Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö koulussa opettaa sosiaalisia taitoja?
24.10.2021 |
Katsoin Areenasta Valkoinen raivo-dokkarin. Järkyttävä ja koskettava pätkä monellakin tapaa, ja nostan hattua tarinansa kertoneelle miehelle siitä, että hän on saanut elämänsä niinkin hyvään jamaan kaiken kokemansa jälkeen.
Kiusaaminen ei ole koskaan ok, se on selvä. Tuossa dokkarissa kuitenkin korviin särähti se, että kys. miestä on kiusattu ensin ala-asteella, sitten yläasteella, lukiossa ja lopulta yliopistossakin. Kiusaaminen on aina alkanut nopeasti.
Tuntuu vähän kylmältä sanoa, mutta noissa kiusaamistapauksissa on tasan yksi yhdistävä tekijä. Ei, en tarkoita syyllistää uhria, mutta hänessä on jotain joka aiheuttaa sen että hän joutuu nopeasti kiusaajien silmätikuksi. Itse hän ehdottaa syyksi sitä, että aiemmin kiusattu ihminen henkii ulospäin pelkoa joka houkuttelee haaskalinnut apajille. Näin varmasti ainakin osittain onkin.
Isäni sanoi minulle ollessani päiväkoti-iässä että jos joku lyö, lyö takaisin. Äiti kiljui vieressä että ei ei ei, ei noin saa sanoa. Jälkeenpäin olen miettinyt että tuo on ehkä paras neuvo mitä olen lapsuudessani keneltäkään saanut.
Väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa, sekin on totta. Mutta mikään ei ole helpompi uhri kiusaajille kuin tyyppi joka ei koskaan puolusta itseään. Kun antaa häiritsijän saman tien maistaa omaa lääkettään, kiusaaminen saattaa loppua. Näin omalla kohdallani kävi. Eikä tarvinnut käyttää fysiikkaa vaan sanoja. Typerin neuvo mitä kiusatulle voi antaa on se, että ole kuin et huomaisikaan. Kiusaajat rakastavat tuota ohjetta. He tietävät tasan tarkkaan millaista vahinkoa sanat ja teot aiheuttavat, vaikka uhri kuinka esittäisi välinpitämätöntä.
Kaikille vastaansanominen ei ole niin helppoa. Tätä miettiessäni mieleeni juolahti otsikon kysymys. Olisiko hiljaisimmille ja ujoimmillekin lapsille mahdollista opettaa taitoja, jotka auttavat heitä pitämään puolensa kun tilanne sitä vaatii? Mitenköhän tällaista olisi mahdollista opettaa?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
"Typerin neuvo mitä kiusatulle voi antaa on se, että ole kuin et huomaisikaan. Kiusaajat rakastavat tuota ohjetta."
Tämähän on käytännössä ainoa neuvo, joka yleensä annetaan... Ei saisi alentua sen kiusaajan tasolle itse...
Toivon hartaasti ettei enää vuonna 2021 tuota sanota yhdellekään kiusatulle. Se ei ole toiminut koskaan. Tuo on aikuisen (opettajan) keino luistaa vastuusta asian selvittelyn suhteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koitin pitää puoleni, ensin sanallisesti ja lopulta käymällä kiinnikin. Harmi vaan, että olin luokan pienin tytönrääpäle joten huonostihan siinä kävi eli turpaan tuli ja hassulle puolustautumiselleni naurettiin. Sekä fyysiselle että sanalliselle. Ääntäni matkittiin, lälläteltiin, väännettiin sanomisiani jne. Mikä tahansa mitä sanoin tai tein tuntui antavan lisää vettä myllyyn kiusaajille.
Joten minä lopulta (mukana pari kantelua ja aikuisten puuttumisyritystä, jotka pahensivat asiaa) otin sen linjan että muutun kiveksi, en väliitä. Ajattelen omia asioitani ja annan kiusaajien riekkua. Heidän kiusaamisensa oli kuin tuulen huminaa korvissa, toisinaan ärsyttävää mutta ei vakavaa.
