G: Mielipiteitä elämästämme?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:17"] Tavalliselta elämältä kuulostaa, vaikea siitä on mitään mielipidettä sanoa. Ette ole sekoilleet elämänne pilalle mutta ette myöskään tavoittaneet korkealle. Jos itse olette tyytyväisiä niin sehän on tärkeintä. [/quote] Mitä tarkoitat sillä että emme ole tavoittaneet korkealle? [/quote] No ammatillisesti tai opintojen tai muiden "saavutusten" - vaikka luovuuden tai urheilusuoritusten - kautta. Ette halua olla "parhaita" missään vaan ainoastaan yltää sellaiseen keskivertoelämään.

[/quote] Pitäisikö kaikkien edes olla jotain lakimiehiä ja lääkäreitä? Pyörisikö se maailma sinun mielestä sillä tavalla? Aina kun löytyy näitä ihmisiä, jotka jaksaa ihmetellä että miksi sinusta ei tullut mitään suurempaa.. :D eikö juuri tälläinen ihmettely anna ihmisestä aika tyhmän ja yksinkertaisen kuvan, vaikka oma ammatti olisi mitä tahansa?? Siinä unohdetaan että meitä ihmisiä on eri luonteisia ja kun meidät on luotu tänne, se on JUURI OLLUT SE TARKOITUSKIN, että eri luonteiset ihmiset menisi eri aloille jotta maailma ja hommat saataisiin pyörimään/toimimaan...

Vaikka sinä olisit kuinka lääkäri tai lakimies ja halveksusit esim. siivoojia ja hitsaajia, niin se kertoo siitä, että okei, ehkä sinulla oli jaksamista ja älyä päntätä itsesi johonkin ammattiin, mutta maalaisjärki ei kyllä leikkaa... Kun pidät itseäsi tuplasti parempana kuin jonkun muun alan ihmiset, vaikka ne eivät olisi edes mitään seksityöläisiä tms... Vaan tekisivät normaalisti raskasta ja rankkaa duunia, arvostettavaa työtä, esim. siivoamista.

Niin ei se paljoa auta, jos ihminen on muuten tyhmä, vaikka sillä olisi kuinka hyvä ammatti ...

Jännä että jotkut ei koskaan tajua tätä. En nyt väitä että sinä olisit sellainen, mutta tuollaisia ihmisiä on aika paljonkin!

Ja kerroin kyllä, että harrastamme miehen kanssa mm. liikuntaa päivittäin ja lapsemme ovat myös harrastaneet/tulevat harrastamaan. Vaikka pojalla ei ole vakituisesti vielä mitään harrastusta, koska hän on niin pieni, niin ulkona hän peuhaa päivittäin tai käy välillä äidin ja isän mukana lenkillä, hiihtämässä tai pyöräilemässä, ihan niin kuin jokainen terve ja tavallinen lapsi.

Ja haluaisin kysyä, että mistä sinä mitään ensinnäkään meidän luovuudestamme tiedät? Eikö ihminen voi olla luova, jos hän on siivooja tai hitsaaja? molemmat lapseni ovat kyllä luonteeltaan hyvin herkkiä ja sitä kautta myös luovia, tytölläkin oli hyvä mielikuvitus pienenä ja keksi vaikka mitä leikkejä aina... Nyt aikuisena hänestä tuli tarjoilija. Mutta se onkin minusta aika boheemi ala mikä sopii kyllä hyvin luovalle ja taiteilijasieluselle ihmiselle. :-)

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:17"] Tavalliselta elämältä kuulostaa, vaikea siitä on mitään mielipidettä sanoa. Ette ole sekoilleet elämänne pilalle mutta ette myöskään tavoittaneet korkealle. Jos itse olette tyytyväisiä niin sehän on tärkeintä. [/quote] Mitä tarkoitat sillä että emme ole tavoittaneet korkealle? [/quote] No ammatillisesti tai opintojen tai muiden "saavutusten" - vaikka luovuuden tai urheilusuoritusten - kautta. Ette halua olla "parhaita" missään vaan ainoastaan yltää sellaiseen keskivertoelämään.

[/quote] Pitäisikö kaikkien edes olla jotain lakimiehiä ja lääkäreitä? Pyörisikö se maailma sinun mielestä sillä tavalla? Aina kun löytyy näitä ihmisiä, jotka jaksaa ihmetellä että miksi sinusta ei tullut mitään suurempaa.. :D eikö juuri tälläinen ihmettely anna ihmisestä aika tyhmän ja yksinkertaisen kuvan, vaikka oma ammatti olisi mitä tahansa?? Siinä unohdetaan että meitä ihmisiä on eri luonteisia ja kun meidät on luotu tänne, se on JUURI OLLUT SE TARKOITUSKIN, että eri luonteiset ihmiset menisi eri aloille jotta maailma ja hommat saataisiin pyörimään/toimimaan...

