Lue keskustelun säännöt.
No niin, päätös on melkein tehty, ja kysyn teidän neuvojanne
27.12.2014 |
Olen seurustellut viitisen vuotta. Sitä ennen avioero, liitosta lapsia. Miesystäväni kanssa sovimme monella tavoin yhteen: kiinnostuksen kohteet, harrastukset, seksi, huumorintaju, koulutustausta, elämänkatsomus...
Ongelmana (suurena) on, että mies on joissakin asioissa todella saamaton. Hän on työttömyysuhan alla, mutta ei saa tehtyä oikein mitään tilanteensa eteen. Puhuu kyllä, aikoo kaikenlaista, mutta ei tee mitään konkreettista. Puhuu siis kouluttautumisesta, työnhausta jne., mutta käytännössä minä olen se, joka muistuttaa deadlineista ja muutenkin yrittää pitää käytännön etenemisestä kiinni. Miehellä on halua, mutta käytännössä vätystelee.
Hän on perusluonteeltaan kiltti, mutta yllättävästi myös hyvin itsekäs. Viime aikoina itsekkyys on ilmennyt sellaisissa asioissa (esim. suhtautuminen hyvin läheiseen, joka on vakavasti sairaana) että olen hätkähtänyt taas miettimään, miksi jatkan tätä suhdetta. Tämä piirre on aika usein kohdistunut myös minuun, ja se haavoittaa. Minä olen meistä se aloitteellisempi, diplomaattisempi, rakentavampi. Annan aika paljon anteeksi, ja olen todennut, että taidan tässä kohtaa olla aika vätys itsekin. Moni minun sijassani olisi jo lopettanut suhteen.
Emme asu yhdessä, meillä ei ole taloudellisia sidoksia toisiimme. Lapseni pitävät hänestä paljon, tulevat mol. puolin hyvin toimeen. Miehellä ei omia lapsia. Vätystely näkyy myös muussa kuin työasioissa.
Syyt, miksi nyt roikun muutamalla säikeellä vielä kiinni, ovat:
erinomainen seksi, kaveruus (meillä on mukavaa yhdessä, ystäväksi häntä en enää halua sanoa, kun koen hänet henkisesti niin petolliseksi/itsekkääksi), tottumus.
En tiedä, mistä tässä iässä (40+) löydän miehen, jonka kanssa jakaa näitä asioita ilman konventionaalisia avioliittounelmia. Haluaisin kuitenkin suhteen, jossa ollaan tasavertaisia, aikuisia, luotettavia, rehtejä, on kivaa yhdessä.
Syyt, miksi haluan erota:
miehen saamattomuus tuntuu rasittavammalta koko ajan ja syö suhdettamme. Miehen itsekkyys on mielestäni keskenkasvuisen tasoa, ei täysikasvuisen, vastuullisen aikuisen. En jaksa enää silotella sen seurauksia käytännössä enkä itselleni. Huomaan, että tämä on alkanut vaikuttaa jo siihen, että en halua miestä seksuaalisesti, mikä on minulle oikeastaan yksi suurimmista hälytysmerkeistä.
Kysyn: pitäisikö antaa meille vielä mahdollisuus? Yrittää vielä kerran puhua ja työstää asioita? Suoraan sanottuna minua ei ihan hirveästi kiinnosta... :-/
Kommentit (19)
Ei tuo mikään tasavertainen suhde ole. Vaikuttaa siltä kuin olisit miehen huoltaja. Kun suhde ottaa enemmän kuin se antaa, on aika lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 15:26"]Ei tuo mikään tasavertainen suhde ole. Vaikuttaa siltä kuin olisit miehen huoltaja. Kun suhde ottaa enemmän kuin se antaa, on aika lopettaa.
[/quote]
Juuri siltä minustakin tuntuu.
Lienee ihan luonnollista myös kuvitella tässä kohtaa, että en koskaan enää löydä ketään / en koskaan löydä ketään, jonka kanssa sovimme muuten niin hyvin yhteen.
Järki sanoo juuri noin kuin sinäkin, tunne on pelokkaampi.
Varaudu siihen, että miehesi on kuin puulla päähän lyöty,kun kerrot erouutiset. Hän on todennäköisesti olettanut, että kaikki on hyvin.
Ja toisaalta,kaikkea ei voi saada. Olen ollut 25 vuotta naimisissa, eikä sitä intohimoa niin kamalasti enää ole sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta muita tärkeämpiä asioita on tullut tilalle. Intohimo taitaa olla sellaista hiipuvaa sorttia, kun suhde on kestänyt aikansa.
Varaudu siihen, että miehesi on kuin puulla päähän lyöty,kun kerrot erouutiset. Hän on todennäköisesti olettanut, että kaikki on hyvin.
Ja toisaalta,kaikkea ei voi saada. Olen ollut 25 vuotta naimisissa, eikä sitä intohimoa niin kamalasti enää ole sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta muita tärkeämpiä asioita on tullut tilalle. Intohimo taitaa olla sellaista hiipuvaa sorttia, kun suhde on kestänyt aikansa.
12, saattaa olla. Tai sitten hän on aavistellut, tietää oman saamattomuutensa ja vätystelynsä ja kokee kärsivänsä itsekin niistä.
