Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä uhmiksen pukemiseen? :/
29.12.2014 |
2-vuotiaan pukeminen on viime aikoina ollut aivan järkyttävää taistelua. Vituttaa jo etukäteen alkaa pukemishommiin, kun tietää mikä vääntö siitä tulee. Ensin lapsi juoksee karkuun, sitten venkoilee niin että on oikeasti melkein mahdoton saada vaatteita päälle, yrittää samalla lyödä tai nipistellä, kiljuu niin että korvat särkyvät... Joka välissä yrittää juosta karkuun, heittäytyy spagetiksi tai tempoo kaikin voimin vastaan.
Mikä avuksi? Olen ennakoinut kertomalla, että kohta puetaan ja lähdetään paikkaan x. Ei auta, vaan lapsi juoksee piiloon heti kun näkee minun lähestyvän vaatteiden kanssa. Olen yrittänyt olla huomioimatta venkoilua, mutta tuommoisen 13kg mötkäleen pukeminen on vaan tosi hankalaa, kun lapsi pistää vastaan. Olen uhkaillut, että jos ei pukeminen suju niin takavarikoin joitain lempileluja - tämän olen toteuttanut ja se toimii noin puoli minuuttia, kunnes temppuilu taas alkaa.
Samaa vääntöä on autoon menemisen kanssa. Sätkii ja potkii turvaistuimessaan niin, että saan hiki hatussa laittaa vöitä kiinni ja aikaa kuluu mahdottomasti.
Lapsi ei siis ole suuttunut tai harmissaan, vaan hänestä tämä show on hauskaa.
Vinkkejä? Onko joku käyttänyt jäähyä tämän ikäiselle? Lapsi on siis pari kk päälle 2v.
Kommentit (21)
Toista aikuista ei ole, joten en voi lähteä ulos ilman lasta. Olen myös kannustanut lasta pukemaan itse, mutta ei se kiinnosta häntä pätkääkään.
Pitää varmaan vaan yrittää olla reagoimatta mitenkään. Menee vaan niin hermot, kun aina saa tapella :( Päiväkotikin alkaa parin viikon päästä ja pelottaa jo, miten tulen ikinä ehtimään ajoissa mihinkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 21:53"]
Huumori, harhautus, lahjonta, kiristys, näitä sillain sopivassa suhteessa. :) Tähän vuodenaikaan suosittu temppu on antaa D-vitamiinipilleri tai xylitol-pastilli kun on toppavaatteet päällä. Muita kikkoja (joita voi vaihdella eri päivinä):
- kisa: kummalla on ekana sukat jalassa, kummalla ekana, housut jalassa, kummalla ekana kengät jalassa (on aina hyvä jos vanhempi vetää vaikka sukan käteen tai kengät vääriin jalkoihin)
- missä varpaat, missä sormet: eli jalka pujahtaa lahkeeseen ja sitten ihmetellään että missä ne varpaat ovat, osaavatko ne ollenkaan tulla lahkeesta ulos, ai osasivat, jeeee!
- otatko vihreet vai punaiset: lapselle annetaan lähes mahtipontisesti valinnan vapaus, eli tarjotaan vaikka kaksia eri värisiä hanskoja ja lapsi saa valita kummat laittaa
- mitä ulkona on: mietitään jo eteisessä, että onko ensimmäinen ulkona nähtävä auto punainen vai keltainen, onko ensimmäinen eläin orava vai lintu ja sitten ihan kaula pitkällä ovesta ulos
- hiljainen aamu: puetaan aivan hipihiljaa vaatteet päälle, ei saa sanoa mitää
- tarra-palkinto: jokaisesta hyvästä lähdöstä saa tarran ja kun on vaikka 5 tarraa, saa pikkulegon tai tikkarin tai mikä nyt onkaan sopiva tosi pieni palkinto
- nyt oot iso: jutustellaan lapselle ihan ohimennen, että sillon kun hän oli pieni, niin ei osannut käydä edes itse pissalla ja nyt osaa jo laittaa kengät itse jalkaan
- kehu: ai että, joko sulla on haalari päällä! voi miten upeeta! (kehuja ei voi olla liikaa, sen sijaan epämääräistä älämölöä ja käyttäytymistä kannattaa huomioida mahdollisimman vähän)
- ihanmikävaan: keksikää joku teillä toimiva juttu ihan itse. :)
[/quote]
Kiitos!!
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 21:54"]
Toista aikuista ei ole, joten en voi lähteä ulos ilman lasta. Olen myös kannustanut lasta pukemaan itse, mutta ei se kiinnosta häntä pätkääkään.
