Huomenna taas töihin esimiehen kiusattavaksi.

Viime viikko oli lomaa ja huomenna koittaa paluu töihin ja kiusattavaksi.
Taas saa olla jatkuvasti varpaillaan mitä puhuu, millä tavalla puhuu, millä äänensävyllä puhuu ja valita sanojaan niin ettei mitenkään kuulosta siltä että olen eri mieltä esimiehen kanssa.
Työpäivät menee itkien ja oksennusta pidätellen ja toivoen ettei tarvitse juosta vessaan kesken palaverin.
Illat menee sitten vain voimia keräillessä että jaksaa samaa seuraavana päivänä.

Nyt jo ahistaa niin että vatsaa kiertää.