksinkertaisesti se, että asukkaat olivat aggressiivisia ja hengenvaarallisia, eikä minua edes perehdytetty tai koulutettu väkivaltatilanteiden varalle. Asukkaat raivostuessaan saattoivat esimerkiksi heitellä kokonaisia huonekaluja ja telkkareita. Yksi asukas pirstoi sänkynsä palasiksi. Sama asukas raateli pari työkaveria pahasti (repi hiuksia irti ja kynsi naamaa ja yritti repiä silmiä päästä), yhdeltä työkaverilta revittiin kynsillä käsi auki, ja lopulta tilanne kulminoitui siihen, kun yksi työkaveri pahoinpideltiin ja hän joutui sairaalaan. Osa asukkaista söi ulostetta ja levitteli sitä asumisyksikössä joka paikkaan, kerran maalasi sillä koko huoneiston. Tätä ei huomioitu tarpeeksi hygienian kannalta ja kolibakteerin ym. vaara oli suuri. Lisäksi osa työntekijöistä toimi työssään epäeettisesti, yhteistä linjaa ei ollut mistään ym. En menisi mistään hinnasta takaisin.

2. Nuoriso-ohjaajan työ kaupungin pahamaineisimmalla lähiöalueella, kestin pari vuotta, työtä tein 1-2 iltaa viikossa. Osa nuorista oli mukavia ja yhteinen ajanvietto oli rentoa ja leppoisaa. Oli myös kiva tarjota järkevää tekemistä niille nuorille, jotka olisivat muuten huidelleet ties missä kaduilla.

Miinuspuolet: Osa nuorista oli pahasti häiriintyneitä. Heitä ei voinut ojentaa millään lailla, tai muuten sai silmittömät vihat päälleen. Jatkuvasti sai kuulla huorittelua ja törkeitä seksuaalissävytteisiä kommentteja ja ulkonäköön liittyvää herjausta. Tältä olisi välttynyt jos olisi mielistellyt nuoria ja antanut heidän tehdä mitä lystää, mutta se ei nyt ihan ole nuoriso-ohjaajan tehtävä. Osa nuorista tuli tilalle vain haastamaan riitaa, tappelemaan, rikkomaan ja sotkemaan paikkoja, osa myös varasti tilalta tavaraa. Tappouhkauksia kuuli usein. Lopetin homman siihen kun yksi aggressiivinen nuori alkoi käydä iholle, kuljettaa puukkoa mukanaan ja ilmoitti, että hän jää kavereineen kytikselle kun poistun tilalta työvuoron jälkeen ja tappaa minut. Enpä kyllä lähtisi mistään hinnasta enää tuohon työhön. Jossain muualla voisin toimia nuorten kanssa, mutta en enää tuon tyylisellä asuinalueella.

Oulussa ISS:llä jokunen vuosi sitten eräässä hotelli-ravintolakompleksissa. Perehdyttäjäksi sattui riidanhaluinen yh-mutsi, joka ei ehtinyt minua perehdyttää kun oli tarve vain haukkua opiskelualaani ja ulkonäköäni. Jo ensimmäisenä työpäivänä heti minut nähdessään nälviminen alkoi.

Itse työaika meni vain haukkumista ja suun soittoa kuunnellen, kun yritin siinä samalla siivota. Kahvitauon aikana sitten totesi soittavansa esimiehelle kertoakseen, ettei minulla ole motivaatiota jäädä siivousalalle koska olen opiskelija. Sitten töiden ohella hän välillä myös irvisteli. Ei tarvitse olla psykiatri tajutakseen, että tällä tuittupäällä oli/on jonkin asteinen mielisairaus. Koko tilanne räjähti sitten isoon konfliktiin jossa tämä ikäisekseen kulahtanut ryppynaama karjui pää punaisena miten hän inhoaa minua ja haluaa toisen työparin. Mä lähdin sieltä itkien soittaen esimiehelle, joka ei uskonut kertomaani.

En suosittele kenellekään ISS:ää työnantajana. Missään en ole saanut tuollaista kohtelua.

