Salassapitovelvollisuus, kuinka tarkkana olet?

Viisasta olla hiljaa ,koska joskus voi käydä niinkin ,että lipsauttaa jonkin nimen vahingossa joka on jo Isompi paha.

Siispä olen pitänyt suuni kiinni.
Ja siitä olen myös oppinut etten laula, en myös utele kenenkään asioita eteenpäin.
Siitä tulee itselle sellanen vahva ja kunnioittava olotila itseä sekä muita ihmisiä kohtaan

Olen opettaja ja kyllä mä miehelleni kerron työpäivästäni. Saatan kertoa juuri hassuja kommentteja tai sitten jostain yhteistyökumppanista. Ja kyllä avaudun, jos on ollut jokin rankka tilanne, esim. kerroin, että oli kiinnipitotilanne töissä. Samoin opiskelukavereiden kanssa pähkäillään joskus tilanteita. 

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:57"]

Lto, pph, sh jne, jne,. Kuinka tarkka olet vaitiolovelvollisuudestasi? Voitko puhua meillä töissä oli yksi.. tai päiväkodissa lapsi teki näin. Yms. Tutuillesi? Kuinka tarkkana sen kanssa tulisi olla? Jos ei puhu nimistä niin voiko puhua asioista vai pitääkö olla ihan hiljaa..?

[/quote]

Todella tarkka. En puhu nimistä enkä asioista. Sen pitäisi olla itsestään selvää.

Potilailla on oikeus siihen, ettei heidän yksityisasioistaan puhuta edes nimettöminä. Juoruaminen kuitenkin on naisilla veressä, siksi tuota yritetään selitellä vaikka millä verukkeilla. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 01:45"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 01:37"]

On teillä naisilla ongelmat. Miksi toisten asioita pitää aina lässyttää eteenpäin? Vaimokin aina pälpättää kotona "töissä yksi potilas..."-juttuja. Olen asiasta huomauttanut, mistä hän pahoitti mielensä, "koska ei sano nimiä". Huolehdin sitten hänen salassapidostaan laskemalla jutut toisesta korvasta ulos... Jos viiden minuutin päästä kysyttäisiin, niin takuulla en muistaisi, mitä vaimo juuri hölötti. Onneksi me miehet osaamme olla hiljaa asioista, jotka eivät muille kuulu.

[/quote]

Peukku tälle, mutta huomautus myös siitä, ettei tämä ole sukupuolikysymys, vaikka kuinka siltä tuntuisi.

[/quote]

Kyllä se on, valitettavasti. Harvoin tapaa esim. juoruavaa miessairaanhoitajaa. Naisia sitäkin enemmän.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 01:08"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:12"]Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta

En myöskään vie asiakkaiden välittämiä viestejä tai terveisiä eteenpäin, vaikka kyse tällöin on asiakkaan antamasta suullisesta luvasta kertoa siitä

[/quote]

Jos tapaa tutun vaikka päivystyksessä, onko se asia jo itsessään salaisuus?

Jos tämä tuttu pyytää sinua lähettämään terveiset siskollesi, miksi on väärin välittää viesti eteenpäin? Kai sinä sentään sanot suoraan, jos et aio terveisiä kertoa?
[/quote]

No meillä ainakaan apteekissa ei saisi kertoa edes nähneensä ts ei saa kertoa, että se ja se oli apteekissa. Vaikkei kertoisikaan millä asialla hän oli.

Kaikilla kunnan työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus jos eteen tulee arkaluontoista tietoa. Ihan sama vaikka olisi insinööri.

Tiedän puolisoni esimiehestä arkaluontoista asiaa, on rikoksena tosin jo vanhentunut. Tieto tuli minulle oman asiakassuhteen aikana, vaitiolo siis velvoittaa. En ole puolisolle kertonut mitään

Onko teidän elämä niin mielenkiintoista ettei siitä saa puhua?
Esim jos muksu allerginen tomaatille!

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:42"]

Olen tarkkana. Päivystyksessä on näkynyt tuttuja ja sukulaisia enkä tietenkään hiisku mitään. Vasta piti olla aivan tietämätön kun tuttu/sukulainen menehtyi sairauteen, josta tiesin työn kautta. Kun minulle tästä kerrottiin, niin esitin yllättynyttä. Yleisellä tasolla esim. kesällä varoitin lapsia hyppäämästä pää edellä järveen tutussa mökkirannassa, sillä pahaa jälkeä olen nähnyt kun ihmiset ovat hyppineet huolettomasti. Tästä ei ketään tunnista, nämä tapahtuneet useiden vuosien aikana ja kaikki tietävät, että näin voi käydä.

