Lue keskustelun säännöt.
Inhoan lasta. Mitä terapiaa/tukea?
28.12.2014 |
Lapseen ei tunnesidettä vaan koen lapsen hoitamisen ahdistavaksi. En ole masentunut mutta en vain kestä lasta. Inhoan vauvaa ja toisaalta pelkään satuttavani raivonpuuskassa esim.lyömällä. Vihaan lapsen huutamista ja meinnaan oksentaa vaipanvaihdon yhteydessä. Minkälaista terapiaa tai tukea on tarjolla ja kuinka nopeasti siihen voi päästä? En halua että minusta tehdään lasuilmoitusta koska haluan pitää lapsen mutten vain koe häntä kohtaan minkäänlaista kiintymystä. Ei ole edes vaativa lapsi mutta koen äitiyden äärimmäisen hermoja raastavaksi.
Kommentit (81)
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:22"]Naiset, luottakaa itsetuntemukseenne. Jos ette lasta halua ja epäilette, että ette pystyisi siitä huolehtimaan, älkää tehkö. Ihan tosi. Vaikka mies painostaisi, vaikka kuka painostaisi, älkää tehkö. Ei mies siitä lapsesta kuitenkaan huolehdi (kuten ei huolehdi ap:n mieskään eikä edes tajua ongelmaa). Tuntekaa itsenne, älkääkä menkö tähän "pakko tehdä lapsi" -massahysteriaan mukaan.
Vapaaehtoisesti lapseton on tällä palstalla ruma sana, mutta joskus se on ihan vaan viisautta.
[/quote]
Tässä vain on se puoli, että halusin lapsen tämän miehen kanssa. Ihan oikeasti halusin ja ihan oikeasti halusin olla hyvä äiti. Mutta pelkäsin juuri tätä, koska tiedostin sen asuvan itsessäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:23"]voin kuulostaa todella kylmäkiskoiselta henkilöltä, kun sanon selviäväni mistä vaan. mutta itseasiassa minä olen poikkeuksellisen empaattinen, vaikka olenkin itsenäinen ja menestyvä. minä tiedän, mistä puhun, kun sanon että ihmiset nauravat sinulle ja saat kärsiä "heikkoudestasi" kaksin kerroin. siispä itse autan läheisiäni niin paljon kuin pystyn. olen todella auttavainen. haluan, etteivät he koe samaa, kuin minä. jos ap olisit minun läheiseni, varmasti auttaisin! tietenkin yrittäisin omalla esimerkilläni istuttaa saman selviytymis- asenteen sinuunkin. ensi kerralla sinä voit sitten tukea muita!
[/quote] kuulostat kovasti siltä, että olet hyvin hyvin heikko. esität kyllä kovasti vahvaa, voimakasta ja empaattista( omien sanojesi mukaan) ihmistä. käy varmasti voimille vuodesta toiseen esittää muuta kuin on. en kehoittaisi näin toimimaan, ennen pitkää tuosta kaikesta seuraa henkinen romahdus! joten ole kiltti ja tunnusta heikkoutesi, ihan niin kuin ap.kin tekee ja hae siihen apua. älä ainakaan tänne tule hädissään oleville ihmisille enään huutamaan törkeyksiä! kiitos!
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 19:46"]Entä perheneuvola? Tk psykologi? [/quote] Edelleen, ota yhteyttä neuvolaan, em paikkoihin tarvitaan yleensä lähete, esim. neuvolan th:n.
