Salassapitovelvollisuus, kuinka tarkkana olet?

Kerron työstäni kotona - välillä melko tarkastikin erilaisista ihmiskohtaloista. Hyvin tarkka kuitenkin olen, ettei kertomuksistani ketään voi yksilöidä.

Miehelläni ja minulla on kummallakin salassapitovelvollisuus ja helposti sepittää, kun emme puhu töistä yhtään kotona.

helppoa.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:12"]Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta

En myöskään vie asiakkaiden välittämiä viestejä tai terveisiä eteenpäin, vaikka kyse tällöin on asiakkaan antamasta suullisesta luvasta kertoa siitä

[/quote]

Jos tapaa tutun vaikka päivystyksessä, onko se asia jo itsessään salaisuus?

Jos tämä tuttu pyytää sinua lähettämään terveiset siskollesi, miksi on väärin välittää viesti eteenpäin? Kai sinä sentään sanot suoraan, jos et aio terveisiä kertoa?

2

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 13:59"]

Ihmisten yksityisasiat on yksityisasioita nimettöminäkin. Miten se ei mene jakeluun? Kauhistelut yms. jätetään työnohjaukseen.

[/quote]

Juoruilijat alapeukuttaa. Minkähän takia asiakkaan yksityisasiat kuuluisi työn ulkopuolelle? Kauhisteltavaksi, juorultavaksi, työntekijän pätemisen tarpeen vuoksi? 

Kun olin synnyttämässä, vuorossa oli tuttu kätilö. Hän kysyi saako kertoa yhteisille tutuille että minua on siellä hoitanut ja tottakai sanoin että saa.
Itse käsittelen työssäni salassa pidettäviä asioita, mutta yleisellä tasolla kyllä kerron asioista. Mutta niistä ei voi mitenkään päätellä kenestä on kyse, koska ihminen voi olla mistä päin Suomea tahansa tai jopa ulkomailta.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:02"]

Hyviä ja positiivisia juttuja kerron aika avoimesti, tietysti siis ilman nimiä. Voin ihan hyvin sanoa, että "TÄNÄÄN yksi lapsi sanoi minun näyttävän ihan asialta Y, eikös olekin osuvaa", tai että "joo, kuulin kanssa että se elokuva on hyvä, kun yksi hoitolapsi kertoi minulle käyneensä katsomassa sen". 

Sen sijaan negatiivisia juttuja, esimerkiksi jotain lastensuojeluasioita en koskaan kerro niin, että kuulijat voisivat tietää, onko asia tapetilla nyt tai ehkä joskus aiemmin. En näillä muutenkaan mitenkään mehustele, ellei ole syystä tai toisesta erityisen tarpeellista: esim. ystävä vastaavassa tilanteessa. Ja nuokin tietysti ilman nimiä, ehkä jotain yksityiskohtia muuttaen jos kyse on erityisen harvinaisesta tai arkaluontoisesta asiasta. 

[/quote]

Lastensuojeluasioista olisi syytä kyllä pitää suu kiinni erityisesti työyhteisön ulkopuolella ja töissäkin niistä voi puhua ainoastaan niille, joita asia oikeasti koskee. Lastensuojeluasioissa ei pidä salassapitovelvollisuudesta tinkiä. 

Joku tuolla ylempänä kehaisi kertovansa kaiken salassapidettävän miehelleen. Sekään ei ole sallittua. 

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:11"]

Ihmiset eivät taida oikein ymmärtää salassapitovelvollisuutta? Jos minulla kuolee potilas munuaisten vajaatoimintaan kesken työpäivän, voin aivan hyvin kertoa, että potilas kuoli jos en yksilöi kovin tarkasti kenestä kysymys. Samaten esim. suuressa sairaanhoitopiirissä voin periaatteessa hyvinkin yksityiskohtaisesti kertoa ihmiskohtaloista kelle haluan ilman vaitiolovelvollisuuden rikkomista. Voin esim. sanoa, että tapasin ikäiseni naisen, joka on kuolemassa syöpään ja jolla on kolme lasta, voi sääli. Tämä ei ole millään lailla salassapitovelvollisuuden rikkomista, jos ja kun kukaan ei voi asianosaisia kertomuksestani tunnistaa (esim. jos hoidan useita syöpäsairaita ihmisiä). Hyvä maku on sitten eri asia, mistä kannattaa puhua ja millä areenalla, vaikka potilas ei olisi tunnistettavissa. 

[/quote]

kyllä vaitilovelvollisuutta on jo rikottu, jos työpaikkasi on tiedossa, kerrot potilaat iän, diagnoosin,  sukupuolen, lasten lukumäärän. Tosin hyvin tyypillistä hoitsuille, ei se vaitiolovelvollisuus niin tarkkaa ole :(

Ikävää, jos et tuota tiedä :(

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:39"]

pitää olla täysin hiljaa! En puhu mitään työhön liittyvää missään, koska aina on riski että joku tunnistaa jonkun. En vie edes työssä kuulemiani terveisiä eteenpäin ( siis jos joku tuttu, ja käskee lähettää terveisiä esim miehelleni tms), koska silloin paljastuu, että ko terveisten lähettäjä on ollut hoidossa meillä. Vaitiolovelvollisuus on EHDOTON, ja siitä ei poiketa edes piirun verran, ei koskaan, ei milloinkaan. Se on minun velvollisuuteni sairaanhoitajana, pitää tietooni saadut asiat salassa. Piste. 

