Lue keskustelun säännöt.
Millä tavoin Katja Kettu oikein kirjoittaa (uusi Ismo Alanko -kirja)?
24.10.2021 |
Jo aiemman Ketun kirjan (Rose-kirja) kohdalla jotkut kriitikot sanoivat kirjaa keskeneräiseksi ja epätasaiseksi, ja nyt tämä Ismo Alanko -elämäkerta on arvostelijan mielestä täysin levällään. Tekstiä oli ollut aluksi reilusti yli 1000 sivua ja sitä oli tiivistetty. Nimissä ja yhdyssanoissa on virheitä ym. Tämä on toki myös kustannustoimittamisen heikkoutta mutta samalla ihmetyttää jo alkuunsa Ketun kirjoittamisen tapa. Eikö hän jaksa tai osaa editoida tekstejään? Odotin Ismo Alanko -kirja innokkaasti mutta ei ole kiva tarttua kirjaan, joka on "kesken ja levällään".
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Onko jossain sitten joku erityisen ansioitunut elämäkerran kirjoittaja? Ainakin Samuli Edelmanista kirjoittanut oli hävettävän huono sanankäyttäjä.
No ei kai se pelkkä tekninen taito ratkaise. Olisi hyvä jos kirjoittajalla jo kohteella olisi avoimet välit, tyyli kohteensa näköinen jne.. nämä on joskus sattumasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onninen kirjoittaa että kirjassa on yhdyssana- ja asiavirheitä. Haiskahtaa siltä että kiire on tullut. Lukijan halveksimista, ellei sitten halua nähdä alankomaisena omaperäisyytenä tai jotain.
Kirjaa joudutettiin joulumarkkinoille, kuluttajan aliarvioimista ja eräänlaista kusetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jossain sitten joku erityisen ansioitunut elämäkerran kirjoittaja? Ainakin Samuli Edelmanista kirjoittanut oli hävettävän huono sanankäyttäjä.
No ei kai se pelkkä tekninen taito ratkaise. Olisi hyvä jos kirjoittajalla jo kohteella olisi avoimet välit, tyyli kohteensa näköinen jne.. nämä on joskus sattumasta kiinni.
Kyse ei ole teknisestä taidosta vaan siitä, että ilmeisesti moni elämäkertakirjuri ei itse ole kovin montaa kirjaa elämässään lukenut, hyvää ainakaan, kun latteimmat ilmaisut ja kliseet pitää kaikki saada kerättyä teokseen. Hyvä yleissivistys on perusedellytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kettu on omimmillaan fiktion kirjoittajana. Kätilö oli vaikuttava, suosittelen. Pitääpä lukea tuokin ja muodostaa käsitys sen jälkeen.
Olihan Kätilössäkin vaivaannuttavia lapsellisuuksia. Kuten kuvaus siitä, miten tämä kätilö muka poisti alapään karvansa kynttilänvahalla. Sopii kokeilla perässä. Turha detalji juonen, henkilökuvauksen tai suhdekehittelynkään kannalta.
Kätilön aihe sopi ajan henkeen. Nostetaan sota esiin naisen kokemuksen kautta, ja vielä Lappi miljööksi niin johan kiinnostaa.
Suomessa hyvän kirjan nimiin pääsee keskinkertainenkin teos. Toki tiettyä viehätystä Kätilön jäämerellisyydessä oli, sen Kettu oli malttanut kirjoittaa huolella.
No ei ole huolellista työtä, kaikki jotka tuntee yhtään historiaa näkee ne kaikki virheet. Silkkaa huomionhakua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kettu on omimmillaan fiktion kirjoittajana. Kätilö oli vaikuttava, suosittelen. Pitääpä lukea tuokin ja muodostaa käsitys sen jälkeen.
Olihan Kätilössäkin vaivaannuttavia lapsellisuuksia. Kuten kuvaus siitä, miten tämä kätilö muka poisti alapään karvansa kynttilänvahalla. Sopii kokeilla perässä. Turha detalji juonen, henkilökuvauksen tai suhdekehittelynkään kannalta.
Kätilön aihe sopi ajan henkeen. Nostetaan sota esiin naisen kokemuksen kautta, ja vielä Lappi miljööksi niin johan kiinnostaa.
Suomessa hyvän kirjan nimiin pääsee keskinkertainenkin teos. Toki tiettyä viehätystä Kätilön jäämerellisyydessä oli, sen Kettu oli malttanut kirjoittaa huolella.
No ei ole huolellista työtä, kaikki jotka tuntee yhtään historiaa näkee ne kaikki virheet. Silkkaa huomionhakua.
Jäämerellisyydellä tarkoitin tunnelmaa, miljöön kuvausta.