Opiskeluaikoina olin työssäoppimisessa hotellissa ja siihen sisältyi yksi viikko siivouksessa. Sitä en tekisi enää koskaan, oli nimittäin fyysisesti erittäin rankkaa! Itse huoneet eivät olleet mitenkään erityisen törkyisiä, mutta se aikataulu! Muistaakseni 3 tai 4 minuuttia oli aikaa per huone, mullahan meni se jo lakanoita vaihtaessa :D

Navetassa lapioimassa lehmänpaskaa, kirjaimellisesti paskin duuni :)  

Ärrällä mäkin olin. Ilman mitään kokemusta heitettiin susille kahden myyjän kioskiin yksin, kun armeliaasti oltiin annettu koko päivälle työohjeet kerran. Tosi kiireinen paikka eräällä juna-asemalla Helsingissä. Ei mitään vessa- tai ruokataukoja koskaan koko pitkän päivän aikana, vittuileva pomo ja ihan järkyttävän paljon uutta opittavaa. Rahoja laskiessa meni h##vetin kauan joka ilta, eikä kassa mullakaan täsmännyt. Noh, mietin jo itsekin, että maanantaina otan loparit, kun pomo soitti ja antoi fudut. Paitaa ja avaimia palauttaessa näin, että pomo oli jättänyt kirjeen seuraajalleni siitä kuinka idiootti olin. Luin toki sen. Tyylikästä.

Olen nykyään 35 työntekijän esimies ja saman ikäinen kuin tuo kauppias. Olen häneltä oppinut kaikki perusasiat siitä kuinka työntekijää ei kohdella ja meillä on perehdytys huolellista ja yksilöllistä, nuoret otetaan vastaan ystävällisesti ja mentorin kanssa, opetetaan mitä kuuluu oikeuksiin ja työehtoihin, kerrotaan liitosta jne. Ei edes ole kummempaa itsekehua, perusasioitahan noiden pitäis olla.

Päiväkotiin avustajaksi/palkalliseksi harjoittelijaksi.

Maanpäällinen helvetti.

Niin pikku satiasten kuin mulkkujen työkaverien saralta.

Kauheaa.

Helsingin Kaupungin kotihoito, kantakaupungissa. Ei enää ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykännyt olla Oulun Antellissa (ei ruokapuoli).

Siis kahvilassa? Miksi?

Itseasiassa ei kahvilakaan, vaan toimisto. Syy oli erään pikkupomon ilkeä käytös ja sen takia töihin meno oli pakkopullaa.

Huh hyvä etten päässyt tuonne töihin! Olin aikanaan Kalevalla harjoittelussa ja voi j-lauta sitä akkojen paskanpuhumisen määrää! Itse työtä rakastin kyllä.

Valmennuskurssin opettaja.

Firmaa kiinnosti lähinnä rahan nyhtäminen pääaykokeisiin ja kirjoituksiin valmistautujilta. Lopputulos: yli 40 henkilöä luentosalissa ja minulla käytössä kaksi neukkarin pientä fläppitaulua. Käy siinä sitten pääsykoetehtäviä läpi, kun eturivinkään kurssilaiset tahdo nähdä fläppitaulun tekstiä. Kurssimateriaali, mitä firma mainosti kurssilaisille etukäteen oli umpisurkea ja täynnä virheitä. Opettajanahan tätä ei voinut sanoa. Kurssilla mukana tyyppejä, jotka käytännössä tiesi kaikesta kaiken ja olivat viidettä vuotta hakemassa, eli pääsykoemateriaali oli jo miltei ulkomuistissa. Toisessa ääripäässä mukana myös tyyppejä joilla ei ollut edes pääsykoekirjaa. Pidä tälle porukalle nyt sitten hyvä yhtenäinen kurssi, jonka päätteeksi jokainen kurssilainen voisi arvioida sekä opettajan, että kurssintarjoajan kiitettäväksi.

Paperilla palkka oppituntia kohden loistava 30e/h, mutta suunnutteluun, materiaalin virheiden korjaukseen meni helposti neljäkin tuntia yhtä puolentoistatunnin opetussessiota kohti. Toisinsanoen 30e/h muuttui 30e/5h, eli tuntipalkka oli 6e.

Kun epäkohdista mainitsi sai vastaansa lähinnä olankohautuksia.