Vaikka sinä olisit kuinka lääkäri tai lakimies ja halveksusit esim. siivoojia ja hitsaajia, niin se kertoo siitä, että okei, ehkä sinulla oli jaksamista ja älyä päntätä itsesi johonkin ammattiin, mutta maalaisjärki ei kyllä leikkaa... Kun pidät itseäsi tuplasti parempana kuin jonkun muun alan ihmiset, vaikka ne eivät olisi edes mitään seksityöläisiä tms... Vaan tekisivät normaalisti raskasta ja rankkaa duunia, arvostettavaa työtä, esim. siivoamista.

Niin ei se paljoa auta, jos ihminen on muuten tyhmä, vaikka sillä olisi kuinka hyvä ammatti ...

Jännä että jotkut ei koskaan tajua tätä. En nyt väitä että sinä olisit sellainen, mutta tuollaisia ihmisiä on aika paljonkin!

Ja kerroin kyllä, että harrastamme miehen kanssa mm. liikuntaa päivittäin ja lapsemme ovat myös harrastaneet/tulevat harrastamaan. Vaikka pojalla ei ole vakituisesti vielä mitään harrastusta, koska hän on niin pieni, niin ulkona hän peuhaa päivittäin tai käy välillä äidin ja isän mukana lenkillä, hiihtämässä tai pyöräilemässä, ihan niin kuin jokainen terve ja tavallinen lapsi.

Ja haluaisin kysyä, että mistä sinä mitään ensinnäkään meidän luovuudestamme tiedät? Eikö ihminen voi olla luova, jos hän on siivooja tai hitsaaja? molemmat lapseni ovat kyllä luonteeltaan hyvin herkkiä ja sitä kautta myös luovia, tytölläkin oli hyvä mielikuvitus pienenä ja keksi vaikka mitä leikkejä aina... Nyt aikuisena hänestä tuli tarjoilija. Mutta se onkin minusta aika boheemi ala mikä sopii kyllä hyvin luovalle ja taiteilijasieluselle ihmiselle. :-)
[/quote]
Ohhoh, osuipa arkaan paikkaan. ;-)

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:33"]

Se on luojan lykky, että oot onnellinen viiskymppinen siivooja. Monella mennyt terveys siinä hommassa. Sama hitsarillakin. Tärkeintä, että on onnellinen. Suurta omaisuutta teillä tuskin on, mutta eipähän tuo liene haittaa. 

[/quote] Ei ole suurta omaisuutta, mutta rahaa on kyllä sen verran että ihan hyvin pärjätään ja tulevaisuus turvattu. :-)

Mieheni on onneksi täysin terve, joskus hänellä vain selkä vihoittelee.. siis alkanut nyt 45v+ tulemaan tuollaista vaivaa. Mulle taas 40-vuotiaana puhkesi reuma, mutta olen onneksi pystynyt ihan hyvin vielä siivoojan töitä tekemään... Eriasia olisi jos olisi esim. joku ihosairaus. Sillon ei varmaan tulisi enää mitään.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:47"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:28"] [quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:17"] Tavalliselta elämältä kuulostaa, vaikea siitä on mitään mielipidettä sanoa. Ette ole sekoilleet elämänne pilalle mutta ette myöskään tavoittaneet korkealle. Jos itse olette tyytyväisiä niin sehän on tärkeintä. [/quote] Mitä tarkoitat sillä että emme ole tavoittaneet korkealle? [/quote] No ammatillisesti tai opintojen tai muiden "saavutusten" - vaikka luovuuden tai urheilusuoritusten - kautta. Ette halua olla "parhaita" missään vaan ainoastaan yltää sellaiseen keskivertoelämään. [/quote] Pitäisikö kaikkien edes olla jotain lakimiehiä ja lääkäreitä? Pyörisikö se maailma sinun mielestä sillä tavalla? Aina kun löytyy näitä ihmisiä, jotka jaksaa ihmetellä että miksi sinusta ei tullut mitään suurempaa.. :D eikö juuri tälläinen ihmettely anna ihmisestä aika tyhmän ja yksinkertaisen kuvan, vaikka oma ammatti olisi mitä tahansa?? Siinä unohdetaan että meitä ihmisiä on eri luonteisia ja kun meidät on luotu tänne, se on JUURI OLLUT SE TARKOITUSKIN, että eri luonteiset ihmiset menisi eri aloille jotta maailma ja hommat saataisiin pyörimään/toimimaan... Vaikka sinä olisit kuinka lääkäri tai lakimies ja halveksusit esim. siivoojia ja hitsaajia, niin se kertoo siitä, että okei, ehkä sinulla oli jaksamista ja älyä päntätä itsesi johonkin ammattiin, mutta maalaisjärki ei kyllä leikkaa... Kun pidät itseäsi tuplasti parempana kuin jonkun muun alan ihmiset, vaikka ne eivät olisi edes mitään seksityöläisiä tms... Vaan tekisivät normaalisti raskasta ja rankkaa duunia, arvostettavaa työtä, esim. siivoamista. Niin ei se paljoa auta, jos ihminen on muuten tyhmä, vaikka sillä olisi kuinka hyvä ammatti ...   Jännä että jotkut ei koskaan tajua tätä. En nyt väitä että sinä olisit sellainen, mutta tuollaisia ihmisiä on aika paljonkin! Ja kerroin kyllä, että harrastamme miehen kanssa mm. liikuntaa päivittäin ja lapsemme ovat myös harrastaneet/tulevat harrastamaan. Vaikka pojalla ei ole vakituisesti vielä mitään harrastusta, koska hän on niin pieni, niin ulkona hän peuhaa päivittäin tai käy välillä äidin ja isän mukana lenkillä, hiihtämässä tai pyöräilemässä, ihan niin kuin jokainen terve ja tavallinen lapsi. Ja haluaisin kysyä, että mistä sinä mitään ensinnäkään meidän luovuudestamme tiedät? Eikö ihminen voi olla luova, jos hän on siivooja tai hitsaaja? molemmat lapseni ovat kyllä luonteeltaan hyvin herkkiä ja sitä kautta myös luovia, tytölläkin oli hyvä mielikuvitus pienenä ja keksi vaikka mitä leikkejä aina... Nyt aikuisena hänestä tuli tarjoilija. Mutta se onkin minusta aika boheemi ala mikä sopii kyllä hyvin luovalle ja taiteilijasieluselle ihmiselle. :-) [/quote] Ohhoh, osuipa arkaan paikkaan. ;-)