Enkä ollut alunperinkään mikään ujo tai alistuva. Erilainen ehkä tietylllä tapaa kuin monet, sellanen pikkuvanha. Oppinut 4 v lukemaan ja kiinnosti avaruus ja historia yms, ei samat asiat kuin muita. Mutta kyllä sellainenkin saa olla ja on oikeus olla kiusaamaatta, en hyväksy sitä että ihmisten pitää vääntää itsensä muottiin välttääkseen kiusaajien julmuudelta. Kiusaajat ne tekee vääriin eikä kiusattu, joka on vain oma itsensä.
Tietenkin kyynärpäillä edetään varmimmin parhaisiin asemiin yhteiskunnassa...
Vierailija kirjoitti:
Voisko kaikille opettaa, että ketään ei saa koskaan kiusata?
Voisko opettaa kunnioittamaan muita ihmisiä?
Voisko opettaa, että jokainen saa olla sellainen kuin on?
Voisko opettaa, että toiset ovat hiljaisempia ja ujoja ja se on ihan ok?
Voisko opettaa, että jokainen on arvokas ja tärkeä ihan omana itsenään?
Voisko opettaa, että toisen lyöminen ja haukkuminen on väärin?
Kyllähän tuota opetetaan. Kun maailma kuitenkin on täynnä ku sipäitä, olisi mielestäni ehkä tarpeen opettaa myös itsensä puolustamista kiusatulle. Tai sellaiselle jolla on taipumusta joutua kiusatuksi.
Ei tarvitse kääntää toista poskea, ei tarvitse olla hiljaa ja "se fiksumpi tyyppi", saa iskeä takaisin. Syöttää kiusaajalle omaa lääkettään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri oppilaat tulevat niin erilaisista taustoista ja ovat tietysti erilaisia ihmisiä muutenkin, että ne sosiaaliset taidot voi olla niin eri tasolla. Enkä puhuisi pelkistä "taidoista" vaan myös empatiakyvystä.
Jooo mutta jos sitä ei kotona opeteta niin jossain se olisii silloin varmaan hyvä opettaa ja itse käsittäää.
Tamachotsista lemmmikkieläimiin. Mutta en tiedä ratkaiseeko sitten emmikkieläin pelkästään tätä ongelmaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap saa alapeukkua, kun ihmiset lukee aloituksen väärin (lukevat siis niin, että ap syyllistäisi kiusattua). Minäkin meinasin lukea. Ja vastauksena kysymykseen, kyllä minusta ainakin olisi hienoa että koulussa opittaisiin puolustamaan omaa fyysistä ja henkistä koskemattomuutta, ja väkivallattomia keinoja siihen. Moni aikuinenkin kaipaisi opastusta omista rajoista huolehtimiseen.
Selllaisia kokeita on tehty miten ihmisen käytös muuttuu kun laitetaan vaikka porukkaa osa vangeiksi ja osa vanginvartioiiksi ja katsotaan mitä heidän käyttäytymisessään tapahtuu. Taiisi olla niin että vanginvartijoissa tapahtuii ryhmäytymistä. Mutta nykyäään rikollisiissa suomessakin taitaa olla sitä että tyyliiin "tiedän kuka olet ja missä perheesi asuuua" uhkaiilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mielestäni oppinut mitään sosiaalisuutta ryhmätehtävistä ja varsinkaan liikuntatuntien yhtään mistään joukkuejutuista ja muista harjoituksista. Ne olivat vain kiusallista pakkopullaa, jotka piti tehdä vain kun käskettiin. Mitään kehittävää kohtaamista ei syntynyt. Ne tehtävät tuli kyllä tehtyä ja siinä kaikki. Mitä näistä olisi pitänyt oppia jonkun opetussuunnitelman mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin pitää puoleni, ensin sanallisesti ja lopulta käymällä kiinnikin. Harmi vaan, että olin luokan pienin tytönrääpäle joten huonostihan siinä kävi eli turpaan tuli ja hassulle puolustautumiselleni naurettiin. Sekä fyysiselle että sanalliselle. Ääntäni matkittiin, lälläteltiin, väännettiin sanomisiani jne. Mikä tahansa mitä sanoin tai tein tuntui antavan lisää vettä myllyyn kiusaajille.