[/quote]
Ei tarvita lähetettä kumpaankaan. Perheneuvolaan voi soittaa, yhteystiedot löytyy helposti netistä. Tk psykologille pääsee myös ilman lähetettä. Psykiatriseen erikoissairaanhoitoon tarvitaan lähete
[/quote]
Riippunee asuinpaikasta nämä käytännöt.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 19:16"]Juuri sinunkaltaisilta tulee ottaa lapsi pois. Pilaat sen lapsuuden. Itselläni on juuri sinunlaisesi äiti. Paskaa oli. 16-vuotiaana muutin mummolaan ja 18-vuotiaana katkaisin välit kerrasta poikki äitiini. [/quote] oma äitini huusi minulle joka päivä ja elämä oli yhtä helvettiä. Hän kontrolloi vessakäyntejänikin. En haluaisi olla paska äiti mutten vain tunne mitään positiivisia tunteita lasta kohtaan. Pelkäsin sitä jo ennen kuin sain lapsen mutta mies yritti vakuuttaa, että minusta tulee vielä hyvä äiti... ei se vakuuttelu riittänyt. Ap
[/quote]
Miksei se mies sitten keskity olemaan hyvä isä, niin lapsi saisi hyvän lapsuuden ja sitä kautta paremmat eväät aikuisuuteen?
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:22"]Naiset, luottakaa itsetuntemukseenne. Jos ette lasta halua ja epäilette, että ette pystyisi siitä huolehtimaan, älkää tehkö. Ihan tosi. Vaikka mies painostaisi, vaikka kuka painostaisi, älkää tehkö. Ei mies siitä lapsesta kuitenkaan huolehdi (kuten ei huolehdi ap:n mieskään eikä edes tajua ongelmaa). Tuntekaa itsenne, älkääkä menkö tähän "pakko tehdä lapsi" -massahysteriaan mukaan. Vapaaehtoisesti lapseton on tällä palstalla ruma sana, mutta joskus se on ihan vaan viisautta. [/quote] Tässä vain on se puoli, että halusin lapsen tämän miehen kanssa. Ihan oikeasti halusin ja ihan oikeasti halusin olla hyvä äiti. Mutta pelkäsin juuri tätä, koska tiedostin sen asuvan itsessäni. Ap
[/quote]
Sinusta tulee hyvä äiti kunhan selvität pääsi terapiassa. Mikään ei ole vielä myöhäistä ja lapsesi tulee rakastamaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 20:59"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 20:53"] [quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 20:44"] [quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 20:14"] [quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 20:08"]vaipoissa on vain kakkaa. hajuun ei kuole. kun olet vaihtanut vaipat, peset vain kätesi. ei se ole sen ihmeellisempää. pidätä vaikka hengitystä, josset muuten voi vaihtaa vaippoja. vaipat on kuitenkin pakko vaihtaa, joten teeppä asenne muutos. vai pitäisikö sinulle hankkia prinsesssan mekko ja taikasauva niinkuin pikkutytölle. et ole kyllä lainkaan äidillinen. minulle se on ihan sama, kuinka vaikea menneisyys sinulla on!!! sinua ja lapsiasi ei auta kukaan, teidän täytyy selvitä itse!!! sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla vahva ja selvitä. sinun täytyy näyttää, että sinä selviät. muuten sinut hylätään ja leimataan hulluksi. sinun selviytymisen tahtosi ja epäonnistumisen pelkosi täytyy olla lujempi kuin itsesäälisi!! [/quote] Ja tässä mesoo nyt joku, joka on tainnut elää täysin hatmonisen elämän, ja siksi empatiakykyä on kuin lattialaudoilla. Tuosta "itse pitää kaikesta yksin selvitä"-ajattelustahan on viime aikoina varoitettu vähän joka paikassa, mutta eihän se nyt voi olla kaikilla mennyt jakeluun [/quote] voin kertoa, että minä olen elänyt täysin epäharmonisen elämän ja olen vahvempi