Salassapitovelvollisuus, kuinka tarkkana olet?

En ole kyllä koskaan tullut ajatelleeksikaan, että vaitiolovelvollisuus olisi niin tarkka kuin jotkut täällä antavat ymmärtää. Siis tuo yksi, joka esitti yllättynyttä kuultuaan sukulaisensa kuolemasta. Ei kai se enää tuollaista tilannetta koske, kun keskustelukumppani jo tietää asiasta? Siis eihän siinä itse silloin mitään paljasta. En tarkoita että pitäisi mehustella yksityiskohdilla mutta miksei saa sanoa että itse asiassa tietääkin jo asiasta, kun on töiden kautta kuullut? 

Ja tuo ettei viedä asiakkaan/potilaan terveisiä perille kuulostaa suorastaan vittuilulta. Siinähän asiakas on selkeästi antanut luvan vaitiolovelvollisuuden "rikkomiseen". Enkä kyllä ymmärrä näitäkään, ettei saisi kertoa esimerkiksi jonkun potilaan asioista, jos tosiaan henkilö ei ole tunnistettavissa. Eräs ystäväni on lääkäri ja kertoo kyllä joskus potilaistaan, siis juuri tuollaisissa tilanteissa mitä joku kuvasi, että jollakulla on ongelma ja kysyy siihen tältä lääkäriltä apua. Niin saattaa kertoa että eräällä hänen potilaallaan oli kerran sama ongelma ja se ratkesi näin. En osaa tätä kyllä juoruiluna nähdä. 

Niin ja en ole itse terveydenhuoltoalalla enkä muutenkaan vaitiolovelvollisuuden piirissä (tai olen, mutta se ei koske yksityishenkilöiden asioita) joten ei tarvitse tulla kauhistelemaan ammattietiikkaani. 

Olen opettaja, minulla on 200 oppilasta. Oppilaskohtaisia tilanteita puin töissä kollegojen kanssa, varsinkin jos on ollut jokin tosi ikävä tilanne, tappeluita, haukkumista, jatkuvaa hankaluutta jne. Muutoin puhun oppilaista harvakseltaan enkä koskaan nimeltä mainiten lähinnä mieheni kanssa.

Saatan sanoa, että voi vitsi kun tää yksilö ei ole tehnyt tätä koetehtävää oikein vaikka tiedän, että hän olisi osannut tämän, jos olisi lukenut tehtävänannon kunnolla. Tai saatan puuskahtaa miehelle, että yhden oppilaan äiti otti taas tänään viisi kertaa yhteyttä ja haukkui pystyyn, sillä on kai taas pillerit ottamatta (kyseessä siis mielenterveyspotilas). Tai jouduin erottamaan tänään kaksi poikaa, jotka olivat oikein kunnon nyrkkitappelussa (tärisin vielä kotonakin, kun syöskyin miettimättä kahden minua päätä pidemmän väliin).

Nimiä en kuitenkaan koskaan mainitse, en useinkaan edes sukupuolta. Työpaikkani on naapurikunnassa, joten mies ei edes tunnistaisi nimiä, ellei kyseessä ole jonkun tunnetumman ihmisen lapsi.

Joskus sukulaiset yrittävät udella minulta, mitä joku heidän siskonpoikansa tai lapsenlapsensa koulussa puuhaa ja miten hänellä menee. Kiertelen ja kaartelen sillon aina ja sanon, että en minä osaa sanoa enkä voisikaan, kun on salassapitovelvollisuus. Ärsyttää, kun ihmiset tulevat oikein kyselemään, jos ei kyse ole heidän omasta lapsestaan.

Joku saattaa myös kysyä, onko meidän koulussa ollut jotain tiettyä tilannetta (huumekauppaa, nettikiusaamista, nuuskaamista tms.), ja olen silloin voinut sanoa, että kyllä meidän koulumme on ihan samanlainen kuin muutkin koulut ja kaikkea löytyy ja tapahtuu. Sen tarkemmin en ole ruvennut asiaa ruotimaan.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:57"]

Kyllä mä harjoittelusta miehelleni kerroin. Kerroin vanhemmista, jotka melkein olivat tappaneet lapsensa, lastensa kanssa pulassa olevista äideistä, joille ei ole tukea antaa. Vihaisista vanhemmista. Mutta ei mies voisi ikinä tunnistaa näitä, asumme ihan muualla kuin missä olin harjoittelussa.

[/quote]

Noilla ihmisillä on oikeus yksityisasioihin. Kenelläkään ei ole oikeutta juoruta toisten asioita ei edes nimettömänä. Eikö se yksityisyys mene jakeluun!!? Suututtaa, toivottavasti tuo on provoheitto tähän keskusteluun. Ihmisillä on oikeus, ettei heidän asioistaan puhuta ulkopuolisille! se on perustavaalaatua oleva oikeus, vaikka se asia olisi "allerginen tomaatille". Miten sitä juoruilua ei pysty pitämään kurissa?

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:57"]

Kyllä mä harjoittelusta miehelleni kerroin. Kerroin vanhemmista, jotka melkein olivat tappaneet lapsensa, lastensa kanssa pulassa olevista äideistä, joille ei ole tukea antaa. Vihaisista vanhemmista. Mutta ei mies voisi ikinä tunnistaa näitä, asumme ihan muualla kuin missä olin harjoittelussa.

[/quote]

Noilla ihmisillä on oikeus yksityisasioihin. Kenelläkään ei ole oikeutta juoruta toisten asioita ei edes nimettömänä. Eikö se yksityisyys mene jakeluun!!? Suututtaa, toivottavasti tuo on provoheitto tähän keskusteluun. Ihmisillä on oikeus, ettei heidän asioistaan puhuta ulkopuolisille! se on perustavaalaatua oleva oikeus, vaikka se asia olisi "allerginen tomaatille". Miten sitä juoruilua ei pysty pitämään kurissa?
[/quote]
Ei todellakaan ole provoheitto. Tunnistaminen ei olisi mitenkään mahdollista, enkä kertonut ihmisten nimiä. Kuule on se paskamaista olla töissä, joissa vanhemmat saa vaikka piestyä lapsensa hengiltä, eikä sitä saisi mainita ollenkaan, että näinpäs kävi.