Ei mitään päivityksiä lapseen liittyen?

Minä en ole päivittänyt lapsestani mitään faceen. En ylipäätänsä kertonut edes koko raskaudesta saati lapsen syntymästä facebookissa. Koen, että se on minun profiilini, oma ns. pakopaikka arjesta, joten olen sen myös täysin itselläni halunnut pitää.
Enkä minäkään siedä lässytystä! Mielestäni myös kommentit luokkaa "kaunis äiti" tms ovat jopa loukkaavia! Enkö ole kehujen arvoinen ilman äitiyttäni?
Ja sanokaa vaan lapselliseksi, ihan yli 30 tässä mennään.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:43"]ap, pistäpä tämä ketju itsellesi muistiin ja palaile viihen vaikka vuoden päästä. Luultavasti suhtautumisesi lapsen suloisuuteen ja ihmeellisyyteen on muuttunut, vaikka et ehkä Faceen hänen kuviaan laitakaan. Ainakin toivon sitä kovasti, koska ei kuulosta järin äidilliseltä tai onnea hehkuvalta odottajalta. Oletko toivonut raskautta?
[/quote]
Olen toivonut jälkikasvua, mutta minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, eivätkä vauvat ole herättäneet mitään postiivisia tuntemuksia. Mitäpä tähän sanoa muuta kuin ihmisiä on erilaisia ja en oikeasti ymmärrä mikä hypetys vauvoista pitää aloittaa. Tottakai ihan okei että niitä lapsia tulee mutya voi elämä sitä hössötystä. Ja olen kohta 30 ja pelaaminen on ollut elämässäni se isoin juttu melkein koko ikäni, että siksi heitin tuon mmorpg:n tuohon. Ap

Tuo olisi aivan mahtava juttu. 

t. lapseton, joka ei halua nähdä lapsipäivityksiä

Ap:lla taitaa olla nyt vaan kovat identiteettikriisit päällä tulevan äitiyden suhteen. On ihan normaalia pelätä noin suurta elämänmuutosta ja sosiaalisia vaikutuksia. Vaikka kuinka haluaisi, niin ei elämä ole äitiyden jälkeen enää samanlaista, vaikkei se pelkkää äitiyttäkään ole. Usko pois, että ne kakkajututkin saattaa kiinnostaa sinua jossain vaiheessa ainakin vaippahankintojen ja siivousoperaatioiden kannalta, kun miettii mikä on vaikka paras vaippamerkki kenenkin mielestä. Oma kokemukseni moninkertaisista äideistä on se, että ei niitä loppupeleissä kiinnosta muiden lapset ja äidiksi tulemiset niin paljon. Se lässytys ja ensihuuma kestää korkeintaan muutaman viikon, kun tyypit tulevat velvollisuudentunnosta katsomaan vauvaasi. Jos haluat olla yksin, niin sitä saat olla varmasti niin paljon kuin haluat jatkossa. Ei faceen tarvitse laittaa henk.koht. juttuja jos ei halua ja voihan siellä rajata henkilökohtaisemmat kuvat vain kaikkein lähimmille.

Itse laiton viikko synnytyksestä kuvan tyttäreni kädestä, joka piti sormestani kiinni ja tekstin että tyttö syntyi 24.9.
Tuli sitten valtava määrä kommentteja ettei edes tienneet minun olleen raskaana. No onko se nyt ihmekään kun ei yhteyttä pidetä muutakin some päivitysten kautta.
Yksi kuva tytöstä löytyy nyt joululta mutta seuraavaa saa "kaverit" taas odotella pitkän tovin. Sukulaisia ja tuttuja olemme myös kieltäneet lisäämästä ottamiaan kuvia.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:45"]Minä en ole päivittänyt lapsestani mitään faceen. En ylipäätänsä kertonut edes koko raskaudesta saati lapsen syntymästä facebookissa. Koen, että se on minun profiilini, oma ns. pakopaikka arjesta, joten olen sen myös täysin itselläni halunnut pitää.
Enkä minäkään siedä lässytystä! Mielestäni myös kommentit luokkaa "kaunis äiti" tms ovat jopa loukkaavia! Enkö ole kehujen arvoinen ilman äitiyttäni?
Ja sanokaa vaan lapselliseksi, ihan yli 30 tässä mennään.
[/quote]
Ymmärrän ajatuksiasi todella paljon! Haluan myös, että ihmiset ovat kiinnostuneet minusta minua, eivätkä vain vauvan takia tai anna tykkäyksiä vain, koska "vauva". Vähän sama kuin jotkut uskovaiset antavat tykkäyksiä päivityksiin, joissa Jeesus tai Jumala on mainittu niin vauvauskovaiset tulevat ihastelemaan vauvaviihdettä. En myöskään ymmärrä, mikä ihmeen näyttelyesine se lapsi on joillekin. Ap

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:54"]Tuo olisi aivan mahtava juttu. 

t. lapseton, joka ei halua nähdä lapsipäivityksiä
[/quote] lapsivihaaja vela taas vauhdissa. Muistapa mainita tuo kaikille kavereillesi, joilla perhettä on. Tai sitten voit piilottaa tällaiset päivitykset? Vaikeaa on elämä.

