Onko pikkumaista ärsyyntyä kun sukulainen kutsuu lasta "väärällä" nimellä?
Kyseessä ei ole kuin yhden kirjaimen ero oikeaan, mutta puheessa kuulee kuitenkin selvästi. Käyttää kirjoittaessa myös, ja kyseessä ei ole tilanne etteikö tietäisi oikeaa nimeä.
Kommentit (77)
Mut hei vanhemmat. Laittakaa nimi niin kuin haluatte sen lausuttavan. Jos haluatte lapsen nimen olevan Piia niin älkää laittako nimeä Pia. Mua ainakin rassaa. Omia luokkalaisiani kutsun niillä nimillä mitä papereissa on eli Pia on Pia ja Julia on Julia. Ei Piia eikä Juulia.
Jos jonkun nimi on esim Kia tai Nina niin miksi se pitäisi venyttää Kiiaksi tai Niinaksi? Ne ovat eri nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kutsui minua aina Mariaksi, vaikka nimi on Marja. Myös meileissä kirjoitti nimeni väärin. Hassuinta oli, että sähköpostiakin yritti lähetelle väärällä nimellä, eihän se tullut perille. Meitä oli noin viiden ihmisen työyhteisö, joten nimen olisi jossain vaiheessa luullut jäävän muistiin :)
Mä syyllistyn tähän, sanon aina Maria vaikka tietäisinkin, että kirjoitetaan j:llä, se j-versio ei jotenkin taivu mun suussa.
Käytkö sitten matiametsällä kun lähdet vaikka puolukkaan? Syöt marioja?
Minulla oli kollegana Ina ja ensikertaa tavatessa kysyin äännetäänkö se iina vai ina, sai kuulemma ääntää kummin vain.
Voinko alkaa kutsua Karia Kaariksi? Tai Jaria Jaariksi?
Vierailija kirjoitti:
Mut hei vanhemmat. Laittakaa nimi niin kuin haluatte sen lausuttavan. Jos haluatte lapsen nimen olevan Piia niin älkää laittako nimeä Pia. Mua ainakin rassaa. Omia luokkalaisiani kutsun niillä nimillä mitä papereissa on eli Pia on Pia ja Julia on Julia. Ei Piia eikä Juulia.
Kaksikielisestä ympäristöstä tulevalle tuo ohje kuulostaa älyttömälle. Ninan ja Julian vokaalit ääntyvät puolipitkinä, kun Nina ja Julia ovat ruotsinkielisiä.
Äännättekö todellakin ”Pialle” ja ”Mialle” samoin kuin vialle ja sialle? Kuulostaa todella oudolta.
Nina on muuten nenä viroksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavan nimi on Nina ja haluaa, että se sanotaan Nina, eikä Niina. Kuka saano Nina?? Tai Pia, Tia, Kia yhdellä iillä?
Tämä.
Minäkin sanon Nina. Ja moni muukin. Sanon myös esim. Sara, enkä Saara, riippuen siitä miten nimi kirjoitetaan. Nuo Pia, Tia yms. olisivat hiukan hankalia ääntää yhdellä iillä tuon kahden peräkkäisen vokaalin vuoksi.
Meidän kaikilla lapsilla on Julia-tyyppiset nimet ja aina raastaa korvaa kun joku lausuu Juuulia. Miten ihmeessä?
Puolitoista vokaalia riittää, max.
En tullut ajatelleeksi tätä silloin kun lasten nimiä mietittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kutsui minua aina Mariaksi, vaikka nimi on Marja. Myös meileissä kirjoitti nimeni väärin. Hassuinta oli, että sähköpostiakin yritti lähetelle väärällä nimellä, eihän se tullut perille. Meitä oli noin viiden ihmisen työyhteisö, joten nimen olisi jossain vaiheessa luullut jäävän muistiin :)
Mä syyllistyn tähän, sanon aina Maria vaikka tietäisinkin, että kirjoitetaan j:llä, se j-versio ei jotenkin taivu mun suussa.
Käytkö sitten matiametsällä kun lähdet vaikka puolukkaan? Syöt marioja?
Minuakin ihmetytti, ettei osaa sanoa Marja. Hän syö varmaan mariapuuroa tai mariarahkaa ja juo mariamehua.
Vanhemmalle polvelle on vaikea mieltää että se ”Joeli” on oikeasti Joel tai ”Eemeli” on Eemil, Eeme tmv
Jos tarkoituksella sanoo toisin niin silti ärsyyntyisin
Vierailija kirjoitti:
Nimet lausutaan kuten kirjoitetaan. Yksöisvokaalia ei lausuta kahdeksi. Nina on Nina, Rosa on Rosa jne. Johan on Suomessa Johan eikä mikään juuhan.