kuin koskaan. minä nousen mistä tahansa liemestä. moni ei tiedäkään mitä olen kokenut. enkä niistä vaahtaa. haluan olla normaali. kaipaan hyväksyntää. sanon kuitenkin sen, että elämäni olisi voinut mennä toisin. olen kuitenkin itseni ja perheeni vuoksi ponnistellut. [/quote] kuulostat vähän äidiltäni, mikäli tuo edeltäväkin viesti oli sinun. En vain ole tämän vahvempi. Minut on murrettu ja vielä samaa toitotettu, että vahva pitää olla, eikä mitään saa näyttää. Kaikki pitää niellä, mitä elämä heittää. Toivottavasti et murra omia lapsiasi tuolla asenteellasi. Ap [/quote] ehkä kuulostankin äidiltäsi, mutta sanoin vain tosiasiat. itse olen niin "vahva" etten menisi millekään psykologille. minusta on sääli, että ihmiset eivät keskustele keskenään asioista. vaan tarvitaan joku "ulkopuolinen" avuksi. oikeasti ihmisten kuuluisi jutella asiat läheistensä kanssa. ollaan niin "täydellisiä", ettei mitään ongelmia ole. kaikki ongelmat ovat muka "epänormaaleja". sinunkin pitäisi pyytää apua perheeltäsi. rahaa, lasten hoitoapua ym. PURA MIELTÄSI!!! AVAA SUUSI!! minusta ihminen on myös itse itsensä paras psykologi. olen kuullut tämmöisen sanan. itsekin puin asiat omassa mielessäni ja luen netistä ohjeista, miten selvitä stressistä. sitten selviän. EI ELÄMÄ OLE NIIN VAKAVAAAA!! [/quote] Joskus ei ihminen itse osaa muuttaa tunteita sanoiksi tai antaa tarkkaa nimeä ongelmalle, silloin olisi hyvä tavata muutaman kerran jokin mielenterveyden ammattilainen, joka antaa vahvistusta omille luuloille ja sanoittaa ongelman mahdollisimman spesifisti. "Kaveriterapia" on tietysti myös hyvää, mutta minusta Ap:n miehen pitäisi auttaa enemmän. Ehkä heidän pitäisi mennä yhdessä tapaamaan ammattilaista, jotta vähättely loppuisi. Ja Ap:n ongelmassa on kyse vain vauva-ajasta, muun ajan hän varmasti pystyy olemaan täysipainoinen äiti. [/quote] Kavereiden ja puolison tuki on korvaamatonta, mutta toisaalta hekin voivat kuormittua liikaa. Siksikin ulkopuolinen apu on hyvä olemassa.
[/quote]
Tässä tapauksessa on outoa sanoa puolison tuki lapsen kannalta. Koska puoliso on lapsen toinen vanhempi.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:22"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:52"]
Olen puhunut ja paljon. Ihmisiä on mutta eivät ymmärrä. Heillä on ollut helppo lapsuus. Mies ymmärtää ja käsittää jonkin verran, on oppinut vyosien aikana, kun on katsonut vierestä äitini käytöstä, mutta haluaa uskoa minusta vain hyvää. Myös monet muutkin tekevät sen virheen. He eivät halua uskoa, että olisin se paskapää, joka tekee asiat väärin, etenkin kun avustan muita heidän ongelmissaan ja kuuntelen, vaikka asia olisi miten "hullu" ja keskustelen, vaikka saatankin sanoa, ettei asia välttämättä ole niin. Se on eräs ongelma - kun ne läheiset haluavat uskoa minusta vain hyvää. Että eivät näe ongelmaa, koska on helpompi kieltää ja ajatella, että tuo osaa. Olen monella tavalla vahva, minkä takia minulle toistellaan sitä, etteivät he näe mitään ongelmaa, vaikka kerronkin siitä ääneen. Mutta tämä on osoittautunut aika ylitsepääsemättömäksi, koska minulla ei ole työkaluja käsitellä asiaa. Eivätkä muutkaan osaa auttaa, koska heidän on vaikea ymmärtää, miten vaikea asia minulle on, koska heille itselleen se on vähintään kohtuullisen helppoa. Joten kiitos. Ehkä tämä lähtee tästä ratkeamaan. Ehkä joku muukin oppii ajattelemaan asiaa eri silmin ja hakee apua. Koska en usko olevani ainoa, jota tämä ongelma riivaa. Ap