Joten minä lopulta (mukana pari kantelua ja aikuisten puuttumisyritystä, jotka pahensivat asiaa) otin sen linjan että muutun kiveksi, en väliitä. Ajattelen omia asioitani ja annan kiusaajien riekkua. Heidän kiusaamisensa oli kuin tuulen huminaa korvissa, toisinaan ärsyttävää mutta ei vakavaa.
Enkä ollut alunperinkään mikään ujo tai alistuva. Erilainen ehkä tietylllä tapaa kuin monet, sellanen pikkuvanha. Oppinut 4 v lukemaan ja kiinnosti avaruus ja historia yms, ei samat asiat kuin muita. Mutta kyllä sellainenkin saa olla ja on oikeus olla kiusaamaatta, en hyväksy sitä että ihmisten pitää vääntää itsensä muottiin välttääkseen kiusaajien julmuudelta. Kiusaajat ne tekee vääriin eikä kiusattu, joka on vain oma itsensä.
Kiinnostavaa kuulla ettei se toiminut kohdallasi. Inhottavaa kuulla miten sua on kohdeltu.
En siis tarkoita että kiusatun pitäisi vääntää itsensä muille sopivaan muottiin ja olla jotain mitä ei oikeasti ole. Tarkoitan että ei enää opetettaisi kiusattua olemaan hiljaa ja reagoimatta, vaan reagoimaan takaisin. Ilmeisesti se ei aina toimi, mutta omalla kohdallani toimi.
Mulla on kasvoissa poikkeavan ulkonäön aiheuttava kehitysvamma, ja riskin kiusatuksi tulemiselle tiedettiin olevan suuri jo ennen kouluikää. En tullut kiusatuksi, kun joka kerta kuullessani solvauksen ulkonäöstäni, heitin pahemman solvauksen takaisin. En esittänyt että en kuullut, vaan käytin haukkujan omaa työkalua häntä vastaan. Heti. Pahasti. Ne olivat asioita joita en koskaan sanoisi kellekään missään muussa tilanteessa. Mutta se toimi joka kerta, enkä monia pahoja kommentteja kuullutkaan enää jatkossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä ainakin koulussa kovasti yritettiin opettaa sosiaalisia taitoja ja olla kiusaaamista vastaan ja miten toimia jos kokee tai näkee kiusaamista. Luokan pahimmat kiusaajat oppivat nämä asiat niin hyvin, että heistä tehtiin kiusattujen tukioppilaita ja hymypatsaitakin saivat. Eli mielinkielin opettajille päin, selän kääntyessä sama julma kiusaaja tuli taas esiin.
Sosiaaliset taidot ovat avoin asemassa yhteikunnassa pärjäämiseen. Kaikenlaiset sosiaaliset taidot.
Totta kai niitä pitäisi opettaa sekä myös antaa mallia oman esimerkin kautta.
Sitä en kyllä ymmärrä että kaikki asiat ulkoistetaan päiväkotiehin ja kouluihin!
Päiväkodin ja koulun tehtäväksi asetetaan kasvattaa lapset, kotona pestään kädet vastuusta.
Jos lapsi on saanut elää kuin pellossa kotona ennen kouluun menoa, mistä hänellä niitä alkeitakaan sosiaaliseen kanssakäymiseen olisi?
Kodin vastuuta ja esimerkkiä peräänkuulutan vahvasti!
Älkää hankkiko lapsia jos ette halua, jaksa ja viitsi osallistua heidän elämäänsä ja ohjata oikeille riateille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsilla on kyllä ollut päiväkodista lähtien jos jonkinlaista tunnekasvatusta, kaveritaitoja, tunteiden sanottamista, minäkuvaa, kiusaamisen vastustamista ynnä muuta. Ihan tavis-päiväkodeissa ja -kouluissa. Plus kotonahan tällaisten asioiden harjoittelu tehdään ja jalostetaan
Vierailija kirjoitti:
Voisko kaikille opettaa, että ketään ei saa koskaan kiusata?
Voisko opettaa kunnioittamaan muita ihmisiä?
Voisko opettaa, että jokainen saa olla sellainen kuin on?
Voisko opettaa, että toiset ovat hiljaisempia ja ujoja ja se on ihan ok?
Voisko opettaa, että jokainen on arvokas ja tärkeä ihan omana itsenään?
