Voiko seksuaalinen mielenkiitno säilyä pitkässä suhteessa?

Toimii ja paranee koko ajan. Yhdessä 20 v.

Meillä yhteisiä vuosia 18, eikä mielenkiinto ole hävinnyt minnekään. Meillä minä teen ehkä enemmän aloitteita, mutta suhdeluku on n. 55/45, eli aika tasoissa ollaan. Ainoa ongelma on teini talossa, jonka vuoksi ei päästä niin usein hommailemaan kuin toive olisi :/ 

Vietetään kyllä paljon aikaa yhdessä, mutta silti toinen ei tunnu kämppikseltä. Eikä meilläkään mikään "täydellinen" suhde ole, mutta sänkypuuhat ovat toimineet aina. Tosin pidetään kumpikin huolta sekä ulkonäöstämme että fyysisestä kunnostamme, jotka eivät ainakaan vielä 45-vuoden iässä ole merkittävästi rupsahtaneet.

Veikkaan, että kyse on pään sisäisistä asioista. Millaisia mielikuvia liität erotiikkaan ja intohimoon? Millaisena haluat toisen nähdä? Toki mieheni on vanhentunut yhteisten vuosiemme mukana, mutta näen hänet edelleen erittäin haluttavana, enkä pidä häntä itsestäänselvyytenä - mielestäni meillä tämä on molemminpuoleista.

Kohta 18 vuotta yhdessä ja hyvin menee sängyn puolella ja muutenkin. Meillä on lapsia ja olemme perheenä paljon, mutta olemme myös kahdestaan, yksin ja ystäviemme kanssa. Teemme erilaisia asioita yhdessä ja erikseen, välillä olemme vain hiljaa ja kaukana toisistamme, juuri niin kuin tuntuu. Suhteessamme on ollut paljon vaikeuksiakin, mutta niin niitä vaikeuksia pitää ollakin, ja suhde on niistä vain raikastunut ja parantunut. Välillä pitää olla tylsää, että voi olla mukavaa, mutta toista ei kannata syyttää oman pään sisäisistä ongelmista.

Voi säilyä! 16 v. takana ja intohimo tallella, enkä osaa sanoa miksi... Emme ole koskaan olleet ystäviä, eikä suhde ole ajan myötäkään muuttunut kaveruudeksi, vaan meillä on selkeästi romanttinen suhde. Ehkä siksi?

Yli 20 vuotta yhdessä ja voi herran pieksut, että seksi on hyvää! Joskus olenkin miehelle vitsaillut, että mitäs jos se onkin vaan himo, joka pitää meidät yhdessä... (Nojoo, kolme lasta ynnä muut jutut, joten ei lienee ainoa syy) 

Olen samaa mieltä, ap - ainakin osittain. Tämä on siis ihan teoreettista eikä perustu omiin kokemuksiin vaan muiden ihmisten tarkkailuun, mutta olen huomannut, että tietty etäisyyden pitäminen pitkässä suhteessa kyllä kannattaa. Mutta siinä saakin sitten olla tarkka, ettei "ota etäisyyttä" väärällä tavalla, ja lopulta ei sitten kiinnosta enää sen takia, että puoliso tuntuu vieraalta...

Toki se riippuu vähän siitä, mitä elämältä hakee. Joillekin ihmisille kumppanuus ja yhdessä arjen pienistä asioista iloitseminen on tärkeämpää kuin intohimo, ja se heille suotakoon. Mutta uskon siis kyllä, että intohimonkin pystyy säilyttämään, ja tietty salaperäisyyden ylläpitäminen olisi siinä tärkeää.

Meillä kesti yhdeksän vuotta mielenkiinto oikein hyvänä. Mainittakoon, että minä olen 45 ja mies parin vuoden päästä 60.

sitten meille muutti asumaan erektio-ongelma. Haluja olisi kummallakin, mutta seksistä on tullut yhtä epäonnistumisen pelkoa. Ensin pelko tuli miehelleni, silloin meni vielä ihan kivasti, mutta sitten kun minäkin aloin pelätä sitä samaa, meni kaikki ihan pilalle. En enää oikein tohdi edes tehdä aloitetta, kun entäs jos se ei onnistukaan tälläkään kertaa...

Sitten minä vielä menin ihastumaan toiseen mieheen (mitään fyysistä pettämistä tässä ei ole mukana, paria kännipusua lukuunottamatta). Nyt onkin kaikki päin helvettiä. Rakastan miestäni kyllä valtavasti, mutta pelkkä kumppani ja ystävä mies on enää. En aio luopua tästä, mutta harmittaa.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 10:26"]

Kohta 18 vuotta yhdessä ja hyvin menee sängyn puolella ja muutenkin. Meillä on lapsia ja olemme perheenä paljon, mutta olemme myös kahdestaan, yksin ja ystäviemme kanssa. Teemme erilaisia asioita yhdessä ja erikseen, välillä olemme vain hiljaa ja kaukana toisistamme, juuri niin kuin tuntuu. Suhteessamme on ollut paljon vaikeuksiakin, mutta niin niitä vaikeuksia pitää ollakin, ja suhde on niistä vain raikastunut ja parantunut. Välillä pitää olla tylsää, että voi olla mukavaa, mutta toista ei kannata syyttää oman pään sisäisistä ongelmista.