[/quote] Osuuhan se, teille, kun sanoo ihan asiasta.

Sitten te ette osaa muuta vastata kuin nuin : " osuipa arkaan paikkaan " . Haha! Säälittävää.

No ei hätää että sinunlaiset ihmiset loppuisi ainakaan tältä maapallolta kesken, kuten ei minunlaisetkaan. :) Onneksi.

No vähän sellainen kuvahan ketjusta tulee että jos ei mielipide ole, että ap:n elämä on juuri se ainoa oikea tapa elää, niin ap ei siitä halua kuullakaan. Itselle tulee mieleen lähinnä, että miksi joku haluaa keskustella elämästään tuntemattomien kanssa tällä tavalla?

Kerroit vain elämäsi ulkoisista puitteista, eikä se herätä hirveästi mielipiteitä. Luulin, että taranan alku, käänne tms liittyisi jotenin koiraan, mutta sekään juonenkäänne ei ottanut tulta. Mielenkiintoisinta elämäntariboissa ovat yllätykset.

1

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:47"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:28"] [quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:17"] Tavalliselta elämältä kuulostaa, vaikea siitä on mitään mielipidettä sanoa. Ette ole sekoilleet elämänne pilalle mutta ette myöskään tavoittaneet korkealle. Jos itse olette tyytyväisiä niin sehän on tärkeintä. [/quote] Mitä tarkoitat sillä että emme ole tavoittaneet korkealle? [/quote] No ammatillisesti tai opintojen tai muiden "saavutusten" - vaikka luovuuden tai urheilusuoritusten - kautta. Ette halua olla "parhaita" missään vaan ainoastaan yltää sellaiseen keskivertoelämään. [/quote] Pitäisikö kaikkien edes olla jotain lakimiehiä ja lääkäreitä? Pyörisikö se maailma sinun mielestä sillä tavalla? Aina kun löytyy näitä ihmisiä, jotka jaksaa ihmetellä että miksi sinusta ei tullut mitään suurempaa.. :D eikö juuri tälläinen ihmettely anna ihmisestä aika tyhmän ja yksinkertaisen kuvan, vaikka oma ammatti olisi mitä tahansa?? Siinä unohdetaan että meitä ihmisiä on eri luonteisia ja kun meidät on luotu tänne, se on JUURI OLLUT SE TARKOITUSKIN, että eri luonteiset ihmiset menisi eri aloille jotta maailma ja hommat saataisiin pyörimään/toimimaan... Vaikka sinä olisit kuinka lääkäri tai lakimies ja halveksusit esim. siivoojia ja hitsaajia, niin se kertoo siitä, että okei, ehkä sinulla oli jaksamista ja älyä päntätä itsesi johonkin ammattiin, mutta maalaisjärki ei kyllä leikkaa... Kun pidät itseäsi tuplasti parempana kuin jonkun muun alan ihmiset, vaikka ne eivät olisi edes mitään seksityöläisiä tms... Vaan tekisivät normaalisti raskasta ja rankkaa duunia, arvostettavaa työtä, esim. siivoamista. Niin ei se paljoa auta, jos ihminen on muuten tyhmä, vaikka sillä olisi kuinka hyvä ammatti ...   Jännä että jotkut ei koskaan tajua tätä. En nyt väitä että sinä olisit sellainen, mutta tuollaisia ihmisiä on aika paljonkin! Ja kerroin kyllä, että harrastamme miehen kanssa mm. liikuntaa päivittäin ja lapsemme ovat myös harrastaneet/tulevat harrastamaan. Vaikka pojalla ei ole vakituisesti vielä mitään harrastusta, koska hän on niin pieni, niin ulkona hän peuhaa päivittäin tai käy välillä äidin ja isän mukana lenkillä, hiihtämässä tai pyöräilemässä, ihan niin kuin jokainen terve ja tavallinen lapsi. Ja haluaisin kysyä, että mistä sinä mitään ensinnäkään meidän luovuudestamme tiedät? Eikö ihminen voi olla luova, jos hän on siivooja tai hitsaaja? molemmat lapseni ovat kyllä luonteeltaan hyvin herkkiä ja sitä kautta myös luovia, tytölläkin oli hyvä mielikuvitus pienenä ja keksi vaikka mitä leikkejä aina... Nyt aikuisena hänestä tuli tarjoilija. Mutta se onkin minusta aika boheemi ala mikä sopii kyllä hyvin luovalle ja taiteilijasieluselle ihmiselle. :-) [/quote] Ohhoh, osuipa arkaan paikkaan. ;-)