Voisko opettaa, että toisen lyöminen ja haukkuminen on väärin?
Kumpa naisetkin muistaisi tämän. Omassa elämässä miehet ovat oppinut tämän mutta naiset ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap saa alapeukkua, kun ihmiset lukee aloituksen väärin (lukevat siis niin, että ap syyllistäisi kiusattua). Minäkin meinasin lukea. Ja vastauksena kysymykseen, kyllä minusta ainakin olisi hienoa että koulussa opittaisiin puolustamaan omaa fyysistä ja henkistä koskemattomuutta, ja väkivallattomia keinoja siihen. Moni aikuinenkin kaipaisi opastusta omista rajoista huolehtimiseen.
Joo, kiusaaminen on tunteita herättävä aihe ja pelkäsinkin että aloitus ymmärretään väärin. Yritin kyllä siinäkin tehdä selväksi että kiusaaminen on se mikä on väärin, ei kiusatuksi tuleminen. Mutta koska uskon että kiusaaminen on ilmiönä olemassa niin kauan kuin ihmisiäkin, voisi juuri mainitsemasi omista rajoista huolehtiminen olla osa opetussuunnitelmaa.
Se ei tarkoita ettei kiusaamiseen puututtaisi myös langettamalla seurauksia kiusaajille.
Ja kyllä, tosiaan on olemassa paljon aikuisiakin jotka eivät saa puolustettua tilaansa ja olemassaoloaan. Nämä ihmiset saattavat saada apua terapiasta, jossa heille kerrotaan heidän olevan arvokkaita ja että heillä on oikeus sanoa ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin pitää puoleni, ensin sanallisesti ja lopulta käymällä kiinnikin. Harmi vaan, että olin luokan pienin tytönrääpäle joten huonostihan siinä kävi eli turpaan tuli ja hassulle puolustautumiselleni naurettiin. Sekä fyysiselle että sanalliselle. Ääntäni matkittiin, lälläteltiin, väännettiin sanomisiani jne. Mikä tahansa mitä sanoin tai tein tuntui antavan lisää vettä myllyyn kiusaajille.
Joten minä lopulta (mukana pari kantelua ja aikuisten puuttumisyritystä, jotka pahensivat asiaa) otin sen linjan että muutun kiveksi, en väliitä. Ajattelen omia asioitani ja annan kiusaajien riekkua. Heidän kiusaamisensa oli kuin tuulen huminaa korvissa, toisinaan ärsyttävää mutta ei vakavaa.
Enkä ollut alunperinkään mikään ujo tai alistuva. Erilainen ehkä tietylllä tapaa kuin monet, sellanen pikkuvanha. Oppinut 4 v lukemaan ja kiinnosti avaruus ja historia yms, ei samat asiat kuin muita. Mutta kyllä sellainenkin saa olla ja on oikeus olla kiusaamaatta, en hyväksy sitä että ihmisten pitää vääntää itsensä muottiin välttääkseen kiusaajien julmuudelta. Kiusaajat ne tekee vääriin eikä kiusattu, joka on vain oma itsensä.
Kiinnostavaa kuulla ettei se toiminut kohdallasi. Inhottavaa kuulla miten sua on kohdeltu.
En siis tarkoita että kiusatun pitäisi vääntää itsensä muille sopivaan muottiin ja olla jotain mitä ei oikeasti ole. Tarkoitan että ei enää opetettaisi kiusattua olemaan hiljaa ja reagoimatta, vaan reagoimaan takaisin. Ilmeisesti se ei aina toimi, mutta omalla kohdallani toimi.
Mulla on kasvoissa poikkeavan ulkonäön aiheuttava kehitysvamma, ja riskin kiusatuksi tulemiselle tiedettiin olevan suuri jo ennen kouluikää. En tullut kiusatuksi, kun joka kerta kuullessani solvauksen ulkonäöstäni, heitin pahemman solvauksen takaisin. En esittänyt että en kuullut, vaan käytin haukkujan omaa työkalua häntä vastaan. Heti. Pahasti. Ne olivat asioita joita en koskaan sanoisi kellekään missään muussa tilanteessa. Mutta se toimi joka kerta, enkä monia pahoja kommentteja kuullutkaan enää jatkossa.
