Lue keskustelun säännöt.
Onko pikkumaista ärsyyntyä kun sukulainen kutsuu lasta "väärällä" nimellä?
22.10.2021 |
Kyseessä ei ole kuin yhden kirjaimen ero oikeaan, mutta puheessa kuulee kuitenkin selvästi. Käyttää kirjoittaessa myös, ja kyseessä ei ole tilanne etteikö tietäisi oikeaa nimeä.
Kommentit (77)
Kaverillani on kaksoisvokaali nimessään. Alunperin oli vain yksi, mutta kouluaikoina aiheutti muutaman kohtauksen asiasta ja vanhempansa vaihtoivat tuplaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano vielä kerran hänelle nätisti, että lapsesi nimi lausutaan näin oikein ja alleviivaa vielä, että toivoisitte häntä näin kutsuttavan, eikä väärin.
Jos ei ota opikseen, niin alkaisin kutsua häntä itseään väärin, esim. Raija - Raja tai Minna -Mina.
Ihan sitä saa mitä tilaa. Joko hän on vähälahjainen tai haluaa tökkiä sinua/lastasi.
Riippuu vain ja ainoastaan siitä, mitä lapsi tykkää.
Jos lapsi on liian pieni ymmärtämään, riippuu vähän onko kyseessä hellittelynimi vai erehdys vai tahallinen ärsytys
Suuttuisin jos joku kutsuisi minun lastani pyllysauliksi. Pylly on ok.
Ei pitäisi antaa lapselle hankalaa nimeä, esimerkiksi semmoista, jonka voi lausua monella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman nimen voi lausua monella tavalla riippuen murteesta tai äidinkielestä. Minulla on työtoveri, jonka nimi on Johan ja hän aina korjaa, jos joku lausuu sen ruotsalaisittain Juuhan. Toki pyrin muistaessani kutsumaan häntä Johaniksi, mutta tämä nyt siis on yksi esimerkki.
Jos sinua tuo sieppaa, niin alat vaan korjata nimeä joka krt. Eiköhän se jakeluun mene jossakin vaiheessa, jos hän ei tee sitä veetuillakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pikkumaista. Epäkunnioittavaa ja välinpitämätöntä tuolta sukulaiselta. Nimi on jokaiselle se tärkein sana. Pitäisi opetella sanomaan oikein.
Tämä. Minua eräs sukulaiseni kutsui lapsena aivan eri nimellä eikä suostunut kertomaan syytä tälle, vaan piti sitä jonain hauskana vitsinä. Minusta tuo oli vain todella ahdistavaa. Kyseessä ei ollut edes mikään yhden kirjaimen ero vaan esim. jos nimeni olisi Julia, tuo sukulainen kutsui minua Pinjaksi. Tuo sukulainen ei ollut muistisairas tai mitään joten sekään ei tuota selitä.
Mulla sama, mutta en mä kyllä siitä mitenkään ahdistunut, pidin sitä vaan aikuisen tyhmänä huumorina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen työkaveri kutsui minua aina Mariaksi, vaikka nimi on Marja. Myös meileissä kirjoitti nimeni väärin. Hassuinta oli, että sähköpostiakin yritti lähetelle väärällä nimellä, eihän se tullut perille. Meitä oli noin viiden ihmisen työyhteisö, joten nimen olisi jossain vaiheessa luullut jäävän muistiin :)
Vierailija kirjoitti:
Saman nimen voi lausua monella tavalla riippuen murteesta tai äidinkielestä. Minulla on työtoveri, jonka nimi on Johan ja hän aina korjaa, jos joku lausuu sen ruotsalaisittain Juuhan. Toki pyrin muistaessani kutsumaan häntä Johaniksi, mutta tämä nyt siis on yksi esimerkki.
Jos sinua tuo sieppaa, niin alat vaan korjata nimeä joka krt. Eiköhän se jakeluun mene jossakin vaiheessa, jos hän ei tee sitä veetuillakseen.
Meillä on lähipiirissä useampi Peter. Yhden nimi äännetään englantilaisittain, yhden saksalaisittain ja yhden ruotsalaisittain. Joskus menee väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina ihmetellyt mikä näitä ihmisiä vaivaa jotka eivät osaa sanoa tai kirjoittaa toisen nimeä oikein. Onko se jotain vähättelyä vai ovatko he vain yksinkertsisesti tyhmiä? Itselläni on tällainen Maria vs. Marja tyylinen nimi, ja olen huomannut, että fiksut ihmiset kyllä osaavat sanoa ja kirjoittaa sen kerralla oikein.