Pitää varmaan vaan yrittää olla reagoimatta mitenkään. Menee vaan niin hermot, kun aina saa tapella :( Päiväkotikin alkaa parin viikon päästä ja pelottaa jo, miten tulen ikinä ehtimään ajoissa mihinkään...
[/quote]
Toi on niin tuota ikää. Se menee ohi, teit jotain tai et tee mitään. :) Jääräpäisimmätkin oppivat kyllä pukemaan ajan kanssa. Mulla on ollut tuollainen vahvatahtoinen lapsonen, ja voi hyvänen aika niitä tarha-aamuja. Olen kyllä ansainnut jonkukun zen-palkinnon niistä aamuista, jolloin en menettänyt hermojani ja jolloin pystyin asettumaan lapsen asemaan ja muistamaan, kuinka paljon noin pieni lapsi vielä äitiä ikävöi hoitopäivinä ja kuinka se väistämättä sitten niihin aamuihinkin heijastui.
Jotkut aamut menivät oikein hyvin. Laskettiin varpaat ennen kuin ne sujahtivat haalarin lahkeisiin, ja sitten sen jälkeen, että oliko kaikki varpaat varmasti tulleet sieltä lahkeesta ulos. Sama sormilla. Pipoa kokeiltiin ensin äidin päähän, sitten vasta lapsen. Sitten lähdettiin käsi kädessä. Mutta oli niitä toisenlaisiakin aamuja, ja paljon, ja niistä jäi aina paha mieli meille molemmille.
Pk:ssa harjoittelussa harhautin pelleileviä lapsia (joskin olivat jo 3-5v) juuri tuolla kisakikalla. "Katsotaas kuka ehtii laittaa ensimmäisenä haalarin päälle?" "kuka on nopein vetämään kurahousut jalkaan?" "otetaanko kisa, kuka on ekana ovella valmiina?"
Keskittyivät aina tasan vain pukemiseen ;)
Tuossa vitosella olikin aika lyömättömiä keinoja. Itse ajattelin, että kaksivuotias ei vaan välttämättä ole niin pitkäjänteinen, että jaksaa kerätä useamman tarran, joku välitön palkinto voi toimia paremmin. Meillä tuollaisena on toiminut purukumi. Ksylitolia kun on, niin saisi ottaa sen muutenkin, mutta eihän tuo sitä hoksaa :D Ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olihan tuo vitonen jo tuon pastillinkin kirjoittanut. Oot kyllä haka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pue, pistä lapsi ilman vaatteita ulos, oppii kantapään kautta
Valitkaa vaatteet yhdessä. Tyyliin autopaita vai raitapaita, vihreät vai punaiset housut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 22:22"]
Älä pue, pistä lapsi ilman vaatteita ulos, oppii kantapään kautta
[/quote]
Juu ja seuraavaksi on kasa huolestuneita naapureita kyttäämässä. Ei kiitos.
Lahjon huomenna xylitolpastilleilla, katsotaan toimiiko.
Meillä toimii kerrostalossa loistavasti se että lähdetään ilman vaatteita. Joka kerta on tullut kiire takaisin laittaa kamppeet päälle kun on ollut sisävaatteissa menossa hissiin. Välillä laitan pipot ja hanskat vasta alaovella. Joskus kun ei ole halunnut laittaa hanskoja olen antanut mennä ilman hanskoja ulos. Äkkiä tulee muksulle ikävä hanskoja kylmässä. Tiedän että se ei ole mikään kasvatusneuvo, mut toiminut meillä ihan pirun hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimii se että jos ei lapsi auostu pukemaan, äiti lähtee sitten yksin. Puen sitten vaatteet päälle ja oven taakse kuuntelemaan. Harvoin kerkeän edes ovesta pihalle kun toinen suostuukin puettavaksi. Talvella yritän kyllä välttää tätä, koska haluan pukea aina eka lapset ja sitten itseni.
"Istu" hajareisin uhmiksen rinnan päälle kasvot uhmiksen jalkoihin päin ja pidä tiukasti kiinni jaloista. Anna sen tuijottaa isoa takamustasi päänsä yläpuolella. Jos rimpuilee, laskeudu alemmas ja purista reisillä tiukemmin kiinni. Eipä saa huidottua pahemmin käsillään paitsi selkääsi ja takapuoltasi. Voit keskittyä täysillä uhmiksen jalkopään saamiseen haalariin ja kenkiin. Kun puku on päällä vyötäröön asti nopeasti sujautat koko kaverin sisään. ;)
Toinen on tiukka sylissä pukemistekniikka. Sullot ensin jalat haalariin ja sitten kädet.