[/quote]Muakin kiinnostaa, että miksi tätä on alapeukutettu niin kovasti? Saako teidän mielestänne (ilmeisesti) sairaanhoitaja lörpötellä asioista eteenpäin? Olisko tuossa tapauksessa kuolemasta kuulleessaan saanut sanoa, että tiesinkin jo sairaudesta työn kautta? Miksi tuo salassa pitäminen oli huono asia? Kun näkee noin paljon alapeukkuja, niin huolestun vaan siitä, että hoitajat eivät ota salassapitovelvollisuutta tosissaan. Kuinkahan moni tuttu meidänkin lapsen sairausasioista lörpöttelee eteenpäin :(

[/quote]

Mä luulen että ne alapeukut tulivat tuosta yllättyneen esittämisestä. Eikö olisi vaitiolovelvollisuuden kannalta riittänyt että olisit ollut vaan neutraali, tuo näytteleminen lienee se mikä ärsytti ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:42"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:42"]

Olen tarkkana. Päivystyksessä on näkynyt tuttuja ja sukulaisia enkä tietenkään hiisku mitään. Vasta piti olla aivan tietämätön kun tuttu/sukulainen menehtyi sairauteen, josta tiesin työn kautta. Kun minulle tästä kerrottiin, niin esitin yllättynyttä. Yleisellä tasolla esim. kesällä varoitin lapsia hyppäämästä pää edellä järveen tutussa mökkirannassa, sillä pahaa jälkeä olen nähnyt kun ihmiset ovat hyppineet huolettomasti. Tästä ei ketään tunnista, nämä tapahtuneet useiden vuosien aikana ja kaikki tietävät, että näin voi käydä.

[/quote]Muakin kiinnostaa, että miksi tätä on alapeukutettu niin kovasti? Saako teidän mielestänne (ilmeisesti) sairaanhoitaja lörpötellä asioista eteenpäin? Olisko tuossa tapauksessa kuolemasta kuulleessaan saanut sanoa, että tiesinkin jo sairaudesta työn kautta? Miksi tuo salassa pitäminen oli huono asia? Kun näkee noin paljon alapeukkuja, niin huolestun vaan siitä, että hoitajat eivät ota salassapitovelvollisuutta tosissaan. Kuinkahan moni tuttu meidänkin lapsen sairausasioista lörpöttelee eteenpäin :(

[/quote]

Mä luulen että ne alapeukut tulivat tuosta yllättyneen esittämisestä. Eikö olisi vaitiolovelvollisuuden kannalta riittänyt että olisit ollut vaan neutraali, tuo näytteleminen lienee se mikä ärsytti ihmisiä.

[/quote]

Toinen juttu mikä mietitytti. Mistä kirjoittaja päätteli, että alapeukkujen antajat olisivat hoitajia??

Kerron usein hauskoja juttuja vanhainkodista: en tietenkään käytä nimiä eikä näitä dementoituneita voisi mitenkään tunnistaa.

Ainakin meidän lähellä asuva pph kertoo kaikki asiat muille jos joku vaan jaksaa kuunnella. Puistossa joskus nähdään ja kuulen ihan uskomattomia juttuja.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:42"]Olen tarkkana. Päivystyksessä on näkynyt tuttuja ja sukulaisia enkä tietenkään hiisku mitään. Vasta piti olla aivan tietämätön kun tuttu/sukulainen menehtyi sairauteen, josta tiesin työn kautta. Kun minulle tästä kerrottiin, niin esitin yllättynyttä. Yleisellä tasolla esim. kesällä varoitin lapsia hyppäämästä pää edellä järveen tutussa mökkirannassa, sillä pahaa jälkeä olen nähnyt kun ihmiset ovat hyppineet huolettomasti. Tästä ei ketään tunnista, nämä tapahtuneet useiden vuosien aikana ja kaikki tietävät, että näin voi käydä.
[/quote]

Siis jos tämä tuttu kuoli työpaikallasi niin eikö kukaan osannut laskea 1 + 1 = kyllähän tuo Marjatta tiesi? Vai tiesitkö ammattisi puolesta, että jo henkilö tulee sairauteen kuolemaan? Mitä salattavaa siinä on jos tietää sairauden oireet ja etenemiskaavan? Vai menikö tämä nyt ohi ja lujaa minulta?

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 08:13"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 01:45"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 01:37"]

On teillä naisilla ongelmat. Miksi toisten asioita pitää aina lässyttää eteenpäin? Vaimokin aina pälpättää kotona "töissä yksi potilas..."-juttuja. Olen asiasta huomauttanut, mistä hän pahoitti mielensä, "koska ei sano nimiä". Huolehdin sitten hänen salassapidostaan laskemalla jutut toisesta korvasta ulos... Jos viiden minuutin päästä kysyttäisiin, niin takuulla en muistaisi, mitä vaimo juuri hölötti. Onneksi me miehet osaamme olla hiljaa asioista, jotka eivät muille kuulu.

