Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö koulussa opettaa sosiaalisia taitoja?
24.10.2021 |
Katsoin Areenasta Valkoinen raivo-dokkarin. Järkyttävä ja koskettava pätkä monellakin tapaa, ja nostan hattua tarinansa kertoneelle miehelle siitä, että hän on saanut elämänsä niinkin hyvään jamaan kaiken kokemansa jälkeen.
Kiusaaminen ei ole koskaan ok, se on selvä. Tuossa dokkarissa kuitenkin korviin särähti se, että kys. miestä on kiusattu ensin ala-asteella, sitten yläasteella, lukiossa ja lopulta yliopistossakin. Kiusaaminen on aina alkanut nopeasti.
Tuntuu vähän kylmältä sanoa, mutta noissa kiusaamistapauksissa on tasan yksi yhdistävä tekijä. Ei, en tarkoita syyllistää uhria, mutta hänessä on jotain joka aiheuttaa sen että hän joutuu nopeasti kiusaajien silmätikuksi. Itse hän ehdottaa syyksi sitä, että aiemmin kiusattu ihminen henkii ulospäin pelkoa joka houkuttelee haaskalinnut apajille. Näin varmasti ainakin osittain onkin.
Isäni sanoi minulle ollessani päiväkoti-iässä että jos joku lyö, lyö takaisin. Äiti kiljui vieressä että ei ei ei, ei noin saa sanoa. Jälkeenpäin olen miettinyt että tuo on ehkä paras neuvo mitä olen lapsuudessani keneltäkään saanut.
Väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa, sekin on totta. Mutta mikään ei ole helpompi uhri kiusaajille kuin tyyppi joka ei koskaan puolusta itseään. Kun antaa häiritsijän saman tien maistaa omaa lääkettään, kiusaaminen saattaa loppua. Näin omalla kohdallani kävi. Eikä tarvinnut käyttää fysiikkaa vaan sanoja. Typerin neuvo mitä kiusatulle voi antaa on se, että ole kuin et huomaisikaan. Kiusaajat rakastavat tuota ohjetta. He tietävät tasan tarkkaan millaista vahinkoa sanat ja teot aiheuttavat, vaikka uhri kuinka esittäisi välinpitämätöntä.
Kaikille vastaansanominen ei ole niin helppoa. Tätä miettiessäni mieleeni juolahti otsikon kysymys. Olisiko hiljaisimmille ja ujoimmillekin lapsille mahdollista opettaa taitoja, jotka auttavat heitä pitämään puolensa kun tilanne sitä vaatii? Mitenköhän tällaista olisi mahdollista opettaa?
Kommentit (66)
*siirtymisen=suuttumisen
Sorry tekstinsyöttö...
Vierailija kirjoitti:
Minussa oli paljon tässäkin ketjussa mainittuja piirteitä, joiden takia jouduin kiusatuksi. Kotoa en saanut minkäänlaisia eväitä siihen, etten joutuisi kiusatuksi. Olen opetellut kaiken vasta aikuisena. Oman koskemattomuuden puolustamisen, suoraan sanomisen, siirtymisen, tietyn aktiivisuuden ja myönteisen vuorovaikutuksen, itsevarmat eleet, itsearvostuksen ym. Näitä kaikkia olisi pitänyt harjoitella jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minussa oli paljon tässäkin ketjussa mainittuja piirteitä, joiden takia jouduin kiusatuksi. Kotoa en saanut minkäänlaisia eväitä siihen, etten joutuisi kiusatuksi. Olen opetellut kaiken vasta aikuisena. Oman koskemattomuuden puolustamisen, suoraan sanomisen, siirtymisen, tietyn aktiivisuuden ja myönteisen vuorovaikutuksen, itsevarmat eleet, itsearvostuksen ym. Näitä kaikkia olisi pitänyt harjoitella jo lapsena.
