Kerro kirjalahjasi

Aila Ruoho, Vuokko Ilola; Usko, toivo ja raskaus

Sain kirjaa itse asiassa 2kpl, joten aion lähettää toisen äidilleni.

"oho haastattelivat 30 nykyistä ja entistä vanhoillislestadiolaista Usko, toivo ja raskaus -kirjaansa.

125

Monet vanhoillislestadiolaisten suurperheiden vanhemmat taistelevat jaksamisensa äärirajoilla. Kaikki äidit eivät ehdi toipua edellisestä raskaudesta, kun uusi alkaa. On vaikeita raskauksia ja synnytyksiä.

Vanhemmilla on masennusta, mielenterveysongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia. Lapsille ei riitä syliä eikä huomiota. Rahat ovat tiukoilla.

Kustannusyhtiö Atenan ensi viikolla julkaistavassa kirjassa käsitellään suurperheiden vanhempien ja lasten pärjäämistä vanhoillislestadiolaisuudessa, kirkon suurimmassa herätysliikkeessä.

Artikkeliin liittyvät
Otteita kirjasta: "Halusin vain, että vauva kuolee" 7.9.2014
Lestadiolaisäidin unelma muuttui painajaiseksi 7.9.2014

Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan kokoamassa kirjassa Usko, toivo ja raskaus päällimmäisiä tunteita ovat väsymys ja uupumus.

Suuri perhe on vanhoillislestadiolaisuudessa ihanne. Ehkäisy on kielletty, ja siitä puhuminen on tabu.

"Liike opettaa, että uskovainen haluaa ottaa vastaan kaikki lapset. Todellisuudessa se ei ole näin. Osa äideistä rukoilee keskenmenoa tai raskauksien pitempää väliä. Isovanhemmat rukoilevat, että lapsilla olisi helpompaa", Ruoho kertoo.

Lestadiolaisäitien väsymyksestä on keskusteltu muun muassa kirjailija Pauliina Rauhalan esikoisromaanin Taivaslaulu jälkeen.

Usko, toivo ja raskaus -kirjaan on koottu 30 kertojan kokemuksia lapsuuden perheistä ja heidän nykyperheistään. Kertojat ovat naisia ja miehiä, entisiä ja nykyisiä liikkeen jäseniä. Nuorimmat ovat 20–30-vuotiaita, vanhimmat 50–60-vuotiaita.

Kertomuksissa näkyy myös isien väsymys. Heille suurperhe tuo myös suuren taloudellisen taakan.

"Eräs yli kymmenen lapsen isä kertoi, ettei toivonut ainuttakaan lasta, vaan toivoi vaimon raskauksien menevän kesken. Hänellä oli takanaan rankka lapsuus isossa perheessä. Hän päätyi tekemään sterilisaation vaimoltaan salaa", Ruoho kertoo.

Kirjassa kerrotaan, kuinka suurperheiden vanhimmat lapset joutuvat ottamaan varhain vastuuta nuoremmista sisaristaan. Yksi haastatelluista kuvaa hoitaneensa vauvaa alle kouluikäisenä.

Kirjan kertojat kritisoivat liikkeen opin ristiriitaisuutta. Liikkeessä opetetaan, että Jumalan luomistyöhön ei saa puuttua. Liike ei hyväksy edes varmojen päivien laskemista mutta hyväksyy hedelmöityshoidot.

Suurin yllätys ja järkytys Ruoholle ja Ilolalle oli lasten pahoinpitelyjen yleisyys kertojien lapsuudenperheissä.

"30 vastaajasta 24 kertoi, että itse tai joku sisaruksista oli kokenut perheessä fyysistä väkivaltaa", Ruoho kertoo.

Oli läpsimistä ja riepottelua. Eräs isä oli laittanut lapsen kädet ovenkarmille ja lyönyt oven kiinni.

Osa väkivallanteoista oli tapahtunut aikana, jolloin lasten ruumiillisen kurituksen kieltävä laki oli jo voimassa. Eräs vastaajista totesi, että ruumiillinen kuritus jatkuu yhä perheessä nuorempien sisarustensa kohdalla.

"Tähän pitäisi puuttua. Väittäisin, että väkivalta kumpuaa vahvasti siitä, että vanhemmat ovat niin uupuneita, että heiltä menee kontrolli", Ruoho sanoo.

Ruoho uskoo, ettei yhteisö välttämättä tiedosta joidenkin perheiden pahoinvointia.

"Liikkeessä on paljon onnellisia perheitä, jotka ovat saaneet tasapainoisen lapsuuden ja jaksavat ottaa lapset vastaan. Näille ihmisille kirja voi olla aikamoinen sokki."

Ruoho on teologi, tutkija ja kahden lapsen äiti, jolla on vanhoillislestadiolaisia sukujuuria. Vuokko Ilola on koulunkäyntiavustaja ja 11 lapsen äiti, liikkeen entinen jäsen.

Hengellistä väkivaltaa tutkineen Ruohon mukaan yhteisöissä, joissa oppi koetaan erehtymättömäksi, kritiikkiä ei usein suvaita. Epäkohdat pysyvät yhteisöltä salassa.

"Kiiltokuva näyttää kauniilta, eikä vaikeita asioita uskalleta tuoda julki, koska pelätään leimautumista", Ruoho sanoo.

Kirjoittajien mukaan liikkeen johdon viestit julkisuudessa ja yhteisön sisällä eivät aina vastaa toisiaan. Ilolan mukaan liennyttävillä puheilla rauhoitetaan ulkopuolisia, mutta painostus ja pelottelu jatkuu yhteisössä.

Hän sanoo, että suurperheet auttavat toisiaan. Organisaatiolta apua ei tule.

"Nämä kipeät asiat ovat todellisia. Näitä kärsiviä ihmisiä ei voi ohittaa noin vain."

http://www.hs.fi/kotimaa/a1409974102624

Mä sain Teemu Selänne- kirjan!! Se on niin kuuma UUH ! :D

Diana Gabaldonin Sydänverelläni kirjoitettu.

Wendy Lowerin Hitlerin raivottaret.

Miehen pikkusisko oli jostain löytänyt lastenkirjan Vallaton vauva valtaa vatsan, tiedättehän sen jossa Jaakon äiti odottaa vauvaa ja sivuilla on läppiä? Saamme esikoisemme ensi kuussa ja väkisin nauratti.