[/quote] Osuuhan se, teille, kun sanoo ihan asiasta.

Sitten te ette osaa muuta vastata kuin nuin : " osuipa arkaan paikkaan " . Haha! Säälittävää.

No ei hätää että sinunlaiset ihmiset loppuisi ainakaan tältä maapallolta kesken, kuten ei minunlaisetkaan. :) Onneksi.

[/quote]

no niin, löytyihän se onnellisesta mammelista lopulta se räyhän henki! Nyt alkaa kiinnostaa elämäsi. Kerro ihmeessä lisää!

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:36"]

Omakotitalo, kaksi lasta ja koira. Et yhtään omaperäisempää tavoitetta elämällesi keksinyt?

[/quote] No mikä se omaperäisempi tavoite JUST MUN elämälle olisi pitänyt sitten olla? Voitko päättää sen puolestani?? Kun minä en osaa..

Miksi vain ja ainoastaan tavallinen elämä ei käy? Mitä huonoa on tavallisessa ja turvatussa elämässä? Minusta ei mitään huonoa, päinvastoin, ihan hyvää elämää sellainen. :)

Jos olet tyytyväinen valintoihisi, ei minulla ole mitään mielipidettä.

Kuulostaa tosi kivalta! Toivon että tulevaisuus tuo minulle samanlaisen onnen!

No olen samaa mieltä siitä, että jos olet onnellinen, se on tärkeintä.

Kuitenkin tulee myös mieleen, että ymmärrätkö ihmisiä, joiden elämä on mennyt eri tavoin tai jotka ovat tehneet erilaisia ratkaisuja elämässään? Jos olisit tuttavani, saattaisin ajatella, että et välttämättä ymmärrä minua.

Mutta minusta on myös hienoa, että olet voinut työskennellä duunarihommassa noin pitkään ja olla työhösi tyytyväinen.

Ja kauheasti tulee tällaisessa ketjussa taas paskaa niskaan aloittajalle. Jos ihminen on jo melkein 50 vuotta, kyllä hän nyt itse jo tietää, mitä asioista ajattelee. Sitten voi aina avartaa maailmaansa ja kysyä netissä muita näkemyksiä ja se ei tarkoita sitä, että olisi epävarma tai huomionkipeä.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:17"] Tavalliselta elämältä kuulostaa, vaikea siitä on mitään mielipidettä sanoa. Ette ole sekoilleet elämänne pilalle mutta ette myöskään tavoittaneet korkealle. Jos itse olette tyytyväisiä niin sehän on tärkeintä. [/quote] Mitä tarkoitat sillä että emme ole tavoittaneet korkealle? [/quote] No ammatillisesti tai opintojen tai muiden "saavutusten" - vaikka luovuuden tai urheilusuoritusten - kautta. Ette halua olla "parhaita" missään vaan ainoastaan yltää sellaiseen keskivertoelämään.

[/quote]

Kuule, 99,9% ihmisistä jää historian hämäriin pari sukupolvea kuolemansa jälkeen, vaikka kuinka olisi ollut zumba-ryhmänsä paras.

Käytännössä olemme kaikki harmaata massaa, eikä kukaan muista meitä 150 vuoden kuluttua. Tavis ei pysty luomaan mitään hienoa tai pysyvää. Katso vaikka kaikkia upeita rakennuksia historian aamuhämärästä alkaen. Täytyy olla näkemystä, visioita, suuruudenhulluutta, lisäksi auttaa, jos omat ja valtion rahat ovat menneet sekaisin. Pipertäjät pipertää, kadoten universumin kiertoon kuin bakteerin aivastus. Tuottajien, näkijöiden mausoleumit ja monumetit jäävät. Mutta käytännössä kukaan meistä ei tule uutta Taj Mahalia rakennuttamaan.