Kerro ihmeessä, mitä virheitä siinä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Suomessa ylipäätään sellaisia kirjailijoita, jotka olisivat hyviä erityisesti elämänkertojen kirjoittajina? En tykännyt Tervon Loiri-kirjasta yhtään, vaikka mies henkilönä kiinnosti. Tervon tyyli sopi minusta huonosti elämäkertaan ja kirja oli jotenkin sekava.
Lasse Pöystin elämänkerta 90-luvulla oli paljon kiinnostavampi, mutta Pöysti olikin kirjoittanut sen itse. Siinä oli hänen oma äänensä.
Luulisi, että Alanko olisi pystynyt samaan, kirjoittamaan kirjan itsestään omalla tyylillään.
Olisi joku Kaari Utrio soveltunut paremmin elämänkerran kirjoittajaksi? Hänhän osaa kirjoittaa ainakin historiallisista asioista hyvin.
Katja Ketun tyyli on kyllä aika erikoinen, enkä tiedä miten se soveltuu elämäkertaan.
Tuokin 1000 sivua-juttu, eikö hän osaa yhtään kiteyttää? Kuka kirjoittaa mitään kirjaa 1000 sivua?
No ainakin on ahkera, kun on saanut noin paljon aikaan. Eri asia tietysti, miten hyvää se jälki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivujahan ei ollut "vain" tuhat, vaan peräti 1800 sivua. Älytön määrä! Miten tuollaisesta määrästä lähtee tiivistämään?
Outo nimi Kettu. En ostais kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kirjoissa on erittäin paljon kirjoitusvirheitä. Kirjaimia puuttuu jne. Ei niinkään yhdyssanavirheitä vaan typoja. Kuvastaa kai nykyajan kiirettä. Olen miettinyt, onko kuluttajalla mitään oikeuksia kirjan ostamisen kanssa? Jos ostaa kirjan, jossa on tietty määrä typoja, saako reklamaation jälkeen rahat takaisin tai edes alennusta? Kirjassa kirjoitusvirheet vastaavat mielestäni samaa kuin vaikkapa vaatteissa se, että sauma on ommeltu heikosti tai kankaassa on reikä.
Vierailija kirjoitti:
No, onpa järkeviä kommentteja tullut tähän aloitukseen...
Järkevän kommentin löytäminen tällä palstalla on nykyään luokkaa neula heinäsuovassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjasta olisi varmasti saanut alle 150 -sivuisen, jos olisi poistanut litteroinneista sanat "he lv etin" ja "vi tu n".
Vierailija kirjoitti:
Katja Ketun tyyli on kyllä aika erikoinen, enkä tiedä miten se soveltuu elämäkertaan.
Tuokin 1000 sivua-juttu, eikö hän osaa yhtään kiteyttää? Kuka kirjoittaa mitään kirjaa 1000 sivua?
Stephen King. Ainakin Tukikohta taitaa olla yli tuhatsivuinen. ja James Clavell on myös kirjoittanut todella pitkiä kirjoja. Fiktion puolella pidän pitkistä kirjoista.
Mitä mieltä porukka on Ari Väntäsen taidoista? Michael Monroe -kirjan olen kuunnellut, joten en voi tietää siinä mahdollisesti olevista yhdyssanavirheistä, mutta muuten kirja oli mielestäni aivan kelvollisesti toteutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jarkko Jokelainen kirjoitti erinomaisen kirja Smackista tässä keväällä. Yksi parhaita bändihistoriikkeja joita olen lukenut. On itsekin muusikko. Ei kaunistelua, ei liioittelua, taustat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kirjoissa on erittäin paljon kirjoitusvirheitä. Kirjaimia puuttuu jne. Ei niinkään yhdyssanavirheitä vaan typoja. Kuvastaa kai nykyajan kiirettä. Olen miettinyt, onko kuluttajalla mitään oikeuksia kirjan ostamisen kanssa? Jos ostaa kirjan, jossa on tietty määrä typoja, saako reklamaation jälkeen rahat takaisin tai edes alennusta? Kirjassa kirjoitusvirheet vastaavat mielestäni samaa kuin vaikkapa vaatteissa se, että sauma on ommeltu heikosti tai kankaassa on reikä.
Eikö tekstejä enää nykyään kirjoiteta kunnon tekstinkäsittelyohjelmilla, joiden oikoluku huomaa ainakin lyöntivirheet ja monia muitakin yleisiä oikeakielisyysvirheitä? Tätä olen ihmetellyt. Miten on edes mahdollista, että lyöntivirheitä päätyy niin paljon teksteihin? Vai eikö kukaan enää lue valmiita tekstejä näytöltä?
Vai näpytelläänkö kirjatkin nykyään puhelimella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kirjoissa on erittäin paljon kirjoitusvirheitä. Kirjaimia puuttuu jne. Ei niinkään yhdyssanavirheitä vaan typoja. Kuvastaa kai nykyajan kiirettä. Olen miettinyt, onko kuluttajalla mitään oikeuksia kirjan ostamisen kanssa? Jos ostaa kirjan, jossa on tietty määrä typoja, saako reklamaation jälkeen rahat takaisin tai edes alennusta? Kirjassa kirjoitusvirheet vastaavat mielestäni samaa kuin vaikkapa vaatteissa se, että sauma on ommeltu heikosti tai kankaassa on reikä.
