Huvittaa muutama kehu "meidän lapsi ei syö karkkia"

Ei karkinsyönti ole mikään välttämättömyys. Sokerinsyönti on oikeasti huono tapa. Juhlat juhlina, esimerkiksi synttäreillä voi lappaa kakkua. Karkkipäivä korostaa sitä, että karkki on jotain erityistä.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 08:38"]Meidän lapset ei syö karkkia. Eivätkä juo limsaa. Meillä ei kukaan syö vanukkaita, jugurtteja tai muroja, ei edes marjahilloja, marjat syödään marjoina. Ja kyllä mun päätäntävalta on tämän takana. Lapset ei päätä mitä ruokaa meille hankitaan vaan minä. Toisaalta kun eivät koskaan oo syöneet noita niin eivät tykkää, maistuu pahalta. Tottumuskysymys siis tuosta paskasta tykkääminen eikä mikään automaattinen totuus.
[/quote]

Tämä kuulostaa tavallaan hienolta ja tietyllä tavoin haluaisin pyrkiä vastaavaan omankin lapseni kohdalla sitten myöhemmin. Tällainen voi oikeasti kuitenkin kääntyä itseään vastaan, kuten mieheni kohdalla. Hänen äitinsä ei koskaan ostanut karkkia, ekat sipsinsä söi kaverin luona lähempänä teini-ikää, ja pitsaa ei ollut nähnytkään. Tämä johti siihen että vanhempana rohmusi herkkuja joista jäi lapsena paitsi, tekee sitä edelleen ja kanppailee painon ja mielihalujen kanssa.
Minä olen kasvanut suloisella "syödään kaikkea mitä mieli tekee mutta kohtuudella, ja paljon vihanneksua myös"-periaatteella, olen hoikka, terve, eikä minulla ole ongelmia pitää elintapojani terveinä. Tietenkin miehen ruokariippuvuuteen voi olla muitakin syitä kuin kasvatus, mutta itse liittää ongelmansa siihen, että tykkää roskaruuasta liikaa nykyään kun ei lapsena koskaan saanut.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 08:48"][quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 08:38"]Meidän lapset ei syö karkkia. Eivätkä juo limsaa. Meillä ei kukaan syö vanukkaita, jugurtteja tai muroja, ei edes marjahilloja, marjat syödään marjoina. Ja kyllä mun päätäntävalta on tämän takana. Lapset ei päätä mitä ruokaa meille hankitaan vaan minä. Toisaalta kun eivät koskaan oo syöneet noita niin eivät tykkää, maistuu pahalta. Tottumuskysymys siis tuosta paskasta tykkääminen eikä mikään automaattinen totuus.
[/quote]

Tämä kuulostaa tavallaan hienolta ja tietyllä tavoin haluaisin pyrkiä vastaavaan omankin lapseni kohdalla sitten myöhemmin. Tällainen voi oikeasti kuitenkin kääntyä itseään vastaan, kuten mieheni kohdalla. Hänen äitinsä ei koskaan ostanut karkkia, ekat sipsinsä söi kaverin luona lähempänä teini-ikää, ja pitsaa ei ollut nähnytkään. Tämä johti siihen että vanhempana rohmusi herkkuja joista jäi lapsena paitsi, tekee sitä edelleen ja kanppailee painon ja mielihalujen kanssa.
Minä olen kasvanut suloisella "syödään kaikkea mitä mieli tekee mutta kohtuudella, ja paljon vihanneksua myös"-periaatteella, olen hoikka, terve, eikä minulla ole ongelmia pitää elintapojani terveinä. Tietenkin miehen ruokariippuvuuteen voi olla muitakin syitä kuin kasvatus, mutta itse liittää ongelmansa siihen, että tykkää roskaruuasta liikaa nykyään kun ei lapsena koskaan saanut.
[/quote]

Niin ja lapsena ei tosiaan "tykännytkään" karkeista kun ei niitä ollut koskaan saanut.

Meille kerran tuli tuollainen kaksivuotias, joka sai vain puhtaita ruoka-aineita ilman sokeria ym. Ehti siinä livahtaa keittiöön ja voi sitä ilmettä, kun veti suklaakuorutteista kakkua kouralla. Ei selvästi maistunut mielestään paskalta.

Mun miehen äiti oli terveydenhoitaja, ja heillä ei kotona saanut karkkia. Nyt aikuisena mies on kauhein karkkorotta jonka olen tavannut.

Eräs ystäväni kehui aina miten hänen lapsensa eivät syö karkkia. Tämän naisen tytär oli tyttäreni kaveri, ja tämä karkkia syömätön tytär osti aina salaa karkkia ja kielsi kertomasta äidilleen. Näin se usein menee.