[/quote]

Tää olisi voinut olla omalta näppikseltä! Täsmälleen samaa mieltä olen.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 09:39"]

Kauanko olitte yhdessä? Me olemme olleet mieheni kanssa 8-vuotta ja juuri hetki sitten meillä oli mahtavaa seksiä! Ja sitä ennen viime yönä. Ja vähintään 5krt viikossa harrastetaan. Itse olen ollut yli viisi vuotta kotiäitinä ja erossa toisistamme olemme olleet kahdeksan vuoden aikana yhteensä muutaman viikon, muutaman päivän vain kerrallaan. Meillä ainakin intohimo on pysynyt ja pidetään sitä yllä menemällä välillä hotelliin kaksin - lapset hoitoon. Lähettelen miehelleni pikkutuhmia kuvia töihin, kun olen salaa ostanut itselleni pitsihepeniä yms. Kyllä on kivaa ja hakkaa lyhyet suhteet mennen tullen!

[/quote]

Ette taida olla akateemisia, ainakaan molemmat?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 09:45"]

26v takana . Ei oo hiipunut. Kerrat tietty vähentyneet. Mies haluis varmaan päivittäin. .

[/quote]

Tähänkin sama kysymys, eli oletteko akateemisia?

Kyllä se riippuu siitä parisuhteesta tämä asia. Itsellä ensimmäinen suhde ( yhdessä 10 vuotta) päättyi juurikin siihen, että meistä tuli toistemme hyvät ystävät ja seksi jäi hiljalleen pois. Tai ei nyt kokonaan pois, mutta hyvin harvoin sitä oli ja se oli hyvin rutiininomaista. Nyt uutta suhdetta takana 8 vuotta ja seksi on edellleen mahtavaa. Meillä on vauva ja siitä huolimatta seksiä harrastetaan tiuhaan, kun emme malta pitää näppejämme irti toisistamme.

Voi, voi. Neljä vuotta yhdessä, eikä mies ole minusta yhtään kiinnostunut. Huonoa seksiä tarjolla n 2 krt/kk. Pitäisikö laittaa asunto myyntiin...

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 09:33"]

Täälläkin on paljon valitusta siitä miten jompi kumpi ei enää halua. Itse olen sinkku, mutta kerran pitkään seurustelleena minulle kävi niin etten enää halunnut olla avovaimoni kanssa sängyssä. Joka päivä oltiin yhdessä ja tehtiin arkisia asioita, siinä alkaa näkemään toisen ihan eri tavalla, kuin olisi seksin kannalta suotuisaa. Toisesta tulee enemmänkin kämppis. Eipä se suhteemme ollut mitenkään täydellinen, joten siinäkin saattaa olla osasyy.

Tekeekö nykyajan kulttuuri virheen siinä mielessä, että asutaan yhdessä ja pariskunnat viettävät hirveästi aikaa toistensa kanssa ja lopulta seksuaalinen mielenkiinto vähenee pakostikin? Luulen että ne keillä se intohimo säilyy ovat poikkeuksia. Täällä monet naiset ovat alkaneet epäillä omaa ulkonäköään, kun oma mies ei enää halua seksiä. Minun tapauksessani seksin harrastaminen olisi avovaimoni kanssa ollut vähän kuin olisi siskoonsa koskenut. Rakkaus ei kadonnut minnekään, mutta se muutti muotoaan ja erotiikka katosi.

[/quote]

Yhdessä vuodesta -93, eikä ole vielä hiipunut. Tai no, tietysti ihan alkuaikoihin verrattuna on laimentunut, mutta kyllä seksi on edelleen tärkeää. 

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 09:57"]

Toimii ja paranee koko ajan. Yhdessä 20 v.

[/quote]

Juuri näin!

t. myös yhdessä 20 v

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 09:40"]En tiedä mikä on pitkä liitto ja mikä, ei mutta kun puhutaan toimivasta erotiikasta, niin se alkaa hiipua usein jo muutaman vuoden jälkeen. Ainakin useimmissa tapauksissa.

ap
[/quote]

15 vuotta oltu yhdessä ja kuumaa on!

Pitkissä suhteissa tulee väistämättä kausia, että jompaakumpaa tai kumpaakaan ei huvita. Silloin mitataan sen liiton oikea kestävyys, pystyykö siitä pääsemään ylitse ja löytämään kumppaninsa uudelleen. 25v yhdessä ja taas hiljainen kausi menossa, mutta eiköhän tää taas tästä joskus. 

Te joilla homma toimii, oletteko akateemisia? Tutkimuksethan sanovat, että akateemisten seksielämä näivettyy duunareita helpommin. Seksiähän ei pitäisi järkeistää ja jotta se sujuu, täytyy osata heittää aivot narikkaan. Olen huomannut läheisissäni, että nimenomaan akateemisilla pariskunnilla seksielämä ei säily aktiivisena.