[/quote]
Täällä myös on yksi "kaikkien terapeutti" ja kylmähermoinen kuuntelija, joka ei säiky mitään puheenaihetta. Olen sairastunut vahvuuteen nuorempana ja minulle on kehittynyt sellainen rooli, ettei minua tarvitse auttaa tai neuvoa, vaan tiedän itse kaiken parhaiten ja osaan tehdä kaiken yksin, itsenäisesti. Vaikutan muiden silmissä vain "sitkeältä sissiltä" ja "osaan ajatella, joten osaan ratkaista ja valita kaiken yksin". Joskus rooli imarteli, mutta sittemmin siitä on muodostunut taakka. En saa (vieläkään) olla tarvitseva. Toki olen myöhemmin alkanut harjoitella tervettä itsenäisyyttä ja löytänyt rajani ja oppinut sanomaan ei kaiken maailman avun pyytäjille. Olin tosi pitkään sellainen olkapää, jota vasten kaikki tulivat itsemään surunsa, mutta minulla ei ollut samaa oikeutta muihin. Tällaisen kehän voi vain itse rikkoa, mutta muilla menee tosi kauan ennen kuin he ottavat minut tosissaan heikkona tai tietämättömänä. Anyway, laitoin itselleni ja toisille rajat ja aloin edellyttää enemmän vastavuoroisuutta ja tasa-arvoisuutta. Apua sinullakin on oikeus odottaa, Ap. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla yli-ihminen, eikä myöskään kykyä. Muista että tarkasti ottaen et inhoa lastasi, vaan ongelma luuraa syvällä sisimmässä, eikä ole edes alunperin sinusta lähtöisin. Eläinvauvoista pitäminen on jo rohkaisevaa - eikö vain.
Ja kiitos Ap, nyt ymmärrän paremmin miksi minullakin on joskus ollut vaikeaa "antaa itsestäni". (Itseltä on puuttunut tunne siitä, että saan rakkautta tarpeeksi.)
t. opettaja
[/quote]
Et uskokaan, miten tutulta kuulostaa kaikki mitä kirjoitit. Minullakin on ollut ihmisiä, joita pitää tukea. Ja monesti mielelläni tuenkin. En vain voi valvoa aamu neljään joka yö, kun herärys on seitsemältä, ja kuunnella sitä tuttavaa, joka ajattelee itsemurhaa ja kertoo itsetuhoisista ajatuksista. Vaikka kuinka haluaisin auttaa. Koska minulta menee terveys, jos venytän itseäni liiaksi. Tässä yksi esimerkki elämästäni. Joten oe hyvä vain, jos tämä auttaa sinuakin. Olen itkenyt tämän ketjun aikana, kokenut jonkinlaista sisäistä oivallusta ja valaistumista, vaikka mikään ei ole valmista ja lopullista. Tämä avaa joitakin lukkoja sisälläni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään piitannut lapsesta ensin. Odotin häntä kovasti, mutta jo raskaan synnytyksen jälkeen ajattelin väsyneenä että viekää se pois.. Äidiksi tuleminen oli raskasta. Minun vauva oli haastava ja huusi paljon. Elämässä oli vain vauva ja hoito, itselle ei jäänyt hetkeäkään. Jos sellainen oli, mietin että kohta se herää tai vaatii jotain. Öisin kun vauva heräsi, saatoin tiuskia ja olin vihainen. Vauvalle. En aina ollut helläkätinen, mutta en satuttanut, tietenkään. Se on taakka, joka mun pitää kantaa ikuisesti. Vaikka lapsi ei ajasta mitään muista, saa ne tunteet vieläkin kyyneleet silmiin. Lapsi on koululainen ja rakkaampi kuin mikään. Rakkaus syttyi hitaasti, ensimmäisen vuoden jälkeen. Sain toisenkin lapsen, johon rakastuin heti kun ensimmäistä kertaa näin synnyttyään. Se oli helppoa, olinhan jo äiti. Odotan kolmatta. Lapset ovat mulle tärkeintä elämässä. Olen valmis tekemään mitä tahansa heidän onnensa eteen. Aina.
