Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te toisen miehen/naisen mukaan lähteneet
26.01.2015 |
kestätte sen, että olette tietoisesti rikkoneet perheen lapseltanne ja sen että oman valintanne vuoksi joudutte elämään myös ainakin osittaisesti ilman lastanne (jos yhteishuoltajuus)? Ymmärrän, että meillä on vain yksi elämä, mutta luulen että itse en kestäisi sitä syyllisyyden tunnetta. Tietysti tilanne silloin eri, jos ex on ollut alkoholisti, väkivaltainen, yms. mutta jotkut lähtevät ns. hyvästäkin liitosta rakastuttuaan toiseen. Ja haluan painottaa vielä, etten ole ketään tuomitsemassa, mietin vain kuinka vaikeaa itselläni olisi olla erossa (omasta syystäni) lapsistani noin paljon, mitä esim. viikko/viikko systeemi vaatii + kaikki juhlat ainakin joka toinen vuosi ilman lapsia.
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:40"]
Niin. Rakkaus pitäisi siis kieltää siihen toiseen naiseen/mieheen. Jäädä jotta lasten koti säilyisi. Iltaisin miettiä tätä toista. Aamulla ensimmäiseksi tuntea kaipuu. Olla lapsille fyysisesti läsnä mutta henkisesti aivan muualla. Elää elämää lapsille. Lapset on annettu meille lainaksi ja kyllä tosi rakkaus odottaa sitä kun lapset pärjää omillaan. Vai olisiko sille puolisolle kuitenkin annettava mahdollisuus löytää se oma onni?
[/quote]
Ei suinkaan, vaan mennä avosylin uuden rakkauden perään. Kyllä se ex ja lapset pärjäävät ja selviävät ajan myötä, minulla on oikeus onnneen. Tämä on MINUN elämäni, MINUN onneni. Kyllä se puolisokin löytää varmasti sitten joskus ihmisen, joka häntä OIKEASTI rakastaaa, minä kun en sitten niinku oikeasti rakastanutkaan, vaikka annoin hänen ymmärtää ja perustin perheenkin hänen kanssaan. Ja kyllä se lapsikin vielä tajuaa, että kaikille on parasta että äiti/isä muuttaa uuden puolison luo, koska on onnellisempi muualla kuin kotona.
Tätäkö tarkoitit???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:11"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:10"]
Kyllä kait moni lähtee toisen mukaan JA ottaa ne lapsetkin mukaan
[/quote]
Miehet harvemmin
[/quote]
Tässä asiassa isät jäävät helposti asenteiden jalkoihin. En nyt väitä edes, että monikaan miehistä haluaisi lapsensa mukaan, mutta ne jotka näin haluaisivat, lytätään helposti äidin toimesta. Ja perinteiset asenteet sanovat äidin olevan tärkeämpi lapsille kuin isän. Kiukuspäissään äiti vielä keksii kaikkia olemattioa syytöksiä, niin aika hankala on isän päästä lähivanhemmaksi.
Vai onko tämä liian arka aihe keskustella jopa anonyymisti? Ap
Ei ole liian arka aihe, on vaan niin tuhanteen kertaan tehty avaus.
Itse en ole sattunut lukemaan yhtäkään, vaikka olen täällä roikkunut vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:06"]
Itse en ole sattunut lukemaan yhtäkään, vaikka olen täällä roikkunut vuosia.
[/quote]
Jännä.
Kai tuossa vaikuttaa sekin mitä saa ns. tilalle. Minusta on hyvin kummallinen ajattelutapa, mutta moni lähipiirin eronnut on oikeasti aika onnellinen siksi että Omaa Aikaa on paljon.
Ihmisiä on erilaisia, joillekin on maailmassa tärkeintä se lasten kanssa oleminen, osa haluaa enemmän toteuttaa itseään. Ja KYLLÄ, noita voi tehdä molempia, mutta jotkut haluavat enemmän omaa aikaa mitä pystyy saamaan perheen äitinä/isänä. Joillekin Oma Aika on tärkeää, jaksaa ehkä olla parempi vanhempikin kun saa esim. joka toisen viikon levätä omissa oloissaan omia juttuja tehden. Osa taas nauttii eniten elämässä siitä että saa olla äiti/isä ja KOKO AJAN lasten kanssa, ja kun on erossa on kuin yksi raaja puuttuisi, ei ole vaikea arvata kummalle se ero olisi helpompi mitä toiselle.