Jos se Johan ei ole suomenkielinen, niin kyllä se vaan on syytä ruotsalaisittain (tai minkä maalainen nyt onkin) lausua.
Vierailija kirjoitti:
Nimet lausutaan kuten kirjoitetaan. Yksöisvokaalia ei lausuta kahdeksi. Nina on Nina, Rosa on Rosa jne. Johan on Suomessa Johan eikä mikään juuhan.
Nimet lausutaan kuten siinä kielessä, jota nimen kantaja edustaa. Harva suomenkielinen vanhempi antaa pojalleen nimeksi Johan...
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalle polvelle on vaikea mieltää että se ”Joeli” on oikeasti Joel tai ”Eemeli” on Eemil, Eeme tmv
Mietin juuri tätä jos kyseessä on Vilhelm, Samuel tms. konsonanttipäätteinen niin tietty ikäluokka lisää aina sen vokaalin loppuun. Samoin joissain nimissä, esim. Elsi, konsonantti helposti kahdentuu Elssiksi. Se on ennen ollut tapana ja siitä voi olla tosi vaikea oppia pois.
Osa sanoo nimen väärin ihan tahallaan. Meidän pojan nimi on Adreas (nimi eri, mutta sisältää d-kirjaimen ja ulkomaalaistyylinen). Erään miehen sukulaisen mielestä nimi on jotenkin liian hieno, kun sukunimemme on tavallinen suomalainen sukunimi. Tämä sukulainen sanoo poikaa tahallaan nimen suomaisella versiolla Anteroksi.
En tiedä, että miksi nimi häntä korpeaa niin kovasti. Nimi on itseasiassa 1921 syntyneen ukkini nimi ja poika on ihan ukkini näköinenkin ja halusimme nimen jatkuvan suvussa.
Johan ei ole suomenkielinen nimi. Ihan oikein, että äännetään Juuhan ja muut saat kirjata aina erikseen. Ja Mailis on väännös ruotsin Maj-Lis nimestä, eikä suomen Marja-Liisasta.
Mistä aloittaja sitten vetää herneen nenään tai pahastuu kun lapsi saa jonkun kutsumanimen.
Esimerkiksi en tiedä Risto-nimistä jota kutsuttaisiin Ristoksi. Se on jotain Rise, Ripe tms.
Vierailija kirjoitti:
Mut hei vanhemmat. Laittakaa nimi niin kuin haluatte sen lausuttavan. Jos haluatte lapsen nimen olevan Piia niin älkää laittako nimeä Pia. Mua ainakin rassaa. Omia luokkalaisiani kutsun niillä nimillä mitä papereissa on eli Pia on Pia ja Julia on Julia. Ei Piia eikä Juulia.
Toimit väärin.
Vierailija kirjoitti:
Osa sanoo nimen väärin ihan tahallaan. Meidän pojan nimi on Adreas (nimi eri, mutta sisältää d-kirjaimen ja ulkomaalaistyylinen). Erään miehen sukulaisen mielestä nimi on jotenkin liian hieno, kun sukunimemme on tavallinen suomalainen sukunimi. Tämä sukulainen sanoo poikaa tahallaan nimen suomaisella versiolla Anteroksi.
En tiedä, että miksi nimi häntä korpeaa niin kovasti. Nimi on itseasiassa 1921 syntyneen ukkini nimi ja poika on ihan ukkini näköinenkin ja halusimme nimen jatkuvan suvussa.
Meidän tytär on Ester ja miehen sukulsiset sanoo Esteri. Korjattu moneen kertaan. Ei mene perille.
Monesti lapsen vanhemmat artikuloivat sen lapsensa nimen niin epäselvästi, että se kuulostaa ihan muulta kuin se oikeasti on. Kaikki luulivat yhtä Meaa Neaksi, kun hänen äitinsä suusta se kuulosti aivan Nealta.
Yhtä Mariaa luulin kauan Marjaksi, en koskaan ollut nähnyt nimeä kirjoitettuna ja se nimi kuulosti Marjalta. Kunnes sitten kuulin erään kutsuvan häntä ruotsalaisen korostetusti Maria, niin selvisi se oikea nimi.
Monelle tuntuu nimet Emil, Eemil ja Eemeli menevän sekaisin.
Joissain nimissä ihmiset eivät näe eroa esim. Mia ja Miia, mutta sitten Sara ja Saara ovat erillisiä nimiä.