[/quote]

ihanaa, että edes joku hoitsu on tajunnut, mistä oikein on kyse.

Liian paljon on hoitajina näitä lahopäitä, joiden mielestä voi niin paljon jutella, kunhan ei nimiä kerro :(

2

2

Onpa karmaisevaa lukea, että joku tosiaan pitää sitä vaitiolovelvollisuutena, että vain nimi jätetään kertomatta? Ymmärrättekö edes miten paljon pahaa voitte saada aikaiseksi, kun tuollaista täällä kirjoitatte. Kyllä potilaiden pitää voida luottaa siihen, että hänen tapaustaan ei missään olosuhteissa ulkopuolisille vuodateta. Eivät ne ole mitään smalltalkia, jota edes kotona puolisolle puhellaan.

On teillä naisilla ongelmat. Miksi toisten asioita pitää aina lässyttää eteenpäin? Vaimokin aina pälpättää kotona "töissä yksi potilas..."-juttuja. Olen asiasta huomauttanut, mistä hän pahoitti mielensä, "koska ei sano nimiä". Huolehdin sitten hänen salassapidostaan laskemalla jutut toisesta korvasta ulos... Jos viiden minuutin päästä kysyttäisiin, niin takuulla en muistaisi, mitä vaimo juuri hölötti. Onneksi me miehet osaamme olla hiljaa asioista, jotka eivät muille kuulu.

Mielestäni voi puhua asioita, jotka on ikään kuin selviä, tai arveltavissa jo puhumattakin. Esim. Kertominen vaikkapa potilaan kuolemasta on ok siten, ettei, tietenkään, potilaan henkilöllisyys millään tavalla paljastu, tai ole vaarassa paljastua. Henkilöstä, tai tapahtuneesta puhuminen rajallisissa määrin on ok niin kauan kun 100% anonyymiys turvataan.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 01:37"]

On teillä naisilla ongelmat. Miksi toisten asioita pitää aina lässyttää eteenpäin? Vaimokin aina pälpättää kotona "töissä yksi potilas..."-juttuja. Olen asiasta huomauttanut, mistä hän pahoitti mielensä, "koska ei sano nimiä". Huolehdin sitten hänen salassapidostaan laskemalla jutut toisesta korvasta ulos... Jos viiden minuutin päästä kysyttäisiin, niin takuulla en muistaisi, mitä vaimo juuri hölötti. Onneksi me miehet osaamme olla hiljaa asioista, jotka eivät muille kuulu.

[/quote]

Peukku tälle, mutta huomautus myös siitä, ettei tämä ole sukupuolikysymys, vaikka kuinka siltä tuntuisi.

Mun mies ei kerro mulle juurikaan mitään töistään. Varsinkaan nimiä ei tietenkään koskaan kerro, eikä mitään tapahtumiakaan paitsi jotain erityisen järkyttäviä jotka jäävät painamaan hänen mieltään esim. lasten kuolemat.

Itsekin naisena sanon, että naisilla tämä "juoruilugeeni" vaikuttaa niin vahvana, että ihan pakko päästä kertomaan asioista joillekin "kun en nyt kuitenkaan nimiä mainitse". Kyllä sitä joku aina laskee yksi plus yksi vaikka koittaisitte muka olla tarkkana. Kerran itse satuin bussissa kuulemaan kun hoitaja puhui jollekin muulle ihmiselle aika tarkkaan potilaan asiasta vaikka ei nimeä maininnut. Jos olisi potilaan tunteva ollut kuulolla, niin olisi kyllä tunnistanut. Sitten kun tässäkin ketjussa joku kirjoittaa olevansa tarkka salassapitoasioissa, niin alapeukutetaan ja sanotaan turhan tarkaksi. Pitää vaan toivoa, että ei itselle satu lörppöjä hoitajia jos joskus joutuu sairaalaan. Tai etteivät omien lasten hoitajat ja opettajat kerro lasten asioita eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:43"]

Puolisolle kaikki, muille en mitään.

[/quote]

Rikot salassapitovelvollisuuttasi törkeästi, tuohan on potkujen paikka.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:41"]

Kyllä mä kertoilen juttuja asiakkaista, mutta nimeän ne aina niin, että kyseessä on "yksi asiakas kerran" minun mielestäni on vähän tekopyhää, ettei luka koskaan puhu mitään mistään. Mitä väliä sillä on kun ei noista jutuista voi ketään tunnistaa kun puhuu asiat vähän sinnepäin.

[/quote]

Tuollaista halveksin. Asiakkaiden asiat ei kuulu muille, vaikka ne olisi kuinka mehukkaita ja nimettömiä. Tuollaisessa juuri ei ole mitenkään sisäistetty vaitiolovelvollisuutta.

Noudatan erittäin orjallisesti. Käytännössä en voi kertoa mitään töihini liittyviä tapahtumia edes yleisesti, koska olen todella pieneltä paikkakunnalta. Pelkkä töissäolo voi viitata siihen, että olen hoitanut jonkun tuttavaa ja todennäköisesti viittaakin. Jos olen esimerkiksi työni vuoksi tavannut jonkun tuttavani, en tervehdi kyseistä henkilöä julkisilla paikoilla ainakaan viikkoon tapahtumasta.