Ja en arvota mikä on hyvä mikä huono, vaan painotan sitä että lähtökohtaisesti ihmiset ovat erilaisia ja ihmisillä on erilaiset tarpeet. Esim. moni taiteilija on ollut hyvä äiti/isä, mutta välillä kun on tehnyt jotain teosta niin hyvinkin poissaoleva jopa ärtyisä lapsilleen, tuolloin on hyvä jos on ollut vähän välimatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kait moni lähtee toisen mukaan JA ottaa ne lapsetkin mukaan
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:10"]
Kyllä kait moni lähtee toisen mukaan JA ottaa ne lapsetkin mukaan
[/quote]
Miehet harvemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se eron syy mikä tahansa, niin kyllä se syyllisyyskin siellä joskus nousee pintaan. on sitten lähdetty väkivaltaa tai viinaa pakoon, tai kyllästymisestä eroon tai toisen miehen/naisen matkaan, niin jossain kohtaa se syyllisyys tulee. Oletettavammin silloin kun lapset itkee ikäväänsä ja kyselee eron syitä jne.
Sellasta se on. Elämä.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:06"]
Itse en ole sattunut lukemaan yhtäkään, vaikka olen täällä roikkunut vuosia.
[/quote]
Jännä.
[/quote]
Jännää on tässä mielestäni se, että tästä asiasta ei puhuta. En ainakaan nopealla selailulla löytänyt yhtään juuri tätä asiaa käsittelevää ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:14"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:06"]
Itse en ole sattunut lukemaan yhtäkään, vaikka olen täällä roikkunut vuosia.
[/quote]
Jännä.
[/quote]
Jännää on tässä mielestäni se, että tästä asiasta ei puhuta. En ainakaan nopealla selailulla löytänyt yhtään juuri tätä asiaa käsittelevää ketjua.
[/quote]
No mitä puhumista tuossa on? Tuo on osa elämää, ne on päätöksiä joissa pitää ottaa huomioon oma vastuu vanhempana. Ja siinä vaiheessa kun parisuhteeseen on tullut tilaa sille toiselle miehelle tai naiselle niin paljon, että oma avioliitto/parisuhde siihen kaatuu, niin eikö siinä kohtaa ole ihan turha parkua kaatunutta maitoa? Niin petetyn kuin pettäjän.
Sen kestää kun saa parempaa tilalle. On se sitten elämä ilman sitä entistä puolisoa tai elämä uuden puolison kanssa.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:10"]
Kyllä kait moni lähtee toisen mukaan JA ottaa ne lapsetkin mukaan
[/quote]
No tämähän on vielä epäreilumpi (ja itsekkäämpi) teko, kuin toisen mukaan lähteminen ja vanhemmuuden jakaminen. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä kukaan oikeasti lähde HYVÄSTÄ suhteesta.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:14"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:06"]
Itse en ole sattunut lukemaan yhtäkään, vaikka olen täällä roikkunut vuosia.
[/quote]
Jännä.
[/quote]
Jännää on tässä mielestäni se, että tästä asiasta ei puhuta. En ainakaan nopealla selailulla löytänyt yhtään juuri tätä asiaa käsittelevää ketjua.
[/quote]
No mitä puhumista tuossa on? Tuo on osa elämää, ne on päätöksiä joissa pitää ottaa huomioon oma vastuu vanhempana. Ja siinä vaiheessa kun parisuhteeseen on tullut tilaa sille toiselle miehelle tai naiselle niin paljon, että oma avioliitto/parisuhde siihen kaatuu, niin eikö siinä kohtaa ole ihan turha parkua kaatunutta maitoa? Niin petetyn kuin pettäjän.
Sen kestää kun saa parempaa tilalle. On se sitten elämä ilman sitä entistä puolisoa tai elämä uuden puolison kanssa.
[/quote]
Niin ja elämää vapaaehtoisesti ilman omia lapsia, ainakin puolet heidän lapsuudestaan.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:10"]
Kyllä kait moni lähtee toisen mukaan JA ottaa ne lapsetkin mukaan
[/quote]
No tämähän on vielä epäreilumpi (ja itsekkäämpi) teko, kuin toisen mukaan lähteminen ja vanhemmuuden jakaminen. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Ap
[/quote]
ai vittu sun kanssas ap. "lapsella on oikeus molempiin vanhempiin". Voitko mennä vetämään itsesi noitten jankutusten kanssa vessasta alas. Varmaan lähes kaikki lähtemiset ja lasten mukaan ottamiset sisältävät yhteishuoltajuuden, ja jos et sinä torvi sitä tajua, on tää keskustelun pätkä totaalisen turha. Tavi.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:14"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:06"]
Itse en ole sattunut lukemaan yhtäkään, vaikka olen täällä roikkunut vuosia.
