Ärsyttävätkö teitä ihmiset, jotka elävät lastensa kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunnista käsitettä "lastensa kautta". Normaali hyvä vanhempi priorisoi ne lapsensa. Tietenkin.

Läheisriippuvaisuus ja aikuisissa lapsissa roikkuminen on sitten eri asia.

Onhan vanhemmilla esimerkiksi oma työ ja todennäköisesti harrastuksia. Miksi ei puhu niistä?

Tämä. Tuntuu, että lapset ovat joillekin itsen jatke ja heidän saavutukset ovat omia saavutuksia.

Ei kaikki halua vapaa-ajallaan puhua työstään tai edes saa. Eikä minua esimerkiksi yhtään kiinnosta kuunnella anopin loputonta vuodatusta työmaaruokalan pyörittämisestä ja kamalista alaisista jne.

Eikä kaikki harrasta samoja asioita, eikä niistä edes jaksa puhua ihmisen kanssa, joka ei edes ymmärrä, mistä on kysymys.

Eihän tässä nyt varmastikaan ollut kyse siitä ettei lasten asioita priorisoitaisi tai heidän asiansa ei saisi näkyä vanhempien elämässä.

Vaan sitä, että kaikki muut osa-alueet omasta elämästä unohdetaan( tosin kaikilla ei koskaan sellaisia ole ollutkaan) ja koko elämä pyhitetään lapselle ja hääräämään hänen ympärillä. Todella monesti tähän liittyy myös helikopterivanhemmuutta. 

Itse olen ollut ns. ainoa asia mitä vanhempani ovat elämässään saaneet aikaan ja koen sen edelleen aikuisena tosi raskaana kun olen kokoajan keskiössä heidän elämässään ja ripustautuvat minuun. Äiti kehuskelee saavutuksillani edelleen, se on tosi noloa. Heidän onnensa riippuu siitä miten minulla menee elämässäni. Odottavat kotonaan kuin koiranpentu että milloin soitan ja tulen käymään. Ja kun menen käymään on se tosi ahdistavaa, kysymystulva ja tenttaus on valtava ja joka risaus elämästäni pitäisi selittää heille.

Voi kun olisikin ollut normaalit vanhemmat kuten monella ystävällä, sellaiset joilla oli omat intohimot ja mielenkiinnonkohteet sekä monia erilaisia asioita elämässään lasten lisäksi. Ei sellainen ole terve ympäristö kasvaa lapselle jossa vanhemmat ovat täysin omistautuneita vain lapsen elämälle.