Ap on tähän saakka elänyt ihan normaalin ihmisen normaalin elämän, työtä tehden ja perhettä kasvattaen. Hienoa!

vanhana oot lapset pykänny, varsinki tuon nuoremman!

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:45"]

Vaikea tuosta on olla mitään mieltä, varmaan valtaosa suomal. keski-ikäisistä elää noin. On ihan okt, tyttö ja poika ja labbis. Autokin varmaan. Ihan hyvää elämää.

Mutta jos nyt teit tämän avauksen jotta sitä tongittaisiin, niin miksi teitte lapset noin isolla ikäerolla? Mikä on ollut elämänne seikkailu, missä olette ottaneet riskejä (äläkä sano että se okt), millaiset vastoinkäymiset ovat kasvattaneet teitä ja miten? Onko teillä mitään älyllisiä tai kulttuurisia harrastuksia? Kuka on lempikirjailijasi? Mitä esikoinen aikoo elämällään, kävikö lukion, asuuko vielä kotona? 

[/quote] Juu, autona löytyy farmari volvo vielä. :D minun ja miehen yhteisessä käytössä. :)

Miksi teimme lapset noin isolla ikäerolla?

- Sen takia kun se tuntui meistä hyvältä. Emme olleet aiemmin valmiita toiseen lapseen ja halusimme rauhassa keskittyä esikoiseemme ja että hän kasvaa isommaksi, ennen toista lasta. Emme olleet edes varmoja haluammeko toista lasta, aluksi tuntui että yksi vain riittää! mutta myöhemmin mieli rupesi vielä halajamaan toista pienokaista ja onneksi tehtiin, nyt meillä on sitten ihanat, terveet, tyttö ja poika. :) ja se että tyttö oli teini-ikäinen isosiskoksi tullessaan, helpotti paljon asioita, koska hän oli jo niin omatoiminen että pärjäsi kaikissa asioissa itse. Minä ja mies saatiin enemmän keskittyä sitten vauvaan, koska vauva tarvitsee eritavalla huolenpitoa ja auttamista päivittäisissä perustoiminnoissa mitä terve teini-ikäinen ei tarvitse. Tyttäremme oli silti meille yhtä rakas ja sai samalla tavalla molempien vanhempien huomiota kuten aina ennenkin ja pikkuveli on hänelle myös todella rakas. Ja ihan oikeasti, ei pelkästään vaan vanhemman sanonnan muodossa vaan rakastaa oikeasti veljeään ja näyttää tälle omasta tahdostaan kanssa sen.

Mikä on ollut elämänne seikkailu?

- Hmm... No ne tapahtuivat mulle ja miehelle ennen meidän lasten syntymää. :-) mutta niitä en tahdo tässä avata. Ne on sen verran henkilökohtasia asioita ja olen tallettanut ne syvälle tuonne sydämen sopukoihin. :-)

Missä olette ottaneet riskejä?

- Miksi ei saisi mainita omakotitaloa? älä sinä laita sanoja mun suuhun ja määräile, mitä minä saan sanoa. Mutta elämämme on kyllä onneksi ollut aika turvattua, että ei ole kauheemmin tarvinnut riskejä ottaa... :)

Millaiset vastoinkäymiset ovat kasvattaneet meitä ja miten?

- No riidat esimerkiksi parisuhteessa ja miehen pettäminen. Ne ollaan sitten käsitelty ja niistä ollaan onneksi päästy yli. Törkeintä oli se, kun olin 29-vuotiaana ensimmäisen kerran raskaana ja vatsa tottakai pyöristyi... Niin mies rupesi iskemään silmää sitten vaan muille naisille ja pettikin muiden naisten kanssa. Toisessa raskaudessa mies oli onneksi jo kypsempi, eikä enää tälläistä tapahtunut. 10-vuotta hän on elänyt kohta kunnollista elämää, eikä kertaakaan enää pettänyt. 40-vuotiaana silleen kunnolla miehistyi. Minä taas en ole pettänyt miestä ikinä ja hänen pettämisensä ovat syvästi loukanneet minua... Mies joutui joskus aikanaan myös rahasotkuista käräjille, kun tyttäremme oli 4-vuotias ja hänet tuomittiin vuodeksi vankilaan. Vapautui sieltä kun tyttömme oli 5. Käytiin tytön kanssa isiä katsomassa aina sitten vankilassa. Joskus suhde kun on ollut oikein heikoilla, ollaan pysytty oikeastaan vain lapsen takia yhdessä... Ja toisinaan kun riidat ovat alkaneet, on välillä ollut vikaa minussakin. Mutta nyt viimeset 10-vuotta on onneksi mennyt ihan loistavasti. :-) Ja miten nämä asiat olisivat kasvattaneet meitä, noh arvostetaan toisiamme ainakin enemmän.