[/quote]
Jännä.
[/quote]
Jännää on tässä mielestäni se, että tästä asiasta ei puhuta. En ainakaan nopealla selailulla löytänyt yhtään juuri tätä asiaa käsittelevää ketjua.
[/quote]
No mitä puhumista tuossa on? Tuo on osa elämää, ne on päätöksiä joissa pitää ottaa huomioon oma vastuu vanhempana. Ja siinä vaiheessa kun parisuhteeseen on tullut tilaa sille toiselle miehelle tai naiselle niin paljon, että oma avioliitto/parisuhde siihen kaatuu, niin eikö siinä kohtaa ole ihan turha parkua kaatunutta maitoa? Niin petetyn kuin pettäjän.
Sen kestää kun saa parempaa tilalle. On se sitten elämä ilman sitä entistä puolisoa tai elämä uuden puolison kanssa.
[/quote]
Niin ja elämää vapaaehtoisesti ilman omia lapsia, ainakin puolet heidän lapsuudestaan.
[/quote]
? minä otin eron ja lapset on mulla. Joka toinen viikonloppu ovat isällään. Mikä sun ongelmasi on?
Olen kovasti miettinyt samaa lähipiirin eron takia. Siinä siis perheen äiti lähti toisen miehen matkaan ja perusti uuden perheen ja vanhat lapset seilaavat sitten kahden kodin väliä välillä tasamäärin ja välillä sitten vähän enemmän äidillään. Kaikki lomat puoliksi ja vähintäänkin sitten viikonloppu toisella, jos viikko on oltu toisella.
Miltä tuntuu, kun lapset suunnittelevat lähtöä isän luo viettämään joulua? Tämä tuttuni vain hehkuttaa kuinka oma pienperhe saa nyt rauhallista perheaikaa (vauva+vanhemmat), mutta minusta se kuulostaa vain julmalta. "En jaksa vanhoja lapsiani, joten hankin uusia ja parempia." Mikä oikeus sillä vauvalla on saada se yhtenäinen koti ja nämä vanhemmat lapset pakotetaan ravaamaan kahta kotia ja viettämään kahdenlaisia juhlia ja katsomaan sivusta, miten se uusi pieni sisarus/sisarukset saavat sen kaiken, mitä heiltä vietiin?
Minusta juuri tuo syyllisyys siitä, että annan uusille lapsille sen, mitä vanhoilta vein, olisi aivan liikaa. En missään nimessä aiokaan lisääntyä enää, mutta luulen, että syyllisyyttä tuntisin silti siitä että olen priorisoinut oman onneni tärkeämmäksi kuin lasteni oikeuden yhteinäiseen perheeseen.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:10"]
Kyllä kait moni lähtee toisen mukaan JA ottaa ne lapsetkin mukaan
[/quote]
No tämähän on vielä epäreilumpi (ja itsekkäämpi) teko, kuin toisen mukaan lähteminen ja vanhemmuuden jakaminen. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Ap
[/quote]
ai vittu sun kanssas ap. "lapsella on oikeus molempiin vanhempiin". Voitko mennä vetämään itsesi noitten jankutusten kanssa vessasta alas. Varmaan lähes kaikki lähtemiset ja lasten mukaan ottamiset sisältävät yhteishuoltajuuden, ja jos et sinä torvi sitä tajua, on tää keskustelun pätkä totaalisen turha. Tavi.
[/quote]
No sinä et itse taida tajuta lukemaasi. Myös yhteishuoltajuudessa joutuu elämään n. puolet ajasta ilman omia lapsia. Minä henkillökohtaisesti en tätä kestäisi, jos se olisi oma päätkökseni. Jos mieheni päättäisi lähteä, niin sitten vaihtoehtoja ei olisi.
Alue: Aihe vapaa
Niin. Rakkaus pitäisi siis kieltää siihen toiseen naiseen/mieheen. Jäädä jotta lasten koti säilyisi. Iltaisin miettiä tätä toista. Aamulla ensimmäiseksi tuntea kaipuu. Olla lapsille fyysisesti läsnä mutta henkisesti aivan muualla. Elää elämää lapsille. Lapset on annettu meille lainaksi ja kyllä tosi rakkaus odottaa sitä kun lapset pärjää omillaan. Vai olisiko sille puolisolle kuitenkin annettava mahdollisuus löytää se oma onni?