Lue keskustelun säännöt.
Rattaissa istuvat 3+ -vuotiaat
24.10.2021 |
Oikeastaan vanhempansa. Miksi?
Rattaat natisee ja paukkuu liitoksistaan, kun tuupataan vankkureita eteenpäin. Lapsella jalat laahaa maata ja polvet hakkaa leukaa. Tosi hullun näköistä.
Kommentit (506)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12-vuotias poikani istuu rattaissa. Hän on vaikea-asteinen autisti, jota ei voi jättää yksin kotiin kauppareissun ajaksi eikä antaa juosta irrallaan kaupassa.
Sori jos ei näytä ap:n mielestä esteettiseltä. Otan osaa kärsimykseesi.
Miksi istutat isoa lasta rattaissa? Pyörätuoli on keksitty
12-vuotias poika on kasvukäyrien mukaan sellaiset 140-170 cm pitkä. Siinä olisi maratoonarimammalle kunnon vastusta rattaisiin!
Nää erityisrattaat ovat vähän erilaisia, niitä saa apuvälinevuokraamosta esim, eli lähinnä nää on kevyempi malli pyörätuolista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kerran laivaa odottaessa katselin, kun n. 7-vuotias lapsi istui rattaissa. Hetken kuluttua tämä sama lapsi sai jonkun huutohepulin, ei tainnut olla päästään ihan normaali lapsi. Ihmettelin vain, miten sille penskalle ei oltu hankittu vähän tukevampaa menopeliä, kun jalat melkein raahasivat maata.
Hinta ja saatavuus on aina yks ongelma noissa apuvälineissä, ja ne eivät välttämättä mahdu normaaliin henkilöautoon..
Vierailija kirjoitti:
Joo, eihän tätä ketjua kukaan jaksa alusta loppuun kahlata, kun tietää jo, mitä se sisältää: tähän mennessä 24 sivua jankkausta siitä, kuinka lapsella on autismi, adhd tai kehitysvamma. Tai kyseessä on autoton yksinhuoltaja, jonka on oltava töissä toisella puolella kaupunkia klo 7.00, jolloin on aamuviideltä lähdettävä liikkeelle, että ehtii bussiin vaihtoineen, niin ei ole silloin aikaa sitä 4-vuotiasta patistella kävelemään itse päiväkotiin. Tai että lapsi ei muuten istuisi rattaissa, mutta takana on jo 9 tunnin hoitopäivä ja vielä olisi ehdittävä itsekin lenkille, niin sitten yhdistetään se rattailu ja oma lenkki.
Totuushan on se, että vaikka monella se rattaissa istuttaminen on käytännön (lue: kiireen) sanelema juttu, niin on myös niitä, jotka ihan pelkkää laiskuuttaan työntävät niitä isoja lapsia rattaissa. Eli lapsi on terve ja virkeä, jaksaisi kävellä, mutta ei viitsi, koska äiti palvelee. Palvelua saa heittäytymällä suojatielle selälleen tai raivomalla rappukäytävässä, jolloin äiti ei yksinkertaisesti uskalla jättää rattaita kotiin. Tai kyseessä on m__hanm__ttajaäiti, joka työntää 6-vuotiastaan rattaissa ihan vain siitä ilosta, että pääsee ilmaiseksi bussiin. Bussimatka kestää 200 metriä. Tätä näkee pääkaupunkiseudulla paljon.
Tiedän, minkä verran keskiverto terve muksu oikeasti jaksaa kävellä. Näen tämän viikottain, koska työskentelen päiväkodissa. Meillä on retkillä rattaat mukana 1-2 -vuotiaita varten. Sitä isommat kävelevät. Jos eivät meinaa jaksaa, aikuinen taluttaa ja kannustaa. Välillä ne 1-2 -vuotiaatkin päästetään jaloittelemaan, ja usein ne parivuotiaat innostuvat juoksemaankin. Tämä tapahtuu tietenkin aamupäivisin, kun ovat virkeitä. Jos liian kauan työnnellään, jotkut saattavat nukahdella rattaisiin. Silloin nostetaan hetkeksi kävelemään, että jaksavat vielä syödä lounaan ennen päikkäreille pääsyä.