Eikö tekstejä enää nykyään kirjoiteta kunnon tekstinkäsittelyohjelmilla, joiden oikoluku huomaa ainakin lyöntivirheet ja monia muitakin yleisiä oikeakielisyysvirheitä? Tätä olen ihmetellyt. Miten on edes mahdollista, että lyöntivirheitä päätyy niin paljon teksteihin? Vai eikö kukaan enää lue valmiita tekstejä näytöltä?
[/quote
En tiedä, mutta tulee mieleen sellainen ajatus, että puhesyntikasta voisi olla apua pitkien kokonaisuuksien lukemisessa. Voisi luulla, että kun ihminen tuijottaa näyttöä todella kauan ja lukee valtavan määrän tekstiä, asioita jää pakostakin huomaamatta. Mutta jos hän lukiessaan voisi myös kuunnella tekstiä, talläiset virheet kuuluisivat he ti.
Nykyään alkaa olla jo sellaisia puhesyntikoita, oikeastaan koneääniä, että niitä jaksaa kuunnella. Ainakin niitä voisi käyttää kirjoittamisessa apuna.
Lainaus Kari Kosmoksen kirjasta Psykedeelisen kulttuurin historia ja visio:
"Sielun Veljet oli psykedeelisiä aineita, etenkin kannabista, suosivan miehistön maineessa, ja soittokunnasta kehkeytyi jo kauan ennen Softwood Musicia dionysosmainen kulkue, joka vaelsi läpi maan resuisena ja huojuvana ilmestyksenä kymmeniä heimoveljiä ja sielunsiskoja laahuksenaan. Festivaaleilla bändin keikkabussi oli joskus niin tupaten täynnä pilveä pössytteleviä heimolaisia, etteivät soittajat itse enää sekaan mahtuneet. Yleensä hasis-biitin vilauttaminen pukuhuoneen ovella kävi backstage-passista Siekkareiden keikoilla."
Olen hankkinut kirjan tänään ja selannut sitä. Valitettavasti ei ole sellainen selkeä ja hyvä kokonaisuus, joka houkuttelisi lukemaan. Tuntuu kun asiat eivät ole mittasuhteissa keskenään. Jokin mitättömyys saa sivukaupalla tilaa, jokin tärkeä juttu kuitataan lauseella. Tulee vaikutelma ettei kirjailija ole tiennyt mitä on tekemässä.
Mä vähän luulen että tämä nykyinen muotihomma että otetaan eturivin romaanikirjailija ja laitetaan hänet kirjoittamaan elämäkerta eturivin tähdestä, johtaa aina katastrofeihin. Sehän Loiri-kirja oli puiseva ja kummallista äijäsoopaa täynnä, eikä lainkaan sitaatteja vaan yhtä tasaista möykkyä. Kari Hotakaisen Kimi-kirja onnistui, koska Hotakaisella oli ihan oma tulokulmansa (autofani hänkin) ja Kimiä luultavasti aika vähän kiinnosti joku Suomessa julkaistava elämäkerta.
Perinteisesti toimittajat ovat näitä elämäkertoja Suomessa ja muualla kirjoittaneet, ja toimittajat osaavat lyhentää eivätkä suhtaudu lauseisiinsa kuolemattomina, osaavat tiivistää, osaavat kysyä vttumaisiakin kysymyksiä. Miksi oletetaan että romaanikirjailija kykenisi tähän? Usein näistä toimittajavetoisista elämäkerroista paistaa myös se, että kirjoittaja ja kohde ovat tunteneet toisensa pitkään ja aloite kirjaan on tullut heiltä. Näin ollen heillä on jo valmiiksi varmaankin ajatus että millainen kirja on tulossa ja toimittaja osaa sen julkkiksen elämäntarinan työnsä puolesta jo hyvin. Loiri-kirjan kohdalla näitä asioita ekan kerran pohdin ja nyt tää alanko-kirja vahvistaa ajatustani, että huono kombo tuo romaanikirjailija & julkkis.
Mistä kaupasta löysit kirjan? Virallinen julkaisupäivä näyttäisi olevan huomenna mutta täytyyhän se lähteä jo tänään ostamaan, jos/kun sitä jostain löytyy. :)
Minusta Kätilö oli kieleltään ja tunnelmaltaan vahva, mutta juonessa oli kummallisuuksia. Tavallaan ei yllätä, jos hän ei ollut paras mahdollinen tällaiseen projektiin. Mutta saattoihan tässä Alanko-kirjassa tulla jotain muitakin yllättäviä ongelmia.