Intohimo ja vetovoima välillämme on suuri, eikä se olisi minun puoleltani hiipunut, ellei toiseen ole näin kovin pettynyt henkisessä mielessä. Ymmärrän myös, että ei sekuaalisuus ole aina samanlaista, on hiljaisempia aikoja pitkissä suhteissa. Tämä ei kuitenkaan mene siihen vaihteluun, on minun puoleltani totaalisempaa pettymystä ja väsymystä toisen henkiseen puoleen. Vaikka intohimo onkin ollut suurta, se kuitenkin tuntuu vaativan myös sen henkisen yhteyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 14:11"]
Taitaa olla itsestäänselvyys, että on aika erota? -ap
[/quote]
Kyllä sä näköjään olet päätöksesi tehnyt ja noilla spekseillä ainakin minusta tuntuu, että se ehdottoman oikea. Olet järkevästi osannut nostaa esiin syitä, miksi suhteenne on tullut päätepisteeseensä. Parempaa on taatusti tulossa, ennemmin tai myöhemmin. Onneksi ette ole taloudellisesti sidoksissa mihinkään yhteiseen hankkeeseen. Mahdollisen työttömyyden kohdalle sattuessa eroaminen olisi jo hankalampaa ja sillä saattaisi olla taloudellisiakin seuraamuksia. Sun lapset kasvaa koko ajan, tulee itsenäisemmiksi ja sitä kautta sulle järjestyy enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuksia esim. matkusteluun ja uusien ihmisten tapaamiseen. Myönteiset näkymät siis, sanoisin. Go for it!
Eroa vaan. Ethän voi kertomasi mukaan nauttia oikein niistä suhteen vähistä hyvistä puolistakaan enää (hyvä seksi ja hyvä kaveruus), koska miehen itsekkyys ja vässykkämäisyys häiritsee sinua jo näissäkin.
Olette kuitenkin olleet niin pitkään yhdessä, että kannattaa käsitellä miehen kanssa asia kunnolla lävitse. Jos hän lupaa muuttuvansa yms, niin voithan pitää hänet vaikka ystävänä jotta voit seurata tsemppaako hän oikeasti vai oliko pelkkiä puheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhuisin kyllä vakavasti miehen kanssa, ehkä se voi muuttua tai saada kipinän.
miksi heittäisi muuten hyvän suhteen menemään ilman että edes keskustelee kumppanin kanssa????
t. m46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap! lue sun aloitus uudestaan. minä minä minä... tekstistä päätellen tunnet aikamoista ylemmyyttä miestä kohtaan. arvaa tunteeko mies sen? en nyt arvostele tai puolustele ketään, mutta voisiko näinollen vika olla myös itsestäsi? ei miestä pidetä vaan seksiä hellyyttä ja ystävyyttä varten, toimivaan hyvään parisuhteeseen kuuluu paljon enemmän. aika alhaista pitää miestä vaan siksi, koska pelkää yksinjäämistä ja seksin puutetta. itse naisena olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Mikäänhän sinua ei pidättele jäämään, joten jos ei nappaa, niin vaihtoon vain. Mutta jotenkin tuli mieleen, että uskot, että täydellinen suhde olisi jossain olemassa. Entä jos ei olekaan? Luettelit monta hyvää asiaa suhteessa, joista yhtenä tärkeänä oli vetovoima. Ilman vetovoimaa lähtisin, mutta että saamaton mies. Tehän ette asu yhdessä ettekä ole taloudellisesti riippuvaisia. Miksi otat vastuuta miehen työnhauista, kun ette edes asu yhdessä? Anna sen olla.
En muuten usko, että 40+ ikäisenä olisi ongelmaa löytää miestä, joka ei halua avioliittoa. Luulen, että toisella kierroksella olevista harva enää etsii toista avioliittoa. Voit varautua siihen, että parin löytäminen on paljon vaikeampaa kuin viisi vuotta sitten. Saattaa kriteerit sen myötä hieman höllentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla itsestäänselvyys, että on aika erota? -ap
Mitä miehillä kun pärjää ilmankin????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkään toiset mahdollisuudet eivät ikinä toimi niitä ei ole.
Kiitos teille. Minä en ole itse sillä linjalla, että "mitä miehillä tekee...", olen vahvasti seksuaalinen nainen ja vakikumppani, samalla ystävä, on ollut hyvä ratkaisu.
Pärjään kyllä arjessa ja muuten ilman miestä, olen itsenäinen ihminen.
Mutta kai sitä rakkautta näköjään kaipaa silti. Lojaaliutta, luottamusta.
äh, yksi pilkku puuttui hölmöstä kohtaa, mutta etteköhän tajua, mitä tarkoitin. :) ap
Luin kirjoituksen vaikka kappalejaon puuttuminen häiritsi.
Eroaisin tuossa tilanteessa koska ette asu edes yhdessä. Ei mies tule muuttumaan jos ei itse sitä halua. Toista ei voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi.
Elämä voi tarjota sinulle muita mahdollisuuksia kun annat itsellesi tilaisuuden niihin. Olet vielä nuori. Sinun ikäsenäsi kohtasin miehen jonka kanssa tein kaksi lastakin.
Kiitos, 7.
Kirjoitan mobiilina, puhelin syö kappalejaot. Pahoittelut.
Nuori en ole, lisää lapsia en tahdo, tahtoisin hyvän, tasaveroisen ja intohimoisen suhteen.
Kiertoon vaan, älä tuhlaa aikaasi tuollaiseen.