Katkaisin välit narsistiäitiini jouluna - kauanko 2,5v muistaa mummon?

12 käsittämätöntä. Kai ne syyn sanoivat, miksi pois käskivät.

Suojelet lastasi ap...se on oikein

Ei ole välit poikki lempilapseen (päin vastoin), hän on syytön omaan osaansa tässä sopassa ja on kyllä saama mieltä, että äitimme on monella tapaa inhottava ihminen.

Isäni menee valitettavasti "pesuveden mukana". Häneltä ikäänkuin puuttuu oma tahto, eikä taatusti uskaltaisi käydä meillä ilman äitiäni - hän saisi kärsiä siitä, jos jäisi "kiinni" äidilleni. Eli kyllä: valitettavasti tässä menevät sitten molemmat isovanhemmat. Tai oikeastaan isälläni on valta valita, mutta en usko että on tarpeeksi rohkeutta valita meitä. Hänet äitini on uuvuttanut persoonattomaksi ja tahdottomaksi, puhumattomaksi masentuneeksi mieheksi.

-AP

Isäsi rooli on karu. Hän rakastaisi sinua. Älä hylkää.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:16"]

12 käsittämätöntä. Kai ne syyn sanoivat, miksi pois käskivät.

[/quote]

Sanoi ettei heidän puolella suvussa voi olla kyseistä perinnöllistä sairautta, oikein raivostui. Minä totesin ettei kyseistä sairautta löydy meidänkään suvusta ja lasta vasta tutkitaan.

Loppujen lopuksi lapselta ei löytynyt epäiltyä sairautta mutta kun välit oli pantu poikki näyttävästi niin se oli sitten siinä. Lapsi näki vuosia painajaisia raivoavasta isovanhemmasta ja pihalle heittämisestä.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:11"]

Äitisi ei vaan jaksanut enää leikkittää eikä osannut luontevasti lopettaa? Ehkä voisit jutella äitisi kanssa tästä. No entä isäsi. Et kai rankaise häntä äitisi takia. Kai isäai ansaitsee huomionne.

[/quote]

Joku narsistiko siellä huutelee? Tunnistitko oman käytöksesi?

Isäni rooli on karu, mutta en voi hänen - aikuisen ihmisen - puolesta valita. Hän on meille tervetullut ja tietää sen (sanoin tämän hänelle vielä ennen auton oven sulkeutumista). Mutta hänkin on narsistin uhri, eikä taida päästä karkuun. Minun vastuullani on pelastaa oma perheeni, isääni en voi pelastaa. Hänkään ei pelastanut minua, vaikka näki huonon kohteluni ja pahoinvointini lapsena. Hän lähti karkuun töihinsä. Tavallaan ymmärrän häntä, ei ollut helppoa hänelläkään. Mutta minä pelastan vain sen, mikä pelastettavissa on: oman lapseni, sekä oman mielenterveyteni.

-AP

12 lisää vielä sen että kun on kerran iljettäväksi sekasikiöksi julistettu niin sen kyllä muistaa pienikin. Asian hyvä puoli on se, että väkinäiset sukutapaamiseet loppuivat. Todellisuudessa lapsi ei edes tainnut kiinnostaa isovanhempaa.

Tämä isovanhempi kuoli muutama vuosi kohtauksen jälkeen eikä hänen peräänsä itkenyt kukaan. Laitoimme lapsen hoitoon siksi aikaan kun hoidimme isovanhemman asiat ja hautajaiset. 

Lapsi alkoi kyselemään pari vuotta sitten miksi isovanhempi vihasi häntä niin paljon. Itkee poloinen välillä vieläkin sitä kun hänellä ei ole yhtään elossa olevaa isovanhempaa. Ei ole edes yhtään isovanhempien sukupolven sukulaista joka olisi millään tavoin kiinnostunut lapsesta.

"Äitini jätti lapseni täysin huomiotta tämän serkun saavuttua paikalle ja sen jälkeen lähinnä tiuski hämmentyneelle ja samaa huomiota (riehumatta) hakemaan tulleelle lapselleni. Eli muuttui täysin läsnä olevasta, lapseni kanssa leikkineestä ja hullutelleesta mummosta vihaisesti katsovaksi ja tiuskivaksi ihan yht'äkkiä; naamio tippui eikä jaksanut enää teeskennellä."

Kun toinen serkku tuli myöhemmin vasta paikalle ja omasi oli jo hullutellut mummon kanssa, olisiko ollutkin sen toisen lapsen vuoro saada mummon jakamaton huomio? Mikset mennyt äitisi avuksi ja sanonut, että nyt on toisen serkun vuoro. 2,5 vuotias on aika itsepäinen haluamaan jotain ja mustasukkaisuus mummosta valtaa mielen. Äitisi ei osannut hoidella yksin tuota tilannetta.

Olen itse mummona ollut vastaavassa tilanteessa, kun 4-5 lastenlasta kilpailee huomiosta. Kaikkia ei voi kuunnella yhtäaikaa, kun jokaisella on asiaa.