Meilläkin kävi tyttären kaveri joka ei saanut karkkeja eikä makeeta. Oli unohtunut sokeriastia pöydälle ja tyttö lappoi sokerinpaloja vauhdilla suuhunsa. Se siitä kasvatuksesta.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 08:38"]

Meidän lapset ei syö karkkia. Eivätkä juo limsaa. Meillä ei kukaan syö vanukkaita, jugurtteja tai muroja, ei edes marjahilloja, marjat syödään marjoina. Ja kyllä mun päätäntävalta on tämän takana. Lapset ei päätä mitä ruokaa meille hankitaan vaan minä. Toisaalta kun eivät koskaan oo syöneet noita niin eivät tykkää, maistuu pahalta. Tottumuskysymys siis tuosta paskasta tykkääminen eikä mikään automaattinen totuus.

[/quote]

Tiesithän, että makea on ainoa maku, josta ihmisen ei tarvitse totuttautua pitämään? Äidinmaitokin on luonnostaan makeaa.

Ja se vasta arsyttaakin nain aidin nakokulmasta kun minut leimataan natsiksi kun toinen lapsistani ei pida makeista herkuista. Koskaan ei ole lapselta herkkuja kielletty. Ei vain tykkaa niista.

Kuka tätä provoa yläpeukuttaa? Ei kai kukaan ole noin tyhmä? No siks mitäköhän eroa ois :D
Karkkipussin tuoteseloste:
sokeri, glukoosisiirappi, muunnettu perunatärkkelys, VEHNÄtärkkelys, ammoniumkloridi (salmiakki), happamuudensäätöaineet (E270, E325), lakritsiuute, aromit (mm. anisöljy), pintakäsittelyaine (E903), värit (E153, E120, E141, E100, E163, E160a, E132).

Riisimurojen tuoteseloste:
Riisi, sokeri, suola, ohramallas

Joo, meillä on kansas muutama tuolalienn sukulaislapsi (no kaikki ovat kyllä samasta perheestä). Eivät kuulemma edes tiedä, mitä karkki on. Ihmeesti vaan häviää KAIKKI esille laitetut makeiset kun ovat meillä kylässä ja vielä ääntä nopeammin. Omat lapset eivät ole niihin päiväkausiin koskeneet eli heidän mahaansa ne eivät häviä.

 Omassa kaveripiirissäni on kaksi ryhmää; ne joilta kiellettiin makea kasvuiässä ja ne joilta sitä ei kielletty. Jälkimmäinen ryhmä ei aikuisena syö juurikaan makeaa, ei välitä siitä. Ensimmäiselle ryhmälle maistuu makea aikuisenakin, sitä lapsuuden kieltäytymistä pitää vaan kompensoida pitkälle aikuisuuteen. Ja koska vanhemmat ovat tehneet heille makeasta vallankäytön, syyllistämisen ja itsemääräämisoikeuden mittarin, on makeansyönnillä heille myös psyykkistä merkitystä, sillä vedetään niitä omia rajoja ja hallitaan tunne-elämää vielä siinä aikuisiässäkin.

Minä kuulun tähän ensimmäiseen ryhmään, jossa kaikesta makean syömisestä huomauteltiin, eikä sitä ollut ikinä tarjolla. Heti kun pystyin, aloin syömään valtavasti makeaa, se oli oma murrosiän kapinani ja itsenäistymisriittini, koska mikään ei ärsyttänyt vanhempiani yhtä paljon. Tästä on pitänyt aikuisena opetella pois, mutta silti kaipaan keskimääräistä enemmän makeaa, syön jotain makeaa joka päivä.

Omat lapseni saavat syödä rajattomasti makeaa, mutta eivät siitä välitä eikä se kiinnosta heitä. Meillä on käytännössä joka päivä mahdollisuus herkutella, mutta yleensä lapseni eivät vaivaudu edes kahvipöytään katsomaan mitä on tarjolla. Toivon että omat lapseni käyvät ne omat kapinansa jonkun muun kuin syömisen kautta. :)

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 09:23"]

Joo, meillä on kansas muutama tuolalienn sukulaislapsi (no kaikki ovat kyllä samasta perheestä). Eivät kuulemma edes tiedä, mitä karkki on. Ihmeesti vaan häviää KAIKKI esille laitetut makeiset kun ovat meillä kylässä ja vielä ääntä nopeammin. Omat lapset eivät ole niihin päiväkausiin koskeneet eli heidän mahaansa ne eivät häviä.