Kiireisille, autottomille vanhemmille suosittelisin pyörän peräkärryä. Se on oikeasti vauhdikas ja kätevä, ja sen kanssa saa itsekin helposti sen liikunnan. Vapaapäivinä ja viikonloppuisin sitten pyöräilemään ja lenkkeilemään niin, että lapsikin saa liikuntaa. Jos sattuu luminen talvi, niin potkurin tai pulkan kanssa on kiva mennä.
Miksi vain autottomille? Eli sinäkin olet näitä neropatteja, joiden mielestä on ihan ok köyttää se lapsi auton turvaistuimeen mutta rattaat on jostain syystä s**tanasta. Ja miten se lapsi siellä pyörän kärryssä kävelee sen paremmin kuin rattaissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, eihän tätä ketjua kukaan jaksa alusta loppuun kahlata, kun tietää jo, mitä se sisältää: tähän mennessä 24 sivua jankkausta siitä, kuinka lapsella on autismi, adhd tai kehitysvamma. Tai kyseessä on autoton yksinhuoltaja, jonka on oltava töissä toisella puolella kaupunkia klo 7.00, jolloin on aamuviideltä lähdettävä liikkeelle, että ehtii bussiin vaihtoineen, niin ei ole silloin aikaa sitä 4-vuotiasta patistella kävelemään itse päiväkotiin. Tai että lapsi ei muuten istuisi rattaissa, mutta takana on jo 9 tunnin hoitopäivä ja vielä olisi ehdittävä itsekin lenkille, niin sitten yhdistetään se rattailu ja oma lenkki.
Totuushan on se, että vaikka monella se rattaissa istuttaminen on käytännön (lue: kiireen) sanelema juttu, niin on myös niitä, jotka ihan pelkkää laiskuuttaan työntävät niitä isoja lapsia rattaissa. Eli lapsi on terve ja virkeä, jaksaisi kävellä, mutta ei viitsi, koska äiti palvelee. Palvelua saa heittäytymällä suojatielle selälleen tai raivomalla rappukäytävässä, jolloin äiti ei yksinkertaisesti uskalla jättää rattaita kotiin. Tai kyseessä on m__hanm__ttajaäiti, joka työntää 6-vuotiastaan rattaissa ihan vain siitä ilosta, että pääsee ilmaiseksi bussiin. Bussimatka kestää 200 metriä. Tätä näkee pääkaupunkiseudulla paljon.
Tiedän, minkä verran keskiverto terve muksu oikeasti jaksaa kävellä. Näen tämän viikottain, koska työskentelen päiväkodissa. Meillä on retkillä rattaat mukana 1-2 -vuotiaita varten. Sitä isommat kävelevät. Jos eivät meinaa jaksaa, aikuinen taluttaa ja kannustaa. Välillä ne 1-2 -vuotiaatkin päästetään jaloittelemaan, ja usein ne parivuotiaat innostuvat juoksemaankin. Tämä tapahtuu tietenkin aamupäivisin, kun ovat virkeitä. Jos liian kauan työnnellään, jotkut saattavat nukahdella rattaisiin. Silloin nostetaan hetkeksi kävelemään, että jaksavat vielä syödä lounaan ennen päikkäreille pääsyä.
Kiireisille, autottomille vanhemmille suosittelisin pyörän peräkärryä. Se on oikeasti vauhdikas ja kätevä, ja sen kanssa saa itsekin helposti sen liikunnan. Vapaapäivinä ja viikonloppuisin sitten pyöräilemään ja lenkkeilemään niin, että lapsikin saa liikuntaa. Jos sattuu luminen talvi, niin potkurin tai pulkan kanssa on kiva mennä.
Miksi vain autottomille? Eli sinäkin olet näitä neropatteja, joiden mielestä on ihan ok köyttää se lapsi auton turvaistuimeen mutta rattaat on jostain syystä s**tanasta. Ja miten se lapsi siellä pyörän kärryssä kävelee sen paremmin kuin rattaissa?
Onhan se aivan eri asia tehdä vaikka 40 minuutin lenkki lapsi pyörän peräkärryssä kuin lapsi rattaissa, eikun hetkinen, itseasiassa lapsen kannalta aika lailla sama asia. Paitsi ettei voi puhua äidille samalla, mutta maisemat vaihtuu vauhdikkaammin. Ja juu, takuulla moni ottaa rattaat laiskuuttaan. Ja vielä useampi ottaa auton laiskuuttaan, kun ei jaksa kävellä eikä kuunnella lapsen kiukuttelua. Ja rattaiden kanssa saa kokea toisten paheksunnan, autolla ei.