Onko teillä mitään älyllisiä ja kulttuurisia harrastuksia?

- Ei. Emme ole kulttuurista silleen kamalasti kiinostuneita ja älyllisiä nyt sen verran, että joskus täyttelen lehdestä jotain sudokua ja molemmat rämpytetään tätä tietokonetta jonkun verran miehen kanssa. :-) tyttäremme on oikea tietokone nero, tietää vaikka mitä median juttuja, neuvoo niitä välillä sitten aina äidille ja isälle... :D

Kuka on lempikirjailijasi?

- Leena Lehtolainen

Mitä esikoinen aikoo elämällään, kävikö lukion, asuuko vielä kotona?

- En tiedä tarkalleen mitä aikoo, mutta kai hänkin haaveilee miehestä ja lapsista nyt ainakin, semmosesta normaalista, tavallisesta, hyvästä elämästä ja sellaista minä hänelle toivonkin ja pitää ja hyvää terveyttä toivoo myös äiti ja isä... :) ei käynyt lukiota ja lukio on minun mielestä ihan turha ja silkkaa ajanhukkausta, voihan siinä jonkun verran itseään sivistää, mutta amis on se millä enemmän merkitystä on! siellä opitaan ammatti ja tytär kävi siis amiksen ja musta ihan loistojuttu! :)) koska itselläni ei ole ammatillista koulutusta, miehellä on, mutta mä olen ainakin ihan hyvin pärjännyt ilman ammatillista koulutusta, en tiedä miten tytär olisi sitten pärjännyt, kun nykymaailma taitaa olla vähän siinä mielessä paskaa että nykyään ei oteta edes yksinkertaisimmille aloille tekemään töitä ja oppimaan työn kautta se työ, ilman koulutusta... Siihen minun mielestä pitäisi santsata että saataisiin tuollainen vaihtoehto myös takaisin, koska ihmisiä on AINA erillaisissa elämäntilanteissa, että jollekin ehkä ainut vaihtoehto voisi olla se että peruskoulun jälkeen suoraan töihin! Siinä mielessä 80-luku oli töiden kannalta vielä KULTA-AIKAA , koska oikeasti , suoraan peruskoulun jälkeenkin pääsi töihin ... ! Se miksi ollaan tähän paskaan pisteeseen menty, että nykypäivänä ei tahdo enää sitäkään vaihtoehtoa olla ja valinnan vapautta, muiden joukossa, niin en tahdo ajatella... Mutta hyvä juttu se ei todellakaan ole, että ihmiseltä viedään vaihtoehdot ja vapaus valita !

Eikä asu enää kotona, kohta 2v asunut omassa kodissaan. :)

Tyypillistä taas. Pyydetään mielipiteitä ja sitten kun jonkun mielipide onkin jollain tapaa kyseenalaistava tai negatiivinen, saadaan hervoton itkupotkuraivari ja nostetaan paskamyrsky siitä, ertä miksi elämäni ei kelpaa teille sellaisena kuin se on. Ja samalla hymiöiden kera vakuutellaan hyvää itsetuntoa.

Joku tässä yhtälössä nyt mättää. Jos haluaa vain kehuja, voi jättää av:n ihan suosiolla väliin. Voi tietysti yrittää aloituksessaan mainita, että kalastelee vain itsetuntoa pönkittäviä kehuja, mutta se on tällä palstalla keskimäärin tuhoontuomittu yritys aina.

Varmaan ihan ok elämä. Kiinnostaisi tietää, analysoitteko elämänne sisältöä sanallisesti vai jaatteko lähinnä tiskivuoroja? Eli oletteko henkeviä ihmisiä?

Keskivertoa ja tylsää, mutta jos itse diggailet, niin mikäpä siinä. Kiinnostavinta tässä oli se, miten ap:lla meni kuppi nurin, kun kaikki eivät olleetkaan hänen elämästään aivan lumoutuneina. [quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:00"]

Eli minkälaisen kuvan sinä saat, meidän perheestämme? :)

Ensitapaaminen miehen kanssa 25-vuotiaina ja pian aloitimme sen jälkeen seurustelusuhteen. v. 1990.

26-vuotiaina avoliittoon.

28-vuotiaina kirkossa naimisiin.

29-vuotiaana alan odottaa esikoistamme ja synnytän hänet v. 1995, hän on tyttö. Minusta ja miehestä tulee ensikerran vanhempia 30-vuotiaina.

36-vuotiaina alamme rakentamaan miehen kanssa maalle omaa omakotitaloamme, 37-vuotiaina pääsemme muuttamaan siihen jolloin tyttäremme on 7-vuotias ja aloittaa uudella paikkakunnalla koulun. Sitä ennen asuimme kaupungissa kerrostalo kaksiossa vuokralla.