[/quote]

Peukku tälle, mutta huomautus myös siitä, ettei tämä ole sukupuolikysymys, vaikka kuinka siltä tuntuisi.

[/quote]

Kyllä se on, valitettavasti. Harvoin tapaa esim. juoruavaa miessairaanhoitajaa. Naisia sitäkin enemmän.
[/quote]
harvoin tapaa edes sitä miessairaanhoitajaa...

Tosi tarkka olen. Joskus puran miehelle raskasta päivää, mutten silloinkaan puhu asiakkaista yksilötasolla vaikka samassa työpaikassa ollaankin (eri toimipisteessä vain). Kysyttäessä voin kertoa jotain työstäni yleisellä tasolla. Mutta tosi vähän tulee töistä puhuttua, ei siksi ettenkö ymmärtäisi missä menee vaitiolovelvollisuuden rajat, vaan siksi että haluan pitää vapaa-ajan vapaa-aikana - Töitä saa miettiä ihan kylliksi työajallakin ja silloin siitä palkkakin maksetaan.

En usko suurenkaan osan juttuja, samat palstajuoruilijat ovat täällä jätkuvasti ja räävitään ihan yksityisten asioita, hyvä esimerkki se yksinhuoltaja joka sai lahjoituksia jouluavun kautta. Ei teidän työasioissanne vaitiolovelvollisuus paina yhtään kun luonne on mikä on!

Tekopyhää väittää nyt tämän otsikon alla toista. Jos oikeasti olisitte noin säntillisiä se näkyisi tämän palstan kokonaisilmeessä kyllä muutenkin.

Ja vielä tähän kruununa se, että ei viedä edes potilaan terveisiä perille, no kun on se vaitiolovelvollisuus, hei älkää viitsikö, niin läpinäkyvää. Joku sentään itsenikin lisäksi huomasi tuon asian, että kai sentään sellaisessa tilanteessa kerrotte sille potilaalle, että ette aio terveisiä välittää eteen päin? Entä jos potilas antaakin lahjan jonka toivoisi teidän välittävän eteen päin, esimerkiksi puolisollenne, heitätte roskinn ja annatte antajan olla siinä luulossa, että lahja meni perille?

Eihän tuo kuulu edes vaitiolon piiriin.

Kyllä mä harjoittelusta miehelleni kerroin. Kerroin vanhemmista, jotka melkein olivat tappaneet lapsensa, lastensa kanssa pulassa olevista äideistä, joille ei ole tukea antaa. Vihaisista vanhemmista.

Mutta ei mies voisi ikinä tunnistaa näitä, asumme ihan muualla kuin missä olin harjoittelussa.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:35"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:42"]

Olen tarkkana. Päivystyksessä on näkynyt tuttuja ja sukulaisia enkä tietenkään hiisku mitään. Vasta piti olla aivan tietämätön kun tuttu/sukulainen menehtyi sairauteen, josta tiesin työn kautta. Kun minulle tästä kerrottiin, niin esitin yllättynyttä. Yleisellä tasolla esim. kesällä varoitin lapsia hyppäämästä pää edellä järveen tutussa mökkirannassa, sillä pahaa jälkeä olen nähnyt kun ihmiset ovat hyppineet huolettomasti. Tästä ei ketään tunnista, nämä tapahtuneet useiden vuosien aikana ja kaikki tietävät, että näin voi käydä.

[/quote]Muakin kiinnostaa, että miksi tätä on alapeukutettu niin kovasti? Saako teidän mielestänne (ilmeisesti) sairaanhoitaja lörpötellä asioista eteenpäin? Olisko tuossa tapauksessa kuolemasta kuulleessaan saanut sanoa, että tiesinkin jo sairaudesta työn kautta? Miksi tuo salassa pitäminen oli huono asia? Kun näkee noin paljon alapeukkuja, niin huolestun vaan siitä, että hoitajat eivät ota salassapitovelvollisuutta tosissaan. Kuinkahan moni tuttu meidänkin lapsen sairausasioista lörpöttelee eteenpäin :(
[/quote]

No itseäni ainakin hymyilytti tuo järveen hyppäämisen esimerkki.. Liittyy niin hatarasti vaitiolovelvollisuuteen, sillä maallikkokin sen tietää..

Yleisestihän saa mainita asiastai  hieman asian ohi tyyliin että " tänään eräälle naiselle sattui vähän näin "