Uhkaa olla jo menossa ja mene oikeasti oven ulkopuolelle. Jos osaa pukea, muttei viitsisi, niin usein tällä saa kummasti vauhtia kinttuihin, kun raukka luulee jäävänsä yksin... "äitiiii, älä mene vielä, minä puen..." ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojoo, en ole jättämässä lasta yksin sisälle. Asutaan kerrostalossa ja varmasti olisi joku kyylä heti ihmettelemässä. Enkä kyllä muutenkaan tekisi niin, koska ei lapsen pidä pelätä että äiti jättää yksin.
Raahaa se kerran autolle pelkässä pyjamassa. Nyt kovilla pakkasilla uskoo varmasti kerrasta.
Kerrostalossa vaatteet mukaan ja päälle rappukäytävässä. Onnistui meillä, kun ei leluja yms. muita häiriötekijöitä. :)
Meillä tehdään yleensä niin, että puetaan telkkarin edessä. Ensin laitan ikkunan auki tai partsin oven raolleen ettei tule hiki (tulee silti :/). Sitten telkkarista jotain lasta kiinnostavaa. Meillä kun tenava tykkää numeroista, niin laitan usein teksti-tv:stä jonkun tulostaulukon :D Ei tämäkään välttämättä toimi, mutta auttaa jonkin verran.
Joskus taas puen vähän kerrassaan. Esim. kypärähattu ja villapuku valmiiksi päälle (ja taas tuuletus muistettava), sitten hetken päästä loput. Meillä kun tuo pipojen ja villahaalarin pukeminen on ne vaikeimmat.
Älä lähde mukaan siihen. Hiljaa puet ja laitat autoon. Se että komennat tai lähdet mukaan tähän vain palkitsee lasta ja jatkaa tätä käytöstä
Jos oli kiireetöntä ja mukavaa, selvitin nuo tilanteet hassuttelemalla ja pelleilemällä tai sitten vaan puin loppuun asti välittmättä huitomisista (mikä on vaikeaa). Kiireisinä aamuina puin lapsen heti kerralla päivävaatteisiin ja ulkovaatteisiin, kun lapsi katsoi piirrettyjä ja oli vielä unen jälkeen ihan töttöröö. Ja sitten sai suklaata ( molemmat ;). Tiedän, kamalaa, mutta mulla ei psyyke olisi kestänyt alkaa tappelemaan kaksivuotiaan kanssa viiden jälkeen aamulla, hyvä kun olin itse herännyt.
Huumori, harhautus, lahjonta, kiristys, näitä sillain sopivassa suhteessa. :) Tähän vuodenaikaan suosittu temppu on antaa D-vitamiinipilleri tai xylitol-pastilli kun on toppavaatteet päällä. Muita kikkoja (joita voi vaihdella eri päivinä):
- kisa: kummalla on ekana sukat jalassa, kummalla ekana, housut jalassa, kummalla ekana kengät jalassa (on aina hyvä jos vanhempi vetää vaikka sukan käteen tai kengät vääriin jalkoihin)
- missä varpaat, missä sormet: eli jalka pujahtaa lahkeeseen ja sitten ihmetellään että missä ne varpaat ovat, osaavatko ne ollenkaan tulla lahkeesta ulos, ai osasivat, jeeee!
- otatko vihreet vai punaiset: lapselle annetaan lähes mahtipontisesti valinnan vapaus, eli tarjotaan vaikka kaksia eri värisiä hanskoja ja lapsi saa valita kummat laittaa
- mitä ulkona on: mietitään jo eteisessä, että onko ensimmäinen ulkona nähtävä auto punainen vai keltainen, onko ensimmäinen eläin orava vai lintu ja sitten ihan kaula pitkällä ovesta ulos
- hiljainen aamu: puetaan aivan hipihiljaa vaatteet päälle, ei saa sanoa mitää
- tarra-palkinto: jokaisesta hyvästä lähdöstä saa tarran ja kun on vaikka 5 tarraa, saa pikkulegon tai tikkarin tai mikä nyt onkaan sopiva tosi pieni palkinto
- nyt oot iso: jutustellaan lapselle ihan ohimennen, että sillon kun hän oli pieni, niin ei osannut käydä edes itse pissalla ja nyt osaa jo laittaa kengät itse jalkaan
- kehu: ai että, joko sulla on haalari päällä! voi miten upeeta! (kehuja ei voi olla liikaa, sen sijaan epämääräistä älämölöä ja käyttäytymistä kannattaa huomioida mahdollisimman vähän)
- ihanmikävaan: keksikää joku teillä toimiva juttu ihan itse. :)