Perustele miksi kutsut itseäsi aikuiseksi

No eikai sitä 26v voi itseään lapseksi enää kutsua..

Pitkän tähtäimen ajattelu ja ajatukset on muuallakin kuin siinä olenko söpö.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:17"]

No eikai sitä 26v voi itseään lapseksi enää kutsua..

[/quote]

Eli pelkkä ikä riittää vai? Missä menee raja?

Koska olen aikuinen. Käyttäydyn aikuisten lailla, kannan vastuun elämästäni ja perheestäni. Ja 42-vuotiaana en kyllä enää lapsi tai nuori ole ;)

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:17"]

No eikai sitä 26v voi itseään lapseksi enää kutsua..

[/quote]

Eli pelkkä ikä riittää vai? Missä menee raja?
[/quote]

Riippu henkilöstä. Kotoa muuttaminen, henkinen tasapaino, aikuismaisuus, vastuunotto, kaikki käytös jne vaikuttaa.

Ikä on liian helppo vastaus, odotin jotain mielenkiintoisempaa

AP

Olen vastuuntuntoinen äiti, olen myös aikuinen. Kannan vastuun omasta elämästäni ja lapseni elämästä, niin taloudellisen kuin henkisen (yhdessä lapsen isän kanssa). Tarjoan onnellisen koko elämän kodin viattomalle luontokappaleelle, koiralle. Ikää 25v. 

Olen itse itsestäni ja elämästäni vastuussa, minulla on lain sanelemia velvollisuuksia ja myös oikeuksia tässä yhteiskunnassa. Näin lyhyesti sanottuna tässä se, mikä erottaa minut lapsesta. Henkisesti en koe olevani aikuinen enkä ikinä halua kokeakaan :)

Ikä. Henkisesti voi olla lapsenmielinen, mutta ei 30v enää oikein itseään voi lapseksi väittää.

Vastuuntuntoisuus

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:27"]

Olen itse itsestäni ja elämästäni vastuussa, minulla on lain sanelemia velvollisuuksia ja myös oikeuksia tässä yhteiskunnassa. Näin lyhyesti sanottuna tässä se, mikä erottaa minut lapsesta. Henkisesti en koe olevani aikuinen enkä ikinä halua kokeakaan :)

[/quote]

Täysin samaa mieltä. Ehkä oma perhe nostaisi aikuisuuteni seuraavalle tasolle, mutta se on sen ajan murhe.