Surullista, että äidistäsi on tehty koko perheen syntipukki, masentanut miehensä ja ajanut tyttärensä terapiaan.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:25"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:11"]

Äitisi ei vaan jaksanut enää leikkittää eikä osannut luontevasti lopettaa? Ehkä voisit jutella äitisi kanssa tästä. No entä isäsi. Et kai rankaise häntä äitisi takia. Kai isäai ansaitsee huomionne.

[/quote]

Joku narsistiko siellä huutelee? Tunnistitko oman käytöksesi?

[/quote]

Ja sinä taidat olla koko maailman väärinymmärtämä nero? Noita diagnooseja näköjään jaellaan täällä av:lla aika hulvattomasti :)

Normaalit ihmiset pystyvät huomioimaan monta lasta kerralla. Ei aikaisemmin tullutta lasta sysätä syrjään, olla vihaisia ja tiuskita ja samalla ollaan iloisia toiselle lapselle.

"Olen itse mummona ollut vastaavassa tilanteessa, kun 4-5 lastenlasta kilpailee huomiosta. Kaikkia ei voi kuunnella yhtäaikaa, kun jokaisella on asiaa.

Surullista, että äidistäsi on tehty koko perheen syntipukki, masentanut miehensä ja ajanut tyttärensä terapiaan."

Tässä kyse oli kahdesta lapsesta, enempää lapsenlapsia ei ole. Muuhun osaan kommenttiasi en ota kantaa.

-AP

Minä yritin pitkät 12 vuotta saada äitini huomaamaan lapseni. Välillä katkaisin välitkin. Ei kelvannut, kaikki muut 5 jälkikäteen syntynyttä omistaa tavallisen huolehtivan mummon. No, hoitakoon mun sisarukset ja heidän lapset mummonsa, kun apua tarvitsee. Myö ei sitä ämmää enää elämään huolittais.

Itse kadun edelleen etten katkaissut välejä isääni jo esikoisen odotusaikana. Nyt poika jo 10 v ja nyt jo myöhäistä. Isäni on alvan oppikirjaesimerkki narsistista. Teet aivan oikein kun katkaiset välit.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:48"]

Narsistiäitini järjesti erittäin kylmän ja ahdistavan ilmapiirin jouluna ja olin jo etukäteen päättänyt, että mikäli tämäkin joulu menee munillee, on yhteydenpito meidän perheen puolelta ohi. Meillä on pitkä historia äitini kanssa ja olen joustanut ja yrittänyt ymmärtää ja antaa anteeksi aina ennen. Nyt hän kuitenkin kohteli 2.5-vuotiasta lastani erittäin tylysti ja ilkeästi, joten tämä oli tässä - hän ei saa enää seuraavaa mahdollisuutta.

Lapseni on jutellut mummusta ja papasta meidän palattua kotiin ja mietinkin, kuinka pitkään hän mahtaa heidät muistaa, mikäli emme enää näe? Ja minä teen tämän ihan lapseni vuoksi - en annan kammottavan äitini kohdella häntä yhtä ilkeästi kuin itseäni; merkit siihen oivat jo ilmassa jouluna. Minä olen joutunut käymään terapiassa monta vuotta ja terapeuttini on jo muutamaan otteeseen ehdottanut, etten olisi äitini kanssa missään tekemisissä. Nyt aion sen toteuttaa. Kiinnostaa vain tietää, kauanko lapseni mahtaa muistaa pari-kolme kertaa vuodessa tapaamansa ihmiset? Toistaiseksi näyttää muistavan ja aikaisin puhumaan oppineena puhuu heistä paljonkin.

[/quote]

Miksi murehdit sitä, että lapsesi voi muistaa mummonsa? Ja mitä siitä, vaikka puhuukin äidistäsi. Kunhan et vaan sinä hermostu lapsellesi, kun hän puhuu mummostaan. Sinä ja lapsesi olette turvassa. Mielestäni myös niistä sukulaisista, joihin välit ovat menneet poikki, voi puhua perheen sisällä. Tietenkään en tarkoita sitä, että sinun pitäisi kaataa lapselle pahaa oloasi, mutta voisit vaikka kertoa joskus myöhemmin, mikä on äitisi nimi, mitä hän teki, mistä hän tykkäsi ja mistä ei. Jotakin ihan pintapuolista. Voit tietysti myöhemmin kertoa senkin, että sinulle tuli paha mieli, koska mummo kohteli sinua epäoikeudenmukaisesti. Minä kerroin omille lapsilleni, että ukki ei ole meidän elämässämme, koska ukki löi minua, kun olin pieni, enkä halua tavata häntä enää sen takia. Lapset hyväksyivät selitykseni ihan luonnollisena juttuna, kuten lapset tekevät suorasukaiseen tapaansa: kun joku lyö, sen kanssa ei tarvitse leikkiä, jos on paha mieli siitä lyömisestä. 