Muistan, miten pahoja katseita sain, kun kärräsin lastani 4 vuotiaaksi asti silloin tällöin rattaissa.
Lapsella oli niin järkyttävät kasvukivut säärissä, nilkoissa ja pohkeissa, että pahimpina päivinä jos hänet nosti jaloilleen hän kaatui heti.
Mutta tietenkään sellainen ei päälle päin näy. Koin tilanteen hyvin ahdistavaksi, varsinkin, kun jouduin kulkemaan bussilla usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole enää rattaissa kulkevia lapsia, mutta aika vanhoiksi ovat rattaissa istuneet. Meillä oli rattaat mukana varmaan vielä viisivuotiaallakin. Ei se lapsi välttämättä siellä ollenkaan istunut, mutta saatiin sinne kaikkien muiden lasten kamppeet, ei tarvinnut kenenkään niitä raahata, eväät ja muut. Ja muistan kyllä yhden reissun, milloin meidän viisivuotias istui rattaissa. Piti viedä lääkäriin, kun oli keuhkokuume. Onneksi oli vielä rattaat tallella, ei tarvinut lasta kävelyttää. Enpä välittänyt silloin, vaikka miten olisi joku paheksunut. En tosiaan tajua tätä jankkausta sivutolkulla. On ihan ok pakata kamppeet autoon, köyttää lapset turvavöihin ja lähteä kyläreissulle autolla. Mutta auta armias, jos mukana on kolmevuotias, ja tieto siitä, että ollaan kokopäiväreissulla ja tullaan iltamyöhällä takaisin, niin laiskanpulskeita ollaan koko joukko, kun otetaan lapselle rattaat mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kävelyä, kävelyä, kävelyä
Normaali, aktiivinen lapsi oppii kävelemään kyllä pidempiäkin matkoja sitä mukaa kun sitä kävelemistä harjoitellaan. Toisen oppii aiemmin, toiset myöhemmin.
Ja lapsen täytyy oppia kävelemään vanhempansa vieressä 5km, koska? Lapset oppii kävelemään kyllä, heidän motoriikkansa ja kestävyytensä kehittyy kyllä, miksi sen pitää olla jalkakäytävällä kävelyä? Haloo nyt! On täysin riittävää, että 5-6-vuotias kävelee pidempiäkin matkoja, sitä nuorempien on hyvä juosta ja kiipeillä ja hyppiä, ei heidän tarvitse kävellä pitkiä matkoja vain, koska äiti ei halua rattaita käyttää. Kaikki oppii, ei heitä tarvitse kouluttaa kuin koiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuttava tää lapseton länkyttäjå reppunsa kanssa.
Se reppu ei pljon auta ruokakaupassa kun ostaa öapsiperheelle. Maitoja 6 litraa jne.
Selkäreppuja on monen kokoisia. 30-litraisia, 50-litraisia, 80-litraisia yms.
Ok. Eli neljä kauppakassia ja yksi 3-vuotias selkäreppuun ja kävelemään 8 km. Selvä homma!
Tai sitten ostat polkupyörän niin ei tarvitse kävellä 8 kilometriä. Todella harva ihminen kävelee noin pitkiä matkoja arjessa.
Ymmärrän kyllä, että kaikilla ei ole varaa autoon, eikä busseja kulje kaikkialle. Mutta pyörä olisi tosiaan kaikkien saatavilla.
Joku tässä aiemmin kertoi menevänsä lapsi rattaissa neuvolaan 10 km päähän. Siinähän menee lapsellakin puoli päivää rattaisiin köytettynä.
Mä en talvisin ole pitkään aikaan ajanut pyörällä. On liukasta ja jos pyörätiet on auraamatta niin se on todella raskasta. Enkä todellakaan olisi ajanut pyörällä talvella lapsi kyydissä!