Halusin vaan sanoa, että älkää tuomitko. Äidiksi kasvaminen ei ole helppoa aina. Eikä avunkaan hakeminen ole väärin. Minä en hakenut, mikä on hyväkin..ei merkintöjä papereissa.. Ja lopulta ne voi olla sellaisia asioita, mihin auttaa aika. Ei ole helppoa ottaa elämäänsä uutta ihmistä. Pitää vain antaa itselleen armoa. Ei voi pakottaa rakastamaan. Itseäänkään. Varmasti se sieltä tulee, huomaamatta.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:22"]Naiset, luottakaa itsetuntemukseenne. Jos ette lasta halua ja epäilette, että ette pystyisi siitä huolehtimaan, älkää tehkö. Ihan tosi. Vaikka mies painostaisi, vaikka kuka painostaisi, älkää tehkö. Ei mies siitä lapsesta kuitenkaan huolehdi (kuten ei huolehdi ap:n mieskään eikä edes tajua ongelmaa). Tuntekaa itsenne, älkääkä menkö tähän "pakko tehdä lapsi" -massahysteriaan mukaan. Vapaaehtoisesti lapseton on tällä palstalla ruma sana, mutta joskus se on ihan vaan viisautta. [/quote] Tässä vain on se puoli, että halusin lapsen tämän miehen kanssa. Ihan oikeasti halusin ja ihan oikeasti halusin olla hyvä äiti. Mutta pelkäsin juuri tätä, koska tiedostin sen asuvan itsessäni. Ap
[/quote]
Sinusta tulee hyvä äiti kunhan selvität pääsi terapiassa. Mikään ei ole vielä myöhäistä ja lapsesi tulee rakastamaan sinua.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Äitisi on ollut epävakaa ja epäjohdonmukainen (pelottava ja mielivaltainen). Olet selviytynyt järjen käytöllä ja tukahduttanut tunteesi. Nyt nuo tunteet pitäisi vain saada kaivettua esiin, selviteltyä ja saada vapaasti "virtaamaan". Lapsesi tarvitsee tunteitasi, vaikka ne aluksi olisivatkin "lasten kengissä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna toisen vanhemman hoitaa. Niin tuosta ongelmasta on aina selvitty.
Oikeasti? Provo tai ei, vastaan silti...
Riippuu kunnasta millaista palvelua tarjolla, meilläpäin vastaava tapaus ohjautuisi lastenneuvolan psykologille. Sieltä on hyvä aloittaa, tarvittaessa tukevamman tuen piiriin. Oletan, että taustalla voisi olla ongelmainen lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen diagnosoimattoman persoonallisuushäiriöisen äidin lapsi. Käynyt opintojen aikana terapiassa äidin käytöksen vuoksi. Mitä toimenpiteitä tukevamman tuen piirissä jos sinne päätyy? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin jo tätä, etten tunne lasta kohtaan mitään ennen lapsen hankkimista mutta mies vakuutti, että selviämme kyllä yhdessä... Ap
Ota yhteyttä neuvolaan, osaavat sieltä kyllä ohjata eteenpäin.
Voidaanko lapsi ottaa huostaan? En ole lyönyt, vaikka sitä ajatteleenkin. Ap
inhoatko lapsen isääkin?alitajuntainen projektio= tunteensiirto?
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 19:12"]
Voidaanko lapsi ottaa huostaan? En ole lyönyt, vaikka sitä ajatteleenkin. Ap
[/quote]
Ei varmaankaan. Saat tukea tunnesiteen luomiseen. Hyvä, että huomaat sen tarpeelliseksi. Kysy neuvolasta tai perheneuvolasta apua. Usein tilanne helpottuu, kun lapsi kasvaa. Pieni vauva voi olla tarvitsevuudessaan tosi kuormittava.
Naiset, luottakaa itsetuntemukseenne. Jos ette lasta halua ja epäilette, että ette pystyisi siitä huolehtimaan, älkää tehkö. Ihan tosi. Vaikka mies painostaisi, vaikka kuka painostaisi, älkää tehkö. Ei mies siitä lapsesta kuitenkaan huolehdi (kuten ei huolehdi ap:n mieskään eikä edes tajua ongelmaa). Tuntekaa itsenne, älkääkä menkö tähän "pakko tehdä lapsi" -massahysteriaan mukaan.
Vapaaehtoisesti lapseton on tällä palstalla ruma sana, mutta joskus se on ihan vaan viisautta.