Ymmärrän sinua ap. Voimia sinulle pysyä tuossa päätöksessä jonka teit, mutta oliko välit katkaistava juuri jouluna?

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 02:18"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:48"]

Narsistiäitini järjesti erittäin kylmän ja ahdistavan ilmapiirin jouluna ja olin jo etukäteen päättänyt, että mikäli tämäkin joulu menee munillee, on yhteydenpito meidän perheen puolelta ohi. Meillä on pitkä historia äitini kanssa ja olen joustanut ja yrittänyt ymmärtää ja antaa anteeksi aina ennen. Nyt hän kuitenkin kohteli 2.5-vuotiasta lastani erittäin tylysti ja ilkeästi, joten tämä oli tässä - hän ei saa enää seuraavaa mahdollisuutta.

Lapseni on jutellut mummusta ja papasta meidän palattua kotiin ja mietinkin, kuinka pitkään hän mahtaa heidät muistaa, mikäli emme enää näe? Ja minä teen tämän ihan lapseni vuoksi - en annan kammottavan äitini kohdella häntä yhtä ilkeästi kuin itseäni; merkit siihen oivat jo ilmassa jouluna. Minä olen joutunut käymään terapiassa monta vuotta ja terapeuttini on jo muutamaan otteeseen ehdottanut, etten olisi äitini kanssa missään tekemisissä. Nyt aion sen toteuttaa. Kiinnostaa vain tietää, kauanko lapseni mahtaa muistaa pari-kolme kertaa vuodessa tapaamansa ihmiset? Toistaiseksi näyttää muistavan ja aikaisin puhumaan oppineena puhuu heistä paljonkin.

[/quote]

Miksi murehdit sitä, että lapsesi voi muistaa mummonsa? Ja mitä siitä, vaikka puhuukin äidistäsi. Kunhan et vaan sinä hermostu lapsellesi, kun hän puhuu mummostaan. Sinä ja lapsesi olette turvassa. Mielestäni myös niistä sukulaisista, joihin välit ovat menneet poikki, voi puhua perheen sisällä. Tietenkään en tarkoita sitä, että sinun pitäisi kaataa lapselle pahaa oloasi, mutta voisit vaikka kertoa joskus myöhemmin, mikä on äitisi nimi, mitä hän teki, mistä hän tykkäsi ja mistä ei. Jotakin ihan pintapuolista. Voit tietysti myöhemmin kertoa senkin, että sinulle tuli paha mieli, koska mummo kohteli sinua epäoikeudenmukaisesti. Minä kerroin omille lapsilleni, että ukki ei ole meidän elämässämme, koska ukki löi minua, kun olin pieni, enkä halua tavata häntä enää sen takia. Lapset hyväksyivät selitykseni ihan luonnollisena juttuna, kuten lapset tekevät suorasukaiseen tapaansa: kun joku lyö, sen kanssa ei tarvitse leikkiä, jos on paha mieli siitä lyömisestä. 

[/quote]

Oikein hyvä neuvo, kiitos tästä!

-AP

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 02:48"]

Ymmärrän sinua ap. Voimia sinulle pysyä tuossa päätöksessä jonka teit, mutta oliko välit katkaistava juuri jouluna?

[/quote]

Joulu on itse asiassa jo ohi, ja tämä välienkatkaisu tapahtuu niin, etten ole häneen missään yhteydessä. Narsistiäitini kanssa ei voi keskustella asiallisesti (olen yrittänyt), sillä hän on täysin kykenemätön näkemään minkäänlaista syytä tai vikaa itsessään. Terapeuttini antoi ohjeeksi sen, että en ole missään yhteydessä tai vastaa hänen yhteydenottoihinsa. Hän kyllä tietää miksi, sillä sanoin hänelle lähtiessämme, että hänen käytöksensä oli rumaa ja en aio sallia sitä enää ikinä.

-AP

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:32"]

12 lisää vielä sen että kun on kerran iljettäväksi sekasikiöksi julistettu niin sen kyllä muistaa pienikin. Asian hyvä puoli on se, että väkinäiset sukutapaamiseet loppuivat. Todellisuudessa lapsi ei edes tainnut kiinnostaa isovanhempaa.

Tämä isovanhempi kuoli muutama vuosi kohtauksen jälkeen eikä hänen peräänsä itkenyt kukaan. Laitoimme lapsen hoitoon siksi aikaan kun hoidimme isovanhemman asiat ja hautajaiset. 

Lapsi alkoi kyselemään pari vuotta sitten miksi isovanhempi vihasi häntä niin paljon. Itkee poloinen välillä vieläkin sitä kun hänellä ei ole yhtään elossa olevaa isovanhempaa. Ei ole edes yhtään isovanhempien sukupolven sukulaista joka olisi millään tavoin kiinnostunut lapsesta.

[/quote]

Miksi aikuiset ihmiset aiheuttavat tieten tahtoen traumoja lapsille?

2