Meidän kotona vanhemmat on aina olleet semmoisia ärsyttäviä nöyristeleviä itseään häpeileviä uikuttajia, että ei ihme, että meistä lapsista tuli tällaisia epävarmoja ja kiusattuja. Vanhempien pitäisi näyttää esimerkkiä arvostamalla itseään. Kun jotkut ylemmän luokan oppilaat kertoi minun äidille, että minua on kiusattu koulussa, niin se alkoi heti kysellä, olenko minä (siis tämän kirjoittaja) käyttäytynyt jotenkin oudosti tai onkohan minulla vääränlaisia kiinnostuksen kohteita tms. Eli siis kiusaaminen olikin minun, kiusatun vika. Ja sitten hirvee uikutus, että on niin epäonnistunut äitinä. Tuommoset idiootit pitäisi pakkosterilioida, että eivät vois saada lapsia.
Joo, voi ei.. Mä niin säälin tällaisten lapsia. Puutuin ulkopuolisena kiusaamistapaukseen ja siinä tän kiusatun perhe just tällainen et anteekspyytelee jatkuvasti omaa olemassaoloaan ja syyllistivät kiusattua poikaansa "se varmaan ite teki jotain... ja voi voi... miten se noin..."
Hemmetti että pisti vihaks seurata vierestä.
En voinut tehdä mitään. Ja voitte kuvitella miten asiat kääntyi, kun se toinen perhe oli aivan vastakohta tälle perheelle.En tiedä nykyisiä kuulumisia, mutta ainakin aikamoinen alamäki tuolla pojalla jatkui. Toivon hänelle niin kovasti pelkkää hyvää, mutta pahoin pelkään, että hänellä on paljon patoutunutta vihaa (oikeutetusti!) jota ei osaa käsitellä. En ihmettelisi yhtään.
Tuokin oli ihan normaalin oloinen poika kaikin puolin ennen näitä tapahtumia
Niinpä. Olen tuon kommentoimasi kommentin kirjoittaja. Itselläni menee nykyään kohtalaisen hyvin, kun olen vaan linnoittautunut kotiin ja vältän sosiaalista elämää. Tällä hetkellä puran raivoni mol.fi:n kautta lähettelemällä työhakemuksia sinne tänne, vaikka en edes halua töihin. Käytän samaa hakemusta/cv:tä joka paikkaan. Kohta saan tehdä tätä ihan luvan kanssa 4 kertaa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu katsonut kys. dokkaria?
Ap
Olen katsontu. Vaikka siinä on tärkeitä pointteja niin se Valkoinen raivo-dokkarissa ÄRSYTTÄÄ se, että siinä on niin paljon matkittu Mark Pellingtonin The Mothman Prophecies-elokuvan tyyliä ja ilmettä. Ja suurin osa ei varmaan edes tiedä, että ne on matkittu siitä, koska Mothman ei kuitenkaan ole niin suuressa valtavirran suosiossa kuin jotkut muut elokuvat. Ja tuo Valkoinen raivo sai vielä jotain palkintojakin, vaikka on niin kopioitu tyyli.
Niin pitkäään ollut syrjaytyneenä yksin etttä ei oikein ole mitään puheenaihetta. Toisaalta näin esiim yhden tyypin kerran jonka kanssa (jos 2010 oli viimeinen kaveri kontaketi lapsuuudenkaveriiin) oli vähän samaa kuin lapsuudenkavereihin oli helppo saada kontakti ja pääästä jutunjuoneen kiiinni.
Vierailija kirjoitti:
Niin pitkäään ollut syrjaytyneenä yksin etttä ei oikein ole mitään puheenaihetta. Toisaalta näin esiim yhden tyypin kerran jonka kanssa (jos 2010 oli viimeinen kaveri kontaketi lapsuuudenkaveriiin) oli vähän samaa kuin lapsuudenkavereihin oli helppo saada kontakti ja pääästä jutunjuoneen kiiinni.
Videopelimaaailmaa. Löytyy heti jutun juurta ja yhdistäväää tekijää.
Alue: Aihe vapaa
Se ainakin on varmaa, että mikään lässyttäminen ei auta. Pitää puhua asioista ja niiden seurauksista suoraan ja napakasti.