Millainen ihminen ei ole koskaan miettinyt haluaako lapsia vai ei?

Sellainen, jolle ei ole tullut tunnetta haluta lapsia, joten ei tarvitse miettiä haluaako niitä vai ei. 

Joillekin ei tule tunnetta haluta koiraa, joten eivät koskaan mieti haluavatko sen koiran vai ei. 

Eiköhän tuo asia ole selvä jo lapsena, että haluaako lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo asia ole selvä jo lapsena, että haluaako lapsia.

Naisille ehkä. Miehille ei todellakaan

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jolle ei ole tullut tunnetta haluta lapsia, joten ei tarvitse miettiä haluaako niitä vai ei. 

Joillekin ei tule tunnetta haluta koiraa, joten eivät koskaan mieti haluavatko sen koiran vai ei. 

Mulla ei ole koskaan tullut tunnetta haluta kissaa, joten en ole koskaan miettinyt kissa-asiaa haluanko sen nyt vai en. 

Miksi miettiä, jos ei ole vielä ollut tarvetta miettiä? Miksi elämä pitää miettiä etukäteen? 

Naisille saattaa tulla yllätyksenä, mutta meitä miehiä ei oikeastaan koskaan painosteta missään vaiheessa elämää lisääntymään tai hankkimaan perhe esim. kavereiden tai sukulaisten toimesta eikä miehet puhu lasten hankkimisesta kenenkään paitsi korkeintaan oman kumppanin kanssa. 

En ole koskaan oikeasti ollut tilanteessa, että asiaa olisi pitänyt todella "miettiä".

Jos olisin aktiivisesti halunnut lapsia, niin varmaan olisin tehnyt asialle jotain.

En oikeastaan myöskään ole aktiivisesti päättänyt olla ilman lapsia.

Lähinnä kyse on ollut että löytäisikö oikeanlaista puolisoa ja että olisiko riittävästi taloudellisia resursseja.

Lapsiperheköyhyyttä en halua missään tapauksessa.

Terv. Keski-ikäinen mies

Vierailija kirjoitti:

Naisille saattaa tulla yllätyksenä, mutta meitä miehiä ei oikeastaan koskaan painosteta missään vaiheessa elämää lisääntymään tai hankkimaan perhe esim. kavereiden tai sukulaisten toimesta eikä miehet puhu lasten hankkimisesta kenenkään paitsi korkeintaan oman kumppanin kanssa. 

Joo, ei mua ainakaan. Isäni olisi varmaan halunnut lapsenlapsia (hän joskus ohimennen mainitsi asiasta), mutta on jo nyt edesmennyt.

En muista että kukaan muu olisi mitenkään edes maininnut asiasta mitään.

M53

Ei ole tullut tilannetta esiin, että mietittäisiin lapsiasioista. Ihan ymmärrettävää. Ei kaikki tunne tuollaisia asioista luonnostaan vaan sitten tilanteen mukaan. Varmaan monet miehet suostuvat lapsiin, kun vaimo niitä haluaa vaikka miehellä ei ole mitään lapsia vastaan alun perin eikä ole ollut mitään mielipidettä asiasta. Tilateen mukaan mennään. 

Tyypillinen nuori mies ei ajattele lapsiasiaa. Häntä ei painosteta lapsenhankintaan eikä hänelle oikeastaan millään tavoin ilmaista, että aihe koskettaisi häntä.

Naiselle asia täytyy väkisinkin tulla mieleen ennenkuin hän on n. 35-vuotias. Jos sen ikäinen nainen sanoo, ettei ole ikinä ajatellut koko asiaa, hän valehtelee. Velakin on miettinyt asiaa. Hän on vain päättänyt, ettei lapsiasia koske häntä. Kokonaan hänkään ei ole jättänyt sitä miettimättä.

Jos miehellä ei ole menestystä naismarkkinoilla, niin lasten hankinnan ajattelu on käytännössä turhaa. Saavuttomattomissa olevien asioiden ajattelun suhteen ei juuri kannata vaivaa nähdä.

Jos puuttuu tunne saada lapsia, niin miksi sitä miettiä sitten, jos ei ole tosi vahvaa mielipidettä lasta vastaan. Puolison kautta mielipide voi sitten muuttua, että voihan niitä lapsia yrittääkin 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jolle ei ole tullut tunnetta haluta lapsia, joten ei tarvitse miettiä haluaako niitä vai ei. 

Joillekin ei tule tunnetta haluta koiraa, joten eivät koskaan mieti haluavatko sen koiran vai ei. 

Ei ole ihan verrannollinen koiran hankintaan. Koiran hankintaan ei liity mitään biologista tarvetta. Koiran voi hankkia missä iässä vain. Koiran hankintaa varten ei tarvitse selvittää omaa hedelmällisyyttään. Harvoin omat vanhemmat toivovat "koiraisovanhemmuutta" tai sukulaiset kyselevät, että no jokos teille tulee koira. (Ei sillä, että lapsiutelut olisivat ok).

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nuori mies ei ajattele lapsiasiaa. Häntä ei painosteta lapsenhankintaan eikä hänelle oikeastaan millään tavoin ilmaista, että aihe koskettaisi häntä.