Samanlainen elämäntilanne ei tee ihmisistä samanlaisia. Enkä usko, että perusluonne muuttuu mitenkään järkyttävästi. Ehkä hormonit vaikuttavat jonkin verran, mutta se on silti ohimenevää. Pysyvää on se, mikä minä sisimmässäni olen. Minä en muutu, liitän vain jonkin osan lisää itseeni. En ole koskaan ollut laumaeläin, enkä usko, että lapsen syntymä muuttaa käsitystäni kokonaiskäsitystäni maailmasta ja sen toiminnasta. Varmasti se tuo jotain lisää ja laittaa asiat eri tärkeysjärjestykseen, mutta miksi perusta muuttuisi? Ap

Ei sitä lässytystä niin paljon kuule että ehtis ärsyttää. Ekat viikot vauvasta olin ainakin ite niin tohkeissani ettei muusta haluaisi puhuakkaan ja sen jälkeen ihan normaalia elämää.. No, mulla ei ole yhtäkään kaveria kenellä olis lapsia (olen 21) joten mihinkään "kerhoon" en päässyt sisään. Lapsen isovanhemmat ja kummit kun käy niin tietysti jutellaan lapsesta ja lapsen kanssa ja joulunakin kaikki pyörii muksun ympärillä mutta eipä se haittaa, ei se minuus mihinkään katoa eikä ihmiset katso mitenkään eri tavalla vaikka on lapsi. Yritin kanssa olla laittamatta lapsesta kuvia faceen mutta muutama on lipsahtanut, tapanina täytti vuoden enkä laittanu mitään siitä faceen, kaikki kenelle asia kuuluu oli synttäreillä :D

En minäkään ymmärtänyt lapsesta hössöttämistä kun olin vielä lapseton. Nyt äitinä ymmärrän hyvinkin. Hössöttäminen kertoo vaan rakkaudesta lapseen, toki voi rakastaa ilman hössötystäkin. Mutta oma lapsi on niin iso ja ihmeellinen asia, ja kaikki häneen liittyvä ja hänen oppimansa asiat ovat niin ihmeellisiä ja niistä kokee ylpeyttä. Kun on kotona lapsen kanssa niin elämä muodostuu suurimmaksi osaksi siitä lapsesta ja äitiydestä, ei ihme että puheenaiheista tulee yksitoikkoisia vain lapseen liittyviä. Lapsellehan se on vain hyvä, että äiti on niin täynnä äitiyttä että vain hössöttää lapsesta. Huonoa on ennemminkin se, jos lapsi on vaan yksi juttu elämässä muiden seassa, ei mitään ihmeellistä. Voi kenties olla aluksi vaikea hyväksyä identiteetin muuttuminen lapsettomasta epähössöttäjästä hössöttäjä-äidiksi, mutta se muutos on ihan ok, ei sitä vastaan tarvitse taistella.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:24"]Ennen katsottiin valokuva-albumeja ja kaitafilmejä, kun tuli perhetuttuja kylään. Nykyään ne samat asiat jaetaan sähköisesti. Sillä erotuksella, että FB on helpompi laittaa kiinni, kun jonkun ihmisen asiat eivät kiinnosta. Kahvipöydän ääressä oli vaikeampaa sanoa, ettei halua katsoa perheen lomavideota.
[/quote]

Joo mutta nykyään joudut katsomaan niitä toisten lapsikuvia ja -päivityksiä päivästä toiseen Facessa. Vaikka on helppoa lakata seuraamasta näitä kuviaan tyrkyttäviä, siltikään en ymmärrä, mitä järkeä on jakaa kaikki arjestaan somessa.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:05"]

Samanlainen elämäntilanne ei tee ihmisistä samanlaisia.  Ap

[/quote]

Kerropa nyt ihan kiihkottomasti, miksi sinulla on niin paljon ihmisiä FB-kavereina, joiden päivityksistä et pidä? Aloituksessasi lukee nimittäin "FB:ni on täynnä useiden lasten äitejä, joille se äitys on maailman napa"

Olette olleet erilaisessa elämäntilanteessa tähän asti, ilman yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Nyt kun tulevaisuudessa teillä tulee olemaan sama elämäntilanne, et kuitenkaan koe, että teillä on mitään yhteistä.

Miksi olet FB-kaveri näiden ihmisten kanssa? Pelkäätkö, ettet ole tarpeeksi makee tyyppi, jos listattuna ei ole riittävä määrä kavereita?