Ap
Sinulla on terävä kieli ja nähtävästi jonkinlaista verbaalista lahjakkuutta. Valitettavasti kaikilla ei ole, ihan kuka tahansa ei pysty sanomaan niin pahasti, että se oikeasti tukkisi muiden suun. Toki tuokin on taito jota voi ajan kanssa opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin pitää puoleni, ensin sanallisesti ja lopulta käymällä kiinnikin. Harmi vaan, että olin luokan pienin tytönrääpäle joten huonostihan siinä kävi eli turpaan tuli ja hassulle puolustautumiselleni naurettiin. Sekä fyysiselle että sanalliselle. Ääntäni matkittiin, lälläteltiin, väännettiin sanomisiani jne. Mikä tahansa mitä sanoin tai tein tuntui antavan lisää vettä myllyyn kiusaajille.
Joten minä lopulta (mukana pari kantelua ja aikuisten puuttumisyritystä, jotka pahensivat asiaa) otin sen linjan että muutun kiveksi, en väliitä. Ajattelen omia asioitani ja annan kiusaajien riekkua. Heidän kiusaamisensa oli kuin tuulen huminaa korvissa, toisinaan ärsyttävää mutta ei vakavaa.
Enkä ollut alunperinkään mikään ujo tai alistuva. Erilainen ehkä tietylllä tapaa kuin monet, sellanen pikkuvanha. Oppinut 4 v lukemaan ja kiinnosti avaruus ja historia yms, ei samat asiat kuin muita. Mutta kyllä sellainenkin saa olla ja on oikeus olla kiusaamaatta, en hyväksy sitä että ihmisten pitää vääntää itsensä muottiin välttääkseen kiusaajien julmuudelta. Kiusaajat ne tekee vääriin eikä kiusattu, joka on vain oma itsensä.
Kiinnostavaa kuulla ettei se toiminut kohdallasi. Inhottavaa kuulla miten sua on kohdeltu.
En siis tarkoita että kiusatun pitäisi vääntää itsensä muille sopivaan muottiin ja olla jotain mitä ei oikeasti ole. Tarkoitan että ei enää opetettaisi kiusattua olemaan hiljaa ja reagoimatta, vaan reagoimaan takaisin. Ilmeisesti se ei aina toimi, mutta omalla kohdallani toimi.
Mulla on kasvoissa poikkeavan ulkonäön aiheuttava kehitysvamma, ja riskin kiusatuksi tulemiselle tiedettiin olevan suuri jo ennen kouluikää. En tullut kiusatuksi, kun joka kerta kuullessani solvauksen ulkonäöstäni, heitin pahemman solvauksen takaisin. En esittänyt että en kuullut, vaan käytin haukkujan omaa työkalua häntä vastaan. Heti. Pahasti. Ne olivat asioita joita en koskaan sanoisi kellekään missään muussa tilanteessa. Mutta se toimi joka kerta, enkä monia pahoja kommentteja kuullutkaan enää jatkossa.
Ap
Sinulla on terävä kieli ja nähtävästi jonkinlaista verbaalista lahjakkuutta. Valitettavasti kaikilla ei ole, ihan kuka tahansa ei pysty sanomaan niin pahasti, että se oikeasti tukkisi muiden suun. Toki tuokin on taito jota voi ajan kanssa opetella.
Pitää paikkansa, olen lapsesta asti ollut sanavalmis. Mutta sinä sen sanoit, ehkä se olisi opetettavissa myös niille jotka tuppaavat joutumaan kiusatuksi toistuvasti eri kouluissa?
Ap
Passiivinen ja sellainen, joka haluaisi olla näkymätön, voi joutua kiusatuksi. Kun tajusin tämän, en ole kouluaikojen jälkeen enää koskaan halunnut olla sellaisessa roolissa, että istun vain vuosikausia hiljaa ja näkymättömänä muiden nokittavana enkä pääse siitä tilanteesta pois. Otan mieluummin vastuuta ja pidän itseni kiireisenä. Lisäksi ole opetellut pitämään huolta omista henkisistä ja fyysisistä rajoistani, mitä ei valitettavasti opetettu kotona. Kiusaamista yrittävät ojennan liiankin suoraan ja tuntuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin pitää puoleni, ensin sanallisesti ja lopulta käymällä kiinnikin. Harmi vaan, että olin luokan pienin tytönrääpäle joten huonostihan siinä kävi eli turpaan tuli ja hassulle puolustautumiselleni naurettiin. Sekä fyysiselle että sanalliselle. Ääntäni matkittiin, lälläteltiin, väännettiin sanomisiani jne. Mikä tahansa mitä sanoin tai tein tuntui antavan lisää vettä myllyyn kiusaajille.