42-vuotiaana alan odottamaan kuopustamme, jonka saan 43-vuotiaana, hän on poika. 13-vuotiaasta tyttärestämme tulee onnellinen isosisko. Pidin kummankin lapsen kanssa 3v pituisen äitiysloman, kunnes laitoin lapset päiväkotiin ja itse palasin takaisin työelämään. Mies piti normaalin pituiset isyyslomat ja palasi sen jälkeen aina töihin ja toi kotiin leipää pöytään.

45-vuotiaina suostumme miehen kanssa ottamaan meille koiran, labradorinnoutajan pennun, joka oli kovasti meidän esikoisemme toive ollut jo monta vuotta. Siis oma koira. Lapset olivat 15- ja 2-vuotiaita kun meille tuli lemmikki.

Nyt lapseni ovat jo 19- ja 6-vuotiaita, koira 4-vuotias ja minä ja mies täytetään ensivuonna 50-vuotta. Edelleen asutaan omassa omakotitalossamme ja meinataan asua niin kauan kun voimia riittää, vanhuuteen saakka, sitten kun tulee eläkeikään niin voisi harkita ehkä takaisin kaupunkiin muuttoa kerrostalo asuntoon tai vanhainkotiin myöhemmin jos tarvetta on.

Minä olen työskennellyt 16-vuotiaasta lähtien siivoojana, tällä hetkellä työpaikkani on vanhainkoti ja mies työskennellyt puolestaan 19-vuotiaasta lähtien hitsaajana, tällä hetkellä töissä metallitehtaalla.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:56"]

No vähän sellainen kuvahan ketjusta tulee että jos ei mielipide ole, että ap:n elämä on juuri se ainoa oikea tapa elää, niin ap ei siitä halua kuullakaan. Itselle tulee mieleen lähinnä, että miksi joku haluaa keskustella elämästään tuntemattomien kanssa tällä tavalla?

[/quote] Niin minä vaan tässä kanssa vastailen mitä olen itse mieltä asioista ja miksi. :)

Jokainen sitten päättäköön itse, onko minun näkemykseni se järkevä ja oikea vaiko sen toisen kommentoijan.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:45"]

Vaikea tuosta on olla mitään mieltä, varmaan valtaosa suomal. keski-ikäisistä elää noin. On ihan okt, tyttö ja poika ja labbis. Autokin varmaan. Ihan hyvää elämää.

Mutta jos nyt teit tämän avauksen jotta sitä tongittaisiin, niin miksi teitte lapset noin isolla ikäerolla? Mikä on ollut elämänne seikkailu, missä olette ottaneet riskejä (äläkä sano että se okt), millaiset vastoinkäymiset ovat kasvattaneet teitä ja miten? Onko teillä mitään älyllisiä tai kulttuurisia harrastuksia? Kuka on lempikirjailijasi? Mitä esikoinen aikoo elämällään, kävikö lukion, asuuko vielä kotona? 

[/quote] Juu, autona löytyy farmari volvo vielä. :D minun ja miehen yhteisessä käytössä. :)

Miksi teimme lapset noin isolla ikäerolla?

- Sen takia kun se tuntui meistä hyvältä. Emme olleet aiemmin valmiita toiseen lapseen ja halusimme rauhassa keskittyä esikoiseemme ja että hän kasvaa isommaksi, ennen toista lasta. Emme olleet edes varmoja haluammeko toista lasta, aluksi tuntui että yksi vain riittää! mutta myöhemmin mieli rupesi vielä halajamaan toista pienokaista ja onneksi tehtiin, nyt meillä on sitten ihanat, terveet, tyttö ja poika. :) ja se että tyttö oli teini-ikäinen isosiskoksi tullessaan, helpotti paljon asioita, koska hän oli jo niin omatoiminen että pärjäsi kaikissa asioissa itse. Minä ja mies saatiin enemmän keskittyä sitten vauvaan, koska vauva tarvitsee eritavalla huolenpitoa ja auttamista päivittäisissä perustoiminnoissa mitä terve teini-ikäinen ei tarvitse. Tyttäremme oli silti meille yhtä rakas ja sai samalla tavalla molempien vanhempien huomiota kuten aina ennenkin ja pikkuveli on hänelle myös todella rakas. Ja ihan oikeasti, ei pelkästään vaan vanhemman sanonnan muodossa vaan rakastaa oikeasti veljeään ja näyttää tälle omasta tahdostaan kanssa sen.

Mikä on ollut elämänne seikkailu?

- Hmm... No ne tapahtuivat mulle ja miehelle ennen meidän lasten syntymää. :-) mutta niitä en tahdo tässä avata. Ne on sen verran henkilökohtasia asioita ja olen tallettanut ne syvälle tuonne sydämen sopukoihin. :-)

Missä olette ottaneet riskejä?