Olen tosin muutenkin harvoin fb:ssa. Lapsistani en ole kertonut edes nimiä saati kuvia. Elämäni on fb:n ulkopuolella, käyn ehkä kerran parissa kk:ssa laittamassa jotain. En halua jakaa lasteni tai omaa elämääni netissä. Olenkin ehkä outo ja suurin osa kavereistani käy päivittäin fb:ssä.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:17"]Voi kenties olla aluksi vaikea hyväksyä identiteetin muuttuminen lapsettomasta epähössöttäjästä hössöttäjä-äidiksi, mutta se muutos on ihan ok, ei sitä vastaan tarvitse taistella.
[/quote]

Mutkun se ei oo tyylikästä. Moderni äiti on parempi. Asennetta pitää olla, vaikka se vähän kävelis lapsen yli!

2

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:41"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:05"]

Samanlainen elämäntilanne ei tee ihmisistä samanlaisia.  Ap

[/quote]

Kerropa nyt ihan kiihkottomasti, miksi sinulla on niin paljon ihmisiä FB-kavereina, joiden päivityksistä et pidä? Aloituksessasi lukee nimittäin "FB:ni on täynnä useiden lasten äitejä, joille se äitys on maailman napa"

Olette olleet erilaisessa elämäntilanteessa tähän asti, ilman yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Nyt kun tulevaisuudessa teillä tulee olemaan sama elämäntilanne, et kuitenkaan koe, että teillä on mitään yhteistä.

Miksi olet FB-kaveri näiden ihmisten kanssa? Pelkäätkö, ettet ole tarpeeksi makee tyyppi, jos listattuna ei ole riittävä määrä kavereita?
[/quote]
Öh, en mutta tapaan ihmisiä? N.200 ihmistä on aika normaali määrä. En vain ole kokenut olevani samoilla langoilla kuin ehkä viiden ihmisen kanssa? Kysymys ei ole elämäntilanteesta vaan ajatuksista ja suhtautumisesta elämään. Jos nämä asiat eivät kohtaa, samanlainen elämäntilanne johtaa vain pinnalliseen tuttavuuteen, joka pyörii vain yhden tai kahden asian ympärillä, mutta ei mihinkään syvälliseen ja kestävään todelliseen ystävyyssuhteeseen, jossa toisia tuetaan ja johon voidaan palata joskus myöhemminkin sen jälkeen, kun elämäntilanne on ajanut eri suuntiin. En halua kuunnella sittä pinnallista lässytystä, jolla ei ole elämän kannalta mitään merkitystä. Suurin osa ihmissuhteista ei tyydytä minua. En halua olla mikään "suosittu ja cool". En ole ikinä sellainen ollut. Päinvastoin, rankka koulukiusaamistausta takana. Todellisia ystäviä on harvassa ja suurin osa elämässäni on vain noita hyvänpäiväntuttuja, jotka kuvittelevat, että kohta voimme puhua samoista asioista. Ja minulle on sanotu näin ääneen... Ei minua kiinnosta sellaiset ihmiset. Jos en kiinnosta heitä tässä ja nyt, ei vauva tee minua yhtään sen kiinnostavammaksi. Kiinnostaisin ihmisiä tällöin vain ulkoisen tekijän eli vauvan vuoksi. Tällöin ihmissuhde on hyvin pinnallinen, eikä siinä ole todellista sisältöä. Ap

Ja olen näiden ihmisten kaveri FB:ssä vain sen vuoksi, koska he ovat pyytäneet minua kaverksi, koska he ovat olleet samassa koulussa/opinnoissa kanssani. Ap

2

Lisäksi en jaksa tätä "kyllä se sinullekin joskus vauvakuume tulee" ja "mitäs minä sanoin". Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta vaan lasta hankkimassa ns.järjellisten syiden taakia. Koska haluaa perustaa perheen, mutta ei ole mitään suurempaa halua "voi että pääsisin nyt pitämään hauskaa omaa kääröä sylissä ja haistelemaan sen masua". Tätä on ollut aivan liikaa ja tuntuu, että jokainen tuntemani kuumeileva, raskaana oleva tai äiti on tuollainen ja minullee on yritetty tartuttaa vauvakuume tuolla tavalla, aivan järjettömällä lässytyksellä... Kysymys ei ole siitä, etten haluaisi lapsia mutta tuo käytös on luotaantyöntävää ja järkyttävää ja sitä kuulee naiailta, joiden lapaet ovat jo vaikka 5 v. Lapsen saaminen on aivan luonnollista. Miksi ihmeessä sen vuoksi pitää hypettää. Ehkä hypetän jonkin aikaa hormonien takia mutta kun kavereissa ja tutuissa on lähinnä näitä ProMama-tyyppejä. Ap

Pidän todella omituisina vanhempia, jotka eivät päivitä mitään lapsistaan. Olen huomannut, että tällaisilla vanhemmillä (=äideillä) on usein paljon muitakin ongelmia ihan jo pelkän elämisen kanssa.