Joten minä lopulta (mukana pari kantelua ja aikuisten puuttumisyritystä, jotka pahensivat asiaa) otin sen linjan että muutun kiveksi, en väliitä. Ajattelen omia asioitani ja annan kiusaajien riekkua. Heidän kiusaamisensa oli kuin tuulen huminaa korvissa, toisinaan ärsyttävää mutta ei vakavaa.
Enkä ollut alunperinkään mikään ujo tai alistuva. Erilainen ehkä tietylllä tapaa kuin monet, sellanen pikkuvanha. Oppinut 4 v lukemaan ja kiinnosti avaruus ja historia yms, ei samat asiat kuin muita. Mutta kyllä sellainenkin saa olla ja on oikeus olla kiusaamaatta, en hyväksy sitä että ihmisten pitää vääntää itsensä muottiin välttääkseen kiusaajien julmuudelta. Kiusaajat ne tekee vääriin eikä kiusattu, joka on vain oma itsensä.
Kiinnostavaa kuulla ettei se toiminut kohdallasi. Inhottavaa kuulla miten sua on kohdeltu.
En siis tarkoita että kiusatun pitäisi vääntää itsensä muille sopivaan muottiin ja olla jotain mitä ei oikeasti ole. Tarkoitan että ei enää opetettaisi kiusattua olemaan hiljaa ja reagoimatta, vaan reagoimaan takaisin. Ilmeisesti se ei aina toimi, mutta omalla kohdallani toimi.
Mulla on kasvoissa poikkeavan ulkonäön aiheuttava kehitysvamma, ja riskin kiusatuksi tulemiselle tiedettiin olevan suuri jo ennen kouluikää. En tullut kiusatuksi, kun joka kerta kuullessani solvauksen ulkonäöstäni, heitin pahemman solvauksen takaisin. En esittänyt että en kuullut, vaan käytin haukkujan omaa työkalua häntä vastaan. Heti. Pahasti. Ne olivat asioita joita en koskaan sanoisi kellekään missään muussa tilanteessa. Mutta se toimi joka kerta, enkä monia pahoja kommentteja kuullutkaan enää jatkossa.
Ap
Ehkä en sitten ollut riittävän hyvä solvaamaan, mutta eipä sille mitään voinut. Ei kaikki ole.
Mutta onni on, että mulla tuo kivettymistekniikka siis tomii erinomaisesti ja sen ansiosta lopulta kiusaaminen vahvisti minua, kun pakon edessä oli opittava olemaan riippumaton ihmislaumojen mielipiteistä ja suosiosta ja tarkkeilemaan heitä kuin apinalaumaa, jossa esiintyy kaikenlaisia mielenkiintoisia mutta toisinaan julmia laumakäytöksiä. Näin minä silti ihmisissä hyvääkin, vaikka harvoin sitä leimattua kiusattua kohtaan koulussa esiintyi.
Vierailija kirjoitti:
Passiivinen ja sellainen, joka haluaisi olla näkymätön, voi joutua kiusatuksi. Kun tajusin tämän, en ole kouluaikojen jälkeen enää koskaan halunnut olla sellaisessa roolissa, että istun vain vuosikausia hiljaa ja näkymättömänä muiden nokittavana enkä pääse siitä tilanteesta pois. Otan mieluummin vastuuta ja pidän itseni kiireisenä. Lisäksi ole opetellut pitämään huolta omista henkisistä ja fyysisistä rajoistani, mitä ei valitettavasti opetettu kotona. Kiusaamista yrittävät ojennan liiankin suoraan ja tuntuvasti.
Juuri tätä tarkoitan.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Jooo mutta jos sitä ei kotona opeteta niin jossain se olisii silloin varmaan hyvä opettaa ja itse käsittäää.