Jos suhteessa on hyvä olla, mutta intohimo puuttuu
Kannattaako sen suhteen taistella?
Ollaan 50v ja 60v,tavattu 3v sitten.
Meillä on hyvä suhde, jossa molemmilla on hyvä olla. Mutta semmonen uuh aah intohimo puuttuu. Mutta onko se kuinka tärkeää, enää tässä iässä?
Itse arvostan läheisyyttä ja hyvää oloa, s eksi ei oo mulle koskaan ollut se tärkein. Toki sitäkin on ja voisi olla enemmän.
Tn50
Kommentit (18)
Meillä vähän sama homma, tosin olemme vasta kolmikymppisiä. Intohimoa oli kyllä paljonkin suhteen alussa mutta kahdeksassa vuodessa se on väljähtynyt. Olen tosin miettinyt, että ehkäpä tämä johtuu korona-ajasta. Ennen kävimme paljon kaupungin huvituksissa, nyt ollaan nuhjattu verkkarit jaloissa samoissa neliöissä kohta kaksi vuotta. Ei kauhean seksikästä….
Pitää ehkä odottaa ja katsoa, josko tilanteen muuttuessa seksielämäkin alkaisi elpymään. Tosiaan monet muut asiat ovat suhteessa hyvin, on luottamusta ja läheisyyttä ja meillä on tosi hauskaa yhdessä. Joka päivä useita kertoja nauraa hirnutaan yhdessä ääneen.
No, mulla on intohimoa ja hyvä olla, mutta missä vaiheessa pitäisi tulla kuvaan myös rakkautta?
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on intohimoa ja hyvä olla, mutta missä vaiheessa pitäisi tulla kuvaan myös rakkautta?
Haluaisitko että tulisi?
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on intohimoa ja hyvä olla, mutta missä vaiheessa pitäisi tulla kuvaan myös rakkautta?
Me kyllä rakastetaan toisiamme, vaikkei tuo mies sitä usein sano. Mutta teot puhuu enemmän. Itsellä on tässä suhteessa hyvä olla, en koe olevani vangittu i ja kahlittu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on intohimoa ja hyvä olla, mutta missä vaiheessa pitäisi tulla kuvaan myös rakkautta?
Haluaisitko että tulisi?
Haluaisin, ei ollut tarkoitus lähteä mihinkään seksisuhteeseen vaan ihan oikeaan suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on intohimoa ja hyvä olla, mutta missä vaiheessa pitäisi tulla kuvaan myös rakkautta?
Me kyllä rakastetaan toisiamme, vaikkei tuo mies sitä usein sano. Mutta teot puhuu enemmän. Itsellä on tässä suhteessa hyvä olla, en koe olevani vangittu i ja kahlittu.
Ap
Kaipaako mies intohimoa vai onko hän tyytyväinen asiantilaan? Tai onko niin, että hän tuntee himoa sinua kohtaan mutta sinä et häntä?
Me olemme olleet miehen kanssa yhdessä 15 vuotta ilman mitään suurta intohimoa. Tai minä en ainakaan ole sitä tuntenut, en edes suhteen alussa. Silti on ollut ihan hyvä yhdessä. Seksiä on melko säännöllisesti kerran viikossa.
Olen tietenkin miettinyt olisiko jonkun toisen kanssa sitä kuuluisaa intohimoa. Ehkä olisi, ehkä ei. Tässä suhteessa on kuitenkin niin paljon hyviä asioita, ettei kannata lähteä etsimään jotain mitä ei ehkä edes löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on intohimoa ja hyvä olla, mutta missä vaiheessa pitäisi tulla kuvaan myös rakkautta?
Haluaisitko että tulisi?
Haluaisin, ei ollut tarkoitus lähteä mihinkään seksisuhteeseen vaan ihan oikeaan suhteeseen.
Mitä se rakkaus sitten toisaalta on, ellei intohimoa ja läheisyyttä? Joka sitten ajan kanssa syvenee. Ehkä sitä mystifioidaan liikaa. Koetko kuitenkin, että jotain puuttuu?
Intohimo laantuu jokaisessa suhteessa. Se on ihan normaalia. Rakkaus on se joka metkitsee
Jos intohimon väljentyessä vaihtaa, saa vaihtaa usein.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme olleet miehen kanssa yhdessä 15 vuotta ilman mitään suurta intohimoa. Tai minä en ainakaan ole sitä tuntenut, en edes suhteen alussa. Silti on ollut ihan hyvä yhdessä. Seksiä on melko säännöllisesti kerran viikossa.
Olen tietenkin miettinyt olisiko jonkun toisen kanssa sitä kuuluisaa intohimoa. Ehkä olisi, ehkä ei. Tässä suhteessa on kuitenkin niin paljon hyviä asioita, ettei kannata lähteä etsimään jotain mitä ei ehkä edes löydy.
Tai sitten löytyisi, mutta jonkun häntäheikin kanssa, jolta puuttuisi kaikki muut hyvän puolison piirteet. Ei se ehkä kannattava kauppa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on intohimoa ja hyvä olla, mutta missä vaiheessa pitäisi tulla kuvaan myös rakkautta?
Me kyllä rakastetaan toisiamme, vaikkei tuo mies sitä usein sano. Mutta teot puhuu enemmän. Itsellä on tässä suhteessa hyvä olla, en koe olevani vangittu i ja kahlittu.
Ap
Kaipaako mies intohimoa vai onko hän tyytyväinen asiantilaan? Tai onko niin, että hän tuntee himoa sinua kohtaan mutta sinä et häntä?
Veikkaan, että on sekä että. Mutta mies on tyytyväinen tähän ja niin olen itsekin. Ja se varmaa tärkeintä, kun tää on meidän juttu. Kierukka vei mun himot :( kostun kyllä todella nopessti mutta varsinaista kiihkoa tunnen harvoin. Silti himoitsen häntä, mutta on hetkiä kun esim kosketus ei tunnu miltään, jos ei hipase oikeasta kohdasta. Ap
Eikö siitä kierukasta kannattaisi vaihtaa pois? Jos olet yli viisikymppinen, olisiko raskaus edes mahdollinen?
Vierailija kirjoitti:
Eikö siitä kierukasta kannattaisi vaihtaa pois? Jos olet yli viisikymppinen, olisiko raskaus edes mahdollinen?
Oon miettiny, toki nyt on kivaa kun ei tuu menkkoja siks pidän sen. Mutta jollain hassul tapaa kaipaan menkkoja. Mul on toisist munasarjoista elo jo loppunut. Mikähän ehkäsy olis sit tilalle hyvä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on intohimoa ja hyvä olla, mutta missä vaiheessa pitäisi tulla kuvaan myös rakkautta?
Haluaisitko että tulisi?
Haluaisin, ei ollut tarkoitus lähteä mihinkään seksisuhteeseen vaan ihan oikeaan suhteeseen.
Mitä se rakkaus sitten toisaalta on, ellei intohimoa ja läheisyyttä? Joka sitten ajan kanssa syvenee. Ehkä sitä mystifioidaan liikaa. Koetko kuitenkin, että jotain puuttuu?
Henkistä intimiteettiä. Sitä, että voi puhua asioista, tulee kohdatuksi. Ja että haluaa pitää toisesta huolta ja myös osaa itse heittäytyä toisen huolenpitoon. Nyt me ollaan vähän kuin kaksi ihmistä yhdessä, ei olla me.
Tarviitko tuossa iässä kierukkaa?,ja toiseks, sun mies on 60v... kuinka monen kuuskymppisen elämä on intohimoista?
Pääasia, että on hyvä olla