Mä olen siis se joka monta sivua sitten kertoi talvella vieneensä 4v. lapsen hoitoon rattailla. Aamulla lähtö 6 aikaan enkä todellakaan halunnut nousta vielä aikaisemmin, että lapsi olisi itse kävellyt. Mun piti viedä lapsi hoitoon melkein 3km:n päähän ja sieltä kävellä pari kilometriä matkahuoltoon josta lähti linja-auto ja menin opiskelemaan naapurikaupunkiin. Seuraava auto lähti tunnin päästä ja sen jälkeen seuraava vasta kolmen tunnin päästä. Exä jos haki lapsen hoidosta, niin haki autolla. Mä hain kävellen ja osan matkasta lapsi käveli. Lapsi on aina ollut liikkuvainen, ala-asteella harrasti yleisurheilua ja sitten siirtyi lumilautailuun. Nyt on 18v ja aina ollut normaalipainoinen.
Se, että 3-4v istuu pidemmillä kävelymatkoilla ja aikataulutetuilla matkoilla rattaissa ei tarkoita sitä, että lapsi ei muutenkaan liikkuisi. Vapaa-ajalla käytiin kävelyillä ja lapsi leikki pihalla. Leikki pihalla totta kai hoidossa. Jos lähdin lapsen kanssa laivalle, niin ei ollut rattaita mukana.
Vierailija kirjoitti:
Pahaa tekee katsoa isoja lapsia rattaissa, joita selvästi jo hävettää niissä istua.
Kylläpä olet empaattinen ja täynnä oikealaista ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en talvisin ole pitkään aikaan ajanut pyörällä. On liukasta ja jos pyörätiet on auraamatta niin se on todella raskasta. Enkä todellakaan olisi ajanut pyörällä talvella lapsi kyydissä!
Liukkauteen auttavat karkeakuvioiset renkaat tai nastarenkaat.
Ja mitä lumeen tulee, niin se on ongelma lähinnä pitkillä maaseututaipaleilla. Taajamissa kadut aurataan jo aikaisin aamulla ja sitä paitsi autojen pyörät tamppaavat lumen tiiviiksi hyvin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaat nyt vielä tajuan mutta tiedän naisen joka änkesi neljävuotiasta pyörän lastenistuimeen, oli melkoista hupia omaa muksua päiväkodista autolla hakiessa katsella, miten äiti junttaa hiki päässä isoa tyttöä pyöränistuimeen. Ja tiesin tasan tarkkaan tytön iän, ei ollut mikään "pitkä 2vee".
Mitenkäs se lapsi pitäisi pyörällä kuljettaa, jos ei istuimessa? Harva 4v osaa vielä kovin hyvin pyöräillä itse.
Minkä ikäisenä ajattelet lapsen oppivan ajamaan pyörällä?
Oma lapsi oppi 3 vuotiaana, mutta vielä 7 vuotiaana hän oli aika iso riski liikenteen seassa. Vaikka osasi liikenne säännöt hyvin, unohti hän seurata liikennettä, jos oli jotain muutakin mielenkiintoista.
Päiväkotiin oli 2,5 km matkaa puistoja pitkin, niin se onnistui pyörällä. J
Kauppaa oli isoja ja vaarallisia teitä, joten se oli liian iso riski ja hoidimme sen lapsi kyydissä. Joko rattaissa tai pyörän takana.
Ihan kuule kaikki valitsee sen, mikä heidän perheelle on parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istumisen ohella muu liikkumattomuus on hyvin huolestuttavaa. Moni lapsi luistelee ja hiihtää tai leikkii mitään ulkoiluleikkejä ekan kerran vasta eskarissa tai koulussa.
Onneksi on vielä niitäkin lapsia, keiden kanssa on ulkoiltu myös kotona ja lapsen ei kammoa kaikkea liikkumista.
Lasten liikkumattomuus on ongelma, se ei liity rattaisiin tai niiden käyttämättömyyteen.
Sitten se ei varmaankaan myöskään liity autoon tai sen käyttämättömyyteen.
Kun ei tuhlaa aikaansa lasten tahtiin taapertamiseen niin ehtii opettaa sen lapsen hiihtämään ja luistelemaan jo pienenä :) jos aikaa ulkoiluun on vaikkapa 2 tuntia ja matkaa luistelukentälle 2 kilometriä, ei lasten tahtiin kävelijä ehdi luistella ollenkaan mutta rattailla tai autolla menijä ehtii.
