G: Mielipiteitä elämästämme?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:44"]

Keskivertoa ja tylsää, mutta jos itse diggailet, niin mikäpä siinä. Kiinnostavinta tässä oli se, miten ap:lla meni kuppi nurin, kun kaikki eivät olleetkaan hänen elämästään aivan lumoutuneina. [quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:00"]

Eli minkälaisen kuvan sinä saat, meidän perheestämme? :)

Ensitapaaminen miehen kanssa 25-vuotiaina ja pian aloitimme sen jälkeen seurustelusuhteen. v. 1990.

26-vuotiaina avoliittoon.

28-vuotiaina kirkossa naimisiin.

29-vuotiaana alan odottaa esikoistamme ja synnytän hänet v. 1995, hän on tyttö. Minusta ja miehestä tulee ensikerran vanhempia 30-vuotiaina.

36-vuotiaina alamme rakentamaan miehen kanssa maalle omaa omakotitaloamme, 37-vuotiaina pääsemme muuttamaan siihen jolloin tyttäremme on 7-vuotias ja aloittaa uudella paikkakunnalla koulun. Sitä ennen asuimme kaupungissa kerrostalo kaksiossa vuokralla.

42-vuotiaana alan odottamaan kuopustamme, jonka saan 43-vuotiaana, hän on poika. 13-vuotiaasta tyttärestämme tulee onnellinen isosisko. Pidin kummankin lapsen kanssa 3v pituisen äitiysloman, kunnes laitoin lapset päiväkotiin ja itse palasin takaisin työelämään. Mies piti normaalin pituiset isyyslomat ja palasi sen jälkeen aina töihin ja toi kotiin leipää pöytään.

45-vuotiaina suostumme miehen kanssa ottamaan meille koiran, labradorinnoutajan pennun, joka oli kovasti meidän esikoisemme toive ollut jo monta vuotta. Siis oma koira. Lapset olivat 15- ja 2-vuotiaita kun meille tuli lemmikki.

Nyt lapseni ovat jo 19- ja 6-vuotiaita, koira 4-vuotias ja minä ja mies täytetään ensivuonna 50-vuotta. Edelleen asutaan omassa omakotitalossamme ja meinataan asua niin kauan kun voimia riittää, vanhuuteen saakka, sitten kun tulee eläkeikään niin voisi harkita ehkä takaisin kaupunkiin muuttoa kerrostalo asuntoon tai vanhainkotiin myöhemmin jos tarvetta on.

Minä olen työskennellyt 16-vuotiaasta lähtien siivoojana, tällä hetkellä työpaikkani on vanhainkoti ja mies työskennellyt puolestaan 19-vuotiaasta lähtien hitsaajana, tällä hetkellä töissä metallitehtaalla.

[/quote]

[/quote]

Ditto

0

Kovasti käytät ainakin hymiöitä. Myös paikoissa joissa kuvittelen että oikea ilme on korkeintaan irvistys. Ei mulla muuta.

Kuulostaa AP kivalta tuo elämännd :)

Olen ihan samaa mieltä kanssasi tuossa ammattien arvostusasiassa. Olen itse korkeasti koulutettu, ja en voi lakata koskaa ihmettelemästä sitä, kuinka monet suhtautuvat ihmetellen, hieman säälienkin todella hyviin ja fiksuihin ihmisiin, jotka ovat valinneet jonkun "amis"alan. Esimerkiksi puolisoni, joka tykkää olla liikkeessä ja ajaa autolla -> ei voisi kuvitellakaan muuta kuin kuljetusalaa ja nauttii työstään. Siltikin monien kaukaisempien tuttujen vähättelevät kommentit ovat jopa saaneet mieheni aliarvostamaan omaa työtään ja ammattiaan. Se tekee minut surulliseksi.

Minusta ap:n elämä kuulostaa ihan mukavalle, suunnilleen sellaiselta jota itsekin tahdon viettää (vaikka ulkoisin puittein aika lailla elämäni erilaista onkin, mm. lapsia on 6). Sellaista tasaista ja turvallista. Jos on onnellinen niin silloinhan tuossa ei ole mitään vikaa.

Vai on tarjoilijan ammatti boheemi, luova ja taiteilijasielulle sopiva ammatti. Huh huh...

007

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:33"]

Se on luojan lykky, että oot onnellinen viiskymppinen siivooja. Monella mennyt terveys siinä hommassa. Sama hitsarillakin. Tärkeintä, että on onnellinen. Suurta omaisuutta teillä tuskin on, mutta eipähän tuo liene haittaa. 

[/quote] Ei ole suurta omaisuutta, mutta rahaa on kyllä sen verran että ihan hyvin pärjätään ja tulevaisuus turvattu. :-)[/quote]

jos kerran hyvin pärjäätte ja tulevaisuus on turvattu, niin miksi lapsi ei saa jo nyt harrastaa sitä jääkiekkoa, vaan vasta ensi vuonna? Ja miksi isompi harrasti vain nuorempana sitä ratsastusta? Eikö ole enää varaa?

1

3