[/quote]

Näistä lapsista näkee, että sitä karkkia vedetään kitusiin yhtä hurjaa vauhtia kuin ajokoira lenkkimakkaraa, siinä pelossa että se kohta loppuu tai riistetään pois. Ihmettelin pitkään kaverin lapsen huonoja pöytätapoja, kun pöydältä piti ottaa jo ennen kuin kaikki ovat pöydässä ja lapsi kahmi kourat täyteen pullaa ja keksiä. Vasta myöhemmin tajusin että lapsi yritti maksimoida tilaisuuden syödä herkkuja.  Aivan sama vaikka vanhemmat olisivat nalkuttaneet kuinka, pulla oli jo mahassa eikä sitä kukaan voinut viedä pois. :D Nokkela ipana.

Kiva se on nähdä kun ihmisten ruokavalio muuttuu. Karkit, sipsit ja limut vähentynyt. Einesruoan myynti vähentynyt p a l j o n. Lääkekriittisyys noussut. Nyt mietitään mitä oikeesti tapahtuu kun jotakin käyttää.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 09:28"]Minä kuulun tähän ensimmäiseen ryhmään, jossa kaikesta makean syömisestä huomauteltiin, eikä sitä ollut ikinä tarjolla. Heti kun pystyin, aloin syömään valtavasti makeaa, se oli oma murrosiän kapinani ja itsenäistymisriittini, koska mikään ei ärsyttänyt vanhempiani yhtä paljon. Tästä on pitänyt aikuisena opetella pois, mutta silti kaipaan keskimääräistä enemmän makeaa, syön jotain makeaa joka päivä. [/quote]

Minä en saanut lapsena karkkia, enkä ole sitä koskaan oppinut syömään. Tyrmistyin kun joskus aikuisena tajusin, että jotkut syövät karkkia pussitolkulla. Ei tulisi mieleenkään. Ei tee mieli.

No 13 toteaa vielä, että karkin ahmiminen lisäksi mieheni ahmii kaikkea muutakin. Lapsuuden rajoitukset ruokailussa siinä syynä, hän myöntää sen itsekin. Meillä on vapaasti saanut syödä mitä lystää, ja kaikki kolme omaa lastani, kaikki jo parikymppisiä, syövät terveellisesti ja ovat hoikkia jokainen.

Olkaa myös tarkkoja ettei älykännyköitä ala-aste ikäisille. Ei pelejä.ei porukkaa.ei ipodeja ha padeja.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:18"]Olkaa myös tarkkoja ettei älykännyköitä ala-aste ikäisille. Ei pelejä.ei porukkaa.ei ipodeja ha padeja.
[/quote] porukkaa siis

Väitän että riippuu ihmisestä. Meillä minä olen sokerihiiri ja veli ei ja me ei saatu karkkia pikkulapsina. Itse menen kultaista keskitetään ja pidän karkittomina pääasiassa varsinkin kun lapset on alle 3 vuotiaita. Silloin tällöin herkkuja syödään esim. Jäätelöä mutta koitan pitää sokerin saannin alle suosituksessa ja mahdollisimman vähäisenä. Ernest myös harvinaista herkkua toisin kuin joillain joilla ainoa liha jota lapset syö on nakit... saati että eivät syö ja täyttävät maansa sokerimehulla

Meillä lapset ei tykkää muroista, joten ei ongelmaa. Jogurtteja ja vanukkaita ostan harvoin, ne on vähän niinkuin herkkuja meillä. Keksejä, kakkuja, pullia ym on vain kun tulee vieraita. Yritän pitää terveellistä ruokavaliota yllä ja paljon kasviksia ym arkena. Viikonloppuisin sitten herkutellaan ja ostetaan jätskiä tai karkkia, saatetaan jopa mennä jätskibaariin syömään jätski-karkki-kermavaahto annos.

En jaksa nipottaa, uskon että parempi kun lapsi saa herkutella mistä itse tykkää kohtuudella, kuin totaalikielto.Kyllä elämästä pitää voida nauttia eri tavoin, niin lasten kuin aikuistenkin, täällä ollaan vaan niin lyhyt aika ja sitten kaikki loppuu.

Se on nähty moneen kertaan, että tuo ei ole tottumiskysymys; toiset vaan tykkää sokerisista herkuista ja toiset ei riippumatta siitä onko lapsuudessa kaikki herkut armottomasti kielletty vai saanut elää kuin karkkikaupassa. Jos jompaa kumpaa mieltä pitää olla, niin kokemuksesta sanon että ne totaalikielletyt vetää sitä karkkia ym kaksin käsin sitten kun äidin määräysvalta ei enää kiinnosta.

Minä olen huono äiti. Puputan lähes päivittäin karkkia. Ja ei, en ole ylipainoinen. Aina on ollut siis tarjolla jotain sokerista mutta kummasti minun ei ole koskaan tarvinnut rajoittaa lasten sokerin käyttöä. Niitä ei vaan kiinnosta. Kerran viikkoon saavat valita jotain itse, yleensä suklaamunan ottavat.