- Miksi ei saisi mainita omakotitaloa? älä sinä laita sanoja mun suuhun ja määräile, mitä minä saan sanoa. Mutta elämämme on kyllä onneksi ollut aika turvattua, että ei ole kauheemmin tarvinnut riskejä ottaa... :)

Millaiset vastoinkäymiset ovat kasvattaneet meitä ja miten?

- No riidat esimerkiksi parisuhteessa ja miehen pettäminen. Ne ollaan sitten käsitelty ja niistä ollaan onneksi päästy yli. Törkeintä oli se, kun olin 29-vuotiaana ensimmäisen kerran raskaana ja vatsa tottakai pyöristyi... Niin mies rupesi iskemään silmää sitten vaan muille naisille ja pettikin muiden naisten kanssa. Toisessa raskaudessa mies oli onneksi jo kypsempi, eikä enää tälläistä tapahtunut. 10-vuotta hän on elänyt kohta kunnollista elämää, eikä kertaakaan enää pettänyt. 40-vuotiaana silleen kunnolla miehistyi. Minä taas en ole pettänyt miestä ikinä ja hänen pettämisensä ovat syvästi loukanneet minua... Mies joutui joskus aikanaan myös rahasotkuista käräjille, kun tyttäremme oli 4-vuotias ja hänet tuomittiin vuodeksi vankilaan. Vapautui sieltä kun tyttömme oli 5. Käytiin tytön kanssa isiä katsomassa aina sitten vankilassa. Joskus suhde kun on ollut oikein heikoilla, ollaan pysytty oikeastaan vain lapsen takia yhdessä... Ja toisinaan kun riidat ovat alkaneet, on välillä ollut vikaa minussakin. Mutta nyt viimeset 10-vuotta on onneksi mennyt ihan loistavasti. :-) Ja miten nämä asiat olisivat kasvattaneet meitä, noh arvostetaan toisiamme ainakin enemmän.

Onko teillä mitään älyllisiä ja kulttuurisia harrastuksia?

- Ei. Emme ole kulttuurista silleen kamalasti kiinostuneita ja älyllisiä nyt sen verran, että joskus täyttelen lehdestä jotain sudokua ja molemmat rämpytetään tätä tietokonetta jonkun verran miehen kanssa. :-) tyttäremme on oikea tietokone nero, tietää vaikka mitä median juttuja, neuvoo niitä välillä sitten aina äidille ja isälle... :D

Kuka on lempikirjailijasi?

- Leena Lehtolainen

Mitä esikoinen aikoo elämällään, kävikö lukion, asuuko vielä kotona?

- En tiedä tarkalleen mitä aikoo, mutta kai hänkin haaveilee miehestä ja lapsista nyt ainakin, semmosesta normaalista, tavallisesta, hyvästä elämästä ja sellaista minä hänelle toivonkin ja pitää ja hyvää terveyttä toivoo myös äiti ja isä... :) ei käynyt lukiota ja lukio on minun mielestä ihan turha ja silkkaa ajanhukkausta, voihan siinä jonkun verran itseään sivistää, mutta amis on se millä enemmän merkitystä on! siellä opitaan ammatti ja tytär kävi siis amiksen ja musta ihan loistojuttu! :)) koska itselläni ei ole ammatillista koulutusta, miehellä on, mutta mä olen ainakin ihan hyvin pärjännyt ilman ammatillista koulutusta, en tiedä miten tytär olisi sitten pärjännyt, kun nykymaailma taitaa olla vähän siinä mielessä paskaa että nykyään ei oteta edes yksinkertaisimmille aloille tekemään töitä ja oppimaan työn kautta se työ, ilman koulutusta... Siihen minun mielestä pitäisi santsata että saataisiin tuollainen vaihtoehto myös takaisin, koska ihmisiä on AINA erillaisissa elämäntilanteissa, että jollekin ehkä ainut vaihtoehto voisi olla se että peruskoulun jälkeen suoraan töihin! Siinä mielessä 80-luku oli töiden kannalta vielä KULTA-AIKAA , koska oikeasti , suoraan peruskoulun jälkeenkin pääsi töihin ... ! Se miksi ollaan tähän paskaan pisteeseen menty, että nykypäivänä ei tahdo enää sitäkään vaihtoehtoa olla ja valinnan vapautta, muiden joukossa, niin en tahdo ajatella... Mutta hyvä juttu se ei todellakaan ole, että ihmiseltä viedään vaihtoehdot ja vapaus valita !

Eikä asu enää kotona, kohta 2v asunut omassa kodissaan. :)

[/quote]

Siis oletko sinä tämä ap?

peruspirkon ja-pertin kunnollisesta elämästä alkoi suorastaan vyöryä luurankoja! Onhan tuo aika vedätystä maalata kuva kunnollisesta ja tunnollisesta pikkupetheestä ja samalla jättää isin pikku linnareissut mainitsematta...

Ristus että meinaan tukehtua nauruun! LOL