Unelmiesi ammatti, jota et voinut koskaan opiskella?

Näyttelijä.

Piti tyytyä myyjän hommiin, kun en päässyt edes avustajaksi taustalle tv-sarjoihin. Teatteria harrastan edelleen, mutta aina kun kuulen että tuttu on päässyt avustajaksi tai joku peräti sivurooliin, niin kyllä se viiltelee.

TEAKiin hain aikoinaan 9 kertaa. En päässyt sisään, kuten varmaan tajusitte.

Lääkäri. Tajusin kuitenkin hyvissä ajoin, että liian vaativa unelma. Kaikkea ei voi saada.

Hain useampaan yliopistoon. Tajusin perustaa yrityksen ja tienaan nyt paremmin kuin yliopiston käyneet, joten en ole enää katkera statuksen ja koulutuksen puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Näyttelijä.

Piti tyytyä myyjän hommiin, kun en päässyt edes avustajaksi taustalle tv-sarjoihin. Teatteria harrastan edelleen, mutta aina kun kuulen että tuttu on päässyt avustajaksi tai joku peräti sivurooliin, niin kyllä se viiltelee.

TEAKiin hain aikoinaan 9 kertaa. En päässyt sisään, kuten varmaan tajusitte.

Olen kyllä luullut, että kaikki pääsee taustalle, jos haluaa?

Astronautti. En ole katkera.

No ei siinä muuta sitten oikein voi. Käy töissä, menee kotiin ja nukkuu. Kun eristää itsensä muista ja muuttaa säännöllisin väliajoin niin eivät ihmiset välttämättä tajua luuseriuttasi. Pyhät voi tehdä töissä ja lomatkin olla töissä niin ei joudu kohtaamaan tosiasioita. Pilleripurkki on aina valmiina, jos käy sietämättömäksi tai joku alkaa hirveästi haukkumaan. En ole kertonut kenellekään ja olen vain asiallinen muille niin saan olla aika rauhassa. 

Lastentarhanopettaja (tämä oli nimike minun ollessani lukioiässä), mutta pääsykokeissa testattiin taiteellista lahjakkuutta, enkä kerta kaikkiaan osaa piirtää. Päädyin sairaanhoitajaksi ja edelleen olen kateellinen ystävilleni heidän työajoistaan ja varsinkin lähes kolmen viikon joululomasta, kun itse joudun olemaan joka toisen jouluaaton töissä.

Yläasteella oli galluppi unelma-ammatista ja noin 90% koululaisista vastasi siihen lääkäri. Veikkaanpa ettei kaikista tullut, mutta ainakin vanhempien aivopesu oli toiminut hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Lastentarhanopettaja (tämä oli nimike minun ollessani lukioiässä), mutta pääsykokeissa testattiin taiteellista lahjakkuutta, enkä kerta kaikkiaan osaa piirtää. Päädyin sairaanhoitajaksi ja edelleen olen kateellinen ystävilleni heidän työajoistaan ja varsinkin lähes kolmen viikon joululomasta, kun itse joudun olemaan joka toisen jouluaaton töissä.

Lol, tämä on kiusaajaltani, kun minusta tuli sairaanhoitaja ja hänestä lastentarhaopettaja. Minulla on parempi palkka, joten niele siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttelijä.

Piti tyytyä myyjän hommiin, kun en päässyt edes avustajaksi taustalle tv-sarjoihin. Teatteria harrastan edelleen, mutta aina kun kuulen että tuttu on päässyt avustajaksi tai joku peräti sivurooliin, niin kyllä se viiltelee.

TEAKiin hain aikoinaan 9 kertaa. En päässyt sisään, kuten varmaan tajusitte.

Olen kyllä luullut, että kaikki pääsee taustalle, jos haluaa?

Ei pääse enää edes avustajaksi tuosta vaan saati sivurooleihin. Jos supistetaan kulttuurista entisestään, niin aina vaan vaikeutuu, kun rahalliset resurssit pienenee. Korona-aika on ollut monelle näyttelijälle ja esiintyjälle tiukkaa aikaa ja luulisin, että kyllä varmasti kaikki sivuroolit varsinkin pyritään antamaan oikeille näyttelijöille.

Eläinlääkäri. Kyllä vieläkin harmittaa, mutta onneksi voi auttaa eläimiä muullakin tavoin.

Arkkitehti. Helvatan huono matikkapää.

Lääkäri tai lääketieteen tutkija. Kiinnostaa ihan hirveästi, mutta muistini ja lukupääni on aivan olematon. Turhaan rääkkään itseäni yrittämällä, ei kaikista tarvitse tulla huippuja. Vaatimattomampikin työ on ihan jees.

Vierailija kirjoitti:

Arkkitehti. Helvatan huono matikkapää.

Opiskele suunitteluassistentiksi, ei vaadi matikka päätä ja pääsee tekemään lähes samoja töitä kuin arkkitehti, toki palkka ei ole yhtä iso välttämättä.

Elämä on valintoja. Ei mikään ammatti ole täyttä vaaleanpunaista unelmaa ja Suomessa voi opiskella vaikka kuinka moneen ammattiin. Eli sen unelma-ammatin saaminen voi olla myös vaihtoehto myöhemmin elämässä.

Haaveilin sosiaalityöntekijän työstä, mutta en ole katkera ymmärrettyäni, että olen luultavasti paremmassa tilanteessa kuin moni alalle mennyt. Ylityöllistettyjä, väsyneitä ja burnoutissa moni sote-alan ihminen.

Lapsena halusin isona tulla eläinlääkäriksi. Muutama vuosi meni ja minussa todettiin vahva eläintenkarva-allergia ja jouduttiin luopumaan kaikista lemmikeistä sen takia. Ei tullut koskaan eläinlääkäriä minusta :(

Komppaan edellistä, eli arkkitehti. Sattuneista syistä en ole käynyt päivääkään lukiota tms. Itselläkin osasyynä matikka, tai siis teini-iän luulo siitä, etten muka pystyisi oppimaan sitä... Pienesti harmittanut joskus asia.

En ole katkera, koska vaikeasti työllistävä ja tarvitaan sellaista lahjakkuutta, jota minulla ei ole. 

VTM, johtaja, poliitikko, ehkä juristikin

En ymmärrä lääkärin ammatin suosiota. Yhteiskunnallisesti ammatti on toki todella arvostettu (taitaa olla arvostetuin?) mutta palkkaus ei mielestäni ole linjassa työn vaativuuden kanssa. Työnkuvaan kuuluva kolmivuorotyö on pidemmän päälle rankkaa ja perheelliselle vaikea kokonaisuus. Lisäksi on jatkuva kiire ja aliresurssointi alan standardina. Lääkärin työn vaativuus ja kuormittavuus verrattuna siitä saatavaan palkkaan on mielestäni paljon korkeampi kuin esimerkiksi juristeilla, insinööreillä ja ekonomeilla.