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kutsui minua aina Mariaksi, vaikka nimi on Marja. Myös meileissä kirjoitti nimeni väärin. Hassuinta oli, että sähköpostiakin yritti lähetelle väärällä nimellä, eihän se tullut perille. Meitä oli noin viiden ihmisen työyhteisö, joten nimen olisi jossain vaiheessa luullut jäävän muistiin :)
Mä syyllistyn tähän, sanon aina Maria vaikka tietäisinkin, että kirjoitetaan j:llä, se j-versio ei jotenkin taivu mun suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se onkin kivaa, kun vanhemmat antavat yhdysnimen, esim. Marja-Liisa. Sitten isä kutsuu Marjaksi ja äiti Liisaksi. Sukulaiset isän puolelta samoin Marjaksi ja äidin puolelta Liisaksi. Tulee hiukan kahtia jakautunut olo sellaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Se onkin kivaa, kun vanhemmat antavat yhdysnimen, esim. Marja-Liisa. Sitten isä kutsuu Marjaksi ja äiti Liisaksi. Sukulaiset isän puolelta samoin Marjaksi ja äidin puolelta Liisaksi. Tulee hiukan kahtia jakautunut olo sellaisesta.
Tai kaikki kutsuvat vain Lissuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti sanoi mun kissaa "Misseksi" n viiden vuoden ajan, kun halusi itse sen nimisen kissan. Oikeasti kissan nimi oli "Kerkko". Nauroi vain paskaisesti kun korjasin. Mikä ihmisiä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin kivaa, kun vanhemmat antavat yhdysnimen, esim. Marja-Liisa. Sitten isä kutsuu Marjaksi ja äiti Liisaksi. Sukulaiset isän puolelta samoin Marjaksi ja äidin puolelta Liisaksi. Tulee hiukan kahtia jakautunut olo sellaisesta.
Tai kaikki kutsuvat vain Lissuksi.
Tai Marruksi. Tästähän on johdettu kätevästi oma nimensä Mailis.
Mun nimeni on Rea. Lausun sen itse kahdella e-kirjaimella Reea ja suurin osa muistakin ihmisistä lausuu sen niin. Tuntemattomista ihmisistä joskus huomaa, että he arpovat oikeaa lausuntatapaa ja päätyvät sitten jompaan kumpaan. Hyvin harva kysyy, että miten minä itse nimeni lausun, vaikka minusta kysyminen olisi ihan ok ja ymmärrettävää. Itse kysyn vastaavissa tilanteissa usein oikeaa lausuntamuotoa, koska pidän parempana kysyä kuin olettaa ja lausua sitten väärin.
Satunnaisille henkilöille en usein viitsi alkaa lausuntamuotoa korjaamaan, mutta muille kyllä korjaan vaivihkaa. Yksi ihminen ainoastaan on ollut sellainen, joka tahallaan lausui aina nimeni yhdellä e-kirjaimella. Hänen mielestään se oli oikea tapa lausua nimeni, koska kirjoitusasu kerran on yhdellä e:llä. Hän sanoi minulle suoraan, kun yritin korjata häntä, että minä lausun oman nimeni itse väärin ja että minun tulisi muuttaa lausumistani. En jaksanut riidellä, joten hänelle olin sitten Rea yhdellä e:llä. Joskus se tietysti ärsytti, tosin lähinnä hänen asenteensa takia, ei niinkään nimen lausuntatavan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavan nimi on Nina ja haluaa, että se sanotaan Nina, eikä Niina. Kuka saano Nina?? Tai Pia, Tia, Kia yhdellä iillä?
Sellaiset p:n tärkeät, jotka ei tiedä, että suomalainen kirjoitusasu on kahdella ii:llä, mutta esim. Ruotsissa yhdellä. Silti ääntyy pitkänä vokaalina esim. juurikin tuo Nina /Niina. Siis sama nimi ja pitkä vokaali molemmissa. Olen kyllä tavannut näitä "Ninoja", jotka vaativat, että nimen vokaali pitää sanoa lyhyenä :)
Minun paras ystävä lapsuudesta oli Nina ja häntä kutsuttiin Ninaksi. Minusta siinä ei ollut mitään ihmeellistä eikä ole nykypäivänäkään.
Pidin outona että Nina nimisiä kutsuttiin Niinaksi joka taas ihan toinen nimi.
Kia on Kia. Pia on Pia. Tunnen yhden Pian ja hän on Pia. Piia nimi taas on jonkun toisen nimi. Missä sellainen sääntö on että jos nimessä yksi i niin se pitää nimen kohdalla lausua kahtena?
Kutsutko Tea nimistä sitten Teeaksi?
Nimet lausutaan kuten kirjoitetaan. Yksöisvokaalia ei lausuta kahdeksi. Nina on Nina, Rosa on Rosa jne. Johan on Suomessa Johan eikä mikään juuhan.
Miten minusta tuntuu, että ole nähnyt tämän saman aloituksen täällä noin 622 kertaa?