Siirtymissä ymmärrän kyllä sekä rattaat että auton käytön, mutta jos tarkoituksena on huolehtia lapsen ulkoilusta, 10 km rataslenkki palvelee sitä tasan yhtä hyvin kuin 50 km autolenkki. Uni voi tulla, mutta siinäpä se.
10km rataslenkki onkin vanhemman ulkoilua, ei lapsen. Ihan hyvä on jos vanhemmatkin pitää kunnostaan huolta niin jaksaa paremmin olla lasten kanssa. Siihen, miksi lasta ei voi jättää kotiin toiselle vanhemmalle lenkin ajaksi voi taas olla monta ihan hyvää syytä.
Mutta onhan se kurjaa, jos päivittäinen 2 h ulkoilu on aina vanhemman ulkoilua. Kuitenkaan niitä vuorokauden tunteja ei ole kuin rajattu määrä.
En usko, että aikuinen joka käy päivittäin kahden tunnin vaunulenkillä, kasvattaa omasta lapsestaan liikkumattoman.
En myöskään usko, että vanhempi ajattelee, että vaunu-ulkoilu on lasten liikuntaa. Meillä on erilainen usko ihmisiin ja heidän älyynsä.
Meillä on lievästi cp-vammainen 5 vuotias lapsi josta rattaissa istuessa ei huomaa että on vaikeuksia kävellä pitkää matkaa jalkojen spadtisuuden takia. HYVIN USEIN joku mamma kokee asiakseen arvostella miten ”noin iso lapsi istuu rattaissa!” Huoh. Rattaat siksi ettei edes omista pyörätuolia koska pystyy kävelemään.
Vastaan naama pokerina että hän on cp-vammainen. Kukaan ei ikinä jatka keskustelua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaat nyt vielä tajuan mutta tiedän naisen joka änkesi neljävuotiasta pyörän lastenistuimeen, oli melkoista hupia omaa muksua päiväkodista autolla hakiessa katsella, miten äiti junttaa hiki päässä isoa tyttöä pyöränistuimeen. Ja tiesin tasan tarkkaan tytön iän, ei ollut mikään "pitkä 2vee".
Mitenkäs se lapsi pitäisi pyörällä kuljettaa, jos ei istuimessa? Harva 4v osaa vielä kovin hyvin pyöräillä itse.
Siis mitä?
Nykyäänhän juuri lapset oppii entistä aikaisemmin pyöräilemään, myös ilman apupyöriä, kiitos potkupyörien jotka kehittävät lapsen tasapainoa. Moni 2v. ja allekin menee potkupyörällä ja 3-vuotiaana ajaa jo ilman apupyöriäkin. Joten kyllä 4-vuotias yleensä osaa pyöräillä ainakin jotenkuten, varsinkin apypyörillä.
Kokeile itse ajaa apupyörillä esim. Pienessä lumess tai epätasaisessa maastossa. =roudn muokkaama tie.
Välillä tuntuu, ettei ihmisillä ole suhteellisuuden tajua.
Poikani on kulkea ut paljon rattaissa ja pyörän kyydissä ja nyt teininä juoksee puolimaratoneita, vaeltaa ja urheilee muute kin monipuolisesti. Koska ei ole ollut ylimääräisiä kiloja. Rattaat eivät ole vaikuttaneet hänen motoriseen kehitykseen.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko esim joku sellainen, että pitää kävellä 1-5 km, eikä ole aikaa 3-4-vuotiaan vauhtiin?
Sinä menisit autolla, eikö?
En lukenut tämän pidemmälle, tämä oli niin hyvä kommentti. Joskus pitää ihan oikeasti päästä kulkemaan pitkä matka reippaasti, eikä kaikilla ole autoa. Ei siinä ehdi jäädä joka käpyä ihastelemaan, eikä lapsi välttämättä jaksa kävellä kovin monta kilometriä. Toki sitten erikseen kannattaa joskus tehdä niitä käpyjen katseluretkiä. Itsekin kuljetin omia lapsiani rattaissa ehkä juuri n. 3-vuotiaiksi. Voi sanoa, että yhtäkkiä sitten tottuivat kävelemään reippaasti pitkiäkin matkoja, mutta en nähnyt syytä hoputtaa tätä kehitystä. Ihan ok kuntoisia lapsia ovat ja nyt jo teinejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaat nyt vielä tajuan mutta tiedän naisen joka änkesi neljävuotiasta pyörän lastenistuimeen, oli melkoista hupia omaa muksua päiväkodista autolla hakiessa katsella, miten äiti junttaa hiki päässä isoa tyttöä pyöränistuimeen. Ja tiesin tasan tarkkaan tytön iän, ei ollut mikään "pitkä 2vee".