Naiselle asia täytyy väkisinkin tulla mieleen ennenkuin hän on n. 35-vuotias. Jos sen ikäinen nainen sanoo, ettei ole ikinä ajatellut koko asiaa, hän valehtelee. Velakin on miettinyt asiaa. Hän on vain päättänyt, ettei lapsiasia koske häntä. Kokonaan hänkään ei ole jättänyt sitä miettimättä.

Väärin! Kaikki naiset eivät todellakaan mieti lasten hankintaa oli elämäntilanne mikä tahansa. Ihmeellinen yleistys.

Mä en milloinkaan miettinyt hankkiako lapsia vai ei, vaikka keski-ikä alkoi lähestyä. Miksi olisin miettinyt? En ole missään vaiheessa elämääni halunnut lapsia. On aina puistattanut ajatus lapsiperhearjesta. Miksi miettisin hankkia sellaista asiaa jonka tietäisin pilaavan ilon seesteisestä arjestani?

En suunnitellut pariutuvani, joten miksi miettiä mitään lapsia. No, kun kuitenkin pariuduin, niin ajattelin, että jos kumppani haluaa, niin voisin pyöräyttää pari lasta, mutta jos ei halua, niin hyvä vaihtoehto sekin, että säästyn raskaudelta, synnytykseltä ja 20v kasvatusurakalta. Sen koommin tai tarkemmin en ole asiaa miettinyt.

Ensimmäisen kerran koin "painostusta" tai ylipäätään yhtään mitään keskustelua aiheesta vasta 8 vuoden seurustelun jälkeen, kun miesystävän äiti vitsaili ohimennen, että ei kai meillä olisi näille vauvanvaatteille käyttöä. Järkytyin melkoisesti, minun mielestä kenenkään lisääntyminen ei kuulu edes omille vanhemmille ennen kuin prosessi on jo käynnissä.

No miten sen nyt ottaa. On se ajatus minulla mielessä käynyt, mutta en ole koskaan kovin vakavasti pohtinut asiaa. Kun en ole koskaan edes seurustellut, niin miksi miettisin haluanko lapsia? Jos ehdottomasti haluaisin niitä, niin todennäköisesti olisin huomannut sen ilman erityistä miettimistä.

Ei kai joka ikistä asiaa tarvitse erikseen miettiä. Siinähän menisi kaikki aika miettimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nuori mies ei ajattele lapsiasiaa. Häntä ei painosteta lapsenhankintaan eikä hänelle oikeastaan millään tavoin ilmaista, että aihe koskettaisi häntä.

Naiselle asia täytyy väkisinkin tulla mieleen ennenkuin hän on n. 35-vuotias. Jos sen ikäinen nainen sanoo, ettei ole ikinä ajatellut koko asiaa, hän valehtelee. Velakin on miettinyt asiaa. Hän on vain päättänyt, ettei lapsiasia koske häntä. Kokonaan hänkään ei ole jättänyt sitä miettimättä.

Allekirjoitan tämän. Olen vela, ollut ihan teinistä asti sitä mieltä, etten halua olla äiti ja vanhempi. Olen kuitenkin käynyt tämän asian itseni kanssa läpi viime vuosina läpikotaisesti, sillä lastensaannin kannalta "lopunajat" ovat käsillä. Samaan tulokseen silti aina tulen, eli ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nuori mies ei ajattele lapsiasiaa. Häntä ei painosteta lapsenhankintaan eikä hänelle oikeastaan millään tavoin ilmaista, että aihe koskettaisi häntä.

Naiselle asia täytyy väkisinkin tulla mieleen ennenkuin hän on n. 35-vuotias. Jos sen ikäinen nainen sanoo, ettei ole ikinä ajatellut koko asiaa, hän valehtelee. Velakin on miettinyt asiaa. Hän on vain päättänyt, ettei lapsiasia koske häntä. Kokonaan hänkään ei ole jättänyt sitä miettimättä.

Väärin! Kaikki naiset eivät todellakaan mieti lasten hankintaa oli elämäntilanne mikä tahansa. Ihmeellinen yleistys.

Mä en milloinkaan miettinyt hankkiako lapsia vai ei, vaikka keski-ikä alkoi lähestyä. Miksi olisin miettinyt? En ole missään vaiheessa elämääni halunnut lapsia. On aina puistattanut ajatus lapsiperhearjesta. Miksi miettisin hankkia sellaista asiaa jonka tietäisin pilaavan ilon seesteisestä arjestani?

'

Pakko kunnioittaa. Itselleni on ainakin iskostettu se "Kyllä se mieli vielä muuttuu" ja "On se kiva kun joku vanhana pitää huolta" ja "Se sitten kaduttaa myöhemmin jos ei tee", jonka seurauksena olen pohtinut asiaa paljonkin, vaikka lapsiarki vaikuttaakin omaan silmään helvetiltä.

Jälleen kerran ette vain sovi yhteen. Vinkki seuraavalle kerralle: kirjoita siihen ilmoitukseen ettet halua empivää miestä vaan perhettä haikailevan.