Mitenkäs se lapsi pitäisi pyörällä kuljettaa, jos ei istuimessa? Harva 4v osaa vielä kovin hyvin pyöräillä itse.
Siis mitä?
Nykyäänhän juuri lapset oppii entistä aikaisemmin pyöräilemään, myös ilman apupyöriä, kiitos potkupyörien jotka kehittävät lapsen tasapainoa. Moni 2v. ja allekin menee potkupyörällä ja 3-vuotiaana ajaa jo ilman apupyöriäkin. Joten kyllä 4-vuotias yleensä osaa pyöräillä ainakin jotenkuten, varsinkin apypyörillä.
Tuossa on tosi paljon yksilökohtaista vaihtelua niin, että normaalin rajoissakin vielä mennään. Potkupyöriä ei tainnut juuri olla lasteni ollessa pieniä, enkä käsitä, miksi se tänä päivänäkään olisi pakollinen varustus. Esikoispoikani ei osannut pyöräillä juuri yhtään 6-vuotissynttäreiden kieppeillä (keväällä). Syksyllä pyöräili täysin sujuvasti eskariin, eikä hänen motoriikassaan ole todettu mitään poikkeavaa, nyt on jo täysi-ikäinen. Luonteeltaan on varovainen, missä on hyvät puolensa, eikä näin ollut ensimmäisenä rämäpäänä kokeilemassa kaikkea vauhdikasta. Kuopus oli sitten vähän vauhdikkaampi. Mikä hemmetin kilpajuoksu tämä elämä monelle onkaan :( Ymmärrän kannustuksen ja opettamisen ym., mutta en tätä "mutta kyllähän tuossa iässä jo pitää sitä ja tätä". Muuten mitä? Viedään saunan taakse? Antakaa vähän armoa, ihmiset.
Tämäkin keskustelu jälleen osoittaa sen, kuinka vihamielisesti vanhemmuuteen Suomessa suhtaudutaan. Ja, koska Suomessa naiset edelleen kantavat päävastuun lasten kasvatuksesta, kyseessä lienee jälleen yksi suomalaiseen kulttuuriin iskostunut naisvihan muoto. Hävetkää naiset, jotka muiden vanhemmuutta lyttäätte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en talvisin ole pitkään aikaan ajanut pyörällä. On liukasta ja jos pyörätiet on auraamatta niin se on todella raskasta. Enkä todellakaan olisi ajanut pyörällä talvella lapsi kyydissä!
Liukkauteen auttavat karkeakuvioiset renkaat tai nastarenkaat.
Ja mitä lumeen tulee, niin se on ongelma lähinnä pitkillä maaseututaipaleilla. Taajamissa kadut aurataan jo aikaisin aamulla ja sitä paitsi autojen pyörät tamppaavat lumen tiiviiksi hyvin nopeasti.
helsingissä on katuja joita ei aurata koko talvena
Meillä lapsi oppi kävelemään 10kk iässä ja on siitä lähtien liikkunut paljon.
Nyt 2.5v. ja kävellään lähipuistoihin, koiralenkkejä ja seikkaillaan metsäretkillä.
Autottomana otetaan rattaat mukaan kauppareissuille ja kaupungille lähtiessä.
Bussilla päästään ilmaiseksi ja siksi pystytään paljon käymään lasten tapahtumissa, kerhoissa ja leikkipaikoissa.
Kauppaostokset kuljetetaan rattaissa ja usein rattaisiin ei mahdu muuta kuin ostokset.
Voi kuule kaikilla ei ole autoa, helppo se on nakata lapsi kyytiin ja ajaa paikasta a paikkaa b ja kehdata ihmetellä jos toisella on iso lapsi rattaissa...